HISTORIALLISET PÄÄLLYSTEET arkistot - Helsingin kaupunkitilaohje

Suojeluarvo

Pääkaupunkiseudun ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet on katsottu 1970‐luvun alusta lähtien olevan muinaismuistolain (295/63) 2. §:n määrittämiä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Laki kieltää kiinteiden muinaisjäännösten kaivamisen, peittämisen, muuttamisen, poistamisen ja muun kajoamisen ilman Museoviraston lupaa. Osa maarintaman linnoitekohteista on valittu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjenlistaukseen (RKY). RKY‐kohteet on hyvä otos huippukohteista mutta listauksen lisäksi maarintamalla on myös muita merkittäviä kohteita.

MUKULAKIVETYT TYKKITIET

Tiet on pinnoitettu luonnon muovaamilla kivillä, jotka on aseteltu tasainen pinta ylöspäin. Pitkänomaiset kivet on ladottu pystyasentoon ja tien pinnassa näkyvän yksittäisen kiven halkaisija on 5–60 cm. Yleensä kookkaimmat kivet on ladottu teiden reunoille ja pienimmät keskiosaan.

Ulkoreunan kivikoot ja asennustapa: 40 x 20 x 25 cm, kivet aseteltu vierekkäin. Kookkaammat kivet on aseteltu kolmeen tien suuntaiseen riviin, jotka muodostivat keskimäärin 20 x 25 cm kokoisia kivilaakoja tien pinnalle. Reunuksen leveys on noin 85-100 cm.

Keskiosan kivikoot ja asennustapa: 25 x 25 x 25 cm. Pienemmistä kivistä ladotun alueen poikkileikkaus on kupera. Tien keskikohdan kivet on ladottu pystyasentoon siten, että tienpinnalle näkyvien kivien päiden koko oli 5 x 10 – 10 x 10 cm. Kivien pituus on keskimäärin puolitoistakertainen suhteessa niiden leveyteen. Keskiosan leveys on noin 1,2 metriä.

MAKADAMIPINTAISET TYKKITIET

Makadami sopii parhaiten museoalueille ja varsinkinkin sellaisille, joiden historiallinen luonne ei ole ristiriidassa Makadamin oman historian kanssa. Makadamilla pinnoitettuja teitä on käytetty mm. tykkiteillä. Makadamipinnoite on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty 6-10 cm paksuinen sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Joissakin tapauksissa harmaakiven seassa on ollut tiilimursketta. Kiviaines voi vaihdella kohteittain ja kunnostus tehdään aina alkuperäisen mukaisesti. Huolellisesti tehtynä ja hoidettuna Makadami on lähes pölyämätön ja liejuuntumaton tiepinnoite. Suomenlinnassa on myös säilyneitä makadamipintaisia reittejä Historialliset päällysteet.

Kuvan ohje makadamin rakennekerroksista on esimerkinomainen. Jokaisessa kohteessa on erikseen selvitettävä makadamin rakennekerrokset ja käytetty kivimateriaaili.

Kiviaines ja raekoot:

Sidemaasepellykseen käytettävän kiviaineksen tulee olla mahdollisimman kovaa ja sitkeää, iskuja ja kulutusta hyvin kestävää kivilajia kuten hienorakeista graniittia, dioriittia tai basalttia, ja siitä murskatun sepelin mahdollisimman kuutiomaista ja teräväsärmäistä. Sepeli lajitellaan sopivimmin kolmeen rakeisuuteen: 7-13, 15-30 ja 35-60 mm.

Sidemaana käytetään savisoraa, moreenimaata, kivijauhetta tai soraa.

Asennustapa:

Hyvin tasatulle ja jyrätylle kantokerrokselle levitetään ensin 68 mm paksuinen kerros 35-60 mm sepeliä, joka kastellaan hyvin ja jyrätään.
Sen päälle levitetään ohut kerros 15-30 mm:n pilstettä, joka myös kastellaan ja jyrätään, niin että se puristuu karkeamman sepelikerroksen rakoihin.
pinta tiivistetään 7-13 mm:n rakeisella pilsteellä, joka runsaasti kastellen jyrätään sepellyksen pintarakoihin. Tämän pintaan levitetään kivituhka tai savi, joka imeytetään runsaalla vedellä sepelin rakoihin.

Makadamiteiden rakentamisessa on huolehdittava erityisesti voimakkaan kuperan poikkileikkauksen tekemisestä, jotta sadevesi ajautuu nopeasti reunaojiin. Reunat tehdään mukulakivistä.

Kunnossapito:

Makadamipäällyste ei sovellu nykyaikaiselle kuljetuskalustolle, varsinkaan raskaalle liikenteelle. Makadamia ei voi hoitaa koneellisesti. Pienet kuopat ja rikkoutumat kuin suuremmatkin epätasaisuudet on korjattava paikkaamalla sepelillä ja sidemaalla, jolloin on seurattava päällysteen alkuperäistä rakennetta. Paikatut kohdat tulee tiivistää mahdollisimman hyvin junttaamalla tai jyräämällä. Paikkaukset puristuvat kokoon vielä myöhemmin ja siten ne tehtävä on tehtävä hieman ympäröivää tienpintaa korkeammiksi.

Laatuvaatimukset

Kivien tai kivimateriaalin tulee vastata alkuperäistä kivimateriaalia väriltään, kooltaan ja käsittelytavaltaan. Kiveysten paikkaukset ja laajennusalueet tehdään vanhoilla, pinnaltaan pyöreiksi kuluneilla kivillä, mikäli niitä on saatavilla. Uusia kiviä käytettäessä uusi pinnoite ei saa erottua vanhasta, siten on syytä käyttää suomalaisia kiviä. Silloin kun vanhoja ja uusia kiviä käytetään sekaisin, kivet sekoitetaan siten, ettei mahdollinen väri- ja pintakäsittelytapa tule esiin. Noppa- ja nupukivet tilataan polttopintaisina. Kaduilla olevat kunnallistekniset detaljit kuten esimerkiksi vesikourut säilytetään. Tasaus tehdään alkuperäisen mallin mukaisesti mahdollisuuksien mukaisesti.

Historialliset puistokäytävät kunnostetaan vanhoja, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Kiviaineksen raekoon ja värin tulee vastata alkuperäistä.

PAASIKIVILAATAT

Jalkakäytävien päällystämiseen alettiin käyttää 1870-luvulla graniittisia, suuria kivilaattoja. Tällainen nauhamainen graniittilaattarivi on ainakin 1860-luvulta lähtien ollut tyypillinen katukuvan elementti Helsingin empirekeskustassa.

Graniittilaatta sijaitsi joko keskellä jalkakäytävää, jolloin jalkakäytävän reuna pyöristettiin pienillä mukulakivillä, tai ajoradan reunassa. Myöhemmin mukulakivet korvattiin noppa- tai nupukivellä. Kapeilla kaduilla laatoitus kattoi koko jalkakäytävän leveyden. Tällöin kivilaatat olivat niin paksuja, ettei erillistä reunatukea tarvittu. Kivimateriaalina käytettiin Helsingiittiä, joka on punasävyinen, juovikas graniitti. Laatan yläpinta ja sivut hakattiin tasaiseksi.

Kivikoko: Vaihtelevat tapauskohtaisesti, yleisimmät koot olivat 60-80cm x 40-60cm. Osa laatoista oli huomattavasti suurempia, pituudeltaan yli metrin mittaisia.

MUKULAKIVET

Helsingin vanhin katupäällyste oli kenttä- eli mukulakivi. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin. Ajoradan mukulakivipinnan rajauksessa ei käytetty reunakiveä, vaan jalkakäytävän reunasta muotoiltiin mukulakivetty luiska ja katuoja.

Kivikoko: Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Vanhimmissa ruotsalaisaikaisissa kiveyksissä kivet ovat läpimitaltaan 20-25 cm. Myöhemmät venäläisaikaiset kiveykset on tehty siten, että pyöräurien kohdalla ja tien reunoilla on suuremmat ja keskikohdalla pienemmät kivet. Kivien läpimitta on noin 10-15 cm. Jalkakäytävien kivien läpimitta on 5-8 cm, joskin myöhemmissä korjauksissa kivien kokoa on suurennettu.

Asennus: Perinteisesti mukulakivet on asennettu asennushiekan varaan. Nykyisin käytetään myös kivituhkaa, mutta kivet voidaan asentaa myös maakosteaan betoniin. Kivituhkan sekaan voidaan sekoittaa hieman sementtiä, jolloin saumat kovettuvat ja kunnossapito helpottuu. Kivet asennetaan yksitellen pystyyn. Kivet ladotaan toisiinsa kiinni siten, että puolet kiven paksuudesta tulee alustamassan sisään.

Saumaus: Saumaus tehdään saumaushiekalla tai maakostealla betonimassalla.

NUPUKIVEYKSET

Nupukiviä alettiin käyttämään katupäällysteenä 1880-luvulla. Ne olivat muodoltaan säännöllisiä, suorakulmaisia kiviä, jotka valmistettiin käsin hakkaamalla niin, että kivien pinnat olivat kiven luontaisesta lohkeamisesta syntyneitä murtopintoja. Nupukivet valmistettiin Helsingin omasta kallioperästä ja saarilta lohkotuista kivestä, mistä syystä vanhat nupukivet olivat usein väriltään punasävyisiä ja juovikkaita. Kivet ladottiin katu- ja torialueilla tiililadontana, poikittain kadun suuntaan nähden. Kadun keskilinja merkittiin pitkittäissuuntaisella rivillä. Myös jalkakäytäviä päällystettiin jonkin verran nupukivillä aivan ydinkeskustassa käyttäen koristeellisia parkettikuvioita. Nupukivet asennettiin 25-30 cm paksun sorapinnan päälle.

Kivikoko: Pituus 180-250 mm, leveys 100-125 mm, korkeus 180-200 mm

Saumaus: Sora, bitumi tai betoni

NOPPAKIVET

Noppakivet otettiin käyttöön 1920-luvulla. Ne olivat muodoltaan kuutiomaisia, koneellisesti hakattuja kiviä. Koska noppakivet valmistettiin lohkareista, niissä voitiin käyttää monenlaista kivimateriaalia. Siitä syystä noppakivet olivat hyvin kirjavia. Yleissävynä oli kuitenkin Helsingin rakennuskiville tyypillinen punakirjava graniitti. Noppakivet asennettiin kaduilla ja toreilla nupukiven tapaan hiekka-alustalle. Ladontakuviosta suosittuja olivat viuhka- ja suomukuviot. Noppakiviä käytettiin myös yhdessä nupukiven kanssa siten, että nupukiviriveistä tehtyjen ruudukkojen sisäosat päällystettiin noppakivellä kehä- tai kaarikuvioon ladotuin noppakivin.

Kivikoko: 100x100x100 mm

MAKADAMI

Makadamilla päällystettyjä teitä on käytetty erityisesti Suomenlinnassa ja tykkiteillä. Tykkiteiden makadamipäällysteestä on erillinen kortti. Tykkitiet Makadami on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Helsingin kaupunkiympäristö ja Suomenlinnan hoitokunta ovat sopineet rakennekerrokset osalleSuomenlinnan makadamiteistä:

Kantokerros: murske 32-64 mm, n.15cm

kiilakerros: murske 12-25 mm

kiilakerros: murske 6-12 mm.

Pintakerros: kivituhka 0-8 mm

Paikkaukset: Vanhat venäläisaikaiset makadam-tiet paikataan alkuperäisen menetelmän mukaisesti. Tällöin edellytetään, että vanhan päällysteen kiviaines tutkitaan ja sen perusteella määritellään uudet materiaalit.

SORATIET

Sora on perinteinen päällystemateriaali maanteilla. Rakennettujen sorateiden rakenteina ovat yleensä kulutuskerros, kantava kerros, jakava kerros ja suodatinkangas tai suodatinkerros. Soratien pinnan oikea muoto ja sivukaltevuus ovat tärkeimpiä tekijöitä tien kunnon ylläpitämisessä. Tien pinnan ohjeellinen sivukaltevuus on 4 % ± 1 % ja kaarteissa 3–7 %. Tien muodon tulee olla tasaisesti kalteva. Se ei saa olla pyöreämuotoinen niin, että tien keskikohdalla kaltevuudet ovat pienemmät.

Raekoko ja kulutuskerros: Kiviaineksen suurin sallittu raekoko on 16 mm. Kun materiaalina käytetään mursketta (0-16), josta puuttuu hienoainesta, tulee materiaaliin lisätä savea tai kivituhkaa. Kulutuskerros tehdään 50 mm paksuksi.

Suomenlinnassa soratiet päällystetään hiekoitushiekalla, jonka raekoko on 0,7-7 mm. Pinta sidotaan kivituhkalla. Teiden alusrakenteena käytetään murskesoraa. Viimeistely kivetyin reunaojin.

HIEKKAKÄYTÄVÄ

Historiallisten puistojen hiekkakäytävät on rakennettu vesiseulotusta hiekoitushiekasta, raekekoko 1-4 mm. Kivimursketta tai kivituhkaa ei käytetä.

HIEKKASAVIKÄYTÄVÄ

Hiekkapintaiset savikäytävät vastaavat lähinnä 1800-luvun puistokäytävätyyppejä. Pohjarakenne on kiviladontaa. Kiviladonnan ja pintahiekan välissä on savikerros. Niiden välissä oli usein myös kerros karkeahkoa soraa. Käytävän reunakivet jäävät näkymättömiin maan alle.

Vanhan käytävän kunnostus:

Käytäväpohjan ja käytävän kivireunuksien kunto tarkistetaan. Rikkoontuneet rakenteet korjataan. Rakenteeseen on käytettävä samanlaisia kiviä ja latomistapaa kuin alkuperäisessä rakenteessa.

Vanhan kiviladonnan päälle levitetään ohut kerros soraa, joka haravoidaan kivien väleihin ja tasataan. Kivet peittyvät hieman. Sora kastellaan kunnollisesti. Seuraavaksi tuodaan kuivaa savea noin 30–40 mm:n kerros. Se haravoidaan tasaiseksi ja siitä muotoillaan käytävän kupera muoto. Päällimmäiseksi tulee noin 20–30 mm:n paksuinen kerros hienoa hiekkaa, joka haravoidaan tasaiseksi. Vanhan käytävän kunnostuksesta tarkemmin julkaisussa Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5.

Jos vanhaa rakennekerrosta ei löydy, voidaan puistokäytävä perustaa uuden käytävän tapaan kuitenkin siten, että kulutuskerros tehdään puiston vanhojen käytävien perustustavan mukai-sesti savesta ja hiekasta.

Jyrkissä rinteissä hulevesiä voidaan ohjata niin sanotuilla kivikouruilla tai kiviuurroksilla, jotka pyritään tekemään siihen tapaan kuin puiston vanhat kivityöt on tehty. Lisäksi pyritään käyt-tämään samantapaisia kiviä kuin puistossa on käytetty muutenkin. Uurroksen pohjalle tuodaan noin 20 cm:n kerros soraa. Sora peitetään noin 3 cm:n paksuisella asen-nushiekkakerroksella, jonka päälle kivet lado-taan. Lukkokivet asennetaan uurroksen reunoille pitkittäin. Ulommaisten lukkokivien väliin asennetaan tarpeellinen määrä kiviä koveraksi uraksi. Kivet ovat halkaisijaltaan noin 7–15 cm. Kivikourun leveys on noin 50 cm.