Kivikaupunki

Kivikaupungiksi määritellään koko Helsinginniemen tiivis kaupunkialue, joka käsittää eri aikakausien rakennuskantaa 1700-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Historiallisten aikakau- sien kaupunkialueet sijoittuvat suurimmalta osaltaan tämän alueen sisälle. Kivikaupungin alue on eri aikakausina rakentunutta ja aluetta ei voida luokitella mihinkään yhtenäiseen tyyliin kuuluvaksi. Alueen osille on kuitenkin löydettävissä tiettyjä ominaispiirteitä.

Kalliossa kaupunkirakenne on tiivistä ja katutilat maaston vuoksi vaihtelevia ja kortteli- puistikot pieniä. Mannerheimintien katujulkisivut muodostuvat tiiviistä asuinkerrostalojen rivistöstä kivijalkakauppoineen. Elielinaukio on luonteeltaan julkisen liikenteen toimintojen aluetta, jota rajaa väljästi eri aikakausien julkiset rakennukset. Kampin keskus on 2000- luvun uusinta kauppakeskusarkkitehtuuria laajoine lasipintoineen ja sisätilakatuineen. Julkinen liikenne on sisätilassa poissa kaupunkikuvasta.

Kaupunkikalusteiden tarve on kivikaupungissa käyttäjämääristä johtuen lukumääräisesti suuri. Kalusteiden on oltava esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoisia, harkitusti sijoitet- tuja ja hyvin hoidettuja. Kaupungin keskusta on koko kaupungin näyteikkuna, jonka perus- teella vierailijat usein muodostavat käsityksensä kaupungista.

Kivikaupungin katualueille on tyypillistä erilaisten liikenteenohjauslaitteiden ja muiden teknisten varusteiden ja mainoslaitteiden paljous. Tämä korostuu erityisesti pää- ja kauppa- katujen varsilla. Rajatun, tyyliltään ja väritykseltään yhtenäisen kaupunkikaluste- ja varus- tevalikoiman avulla voidaan katutilaa selkeyttää ja luoda tunnistettavaa Helsinki-tyyliä.

Kivikaupungin puistojen kaupunkikalusteita koskevat samat laadulliset kriteerit kuin katu- alueiden kalusteita, mutta puistojen kaluste- ja värivalikoima on laajempi.