Historialliset päällysteet

Laatuvaatimukset

Kivien tai kivimateriaalin tulee vastata alkuperäistä kivimateriaalia väriltään, kooltaan ja käsittelytavaltaan. Kiveysten paikkaukset ja laajennusalueet tehdään vanhoilla, pinnaltaan pyöreiksi kuluneilla kivillä, mikäli niitä on saatavilla. Uusia kiviä käytettäessä uusi pinnoite ei saa erottua vanhasta, siten on syytä käyttää suomalaisia kiviä. Silloin kun vanhoja ja uusia kiviä käytetään sekaisin, kivet sekoitetaan siten, ettei mahdollinen väri- ja pintakäsittelytapa tule esiin. Noppa- ja nupukivet tilataan polttopintaisina. Kaduilla olevat kunnallistekniset detaljit kuten esimerkiksi vesikourut säilytetään. Tasaus tehdään alkuperäisen mallin mukaisesti mahdollisuuksien mukaisesti.

Historialliset puistokäytävät kunnostetaan vanhoja, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Kiviaineksen raekoon ja värin tulee vastata alkuperäistä.

PAASIKIVILAATAT

Jalkakäytävien päällystämiseen alettiin käyttää 1870-luvulla graniittisia, suuria kivilaattoja. Tällainen nauhamainen graniittilaattarivi on ainakin 1860-luvulta lähtien ollut tyypillinen katukuvan elementti Helsingin empirekeskustassa.

Graniittilaatta sijaitsi joko keskellä jalkakäytävää, jolloin jalkakäytävän reuna pyöristettiin pienillä mukulakivillä, tai ajoradan reunassa. Myöhemmin mukulakivet korvattiin noppa- tai nupukivellä. Kapeilla kaduilla laatoitus kattoi koko jalkakäytävän leveyden. Tällöin kivilaatat olivat niin paksuja, ettei erillistä reunatukea tarvittu. Kivimateriaalina käytettiin Helsingiittiä, joka on punasävyinen, juovikas graniitti. Laatan yläpinta ja sivut hakattiin tasaiseksi.

Kivikoko: Vaihtelevat tapauskohtaisesti, yleisimmät koot olivat 60-80cm x 40-60cm. Osa laatoista oli huomattavasti suurempia, pituudeltaan yli metrin mittaisia.

MUKULAKIVET

Helsingin vanhin katupäällyste oli kenttä- eli mukulakivi. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin. Ajoradan mukulakivipinnan rajauksessa ei käytetty reunakiveä, vaan jalkakäytävän reunasta muotoiltiin mukulakivetty luiska ja katuoja.

Kivikoko: Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Vanhimmissa ruotsalaisaikaisissa kiveyksissä kivet ovat läpimitaltaan 20-25 cm. Myöhemmät venäläisaikaiset kiveykset on tehty siten, että pyöräurien kohdalla ja tien reunoilla on suuremmat ja keskikohdalla pienemmät kivet. Kivien läpimitta on noin 10-15 cm. Jalkakäytävien kivien läpimitta on 5-8 cm, joskin myöhemmissä korjauksissa kivien kokoa on suurennettu.

Asennus: Perinteisesti mukulakivet on asennettu asennushiekan varaan. Nykyisin käytetään myös kivituhkaa, mutta kivet voidaan asentaa myös maakosteaan betoniin. Kivituhkan sekaan voidaan sekoittaa hieman sementtiä, jolloin saumat kovettuvat ja kunnossapito helpottuu. Kivet asennetaan yksitellen pystyyn. Kivet ladotaan toisiinsa kiinni siten, että puolet kiven paksuudesta tulee alustamassan sisään.

Saumaus: Saumaus tehdään saumaushiekalla tai maakostealla betonimassalla.

NUPUKIVEYKSET

Nupukiviä alettiin käyttämään katupäällysteenä 1880-luvulla. Ne olivat muodoltaan säännöllisiä, suorakulmaisia kiviä, jotka valmistettiin käsin hakkaamalla niin, että kivien pinnat olivat kiven luontaisesta lohkeamisesta syntyneitä murtopintoja. Nupukivet valmistettiin Helsingin omasta kallioperästä ja saarilta lohkotuista kivestä, mistä syystä vanhat nupukivet olivat usein väriltään punasävyisiä ja juovikkaita. Kivet ladottiin katu- ja torialueilla tiililadontana, poikittain kadun suuntaan nähden. Kadun keskilinja merkittiin pitkittäissuuntaisella rivillä. Myös jalkakäytäviä päällystettiin jonkin verran nupukivillä aivan ydinkeskustassa käyttäen koristeellisia parkettikuvioita. Nupukivet asennettiin 25-30 cm paksun sorapinnan päälle.

Kivikoko: Pituus 180-250 mm, leveys 100-125 mm, korkeus 180-200 mm

Saumaus: Sora, bitumi tai betoni

NOPPAKIVET

Noppakivet otettiin käyttöön 1920-luvulla. Ne olivat muodoltaan kuutiomaisia, koneellisesti hakattuja kiviä. Koska noppakivet valmistettiin lohkareista, niissä voitiin käyttää monenlaista kivimateriaalia. Siitä syystä noppakivet olivat hyvin kirjavia. Yleissävynä oli kuitenkin Helsingin rakennuskiville tyypillinen punakirjava graniitti. Noppakivet asennettiin kaduilla ja toreilla nupukiven tapaan hiekka-alustalle. Ladontakuviosta suosittuja olivat viuhka- ja suomukuviot. Noppakiviä käytettiin myös yhdessä nupukiven kanssa siten, että nupukiviriveistä tehtyjen ruudukkojen sisäosat päällystettiin noppakivellä kehä- tai kaarikuvioon ladotuin noppakivin.

Kivikoko: 100x100x100 mm

MAKADAMI

Makadamilla päällystettyjä teitä on käytetty erityisesti Suomenlinnassa ja tykkiteillä. Tykkiteiden makadamipäällysteestä  on erillinen kortti. Tykkitiet Makadami on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty  sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Helsingin kaupunkiympäristö ja Suomenlinnan hoitokunta ovat sopineet rakennekerrokset osalleSuomenlinnan makadamiteistä:

Kantokerros: murske 32-64 mm, n.15cm

1. kiilakerros: murske 12-25 mm

2. kiilakerros: murske 6-12 mm.

Pintakerros: kivituhka 0-8 mm

Paikkaukset: Vanhat venäläisaikaiset makadam-tiet paikataan alkuperäisen menetelmän mukaisesti. Tällöin edellytetään, että vanhan päällysteen kiviaines tutkitaan ja sen perusteella määritellään uudet materiaalit.

SORATIET

Sora on perinteinen päällystemateriaali maanteilla. Rakennettujen sorateiden rakenteina ovat yleensä kulutuskerros, kantava kerros, jakava kerros ja suodatinkangas tai suodatinkerros. Soratien pinnan oikea muoto ja sivukaltevuus ovat tärkeimpiä tekijöitä tien kunnon ylläpitämisessä. Tien pinnan ohjeellinen sivukaltevuus on 4 % ± 1 % ja kaarteissa 3–7 %. Tien muodon tulee olla tasaisesti kalteva. Se ei saa olla pyöreämuotoinen niin, että tien keskikohdalla kaltevuudet ovat pienemmät.

Raekoko ja kulutuskerros: Kiviaineksen suurin sallittu raekoko on 16 mm. Kun materiaalina käytetään mursketta (0-16), josta puuttuu hienoainesta, tulee materiaaliin lisätä savea tai kivituhkaa. Kulutuskerros tehdään 50 mm paksuksi.

Suomenlinnassa soratiet päällystetään hiekoitushiekalla, jonka raekoko  on 0,7-7 mm. Pinta sidotaan kivituhkalla. Teiden alusrakenteena käytetään murskesoraa. Viimeistely  kivetyin reunaojin.

HIEKKAKÄYTÄVÄ

Historiallisten puistojen hiekkakäytävät on rakennettu vesiseulotusta hiekoitushiekasta, raekekoko 1-4 mm. Kivimursketta tai kivituhkaa ei käytetä.

HIEKKASAVIKÄYTÄVÄ

Hiekkapintaiset savikäytävät vastaavat lähinnä 1800-luvun puistokäytävätyyppejä. Pohjarakenne on kiviladontaa. Kiviladonnan ja pintahiekan välissä on savikerros. Niiden välissä oli usein myös kerros karkeahkoa soraa. Käytävän reunakivet jäävät näkymättömiin maan alle.

Vanhan käytävän kunnostus:

Käytäväpohjan ja käytävän kivireunuksien kunto tarkistetaan. Rikkoontuneet rakenteet korjataan. Rakenteeseen on käytettävä samanlaisia kiviä ja latomistapaa kuin alkuperäisessä rakenteessa.

Vanhan kiviladonnan päälle levitetään ohut kerros soraa, joka haravoidaan kivien väleihin ja tasataan. Kivet peittyvät hieman. Sora kastellaan kunnollisesti. Seuraavaksi tuodaan kuivaa savea noin 30–40 mm:n kerros. Se haravoidaan tasaiseksi ja siitä muotoillaan käytävän kupera muoto. Päällimmäiseksi tulee noin 20–30 mm:n paksuinen kerros hienoa hiekkaa, joka haravoidaan tasaiseksi. Vanhan käytävän kunnostuksesta tarkemmin julkaisussa Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5.

Jos vanhaa rakennekerrosta ei löydy, voidaan puistokäytävä perustaa uuden käytävän tapaan kuitenkin siten, että kulutuskerros tehdään puiston vanhojen käytävien perustustavan mukai-sesti savesta ja hiekasta.

Jyrkissä rinteissä hulevesiä voidaan ohjata niin sanotuilla kivikouruilla tai kiviuurroksilla, jotka pyritään tekemään siihen tapaan kuin puiston vanhat kivityöt on tehty. Lisäksi pyritään käyt-tämään samantapaisia kiviä kuin puistossa on käytetty muutenkin. Uurroksen pohjalle tuodaan noin 20 cm:n kerros soraa. Sora peitetään noin 3 cm:n paksuisella asen-nushiekkakerroksella, jonka päälle kivet lado-taan. Lukkokivet asennetaan uurroksen reunoille pitkittäin. Ulommaisten lukkokivien väliin asennetaan tarpeellinen määrä kiviä koveraksi uraksi. Kivet ovat halkaisijaltaan noin 7–15 cm. Kivikourun leveys on noin 50 cm.