Hakusana: kasvualusta

Pensaat

Pensasistutuksissa edistämme kerroksellisuutta, monimuotoisuutta ja ilmeikkyyttä, myös katualueilla. Haluamme monipuolistaa Helsingissä käytettävää pensaslajivalikoimaa. Suosimme alkuperältään tunnettuja kasvikantoja ja –lajikkeita ja suomalaisia jalosteita. Pensasryhmiin toivomme myös ”herkkukasveja”, jotka tuottavat iloa ja elämyksiä asukkaille. Historiallisen jatkumon turvaamiseksi suosimme lisäksi kasveja joilla on tarina: Helsingin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vanhoja pensaslajikkeita ja muita ”Helsinki-kasveja”, jotka tekevät Helsingistä tunnistettavan. Näistä kerrotaan “Helsingin kaupunkikasvioppaassa”.

Varmistamme kaupunkieliöiden ravinnonsaantia eri aikaan kukkivilla ja hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavilla pensasistutuksilla. Yleisten alueiden pensaiden marjat on tarkoitettu ensisijaisesti kaupunkieläimien ravinnoksi. Ihmisravinnoksi tarkoitettuja marjoja ja hedelmiä kasvatetaan mahdollisesti leikkipuistoissa ja muissa erityiskohteissa.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Pensaiden ja pensasryhmien sommitteluperiaatteet ja laji- ja lajikevalinnat ovat osa kulttuuriperintöä ja julkisen kaupunkitilan eri aikakausien tunnistettavuutta, jota vaalimme. Helsingin puistoilla ja viheralueilla on pitkä historia. Puistoihin ja puutarhoihin on eri aikakausina istutettu eri kasvilajeja, ja niitä on käytetty puistosuunnitelmissa aikakaudelle tyypillisesti. Joitakin pensaslajeja on istutettu Helsingissä ”aina”, ja jotkut lajit ovat olleet muodissa jollain aikakaudella ja jääneet suosiosta sitten myöhemmin. Pidämme tärkeänä säilyttää puiston tai puutarhan alkuperäiset kasvilajit ja –lajikkeet ja sommitteluperiaatteet.

Kun peruskorjaamme vanhan puiston tai puutarhan, säilytämme myös kasvilajiston autenttisuuden. “Helsingin kaupunkikasvioppaasta” löytyy tietoja lajien ja lajikkeiden käytöstä ja yleisyydestä eri aikakausina. Leikattuja pensasaitoja ylläpidämme ja kunnostamme puistoissa, joiden suunnitteluperiaatteisiin leikatut pensasaidat ovat kuuluneet.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Monimuotoisuutta voi edistää puistoissa monilla erilaisilla tavoilla puistosuunnittelusta aina puistojen kunnossapidon ja hoidon toteuttamistapoihin. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät yksin riitä, vaan tarvitaan myös monimuotoisten elinympäristöjen luomista ja niiden oikeanlaista hoitoa. Pensaiden osalta edistämme kaupunkiluonnon monimuotoisuutta luomalla kerroksellisia pensasistutuksia. Monet linnut hyötyvät tiheäkasvuisista pensaikoista ja leikatuista pensasaidoista, jotka tarjoavat niille suojaa. Kerrokselliset pensasistutukset soveltuvat erityisen hyvin reunavyöhykkeisiin.

Pölyttäjien suosimiseksi istutamme pensaslajeja, joiden kukissa on tarjolla runsaasti mettä ja siitepölyä. Pölyttäjille erityisen tärkeitä ovat varhain keväällä kukkivat pensaat. Pensaiden marjat ja siemenet ovat myös tärkeää ravintoa kaupunkieläimille.

Haitallisia vieraslajeja emme istuta, ja peruskorjausten yhteydessä aiemmin istutetut haitallisiksi osoittautuneet vieraskasvit poistetaan.

Kiertotalouden huomioiminen

Suosimme paikalla tuotettua kasvualustaa, mutta käytämme harkiten kierrätyskasvualustoja rikkakasviriskin takia. Emme käytä maatumattomia katekankaita.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Ilmastonmuutokseen varautumiseksi suosimme monipuolista ja runsasta pensaslajivalikoimaa.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Kaduilla istutukset on sovitettava liikenteen ja teknisten verkostojen tarpeisiin. Esitämme suositeltavat vähimmäismitoitukset ohjeessa “Katutilan mitoitus”  luku 3.10 Katupuut ja katuvihreä sekä liite 2 ja ohjeessa “Helsingin katurakenteiden suunnitteluperiaatteet“. Käyttämämme istutustiheydet löytyvät “Helsingin kaupunkikasvioppaasta”.

Perennat

Perennat ovat ruohovartisia, monivuotisia koristekasveja ja heiniä. Perennojen maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Monien perennojen maanpäälliset osat jäävät lakastuttuaankin pystyyn talventörröttäjiksi.

 

Perinteisesti perennalajit ja –lajikkeet sommitellaan istutukseksi, jota ylläpidetään säännöllisellä hoidolla. Perinteisessä perennasuunnittelussa tavoitellaan sommitelman hallintaa ja pysyvyyttä, ja se poikkeaa siinä suhteessa uudemmasta dynaamisesta perennasuunnittelusta, jossa istutukset toimivat luontaisen kasviyhdyskunnan tapaan ja kasvilajit ja niiden väliset suhteet ohjautuvat luonnon lainalaisuuksia noudattaen.

Perennoja voidaan istuttaa perinteisiksi perennaryhmiksi, puiden ja pensaiden alle kerrokselliseksi istutukseksi, katualueille, maanpeittokasveiksi nurmikon tilalle, eroosiosuojaksi, hulevesialueille, kukkiville niityille ja viherkatoille. Perinteiset perennaryhmät pääsevät parhaiten oikeuksiinsa näkyvillä paikoilla puistoissa, usein lähellä oleskelualueita. Perennoja ihaillaan läheltä, ja niiden on tarkoitus tarjota katselijalleen kukkaloistoa ja näyttävyyttä. Vältämme niukkalajisia massaistutuksia, ellei yksilajisuudelle ole painavia paikallisia tyylillisiä perusteita. Perennaistutuksiin yhdistämme mielellämme kukkivia sipulikasveja.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Eri aikakausina perennojen käyttötavat ja suunnitteluihanteet ovat vaihdelleet suuresti. Perinteiset, monilajiset perennaryhmät olivat pitkään perennojen ainoita käyttötapoja. Laajat yksilajiset perennaistutukset yleistyivät 1970-luvulla. Dynaamiset perennaistutukset ovat perennasuunnittelun megatrendi vasta 2010-luvun lopulta lähtien, joten vanhempia ympäristöjä kunnostettaessa pohdimme tarkoin dynaamisten istutusten soveltumista kaupunkikuvaan. Jos peruskorjaamme vanhaa puistoa, joka on tunnettu perennaryhmistään, tai perennat ovat oleellinen osa puistoa, noudatamme perennaryhmän peruskorjauksessa alkuperäisiä suunnittelu- ja sommitteluperiaatteita. Perennavalikoimaa ja -lajikkeistoa voimme kuitenkin päivittää Kaupunkikasvioppaan nykyisiä lajisuosituksia vastaavaksi.

Perennat ovat tavallisesti puuvartisia kasveja huomattavasti lyhytikäisempiä. Historiallisia perennakasvikantoja on jäljellä puuvartisia vähemmän, ja ne ovat siksi erityisen arvokkaita. Perinne- ja kulttuuriympäristöissä, kuten kartanopuistoissa, vaalimme niissä kasvavia vanhoja perennalajeja ja -lajikkeita tavoitteellisella kunnostamisella ja pitkäjänteisellä hoidolla

“Helsingin kaupunkikasvioppaassa” ei toistaiseksi ole suosituksia eri aikakausien perennalajistoksi. Kulttuuriympäristön näkökulmasta olisi tärkeää pyrkiä uusien istutusten mahdollisimman suureen aitouteen, jonka selvittämiseksi on tutustuttava juuri kyseessä olevan kohteen taustoihin. Jos tietoa aikaisempien istutusten laadusta ei löydy, käytetään mielellään alkuperäiselle suunnittelijalle ja ajanjaksolle tyypillistä sommittelua ja lajistoa sekä kasvikantoja. Kaikki historian eri kerrostumat ovat arvokkaita, ja perennaistutukset ja niihin liittyvät arvostukset ovat voineet vaihdella suuresti aikojen saatossa. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan ylläpitämään tähän päivään saakka säilyneet vanhat kerrostumat myös uudistusten yhteydessä.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Helsingin kaupunki on sitoutunut edistämään luonnon monimuotoisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan kyse on monimuotoisten elinympäristöjen luomisesta ja niiden oikeanlaisesta hoidosta. “Helsingin kaupunkikasvioppaaseen” olemme koonneet suositukset kaikkein tehokkaimmin perhosia ja mesipistiäisiä, kuten kimalaisia, erakkomehiläisiä ja tarhamehiläisiä, kukilleen houkuttelevista ruohovartisista kasvilajeista. Pölyttäjien kannalta on edullisinta, jos perennaistutus on monilajinen, koostuu eri aikaan kukkivista lajeista ja kukat ovat eri mallisia. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistäminen kasvi-istutusten avulla toteutuu varmimmin suosimalla kotimaisia luonnonkasveja: ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

Kukkivilla perennoilla on tärkeä merkitys kaupunkiluonnolle, sillä kukkivat kasvit houkuttelevat muunmuassa perhosia ja pölyttäjiä. Suosimalla eri aikaan kukkivia kasveja varmistamme eliöiden ravinnonsaannin koko kasvukauden ajaksi. Monet ruohovartiset kasvit voivat olla ravintokasveja myös talvisaikaan: talventörröttäjinä säilyvät kasvit tarjoavat linnuille ja monille hyönteisille siemenravintoa, ja lakastuneet kukinnot ovat huurteisina ja lumen peittäminä myös katseenvangitsijoita. Kotimaiset luonnonkasvit ovat kaupunkieliöstön kannalta paras vaihtoehto, kun halutaan edistää monimuotoisuutta.

Luonnonperennojen käyttö on hyvä vaihtoehto esimerkiksi luonnonmukaisilla rannoilla ja ääriolosuhteissa. Ruohovartisia, kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistäviä monivuotisia kasveja käytämme myös niinsanotuissa uusympäristöissä kuten niityillä, pientareilla ja viherkatoilla. Helsingissä haitallisia vieraslajeja emme istuta, ja poistamme peruskorjausten yhteydessä aiemmin istutetut, haitallisiksi osoittautuneet vieraskasvit.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maaperän aktiivinen hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää: ”kasveja ei tarvitse hoitaa, vaan maata”. Pyrimme jättämään kuivat kukkavanat törröttämään talveksi, jolloin ne tarjoavat suojaa talvehtiville hyönteisille ja linnuille. Lopuksi silppuamme lakastuneet kasvustot eloperäiseksi katteeksi edistämään maaperäeliöstön hyvinvointia. Tarvittaessa ruokimme maaperäeliöstöä myös lehtikompostia lisäämällä.

Kiertotalouden huomioiminen

Kasvualustan hoito ja eloperäisen aineksen hyödyntäminen on oleellista dynaamisten perennaistutusten hoitoa. Hyödynnämme kaupungin puistoista kertyvää, kompostoitua viherjätettä hoidossa, ja saamme sitä tällä tavoin kiertoon. Kierrätyskasvualustoja ei voi käyttää rikkakasvien siemenpankin takia. Emme käytä maatumattomia katekankaita.

 

Katu- ja puistopuut

Mitä isompi ja terveempi puu on, sitä enemmän se sitoo ja varastoi hiiltä, tasaa huleveden huippuvirtaamia, säätelee pienilmastoa ja varjostaa helteellä. Helsingin kaupunkipuille turvaamme sellaiset elinolot, jotka mahdollistavat puiden kehittymisen pitkäikäisiksi ja elinvoimaisiksi, niin että ne pystyvät tuottamaan puille ominaisia ekosysteemipalveluja.

Puiden hyvinvoinnin turvaaminen

Toteutamme katupuuistutukset kestävästi, sillä puiden istuttaminen on kallista. Istutuskustannukset koostuvat kookkaan taimen hankinnasta, suojavarusteista, kasvualustasta ja pinnoitteesta. Istutuksen jälkeen taimia on vielä kasteltava, jotta puut juurtuvat hyvin. Lisäksi katupuita on leikattava säännöllisesti noin 30 vuoden ajan, jotta latvuston rakenne kehittyy kestäväksi ja katuympäristöön sopivaksi. Katupuuistutusten rakentamisen aiheuttama hiilijalanjälki on suuri, ja kestää useita vuosia ennen kuin rakentamisen hiilidioksidipäästöt on kompensoitu. Vasta sitten puu alkaa toimia hiilinieluna.

Puiden hyvinvointia turvaamme varaamalla niille hoidon ja uusimisen edellyttämän katutilan. Tiedostamme katutilaa koskevien päätösten vaikutukset puiden pitkäaikaiseen hyvinvointiin ja ekosysteemipalvelujen tuottamiseen.  Kunnossapitäjiltä edellytämme kunnossapidon tuotekorteissa annettujen ohjeiden noudattamista ja ammatillista pätevyyttä. Auraus-ja kaivutyöt eivät saa vahingoittaa puita ja niiden juuristoja, ja toistuvia kaivutöitä samojen puiden juuristoalueilla ehkäistään.

Kulttuuriympäristöjen vaaliminen

Monilajiset kaupunkipuuistutukset ovat Helsingin erityispiirre. Puistopuiden monilajisuuteen ovat vaikuttaneet paitsi Suomen kuuluminen ensin Ruotsiin ja sitten Venäjään, myös eri aikakausien suunnitteluihanteet ja maineikkaiden kaupunginpuutarhureiden kokeiluhalut. Helsingille tunnusomaisia ovat keskustan bulevardien lehmukset, runsas poppelivalikoima, ulkomaiset havupuut sekä koristeomenapuut.

Kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaissa kohteissa vaalimme merkittäviä puuyksilöitä ja turvaamme niiden kasvuolosuhteet ja säilymisen. Näiden kohteiden suunnittelun, hoidon ja rakentamisen teemme arvokkaiden puiden ehdoilla ja niin, että kohteen maisemallisesti arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Kaupunkikuvallisesti merkittäviä yksittäisiä puistopuita säilytämme niin pitkään kuin mahdollista, mutta seuraamme niiden kuntoa säännöllisesti turvallisuuden varmistamiseksi. Vaalimme puurivejä kaupunkikuvallisina kokonaisuuksina. Kunnioitamme puiden alkuperäisiä istutussommitelmia, ja puiden täydennysistuttaminen on suunnitelmallista.

Kun vanha puisto peruskorjataan tai puukujanne uudistetaan, säilytämme mahdollisuuksien mukaan myös puulajiston alkuperäisen mukaisena. Toisinaan kulttuuriympäristön vaaliminen saattaa edellyttää näkymien avaamista puita poistamalla. Mahdollinen puiden poisto tehdään aina suunnitelmallisesti. Eri aikakausien kohteiden lajivalintoja varten Kaupunkikasviopas tarjoaa tietoja lajien ja lajikkeiden käytöstä ja yleisyydestä eri aikakausina.

Puuriveihin ja muihin kaupunkikuvallisesti arvokkaisiin puukokonaisuuksiin vältetään sijoittamasta rivivaikutelmaa tai kaupunkikuvaa heikentäviä elementtejä kuten pysäköintiä, mainoslaitteita ja jakokaappeja.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Vanhoja, etenkin onkaloituneita, puita säilytetään niin pitkään kuin se on turvallisesti mahdollista. Vanhat puut tarjoavat elinympäristöjä ja ravintoa monille muille eliölajeille kuten linnuille, pikkunisäkkäille, hyönteisille, sammalille, jäkälille ja sienille. Mitä monilajisempaa kaupunkipuusto on, sitä monilajisempaa on myös eliöstö, jota se elättää.

Puulajivalinnoissa suosimme pölyttäjiä, perhosia ja muita hyönteisiä hyödyttäviä puulajeja kuten esimerkiksi pajuja, jotka kukkivat aikaisin keväällä. Puistoissa suosimme hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia puulajeja. Santamourin malli, jonka mukaisesti käytetään sukulaisuussuhteiltaan mahdollisimman vaihtelevaa lajistoa, toimii lajivalintojen innoittajana.

Turvaamme lahopuun määrää säästämällä lahorunkoja ja kelopuita. Rakennamme puistoissa mahdollisuuksien mukaan lahopuuaitoja.

Kiertotalouden huomioon ottaminen ja resurssitehokkuus.

Suosimme puuistutuksissa paikalla tuotettua tai kierrätyskasvualustaa ja mahdollisuuksien mukaan käytämme myös biohiiltä. Siirrämme rakentamisen vuoksi poistettavia nuoria ja hyväkuntoisia puita harkiten silloin, kun puut voidaan istuttaa heti uuteen paikkaan ilman välivarastointia. Käytämme runkosuojuksia ja ritilöitä vain kun niille on käytännön tarve.

Ilmastomuutokseen varautuminen

Monipuoliseen kasvivalikoimaan panostaminen on osa kaupunkiorganisaation riskinhallintaa. Sen avulla ehkäisemme ennalta ilmastonmuutoksen ja uusien kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamia tuhoja kaupungin kasvillisuudelle. Istutettavien taimien tulee olla perimältään monipuolisia, ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa. Istutettavien puiden tulee kestää tauteja ja tuholaisia, ja tiedostamme kansainvälisen kasvikaupan aiheuttaman riskin uusien kasvitautien ja tuholaisten leviämiselle.

Istutamme puita vain sellaisiin paikkoihin, joissa ne voivat kasvaa suurikokoisiksi ja pitkäikäisiksi. Suuret puut auttavat ilmastonmuutokseen varautumisessa, esimerkiksi lämpötilojen tasaajana hellejaksojen aikana. Riittävän suuri kasvualustatilavuus puolestaan auttaa turvaamaan puiden vedensaantia myös kasvukaudelle sattuvien kuivuusjaksojen aikana. Hulevesiä hyödynnetään puiden kasteluun silloin kun se on mahdollista, eikä esimerkiksi katusuolaus aiheuta estettä.

Suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitavaa

Mitoitus. 

  • Istutamme katu- ja puistopuut paikkoihin, joissa niiden juuristolla ja latvuksella on tilaa kasvaa isoiksi ilman jatkuvaa leikkaamistarvetta. Eri puulajeilla on erilaiset tilavaatimukset. Katutilaan sijoitettavien puiden vähimmäistilantarve on koottu ohjeen “Katutilan mitoitus- Suunnitteluohjeet Helsingin kaupungille  2014″ liitteeseen 2. Voimassa oleva vähimmäismitoitus tarkistetaan “Ohjeita suunnittelijoille”-portaalista, sekä ajantasaisista mallipiirustuksista ja –työselostuksista.
  • Puut sovitetaan yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa.
  • Puiden etäisyys rakennusten seinistä, liikenteenohjauslaitteista, valaisinpylväistä ja ilmajohdoista on mitoitettava niin, että puilla on riittävästi kasvutilaa.
  • Kunnossapidon vaatimukset kuten lumitila ja työkoneiden vaatimat tilat otetaan huomioon.
  • Katupuiden ja raitioliikenteen yhteensovittamisesta löytyy oma mitoituskortti Kaupunkitilat-osassa.

Puiden istuttaminen. 

  • Lajivalinnoissa ja taimikoon valinnassa noudatamme “Helsingin kaupunkikasvioppaan” ohjeistuksia. Katualueilla käytämme vain harkiten suurikokoisia marjoja ja hedelmiä tuottavia tai piikikkäitä lajeja. Laji ja lajike vaikuttavat niin kasvien menestymiseen kasvupaikan olosuhteissa kuin myös tulevaan kokoon ja hahmoon.
  • Huolehdimme sekä sisäisestä että ulkoisesta taimilaadusta. Sisäiseen laatuun kuuluu kasvien terveys, lajikeaitous ja ilmastollisesti soveltuva perimä. Perinnölliset ominaisuudet ratkaisevat mm. puun talvenkestävyyden ja kasvutavan. Ulkoiseen laatuun kuuluu taimen vaaditun mukainen koko, elinvoimaisuus ja ulkonäköä ja rakennetta kuvaavat vaatimukset. Taimimateriaalin tulee täyttää julkaisussa “Puiden taimilaatuvaatimukset” määritellyt kriteerit. Taimilaadusta ei tule tinkiä. Huonolaatuinen taimi aiheuttaa monikertaisesti suuremmat kustannukset taimen uusimisen, alkuhoidon ja koko elinkaaren aikaisen kunnossapidon kautta. Istutettavilla taimilla tulee olla lakisääteiset kasvipassit, joista selviää taimen kasvatushistoria. Katupuiden tulee sietää latvuston leikkaamista.
  • Suunnitelmissa määrittelemme puun lajin, lajikkeen, lisäyslähteen ja kannan, taimikoon, taimityypin ja kasvualustan. Kiinnitämme huomiota istutettavien puiden laji- ja lajikeaitouteen. Tarkistamme ja ennakoimme taimien saatavuuden hyvissä ajoin.
  • Uusissa kohteissa asennamme katupuille runkosuojat talvihoidettavilla alueilla ja pysäköinnin läheisyydessä. Puunsuojavarusteet löytyvät kaupunkitilaohjeen kaupunkikalustekorteista. Suojaamme istutettavat puut haittaeläimiltä kuten kaneilta.
  • Kasvualustan laatu ja mitoitus on esitetty kortissa “Kasvualustat”. Huomioimme kantavan kasvualustan normaalia kasvualustaa heikomman vedenpidätyskyvyn. Maksimoimme kantavan kasvualustan tilavuuden aina kun mahdollista esimerkiksi rakentamalla kantavaa kasvualustaa pyöräteiden ja jalankulun alle. Huomioimme katusuolan puille haitallisen vaikutuksen hulevesien hallintaa suunniteltaessa.
  • Istutuksen jälkeen taimelle järjestetään kahden vuoden tehostettu hoito, jolla varmistamme juurtumisen onnistumisen ja kasvuun lähdön.

Puiden säilymisen varmistaminen. 

  • Vaalimme suojeltuja ja muuten arvokkaiksi todettuja puuympäristöjä niiden arvoja säilyttävällä tavalla. Vaalimme vanhoja ja suurikokoisia puita kasvuympäristöineen. Huomioimme puiden kulttuurihistoriallisen ja kaupunkikuvallisen arvon sekä suojelustatuksen. Suunnitteluhankkeissa tarkistamme, onko suunnittelualueella lajistoharvinaisuuksia, seurantapuita tai tutkimushankkeisiin kuuluvia puita.
  • Kaivutöissä noudatamme “Yleisten alueiden käyttö, tilapäiset liikennejärjestelyt ja katutyöt“-oppaassa annettuja ohjeita. Maalämpökaivoja yleisille alueille sijoitettaessa noudatamme Helsingin ohjeessa määriteltyjä suoja-etäisyyksiä.
  • Tarvittaessa käytämme puiden juuria säästäviä kaivumenetelmiä kuten ilmalapiota, maa-aineksen imurointia tai käsin kaivamista.

Puiden kaataminen. 

  • Puiden kaatamisessa noudatamme maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä puiden kaatamisen luvanvaraisuudesta. Puiden kaatamisen keskeinen syy on turvallisuus. Ympäristölleen välitöntä vaaraa aiheuttavat puut todetaan puiden kuntokartoituksella, joita tekevät koulutetut arboristi. Puistojen ja katujen peruskorjauksen yhteydessä puita kaadetaan kaupunkiympäristölautakunnassa hyväksyttyjen katu- ja puistosuunnitelmien perusteella. Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikoilla puita ei saa kaataa ilman lupaa. Puita ei myöskään tule kaataa lintujen pesintäaikana huhtikuusta heinäkuun loppuun välisenä aikana.
  • Paras aika tehdä puiden kuntokartoituksia on toukokuusta lokakuuhun. Kuntokartoituksia ei voi tehdä talvella,
  • Säilytämme kaadettujen puiden runkoja lahopuun määrän lisäämiseksi ja monimuotoisuuden edistämiseksi. Lahopuuta voidaan säilyttää pystyssä olevina runkoina tai maapuuna.

 

Katupuut ja raitioliikenne, mitoitusohje

Yleistä

Puut ovat yksilöitä, joiden koko ja muoto vaihtelevat. Samankin lajikkeen eri yksilöt kasvavat eri kokoisiksi olosuhteista riippuen. Kapeakasvuisiksi kutsutaan yleisesti myös lajeja ja lajikkeita, joiden latvuksen leveys on tässä ohjeessa käytettyjä mittoja leveämpi.

Tässä ohjeessa on käytetty seuraavia mittoja.

  • Suurten puiden latvuksen leveys on noin 5 – 7 m sekä kapeakasvuisemmilla lehmuslajikkeilla että katupuuksi kasvatettavilla leveämmillä lajikkeilla.
  • Kapeiden puiden latvuksen leveys on pylväshaavalla noin 3 – 3,5 m ja osalla kapeita puulajeja noin 4 – 4,5 m.
  • Puiden korkeus täysi-ikäisenä on vähintään noin 15 – 18 m silloin, kun kasvualustatilavuus on riittävä eikä rajoita puun kasvua.

Latvuksen leveydellä ei ole merkitystä puun kasvualustatarpeen kannalta. Kasvualustan toimiva syvyys on noin yksi metri. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puiden sijoitteluun vaikuttavat mm. raitioliikenteen sähkön ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväät. Puiden sijoittelussa on huomioitava liikenteen näkemäalueet voimassaolevan ohjeistuksen ja määräysten mukaisesti. Puut pyritään yleensä sijoittamaan istutuskaistalle tasavälein, myös muunlaiset ratkaisut ovat mahdollisia

Rata- ja ratasähköturvallisuus asettavat vaatimuksia niin oksista vapaana pidettävälle alueelle kuin työskentelylle rata-alueella.

Raitiotien läheisyydessä puiden latvustoa täytyy pienentää leikkaamalla. Puiden vuosittainen leikkaaminen synnyttää kustannuksia, ja rata-alueella turvallisuuteen liittyvät näkökohdat nostavat tätä kustannusta.

Raitioliikenteen turva-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä hoitotoimenpiteet on tehtävä silloin, kun raitioliikennettä ei ole: joko öisen tauon aikana tai vaihtoehtoisesti katkaisemalla liikenne hoidettavalta linjalta työn ajaksi. Raitioliikenteen ajojohdinrakenteista on katkaistava jännite ja ne on työmaadoitettava hoitotöiden ajaksi.

Visuaaliset laatuvaatimukset


Suunniteltaessa puita katuympäristöön on yleensä toiveena näyttävät, hyvinvoivat, täysikokoiset puut. Puiden koko täysi-ikäisenä sekä täysikasvuisen latvuksen muoto ja ulkonäkö raiteiden läheisyydessä riippuu kasvualustan tilavuudesta sekä oksista vapaana pidettävän alueen koosta eli ympäristön teknisistä laatuvaatimuksista.

Puita voidaan katualueella sijoittaa lukemattomin eri tavoin katutilaan. Täysikokoisia puita on helpointa saada katutilaan silloin, kun istutusalueet ovat leveitä tai kun ne sijaitsevat kauempana raideliikenteen tilavarauksista. Tällöin myös puiden leikkauskustannukset ovat pienemmät.

Tekniset laatuvaatimukset
Määräykset

Tässä ohjeessa määritetyt mitat ja etäisyydet on tarkistettu ja sovellettu EN50122-2 määräyksistä ja ohjeistuksista. Lisäksi tämän ohjeistuksen apuna on käytetty SFS sähköturvallisuuden määräyksiä ja ohjeita ja Saksan BOStrab määräyksiä.

Rataturvallisuus

Raitioliikenteen turvallisen kulun varmistamiseksi, henkilöturvallisuuden takaamiseksi ja raitiovaunun eri osien rikkoutumisen estämiseksi on katupuut istutettava tarpeeksi etäälle raitiotien alueesta.

Raitiotien turvallisuuden takaamiseksi on raitioliikenteeseen tehty kaksi määräävää aluetta. Niille ei saa sijoittaa/rakentaa tai sinne ei saa tulla/kasvaa kiinteitä tai väliaikaisia esteitä tai rakenteita. Nämä alueet ovat: ATU = aukean tilan ulottuma, joka on raitiovaunun dynaaminen rungon vaatima tila ja ViVa = virroittimen vaara- alue, joka sisältää virroittimen dynaamiset liikkeet ja sähköturvallisuuden vaatimat suojaetäisyydet.

Työssä esitetään ViVan ulkopuolelle 1 m:n turva-alue. Samaa yhden metrin turvaetäisyyttä noudatetaan ajojohdinrakenteiden muissakin osissa, kuten esimerkiksi ratasähköpylväät (yhteiskäyttö/ratasähkö), kannatinvaijerit tai orsirakenteet.

Aukean tilan ja virroittimen vaara-alueen korkeudet on ilmoitettu kiskon mittapisteestä ja leveydet on ilmoitettu sekä raiteen keskilinjasta että kiskon mittapisteestä.

Ratasähköturvallisuudessa määritettyä ajojohdon katkeamisen aiheuttamaa vaara-aluetta (VaTu, 4 metriä raiteen keskilinjasta) ei katupuiden yhteydessä tarvitse noudattaa, koska puun ei katsota olevan sähköjohdin.

Katupuiden sijoituksessa, lajin valinnassa sekä hoidossa on huomioitava, ettei puun lehvästö saa tulla ATU:n tai ViVa:n sisäpuolelle. Puiden tai kasvillisuuden oksastot voivat kasvaa ViVa:n viereisen turva-alueen sisäpuolelle, mutta ne on karsittava sieltä pois ennen seuraavan kasvukauden alkua.

Kaarteissa ATU:n alueeseen tai leveyteen lisätään kaarteen aiheuttaman levennyksen mitta= e. ViVa-alueeseen ei tarvitse lisätä e-mittaa.

Kun puiden lehvästöjen leikkaus tai muu puihin kohdistuva toimenpide tehdään 2,7 metriä lähempänä ajojohdinrakenteita, on ajojohtimen oltava jännitteetön ja työmaadoitettu. Käytännössä tämä määräys koskee kaikkia niitä puihin kohdistuvia toimenpiteitä, joita tarvitaan radan vieressä kasvaville puille.

Ohjeet

Näkemät

Katupuiden sijoituksessa on huomioitava, että raitioliikennettä ajetaan näkemäperusteisesti. Kuljettaja säätää nopeutensa näkemäalueensa mukaan. Yhtenäinen puukaista muodostaa näkemäesteen, joka aiheuttaa vaaratilanteita risteys- ja suojatiealueilla. Suunnittelussa on riittävän aikaisessa vaiheessa huomioitava tämä ja tarvittaessa puiden istutusväliä on harvennettava ennen risteys- tai suojatiealuetta. Raitioliikenteen alustavat näkemäohjeet on määritelty Raide-jokerin yhteydessä (Ohje päivittyy pääkaupunkiseudun raitiotiesuunnittelu -ohjeeseen.)

Ratasähköpylväiden ja yhteiskäyttöpylväiden rakenteet

Ratasähköpylvään tai yhteiskäyttöpylvään etäisyys voi suoralla radalla vaihdella välillä 20 m – 35 m. Vaihtelua on usein risteysväleittäin, jotta pylväät saadaan risteyskohdissa sovitettua optimaalisesti. Ajolangat voivat olla kannatinlankaperustaisia tai orsirakenneperustaisia.

Rakenteet maan alla

Yhteiskäyttöpylväiden ja valaisinpylväiden kaapeleiden suojaputket sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle ajoradan, pyörätien, jalkakäytävän tai erotuskaistan kohdalle. Suojaputki tuodaan vain pylvään kohdalla istutuskaistalle.

Myös muun kunnallistekniikan (vesihuolto, kaukolämpö jne.) kadunsuuntaiset johdot sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle.

Kadun poikki menevät johdot sijoitetaan puiden väliin siten, että niiden huoltaminen aukikaivamalla on mahdollista puiden juuria vahingoittamatta. Ensisijaisesti poikittaiset johdot pyritään sijoittamaan risteysalueille.

Yhteiskäyttöpylväillä on suurikokoinen jalusta. Sen koko vaihtelee, esim. noin 2,4 x 2,4 m. Jalustan alle ja ympärille tehdään perustusrakenteet, joten koko rakenne vie maan alla tilaa noin 4 x 4 m. Kapeammilla istutuskaistoilla on huomioitava, että pylvään perustus rajoittaa kasvualustatilavuutta.

Pylvään jalusta voidaan korvata porapaalulla, mikäli kallio sijaitsee tarpeeksi lähellä maanpintaa. Tämä on kallis ratkaisu, jota voidaan harkita käytettävän erikoistilanteissa (esim. kun sijoitetaan ratasähköpylväitä olemassa olevien puiden väliin). Mitoitus on tapauskohtainen.

Leikkauskuvissa on esitetty puiden kasvualustan ympärillä tila, johon ei sijoiteta maanalaisia rakenteita. Näin erilaiset rakenteet pystytään kaivamaan esiin ilman, että puun juuristo vaurioituu.

Istutuskaistan leveys on 5 m

Istutuskaista leveyden ollessa 5 m puiden latvuksia täytyy leikata vuosittain (mitoituskuvat 1 (kuva) ja 2 (kuva)). Leikkaustarve on kuitenkin vähäisempi kuin tätä kapeammalla istutuskaistalla. Kasvualusta sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Käytettäessä viisi metriä leveää istutuskaistaa etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Viiden metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 8 m istutusväli, pylväät 24 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 8 m istutusväli, pylväät 32 m välein, pylväiden välissä neljä puuta
  • 9 m istutusväli, pylväät 27 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 8,5 metriä. 8 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten tuossa vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Istutuskaistan leveys on 4 m

Istutuskaistan leveyden ollessa 4 m puiden latvuksia täytyy pienentää vuosittain (mitoituskuvat 3 (kuva) ja 4 (kuva)). Leikkaustarve on suurempi kuin tätä leveämmällä istutuskaistalla, mikä aiheuttaa kustannuksia. Latvuston voimakas pienentäminen heikentää puun elinvoimaisuutta etenkin puun vapaan runkokorkeuden nostovaiheessa. Latvus jää pienemmäksi kuin leveämmillä kaistoilla eikä kehity lajityypilliseen muotoonsa. Neljän metrin istutuskaista ei ole puille optimaalinen. Sitä käytetään vain, jos mahdollisuutta leveämpään ei ole. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Neljä metriä leveää istutuskaistaa käytettäessä etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla. Näiden molempien rakenteiden leveys raitiokiskojen keskilinjasta ajoradan reunakivilinjaan on sama, 5,5 metriä.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Neljän metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 11, 5 metriä. 10 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puut raitioliikenteen pysäkillä, pysäkin leveys 4,25 m

Sijoitettaessa pysäkille puita noudatetaan Helsingin tyyppipiirustussarjan piirustusta nro 30187/706 (Mitoituskuvat 5 (kuva) ja 6 (kuva)).

Pysäkin kantavalla kasvualustalla leikkausluiskat ovat 2:1.

Pysäkillä on käytettävä kantavaa kasvualustaa ja pääosin kivettyä pintaa. Puiden veden saanti on heikompaa kuin raideosuudella, joten pysäkin puut jäävät raideosuuden puita pienikokoisemmiksi.

4 metriä leveät ja sitä leveämmät istutuskaistat liittyvät luontevasti raitiotiepysäkkiin, jolla on puita. Etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä.

Istutuskaistan leveys on 3,5 m

Istutuskaista ollessa 3,5 metriä ainoastaan kapeakasvuiset, pylväsmäiset puut ovat mahdollisia (mitoituskuvat 7 (kuva) ja 8 (kuva)). Pylväspuun latvus saa kasvaa melko vapaasti. Latvuksen leikkaustarve on vähäinen. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille luiskakaltevuudella 1:1.

Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla leveälatvuksisen puun latvuksen leikkaaminen olisi jatkuvaa, ja oksistoa olisi vaikeaa ja kallista pitää poissa vapaana pidettävältä alueelta. Puun ulkonäkö kärsii, koska oksat jouduttaisiin poistamaan käytännössä kokonaan 8 metrin korkeuteen kiskojen puolelta. Puun menestymiseksi rungon ja lehvästön suhde tulisi olla sellainen, että lehvästöä on vähintään noin 2/3 ja runkoa enintään noin 1/3 puun korkeudesta. Leveämpilatvuksiset puut eivät todennäköisesti menestyisi liian vähäisen ja toispuoleiseksi jäävän lehvästön takia.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 m. Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 13,5 metriä. 10 metrin istutusväli on selvästi alle laskennallisen kasvualustatarpeen, joten puut jäävät selvästi normaalikokoaan pienemmäksi. 13 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten siinäkin vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Molemmat vaihtoehdot ovat pylväspuulle harvoja, eivätkä puut muodosta voimakasta viherelementtiä. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Koko katutilan leikkaukset, esimerkkejä

Neljässä leikkauksessa (mitoituskuvat 9 (kuva), 10 (kuva), 11 (kuva) ja 12 (kuva)) on kuvattu muutamia erilaisia vaihtoehtoja sijoittaa puita katutilaan. Valitut vaihtoehdot ovat esimerkinomaisia, erilaisia variaatioita puiden määrän ja istutuskaistojen leveyden suhteen on monia. Vaihtoehdoilla katutilan visuaalisesta ilmeestä muodostuu erilainen.

Leikkausten avulla on selvitetty sitä, miten eri levyiset istutuskaistat vaikuttavat koko katutilan mitoitukseen ja puuston latvuksen muotoon sekä ylläpidon tarpeeseen.

Puurivin sijoittuminen katutilassa vaikuttaa määräävästi latvuksen leikkaustarpeeseen sekä siihen, miten leveä ja luonnollisen muotoinen latvus voi olla, vaikka kasvualustatila ei muuttuisi.

Kaistojen määrä, jalkakäytävät sekä pyörätiet ovat kussakin vaihtoehdossa saman levyiset ja niitä on jokaisessa vaihtoehdossa sama määrä. Tämä helpottaa kuvien vertailua.

Neljä puuriviä, katutilan leveys 45 metriä

Esimerkissä reunimmaiset puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä, ja keskimmäiset raiteiden vierellä (mitoituskuva 9 (kuva)). Leikkauskuvassa on esitetty reunimmaisille puille kasvipeitteinen, 3 metriä leveä istutuskaista. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Raiteiden vierellä istutuskaistojen leveys on 4 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella.

Kolme esimerkkiä tilanteesta, jossa kadulla on kaksi puuriviä

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 42 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 10 (kuva)). Istutuskaistat ovat monilajiset ja niillä on myös hulevesien käsittelyä. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, ja kaistat ovat riittävän leveät, saadaan istutuksiin yhdistettyä hulevesien viivytystä, ja latvusten leikkaustarve on erittäin vähäinen.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 41 metriä

Esimerkissä puurivit ovat raiteiden vierellä (mitoituskuva 11 (kuva)). Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella, ylläpitokulut ovat suuret.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 38 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 12 (kuva)). Istutuskaistat ovat kasvipeitteiset. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 3 metriä. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, latvusten hoitotarve on vähäinen. Mikäli tässä vaihtoehdossa 3 metrin levyiset istutuskaistat muutetaan 3,5 metrin levyisiksi, riittää tavallinen kasvualusta ilman kantavaa kasvualustaa laajennuksena. Tällöin myös hoitoleikkausten tarve vähenee.

Puiden kasvualustan mitoitus

Puut tarvitsevat riittävän kasvualustatilavuuden kasvaakseen.  Tärkeimpänä kasvualustatilaa määräävänä tekijänä on puun veden saanti. Perinteisellä kasvualustalla tavoitellaan normaalikokoiselle, isoksi kasvavalle puulle noin 25 m³ kasvualustatilaa.

Kantavalla kasvualustalla nykyisin voimassa oleva ohje 25 m³ ei johda riittävään vesivarastoon. Tilavaade on huomattavasti suurempi kuin perinteisellä kasvualustalla, koska kivirungon vaatima tila maassa on pois maan vesivarastosta ja juurten käytöstä. Riittävä tilavuus kantavalla kasvualustalla olisi noin 40-60 m³ tilavuus.

Jos kasvualustan tilavaadetta ei voida toteuttaa istutuskaistaa leventämällä ja käyttämällä kantavaa kasvualustaa viereisten liikenne- ym. alueiden alla, voidaan sen sijaan:

  • harventaa puuväliä
  • kerätä hulevettä kasvualustaan
  • käyttää erikoiskasvualustoja

Näitä keinoja on mahdollista yhdistää toisiinsa.

Kasvualustat

Kierrätysmaiden käyttö kasvualustoissa

Helsingin kaupungin tavoitteena on, että kaikissa rakennushankkeissa selvitetään käytettävissä olevat maa-ainekset ja että viherrakentamisessa käytetään ensisijaisesti kierrätettäviä maa-aineksia.

Käytännön toimintaohjeita kierrätysmaiden käytöstä Helsingissä on kerätty raporttiin: Kierrätysmaiden  käyttö  kasvualustoissa  Helsingin  kaupungin puisto- ja katuhankkeissa, ohjeita suunnittelijoille. Ohjeet on tarkoitettu noudatettaviksi Helsingin kaupungin omissa puisto- ja viherrakentamiskohteissa, jotka jäävät kaupungin ylläpidettäviksi.

 

Paikalla tehtävät kasvualustat

Paikalla tehtävällä kasvualustalla tarkoitetaan paikalla olevista maa-aineksista niitä sekoittamalla ja tarvittaessa muualta tuotavia maa-aineksia tai lannoitevalmisteita lisäämällä valmistettua kasvualustaa. Jos paikalla tehtävän kasvualustan valmistaminen edellyttää muiden aineiden kuin kalkin ja lannoitteen lisäämistä (mm. komposti, turve, kiviainekset, erilaiset kierrätysmateriaalit), kasvualustan valmistajan rekisteröidyttävä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylläpitämään lannoitevalmisteiden valvontarekisteriin. Rekisteröitynyttä toimijaa koskee mm. kirjanpitovelvollisuus käytetyistä raaka-aineista ja valmistetusta tuotteesta sekä omavalvontavelvollisuus. Valmistetulle kasvualustalle on laadittava maa- ja metsätalousministeriön asetuksen nro 24/11 mukainen tuoteseloste.

Jos paikalla oleviin maa-aineksiin sekoitetaan pelkästään lannoitteita tai kalkkia, kyseessä on lannoittaminen, ei uuden kasvualustan valmistaminen. Tällöin ei edellytetä rekisteröitymistä Eviran rekisteriin tai tuoteselostetta.

Katso InfraRYL luku 23112.

Tuotteistettut kasvualustat

Tuotteistetulla kasvualustalla tarkoitetaan kasvualustaa, joka on tuotettu sekoittamalla keskenään eri raaka-aineita, kuten kivennäismaa-aineita, kompostia ja lannoiteaineita, keskenään. Tuotteistettu kasvualusta on myös yleensä seulottu.

Katso InfraRYL luku 23111.

Kantava kasvualusta

Kantavaa kasvualusta käytetään katutilan väli- tai erotuskaistoilla, kivetyillä aukioilla, jalankulku- ja paikoitusalueilla sekä aina kun pinnan kantavuusvaatimusten takia ei ole mahdollista käyttää tavallista kasvualustaa.

Rakennettaessa kantavaa kasvualustaa katupuille toimitaan ohjeen Kantavan kasvualustan ja kaupunkipuun suojauksen periaatteet ja siihen liittyvien detaljikuvien 1 – 6 mukaan (kts. viereiset kuvat). Detaljit on laadittu yleisimpien kyseeseen tulevien pinnoitteiden yhteyteen tehtäviä kantavia kasvualustoja varten. Kantavan kasualustan ohjeita sovelletaan aina kohdekohtaisesti. Käytettävä ratkaisu tulee esittää ainakin kohteen rakennepoikkileikkauksissa. Periaateohjetta ei pidä liittää sellaisenaan suoraan suunnitelmaan.

Kasvualustojen alusta

  • kasvualustojen alustan tulee soveltua kasvillisuudella

Mitoitus

  • katualueella kasvualustan tilavuuden ja istutuskuopan tulee täyttää Helsingin kaupungin katutilan mitoitus 05/2015 liitteen 2 vaatimukset
  • yleiset tilavuus ja kasvualustan syvyysvaatikmukset InfraRYL taulukon 23111:T2   mukaiset
  • kasvualusta mitoitetaan siten, että tilavuus ei rajoita kasvillisuudelle luontaisen juuriston kehitystä
  • ryhmäksi tai kujanteeksi istutettavien puiden kasvualustat tehdään yhtenäisenä kasvualustana

Laatuvaatimukset

  • kasvualustan tulee täyttää voimassa olevien lakien ja asetusten vaatimukset
  • kasvualustan tulee täyttää yleisten työselostusten rakeisuus- ja ravinnepitoisuusvaatimukset
  • kasvualusta ei sisällä haitallisten vieraslajien juuria tai siemeniä

 

Katu- ja puistopuut (vanha)

Käyttö

  • Puita käytetään kaduilla, aukioilla ja toreilla sekä puistoissa.
  • Puita käytetään yksittäin, ryhmissä, kujanteina ja riveinä.

Kasvillisuuden valinta

  • Katu- ja puistopuiden lajivalikoimaa monipuolistetaan.
  • Vähennetään puistolehmuksen käyttöä.
  • Jalavia, hevoskastanjoita ja lehtosaarnea käytetään tiedostaen tautiriskit.
  • Kaupunkipuiden tulee olla ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa sekä kestää tauteja sekä tuholaisia.
  • Katupuiden tulee sietää leikkauksia, suolaa, viima ja kestää kolhuja.
  • Kokeillaan uusia puulajeja ja -lajikkeita.
  • Puistoissa voidaan käyttää laajempaa valikoimaa kuin kaduilla.
  • Puuriveissä käytetään geneettisesti monimuotoista kasvimateriaalia.
  • Taimimateriaalin tulee täyttää julkaisussa Lehtipuiden taimilaatuvaatimukset määritellyt kriteerit.

Suositaan

  • kukkivia puita
  • puistoissa hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia puita
  • Helsingin “nimikkopuita”
  • Helsingistä lisäykseen otettuja lajikkeita
  • historiallisissa kohteissa aikakauden lajistoa ja kasvikantoja
  • kotimaisia jaloja lehtipuita
  • kotimaisia havujen erikoismuotoja
  • asuinrakennusten lähellä koivusta ja lepästä liuskalehtisiä lajikkeita, sillä ne eivät aiheuta siitepölyallergiaa

 Ei istuteta

  • kotipihlajasta käytetään katupuuna vain lajikkeita.
  • haitallisia vieraslajeja

Suunnitelmassa määritettävä

  • puun laji ja lajike, lisäyslähde tai kanta
  • taimikoko ja -tyyppi
  • runkotyyppi, esim. katupuu tai mahdollinen monirunkoisuus
  • puunsuojavarusteet ja suojaus kaneja vastaan
  • kasvualusta

Mitoitus

  • Katutilaan sijoitettavien puiden tilantarve on koottu ohjeen Katutilan mitoitus – Suunnitteluohjeet Helsingin kaupungille 2014  liitteeseen 2.
  • Kasvualustat ja niiden mitoitus on esitetty kortissa Kasvualustat.
  • Puut sovitetaan yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa.
  • Kunnossapidon vaatimukset kuten lumitilat ja työkoneiden vaatimat tilat otetaan huomioon.