Köynnökset tuovat monipuolista vihreyttä kaupunkitiloihin

Köynnökset lisäävät väriä ja viihtyisyyttä ja korostavat vuodenaikojan vaihtelua. Lehvästö vähentää kaikuisuutta, pölyämistä ja kasvien haihduttaminen parantaa pienilmastoa. Tuuheat köynnöskasvustot tarjoavat elintilaa pikkulinnuille.

Köynnöksille voidaan rakentaa oma tukirakenne ahtaaseenkin katutilaan, johon puiden istuttaminen on mahdotonta, tai niiden voidaan antaa valua kasvupaikalta alaspäin. Ne sopivat maanpeitekasveiksi, voivat nousta puun runkoa pitkin tai kiivetä pergolaa, aitaa tai muuria vasten.

Köynnösten hyödyistä ja haitoista on käyty keskustelua jo ainakin 1800-luvun lopulta saakka. Köynnösten pelätään vahingoittavan rakenteita ja aiheuttavan kosteusvaurioita. Köynnökset voivat kuitenkin myös suojata rakenteita. Tuuhea köynnös estää auringon ultraviolettisäteilyä vahingoittamasta rakenteen pintaa. Lehtevä köynnös suojaa rankka- ja viistosateilta. Köynnökset ovat eläviä ja haihduttavat vettä lehtien ilmarakojen kautta, joten ne viilentävät paahteista kaupunkitilaa.

Kuinka köynnökset kiipeävät?

Köynnöksiksi kutsutaan rentovartisia kasveja, jotka kiipeilevät tukea pitkin. Luonnossa tukena ovat usein puut ja pensaat.  Köynnöksen kiipeämistavalla on ratkaiseva merkitys sen menestymiselle ja vaikutuksille kaupunkiympäristössä. Kiipeämiseen köynnökset käyttävät yleisimmin kiipimäjuuria, kärhiä tai kierteistä kasvutapaa.

Itse kiinnittyvät köynnökset

Köynnöshortensia kiinnittyy erittäin voimakkaasti alustaan kiipimäjuurilla, jotka tunkeutuvat pinnan pieniin halkeamiin laajentaen niitä. Imukärhivilliviinien levymäiset imukupit ovat muuntuneita lehtiä, jotka kiinnittyvät alustan pintaan tiiviisti myös kemiallisesti. Jos imukärhivilliviini irrotetaan julkisivusta esimerkiksi maalauksen takia, siitä jää jälkiä. Hyvä neuvo on leikata poistettavat köynnökset jo muutamaa päivää aikaisemmin, jolloin niiden ote heikkenee ennen poistamista.

Saksalaisessa kirjallisuudessa varoitetaan, että itse kiipeävät köynnökset voivat olla haitaksi teräsbetonijulkisivulle, sillä ne voimistavat pinnan luonnollista kemiallista rapautumista tai joissakin tapauksissa hakeutuvat liikuntasaumoihin. Rappauskin saattaa vaurioitua, joskin tämä riippuu myös rappauksen laadusta. Helsingissäkin on useita tunnettuja, villiviinin peittämiä julkisivuja, jotka ovat pysyneet hyvässä kunnossa vuosikymmeniä. Puujulkisivulle ei itse kiinnittyviä kasveja suositella, sillä ne pitkittävät pinnan kosteana pysymistä ja lisäksi puupinta huoltomaalataan köynnöksen ikään nähden usein, jolloin köynnös joudutaan irrottamaan. Nykyisin ei muutenkaan suositella itsestään kiinnittyvien köynnösten istuttamista siten, että ne kiinnittyvät suoraan seinärakenteisiin, vaan suositellaan säleikköjä.

Tukea tarvitsevat köynnökset

Suurin osa meillä hyvin menestyvistä köynnöskasveista tarvitsee tuen, jonka varassa kasvaa. Köynnökset voivat kiertyä kokonaisuudessaan tuen ympärille, kuten köynnöskuusama, piippuköynnös, haitalliseksi vieraslajiksi määritelty kelasköynnös ja laikkuköynnös sekä humala.  Köynnöksellä voi olla myös erityisiä kosketukselle herkästi reagoivia ja tuen ympärille kiertyviä kiinnityselimiä, kärhiä. Kärhet ovat usein muuntuneita lehtiä, kuten säleikkövilliviinillä, tai kärhi voi olla lehtiruoti, kuten kärhöillä.

Köynnösruusut ovat oikeastaan pitkäversoisia pensaita, jotka ohjataan kasvamaan ylöspäin sopivaa tukea pitkin. Niiden piikit tukevat kiipeämistä, mutta lisäksi tarvitaan ihmisen apua.  Köynnösruusut ovat meitä leudommassa ilmastossa erityisen suosittuja, mutta meillä köynnösruusujen talvenkestävyys ei yleensä ole riittävä. Kokeilla voi valkoista ´Pohjantähti`-lajiketta tai punaista ´Flammentanz´-lajiketta. Muut tarvitsevat talvisuojauksen.

Hedelmäpuita on perinteisesti ohjattu kasvamaan säleikköä vasten, kun tilaa on vähän tai on haluttu hyödyntää seinän lämpöä varaava ominaisuus. Monet pensaat voivat osoittautua ihmeen kiitollisiksi seinää vastaan aseteltuina. Esimerkiksi herukan versot kasvavat yllättävästi pituutta ja tuottavat runsaasti marjoja seinää vasten tukeen kiinnitettyinä. Säleikköön tai muuhun tukeen kiinnittyvä kasvi ei haittaa rakenteita, jos kasvin ja seinän väliin on jätetty selvä tuuletusväli.

Köynnösten tukirakenteet voivat olla puisia säleikköjä tai korkeatasoisesti viimeisteltyjä metallivaijereita. Tukirakennetta käytettäessä tulee huolehtia, että se on riittävän etäältä seinästä. Jotkin lajit, kuten köynnöskuusama, voivat kasvattaa vahvan rungon vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Voimakaskasvuisen köynnöksen tuet voivat sijaita etäällä toisistaan ja niiden tulee sijaita etäällä seinästä. Tuen ympärislle kiertyvät lajit pärjäävät hyvin pelkällä pystykasvuisella tuella. Hentokasvuiset köynnöskasvit, kuten kärhöt,  hyötyvät ristikkotuista ja voivat tukeutua ilmavasti kepeäänkin tukeen. Sähköjohdot ja muut vastaavat kaapelit eivät sovellu köynnöstueksi.

Köynnösten valinnassa ja istutusalustassa huomioitavaa

Hieman yksinkertaistaen köynnöskasvi on sopeutunut kamppailemaan tiensä metsän varjoisasta pohjakerroksesta kohti korkeuksia ja valoa. Poikkeuksiakin on, ja köynnöshortensian sekä imukärhivilliviinin mainitaan mielellään kasvattavan versojaan valosta poispäin. Tästä seuraa, että nämä kaksi saattavat hakeutua esimerkiksi syöksytorven sisään tai kattotiilen alle, mutta myös se, että ne sopivat hyvin maanpeitekasveiksi.

Köynnöskasvin tyvi saa mielellään olla suojassa suoralta auringon paahteelta, vaikkapa perennojen tai pensaiden suojassa. Runsasmultainen mutta ilmava, ravinteita ja vettä tarjoava kasvualusta tarjoaa hyvät eväät kasvuun. Varjoisalle kasvupaikalle sopii erityisesti köynnöshortensia, tai sinne voi kokeilla uusia, aikaisempaa talvenkestävämpiä muratteja. Myös muratti kiipeää kiipimäjuurten avulla ja kiinnittyy voimakkaasti alustaansa. Paahteiselle kasvupaikalle suositeltavimpia ovat parhaiten kuivuutta kestävät villiviinit tai viinilajit.

Köynnökset pitää istuttaa yli puolen metrin päähän rakennuksen seinästä tai muurista, sillä näiden vierustat on tehokkaasti kuivattu, ja ne on muutenkin varattu routaeristeitä varten. Seinämää vasten maan alle voidaan tarvittaessa asentaa vedeltä ja juurilta suojaava patolevy. Köynnös pitää istuttaa räystäslinjan ulkopuolelle vedensaannin turvaamiseksi.

Sopivaa köynnöskasvia valittaessa on muistettava kiipeämistavan ja kasvupaikkavaatimusten lisäksi ottaa huomioon köynnöksen korkeus. Köynnöksiä voi yhdistellä, ja korkean tyvelle voi istuttaa matalamman. Yksivuotiset köynnökset ovat mukava lisä kausikasvi-istutuksessa tai monivuotisen köynnöksen juurella. Perinteisten hajuherneiden, ruusupapujen ja koristekrassin lisäksi tarjolla on monipuolinen valikoima kukkivia yksivuotisia.

Kaupunkiympäristöön sopivia puuvartisia köynnöskasveja esitellään Helsingin kaupunkikasvioppaan taulukossa Puuvartisten kasvien peruslajisto.

Lisää tietoa köynnöskasvien käytöstä saa esim.

• Teoksesta Finke & Osterhof 2001. Fassaden Begrunen – Ratgeber fur Gestaltung, Ausfuhrung und Pflanzenwahl. Blottner verlag. Kirja on myös tämän artikkelin tärkein tietolähde.
• Elina Sirénin opinnäytetyöstä vuodelta 2011 Fasadvegetation och dess användningsmöjligheter i Finland.
• Dunnet & Kingsbury 2008.  Planting green roofs and living walls.