Tila: Luonnos

Kierrätysmaiden käyttö kasvualustoissa

Käyttö

  • Rakentamisessa syntyviä ylijäämämaita pyritään sijoittamaan suunnittelualueelle mikäli mahdollista. Näin vähennetään kuljetuksia ja niistä syntyviä päästöjä.
  • Maa-aineksia kierrätetään kasvualustoissa ja maaperää suojataan ja säilytetään. Näin tuetaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta.
  • Ennen suunnittelun käynnistymistä hankealueelta kartoitetaan haitalliset vieraslajit ja pintamaan laatua ja määrää tutkitaan maaperänäytteitä analysoimalla.
  • Haitalliset vieraslajit torjutaan ennakolta tai viimeistään rakentamisen aikana. LINKKI
  • Paikallinen maaperä toimii kasvillisuussuunnittelun lähtökohtana ja resurssina.
  • Kierrätysmaita voidaan käyttää istutusalustana sinänsä tai paikan päällä parannettuna.
  • Helsingin kaupunki valmistaa kierrätysmaista keskitetysti kasvualustatuotteita omissa hankkeissaan käytettäväksi. Kierrätyskasvualustatuotteiden tuotekortit.
  • Kierrätysmaat sopivat varmimmin vaatimattomien nurmikoiden ja niittyjen sekä metsitysten perustamiseen
  • Kierrätysmaita voidaan käyttää myös puuvartisistutusten perustamiseen (ks. ohjeelliset mallipiirustukset).

Suunnitelmissa esitettävä

  • Pintamaiden tutkimusohjelma Helsingin kaupungin ohjeen mukaisesti.
  • Pintamaiden talteenotto, suojelu ja käyttö.
  • Esitetään pintamaat hankkeen massatalouslaskelmassa
  • Kasvualustaratkaisut työselostustekstein ja suunnitelmapiirustuksin
  • Viherrakenteiden rakentamisen aikainen hoito
  • Takuuajan hoito
  • Lyhyen ajan hoitosuunnitelma (3-4 v.)
  • Pitkän ajan hoitosuunnitelma, jossa ohjeet kehityksen seurantaan ja ylläpidon toimenpiteiden valintaan (10 v.)
  • Seurannasta vastaava taho

Laatuvaatimukset

  • Kohdekohtaisesti sovittu Helsingin kaupungin ohjeen mukainen laatu tai InfraRYL:in mukainen laatu.
  • Helsingin kierrätyskasvualustatuotteen tuotekohtainen laatu.
  • Sovitaan yhteistyössä suunnittelun ja ylläpidon kanssa.
  • Kierrätysmaiden käyttö ei saa edistää haitallisten vieraslajien leviämistä.

Mitoitus

  • Noudatetaan InfraRYL:in mitoitusohjeita tai sovelletaan Helsingin kaupungin ohjeen mitoitusohjeita hankekohtaisesti.

 

Metsien kasvillisuus

Puistometsät ja lähivirkistysmetsät – hoitoluokat C1.1 ja C1.2

Käyttö

  • keskeisesti taajamarakenteessa
  • kulttuuriympäristön osia

Kasvillisuuden valinta

  • käytetään kotimaista metsälajistoa, jota täydentää metsäpuutarhalajisto
  • voidaan käyttää istutettuja jalopuita tai ulkomaisia puulajeja
  • voidaan istutaa myös metsäpuutarhaan sopivia pensaita tai perennoja
  • historiallisissa kohteissa kuten kartano- ja huvilapuistoissa suositaan vanhaa lajistoa ja lajikkeita
  • puulajipuistoihin istutetaan erityislajistoa

Suositaan

  • luontaista puulajistoa
  • monipuolista lajivalikoimaa sekä puissa että pensaissa
  • Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastuttamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä myös kulttuurilajistolla kukkiviksi, marjoviksi ja värikkäiksi.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja
  • aggressiivisesti leviäviä lajeja
  • haitallisia vieraslajeja poistetaan

Suunnitelmassa määriteltävä

  • taimien suojaus

Mitoitus

  • poikkeustapauksissa suurempia taimikokoja, esim. puulajipuistossa

Ulkoilu- ja virkistysmetsät – hoitoluokat C2.1 ja C2.2

Käyttö

  • taajamarakenteeseen kytkeytyvillä alueilla

Kasvillisuuden valinta

  • istutetaan lähinnä tavallisia suomalaisia metsäpuita
  • metsänhoidossa suositaan kotimaista puu- ja pensaslajistoa
  • mahdollisimman luonnonmukaiset puulajisuhteet ja ikärakenne
  • luonnon monimuotoisuutta tuetaan mm. lahopuun määrää lisäämällä ja suosimalla luontaista ja monilajista puustoa
  • vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan esim. rakennusten ja ulkoilureittien varsilta
  • maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua
  • jätetään myös tiheikköjä
  • esimerkiksi ulkoilureittien varsilta voidaan avata näkymiä tiheää puustoa ja alikasvosta harventamalla

Suositaan

  • Turvataan jalopuiden perinnöllistä monimuotoisuutta niiden esiintymisalueilla suosimalla luontaisesti kasvavia eri ikäisiä yksilöitä ja istuttamalla kotimaista alkuperää olevia taimia.
  • Metsien uudistamiskohteissa suositaan luontaisesti syntyvää taimikantaa tai istutetaan perimältään sopivaa kotimaista monimuotoista lajistoa.

Ei istuteta

  • Puuvartiset vieraslajit poistetaan metsänhoitotöiden yhteydessä.

Suunnitelmassa määriteltävä

  • luonnonhoitosuunnitelmassa (toteutussuunnitelma) kullekin metsäkuviolle hoitotoimenpide: lajiston elinvoimaa lisäävät toimenpiteet ja uudistamisen yhteydessä istutettava lajisto
  • käytetään pienikokoisia metsätaimia
  • istutus olevaan maahan

Mitoitus

  • hoito pääosin metsuri- tai konetyönä

Suojametsät – hoitoluokka C3

Käyttö

  • suojaavat häiritseviltä näkymiltä ja melulta ja sitovat pölyä ja pienhiukkasia

Kasvillisuuden valinta

  • monikerroksinen kasvillisuus

Suositaan

  • liikenteen epäpuhtauksia ja suolaa kestäviä puu- ja pensaslajeja.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Reunapuusto pidetään turvallisen kaukana kadun tai tien reunasta.
  • Metsiköt ovat pienialaisia säilytettyjä tai istutettuja metsäalueita. Hoidon tavoitteena on luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elinvoimaisen metsikön kehittyminen.

Arvometsät – hoitoluokka C5

Käyttö

  • metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt
  • luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäalueita

Kasvillisuuden valinta

  • metsänhoidossa on pääpaino luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

  • hoito luonnonhoitosuunnitelmassa määritettyjen erityisohjeiden mukaisesti

Mitoitus

 –

 Katumetsiköt – hoitoluokka KC1

Käyttö

  • katualueella sijaitsevia metsäisiä alueita

Kasvillisuuden valinta

  • istutettu ja/tai luontaisesti muodostunut puusto

Suositaan

  • harvaa kasvillisuutta, joka sallii näkemät

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Kasvillisuus ei saa vaarantaa liikkumista tai hoitoa

 Suojakatumetsiköt – hoitoluokka KC2

Käyttö

  • suojavaikutuksen aikaansaamiseksi

Kasvillisuuden valinta

  • monipuolisesti eri puu- ja pensaslajeja usein yhdistettynä maastonmuotoiluun tai suojarakenteisiin

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

–

Liityntäpyöräpysäköinnin kalusteet, HKL

Joukkoliikenteen asemien pyöräpysäköinnin kalustemallistoon kuuluvat pyöräteline, modulaarinen katosjärjestelmä, pyöräaitaus ja pyöräkaappi. “Kalusteiden tyyppipiirustukset ja käytön ohjeistus on ladattavissa täältä.”

Taajamametsät

A1 Arvometsä

Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määritetyjen erityisten ominaisuuksien vuoksi.

  • Arvometsät säilyttävät erityisiä luonto-, maisema- tai kulttuuriarvoja ja tarjoavat niihin liittyvoä elämyksiä.
  • Luonnonsuojelualueet ovat omassa hoitoluokassaan S.
  • Arvometsiin kuuluvat asemakaavaalueilla olevat metsälain arvokkaat elinympäristöt vaikka metsälaki ei kaava-alueella olekaan voimassa. Esimerkiksi arvokkaat pienvedet ja niitä reunustava puusto ovat arvometsiä. Istutetut jalopuumetsät kuuluvat arvometsiin erityisesti maisema-arvojen ansiosta. Tiheäkasvuiset linnustoltaan arvokkaat (LTJ:n I lk kohteet) lehtometsät ja pensaikot kuuluvat arvometsiin. Kallio- ja metsäalueet, joilla on runsaasti I maailmansodan aikaisia sotahistoriallisesti arvokkaita ja edustavia linnoitusrakennelmia rajataan usein myös arvometsiin.

A2 Lähimetsä

Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä.

  • Lähimetsät tarjoavat ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia ihmisten arkiympäristössä
  • Puistometsä A2.1
    Puistometsän sijainti taajamassa on keskeinen ja sen käyttö on vilkasta. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti. Pohjakasvillisuus on selvästi muuntunut ja maapohja voi olla kulunut. Puistometsäkuviolla voi esiintyä myös istutettuja jalopuita tai ulkomaalaisia puulajeja.
  • Lähivirkistysmetsä M2.2
    Lähivirkistysmetsä sijaitsee taajama-asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilu- ja liikunta-alueilla. Säännöllinen virkistyskäyttö on runsasta. Lähivirkistysmetsä on hoidettu ja sen pohjakasvillisuus on osin muuntunutta ja osin luonnonmetsän kaltaista.

M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä.

  • Ne tarjoavat ulkoilu-, virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia.
  • M3.1 Ulkoilumetsä 
    Ulkoilumetsä on taajaman yhteydessä tai sen reunamilla sijaitseva pääosin ulkoiluharrastukseenkäytetty metsäalue,
  • M3.2 Retkeilymetsä
    Retkeilymetsä on taajamien ulkopuolella pääosin retkeilyyn käytetty metsäalue.

M4 Suojametsä

Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisia häiriöitä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä.

  • Suojametsät tarjoavat suojaa erilaisilta haittatekijöiltä ja ne edistävät muun muassa asumisviihtyvyyttä.

M5 Talousmetsä

Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan M5.

Leikkipuistot ja leikkipaikat

Suunnittelu

Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.

Turvallisuus

Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden  ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty  SFS-standardeissa.

Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.

Putoamisalustat 

Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.

  • Sidottu turva-alusta: hyvä esteettömyyden kannalta, sillä on helppo liikkua apuvälineiden ja lastenvaunujen kanssa.
  • Turvahake: luonnonmukainen ja pölyämätön materiaali, ei kuluta leikkivälineitä eikä vaatteita turvahiekan tavoin.
  • Turvahiekka: luonnonmukainen materiaali, kulkeutuu pois erityisesti keinujen, liukumäkien, karusellien ja köysiratojen kohdalta, kuluu herkästi liikkeen takia liian ohueksi ja syntyvä kuoppa alkaa kerätä vettä, kuluttaa kengissä kulkeutuessaan leikkivälineitä.

Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.

Esteettömyys

Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.

  • Leikkipuistot, joissa pyritään erikoistason esteettömyyteen, on määritelty koko helsingin kattavalla kartalla Tavoitteelisen esteettömyyden erikoistason leikkipuistot.
  • Esteettömien leikkipuistojen suunnitteluohjeita löytyy SuRaKu-kortista 6.
  • Suunnittelun  avuksi kaupunki on laatinut ohjeet Kriteerit erikois- ja perustason leikkipaikoille.
  • Esteettömyyteen liittyvillä kontrastiväreillä tarkoitetaan värien välisiä tummuuseroja. Oleellisia eivät ole värit sinänsä, vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Riittävä värikontrasti muodostuu, jos ero vastaa keskiharmaan ja mustan tai keskiharmaan ja valkoisen eroa.

Toimintavälineet ja kalusteet

  • Toimintavälineiden valinnassa tulee noudattaa puitesopimusjärjestelyssä esitettyä valintakaavaa.
  • Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin Kaupunkitilaohjetta.
  • Leikkivälineiden sijoittelussa huomioidaan auringon ja tuulen suunta.
  • Leikkivälineet asennuksessa noudatetaan valmistajien ohjeita.

Keinut

  • tulee olla riittävästi kaikilla leikkipaikoilla
  • huomioitava eri-ikäiset käyttäjät: pienille lapsille tarvitaan vauvaistuin ja isommille lapsille lautaistuin. Erilaiset istuintyypit on hyvä sijoittaa välitangollisiin tai kokonaan erillisiin keinutelineisiin
  • Leikkipuistossa keinujen ehdoton vähimmäismäärä on kaksi vauvakeinua ja kaksi lautakeinua, mitä voidaan täydentää esimerkiksi pesäkeinulla.

Muuta huomioitavaa

  • Leikkialueen suunnittelussa kiinnitetään huomiota pintavesien ohjailuun. Aktiivisen leikin alueelle ei saa muodostua lammikoita ja mahdolliset pintavesien imeyttämiseksi tehtävät avovesipainanteet tulee sijoittaa turvallisesti riittävän etäälle leikkialueesta tai rajata aidalla.
  • Hulevesien käsittelyn suunnittelussa käytetään Helsingin kaupungin hulevesistrategian esittämää prioriteettijärjestystä.
  • Leikkialueen kasvillisuutta valittaessa huomioidaan Helsingin kaupungin kasvilinjaukset. Leikkialueiden istutuksissa on käytettävä riittävän suuria taimikokoja. Kasvillisuus erotetaan ja rajataan selkeästi aktiivisen leikin alueesta. Ei istuteta myrkyllisiä kasveja.
  • Suunnittelussa tulee ottaa huomioon huoltoajoliikenteen aiheuttamat riskit alueen käytön turvallisuudelle. Mahdolliset pelastusreitit on määriteltävä ja sijoitettava siten, etteivät ne risteä aktiivisen leikin alueen kanssa. Pelastusreitin talvikunnossapito tule huomioida suunnittelussa.
  • Ympäristönäkökulma, kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkiminen, on huomioitava tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ja elinkaaren arvioimista leikkivälineiden valinnassa.

 

Koira-aitaukset ja koirakäymälät

Koira-aitaukset

Mitoitus ja tilantarve

  • Tehdään erilliset aitaukset isoille ja pienille koirille. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tehdään aitaukseen kaksi osastoa, toinen isoille ja toinen pienille koirille.
  • Vanhoja tilavia aitauksia jaetaan isoille ja pienille koirille peruskorjausten tai aidan uusimisen yhteydessä.
  • Yksiosainen aitaus, tavoitekoko 1 500 m².
  • Uusien aitausten minimikoko kantakaupungissa 600 m².
  • Kaksiosaisten aitaus, tavoitekoko 3000 m², josta pienten koirien puoli > 600 m².
  • Asutuksen ja aitauksen välille on jäätävä riittävä välimatka. Hiljaisilla ja väljillä esikaupunkialueilla suositeltava etäisyys on noin 100 metriä. Tiiviisti rakennetuilla alueilla etäisyys asutukseen on yleensä lyhyempi.
  • Koira-aitauksia voi sijoittaa alle 50 metrin päähän asuinhuoneiden pääikkunoista vain poikkeustapauksissa.
  • Maaston tulee olla luontaisesti kuivaa, tai kuivatuksesta on huolehdittava rakentamisen yhteydessä.
  • Hyvät näköyhteydet alueen poikki ovat suotavia koirien valvonnan vuoksi.
  • Varataan riittävästi turvallista, vapaata tilaa juoksenteluun ja telmimiseen.

Ympäröivä aita

  • Teräksinen 3-lankaverkkoaita, joka asennetaan siten, että sen yläreunaan ei tule piikkejä.
  • Panssariverkkoaitoja käytetään jatkossa vain syrjäisillä metsä-alueilla.
  • Tavoitekorkeus 1,6 m, haasteellisissa paikoissa 2 m.
  • Aidan ja maanpinnan väliin ei saa jäädä koirien mentävää aukkoa.

Portit ja tuulikaapit

  • Uusiin ja peruskorjattaviin aitauksiin tehdään ns. tuulikaappi.
  • Jaetuissa aitauksissa suurten ja pienten osastoihin tehdään erilliset käynnit, kumpaankin vain yksi käyntiportti.
  • Käyntiportit ja tuulikaappi avautuvat aitaukseen päin.
  • Salvat eivät saa olla koirien avattavissa.
  • Aitauksiin pitää päästä kuorma-autolle mitoitetusta ajoportista.

Valaistus

  • Suunnitellaan huomioiden kaupunkikuva ja kunkin alueen erityiset valaistustarpeet.
  • Alueelle johtava pääkulkureitti valaistaan, kun se liittyy valaistuun kulkureittiin.
  • Normaalikokoisen (n. 1500 – 3000 m2) aitauksen yleisvalaistuksen tavoitteena on, että aitaukseen tulija pystyy havaitsemaan, onko alueella ennestään käyttäjiä.
  • Valaisinpylväiden pintakäsittelyvaatimukset kuten kalusteilla ja varusteilla (Kaupunkikalusteohje). Kuumasinkittyjä teräspylväitä ei voi käyttää, sillä ne eivät kestä koirien virtsaa.

Varusteet ja kalusteet

  • Varusteita ei sijoiteta tärkeille juoksulinjoille törmäämisvaaran vuoksi eikä myöskään välittömästi aidan viereen, jotta ne eivät helpota aidan yli loikkimista.
  • Aitauksiin ei sijoiteta koulutustelineitä.
  • Jokaisessa aitauksessa on oltava
    • järjestyssäännöt aitauksen ulkopuolella sekä kyltti portissa, jossa mainitaan, minkä kokoisille koirille aitaus on tarkoitettu, sekä alueen osoite ja nimi.
    • vähintään yksi penkki
    • iso syväsäiliö
    • siivousvälineteline ja siivousvälineet koirien jätösten keräämiseen
    • hiekoitushiekka-astia
    • merkkailukohteita uroskoirille
  • Teräksisten materiaalien laatuvaatimukset Helsingin kaupunkikausteohjeen mukaisesti

Pohjamateriaali

  • Pohjamateriaalin tulee soveltua koirien tassuille , se ei saa aiheuttaa vaaraa koirille eikä koirien ulkoiluttajille.
  • Vältettäviä pohjamateriaaleja: terävät kivet, löysä singelikerros, karkea ja tikkuinen hake ja karkea kuorike.
  • Mahdollisia pohjamateriaaleja: sovelias luonnonmaasto, sora, nurmi, hyvälaatuinen lehtipuuhake, soran ja lehtipuuhakkeen sekoitus, soran ja vähemmän karkean kuorikkeen seos. Hyvää palautetta on saatu kokeilusta v. 2016: ”Tassunalusta”-seos: 60% luonnonsoraa (3-8 mm) ja 40% puunkuorta.
  • Rajallisesti käytettäviä pohjamateriaaleja: kivituhka esim. sisääntuloalueella ja käytävillä.

Kasvillisuus

  • Aitausten sisäpuolella hyödynnetään aina luontaista, hyväkuntoista kasvillisuutta.
  • Uutta kasvillisuutta istutetaan pääasiasssa vain aitausten ulkopuolelle.
  • Aitausten sisäpuolelle istutettu kasvillisuus on suojattava niin, että koirat eivät pääse kaivamaan tai tuhoamaan virtsallaan juuristoalueita.

Koirakäymälät

  • Sijoitetaan ulkoilutuspaikkoina suosittujen kävelyreittien varsille ja puistojen sisääntuloalueiden tuntumaan.
  • Sijoittamisessa ja järjestelyissä otetaan huomioon naapurusto sekä lähiympäristön yleisilme ja muu käyttö.
  • Maapohja soraa, kivituhkaa tai mursketta.
  • Alueen pintavedet ohjataan sadevesiviemäriin.
  • Käymälöiden yhteydessä tulee olla infotaulu, roska-astia ja merkkailupaalu.

 

 

Raitiotiet

Periaateratkaisu ja mitoitus

  • Raitiovaunujen tilantarve linjaosuudella min. 6,0 m
  • Pysäkkien yhteydessä olevat suojatiet rakennetaan esteettömyyden erikoistason ratkaisun mukaan.
  • Raitiotiepysäkin tyyppipiirustukset 30187/706–708

 

Raitioteiden pintamateriaalit

  • Suljetulla rata-alueella pintamateriaalina voidaan käyttää kiinteitä päällystemateriaaleja (esim. asfaltti, kiveys) tai irtonaisia materiaaleja (esim. sepeli, nurmikiveys). Materiaalien valinnassa pitää huomioida rata-alueen puhdistettavuus ja kantavuus. Pintamateriaalit eivät saa aiheuttaa ympäristöönsä pölyongelmia.
  • Yleisenä ohjeena raitiotielle suositellaan samaa pintamateriaalia kuin ajoradalle.

 

Asfaltti

Kulutuskerroksen asfalttibetonin (AB), epäjatkuvan asfaltin (EA), kivimastiksiasfaltin (SMA), avoimen asfaltin (AA), pehmeän asfalttibetonin (PAB) ja valuasfaltin (VA) materiaalivaatimukset ovat julkaisun “Asfalttinormit 2011” mukaiset. Jos suunnitelmissa tai asiakirjoissa ei ole muuta mainittu, käytetään rata-alueella kulutuskerroksen asfalttityyppinä yhdistettyä rakennetta (ABK 32/240 + ABK 32/120). Kulutuskerroksen kerrospaksuus on 160 mm. Tämän alla käytetään asfalttibetonia (AB 12–20, 90-120kg/m²), jonka kerrospaksuus on 35 mm.

Päällysrakenteen vähimmäispäällystevahvuudet ja -laadut katualueella löytyvät Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) ohjeesta ”Kaivutyöt ja tilapäiset liikennejärjestelyt pääkaupunkiseudulla kohdasta 2.8.

 

Nupukiveys

Nupukiveyksen materiaalivaatimukset, sallitut poikkeamat, nupukiveyksen alustan vaatimukset, nupukiveyksen tekemisen ohjeet ja vaatimukset sekä valmiiseen rakenteeseen liittyvät laatuvaatimukset on esitetty InfraRYL2010 -ohjeessa 21443. Nupukivien tulee täyttää standardin SFS 4157 vaatimukset. Kivien asennuksessa käytetään aina maakosteaa asennusbetonia. Betonin tulee olla vähintään lujuusluokan K10 betonia. Valmiin kiveyksen on oltava kiskon ajopinnan kanssa samassa tasossa 0 mm …- 5 mm.

  • Kivi-Helsingissä raitiotiepinnoittena käytetään nupukiveystä, mikäli kadun pinnoite on nupukiveä.
  • Reunakivin korotettu raitiotie kivetään kokonaan. Materiaaliksi sopii myös asfaltti.
  • Historiallisilla alueilla käytetään perinteistä ladontamallia.
  • Raitiotiekiskojen välinen alue kivetään 120 mm korkealla nupukiveyksellä. Muut kiskoalueen kiveykset tehdään 140 mm korkealla kivellä.
  • Radan molemmin puolin käytetään lisäksi HKL:n standardin mukaisia juoksukiviä (reunan suuntainen kivirivi).
  • Juoksukiven materiaali vastaa standardia SFS 4157. Peruskorjauskohteissa juoksukiven mitat ovat: leveys 180 mm, pituus 200 mm – 300 mm, korkeus 120 mm – 150 mm. Kivien asennusvälin tulee olla 12 mm ± 5 mm. Uudiskohteissa juoksukivien mitat ovat: leveys 140 mm, pituus 250 mm, korkeus 140 mm +-15mm.
  • kiskojen välisen kiveyksen saumausaineena käytetään kiinteää saumausmassaa, esim. bitumi, 2-komponentimassat, juotosbetoni tai Rompox- Flex joint saumausaine. Saumauksen syvyys vähintään 1/3…2/3 kiven korkeudesta tai valmistajan ohjeen mukaisesti.
  • Kiskonvierussaumat saumataan aina bitumilla tai vastaavalla joustavalla massalla.
  • Saumausaineen väri valitaan kiveyksen mukaisesti. Esim. Rompox- Flex joint saumausaineen värivaihtoehdot ovat: neutral (harmaa), stone grey (hiekanruskea), basalt (musta).

 

Noppakiveys

Noppakiveyksen materiaalivaatimukset, sallitut poikkeamat, noppakiveyksen alustan vaatimukset, noppakiveyksen tekemisen ohjeet ja vaatimukset sekä valmiiseen rakenteeseen liittyvät laatuvaatimukset on esitetty InfraRYL2010 -ohjeessa 21442. Noppakivien tulee täyttää standardin SFS 4158 vaatimukset.

 

Nurmikiveykset ja sepeli

Avoradalla voidaan päällysmateriaalina käyttää sepeliä tai nurmea. Avoradalla radan päällysmateriaali voidaan jättää tarvittaessa kiskon alapinnan tasolle tai nurmettaa kiskon yläreunaan. Tällöin nurmialue ei ole kantavuudeltaan riittävä huoltoajoneuvolle tai pelastuskalustolle. Avorata mahdollistaa raiteen suuremman kallistuksen ja nopeutta voidaan nostaa.

 

Nurmikiveys

  • Nurmikivipäällysteiden päällystyskivenä käytetään tilaajan hyväksymää kiveä (esim. betonista vihernappula-ruohokiveä tai vastaavaa).
  • Pohjalaatan päälle asennetaan kantava rakenne, asennushiekka ja päällystyskivi. Kiven päälle asennetaan multa, johon istutetaan nurmiseos.
  • Betonikivet asennetaan asennushiekan päälle. Sovitukset kiskoon tai reunatukeen tehdään sahaamalla.
  • Kiskon tai reunatuen ja betonikiven välin on oltava tasalevyinen ja alle 10 mm.

 

Reikäkiveys

  • Reikäkivien aukkoihin asennettava multa on peltomultaa, jossa on hyvä peruslannoitus. Kasvualustaan sekoitetaan Terra-Cottem polymeeriä 400 g/m3.
  • Mullattu kiveys kastellaan huolellisesti. Nurmisiemenkylvö tehdään betonikivien aukkoihin. Kylvösiemenseos sekoitetaan hiekansekaiseen puistomultaan ja harjataan kivien aukkoihin siten, että ne täyttyvät lähes pintaan asti. Multaa ei jyrätä tiiviiksi.
  • Nurmiseoksessa on oltava 60 painoprosenttia lampaannataa ja 40 painoprosenttia kylänurmikkaa.

 

Yhteiskäyttö- ja ratasähköpylväät

Vaijeriripustuksen kiinnityspisteiden tulee sijaita mahdollisimman symmetrisesti radan molemmilla puolilla. Ripustuspisteet voivat olla pylväissä tai rakennusten julkisivuissa. Julkisivujen soveltuvuus ajolangan ripustamiseen tulee kuitenkin varmistaa erikseen.

Mahdollisille ajolankapylväille perustuksineen on varattava riittävästi tilaa katualueelta. Pylväiden ja puiden väliin tulee jättää noin 3,5 metriä tilaa puiden juurille ja perustuksille. Raitiotien ajolankapylväinä voidaan käyttää yhteiskäyttöpylväitä, joissa on myös valaistus- tai liikenteenohjauslaitteita.

Helsingissä pylväiden mallit ovat maalattu kartiopylväs ja ristikkopylväs, joka usein on sinkitty. Pylväsmallin valinta tehdään kaupunkikuvallisin perustein.

 

Pylväissä käytetyt värit ovat:

graphite black RAL 9011
black grey RAL 7021
Traffic grey RAL 7042
Grey aluminium RAL 9007