Historialliset päällysteet
- Päivitetty: 8.5.2024
- Julkaistu: 6.2.2017
Helsingin katujen historiallisia päällysteitä ovat kookkaat paasikivilaatat, mukulakivet, nupukivet ja noppakivet. Makadamia käytettiin mm. tykkiteiden päällysteenä. Maatiet olivat sorapinnalla. Puistokäytävillä käytettiin erilaisia hiekkapäällysteitä, joiden raekoot ja rakennekerrokset tulee selvittää peruskorjauksen yhteydessä. Kiveyksien osalta vanhat kivilajit, koot ja pintakäsittelytavat tulee tehdä alkuperäisen mallin mukaisesti.
Vanhat pintamateriaalit ja ladonnat ovat tärkeitä arvoympäristöjen ilmeen kannalta, ja ne kertovat kaupunkiympäristön historiallisista vaiheista. Tämä on erityisen tärkeätä Helsingissä, jolla on pääkaupungin arvo, mutta varsin vähän menneisyyttä ja historiallisia kerrostumia. Toisaalta juuri Helsingin katujen vanha graniittityö on eräs sen omaleimaisimpia piirteitä, jota tulisi erityisen huolellisesti vaalia. Historiallisten katutilojen ja puistojen peruskorjaaminen vaatii erikoisosaamista niin suunnittelijalta kuin urakoitsijaltakin. Vanhojen materiaalien ja työtapojen tunteminen on edellytys onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.
Kuva: Helander, Henttonen, Simons, Ahlqvist. Perinteisiä ladontoja. Vasemmalla mukulakivitien reunaoja. Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan.
Keskellä nupukivitie, kivikoko: 150x250x180 mm.
Oikealla noppakivitie, kivikoko 100x100x100 mm.
Sisältö
Laatuvaatimukset
Kivien tai kivimateriaalin tulee vastata alkuperäistä kivimateriaalia väriltään, kooltaan ja käsittelytavaltaan. Kiveysten paikkaukset ja laajennusalueet tehdään vanhoilla, pinnaltaan pyöreiksi kuluneilla kivillä, mikäli niitä on saatavilla. Uusia kiviä käytettäessä uusi pinnoite ei saa erottua vanhasta, siten on syytä käyttää suomalaisia kiviä. Silloin kun vanhoja ja uusia kiviä käytetään sekaisin, kivet sekoitetaan siten, ettei mahdollinen väri- ja pintakäsittelytapa tule esiin. Noppa- ja nupukivet tilataan polttopintaisina. Kaduilla olevat kunnallistekniset detaljit kuten esimerkiksi vesikourut säilytetään. Tasaus tehdään alkuperäisen mallin mukaisesti mahdollisuuksien mukaisesti.
Historialliset puistokäytävät kunnostetaan vanhoja, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Kiviaineksen raekoon ja värin tulee vastata alkuperäistä.
PAASIKIVILAATAT
Jalkakäytävien päällystämiseen alettiin käyttää 1870-luvulla graniittisia, suuria kivilaattoja. Tällainen nauhamainen graniittilaattarivi on ainakin 1860-luvulta lähtien ollut tyypillinen katukuvan elementti Helsingin empirekeskustassa.
Graniittilaatta sijaitsi joko keskellä jalkakäytävää, jolloin jalkakäytävän reuna pyöristettiin pienillä mukulakivillä, tai ajoradan reunassa. Myöhemmin mukulakivet korvattiin noppa- tai nupukivellä. Kapeilla kaduilla laatoitus kattoi koko jalkakäytävän leveyden. Tällöin kivilaatat olivat niin paksuja, ettei erillistä reunatukea tarvittu. Kivimateriaalina käytettiin Helsingiittiä, joka on punasävyinen, juovikas graniitti. Laatan yläpinta ja sivut hakattiin tasaiseksi.
Kivikoko: Vaihtelevat tapauskohtaisesti, yleisimmät koot olivat 60-80cm x 40-60cm. Osa laatoista oli huomattavasti suurempia, pituudeltaan yli metrin mittaisia.
MUKULAKIVET
Helsingin vanhin katupäällyste oli kenttä- eli mukulakivi. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin. Ajoradan mukulakivipinnan rajauksessa ei käytetty reunakiveä, vaan jalkakäytävän reunasta muotoiltiin mukulakivetty luiska ja katuoja.
Kivikoko: Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Vanhimmissa ruotsalaisaikaisissa kiveyksissä kivet ovat läpimitaltaan 20-25 cm. Myöhemmät venäläisaikaiset kiveykset on tehty siten, että pyöräurien kohdalla ja tien reunoilla on suuremmat ja keskikohdalla pienemmät kivet. Kivien läpimitta on noin 10-15 cm. Jalkakäytävien kivien läpimitta on 5-8 cm, joskin myöhemmissä korjauksissa kivien kokoa on suurennettu.
Asennus: Perinteisesti mukulakivet on asennettu asennushiekan varaan. Nykyisin käytetään myös kivituhkaa, mutta kivet voidaan asentaa myös maakosteaan betoniin. Kivituhkan sekaan voidaan sekoittaa hieman sementtiä, jolloin saumat kovettuvat ja kunnossapito helpottuu. Kivet asennetaan yksitellen pystyyn. Kivet ladotaan toisiinsa kiinni siten, että puolet kiven paksuudesta tulee alustamassan sisään.
Saumaus: Saumaus tehdään saumaushiekalla tai maakostealla betonimassalla.
NUPUKIVEYKSET
Nupukiviä alettiin käyttämään katupäällysteenä 1880-luvulla. Ne olivat muodoltaan säännöllisiä, suorakulmaisia kiviä, jotka valmistettiin käsin hakkaamalla niin, että kivien pinnat olivat kiven luontaisesta lohkeamisesta syntyneitä murtopintoja. Nupukivet valmistettiin Helsingin omasta kallioperästä ja saarilta lohkotuista kivestä, mistä syystä vanhat nupukivet olivat usein väriltään punasävyisiä ja juovikkaita. Kivet ladottiin katu- ja torialueilla tiililadontana, poikittain kadun suuntaan nähden. Kadun keskilinja merkittiin pitkittäissuuntaisella rivillä. Myös jalkakäytäviä päällystettiin jonkin verran nupukivillä aivan ydinkeskustassa käyttäen koristeellisia parkettikuvioita. Nupukivet asennettiin 25-30 cm paksun sorapinnan päälle.
Kivikoko: Pituus 180-250 mm, leveys 100-125 mm, korkeus 180-200 mm
Saumaus: Sora, bitumi tai betoni
NOPPAKIVET
Noppakivet otettiin käyttöön 1920-luvulla. Ne olivat muodoltaan kuutiomaisia, koneellisesti hakattuja kiviä. Koska noppakivet valmistettiin lohkareista, niissä voitiin käyttää monenlaista kivimateriaalia. Siitä syystä noppakivet olivat hyvin kirjavia. Yleissävynä oli kuitenkin Helsingin rakennuskiville tyypillinen punakirjava graniitti. Noppakivet asennettiin kaduilla ja toreilla nupukiven tapaan hiekka-alustalle. Ladontakuviosta suosittuja olivat viuhka- ja suomukuviot. Noppakiviä käytettiin myös yhdessä nupukiven kanssa siten, että nupukiviriveistä tehtyjen ruudukkojen sisäosat päällystettiin noppakivellä kehä- tai kaarikuvioon ladotuin noppakivin.
Kivikoko: 100x100x100 mm
MAKADAMI
Makadamilla päällystettyjä teitä on käytetty erityisesti Suomenlinnassa ja tykkiteillä. Tykkiteiden makadamipäällysteestä on erillinen kortti. Tykkitiet Makadami on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Helsingin kaupunkiympäristö ja Suomenlinnan hoitokunta ovat sopineet rakennekerrokset osalleSuomenlinnan makadamiteistä:
Kantokerros: murske 32-64 mm, n.15cm
- kiilakerros: murske 12-25 mm
- kiilakerros: murske 6-12 mm.
Pintakerros: kivituhka 0-8 mm
Paikkaukset: Vanhat venäläisaikaiset makadam-tiet paikataan alkuperäisen menetelmän mukaisesti. Tällöin edellytetään, että vanhan päällysteen kiviaines tutkitaan ja sen perusteella määritellään uudet materiaalit.
SORATIET
Sora on perinteinen päällystemateriaali maanteilla. Rakennettujen sorateiden rakenteina ovat yleensä kulutuskerros, kantava kerros, jakava kerros ja suodatinkangas tai suodatinkerros. Soratien pinnan oikea muoto ja sivukaltevuus ovat tärkeimpiä tekijöitä tien kunnon ylläpitämisessä. Tien pinnan ohjeellinen sivukaltevuus on 4 % ± 1 % ja kaarteissa 3–7 %. Tien muodon tulee olla tasaisesti kalteva. Se ei saa olla pyöreämuotoinen niin, että tien keskikohdalla kaltevuudet ovat pienemmät.
Raekoko ja kulutuskerros: Kiviaineksen suurin sallittu raekoko on 16 mm. Kun materiaalina käytetään mursketta (0-16), josta puuttuu hienoainesta, tulee materiaaliin lisätä savea tai kivituhkaa. Kulutuskerros tehdään 50 mm paksuksi.
Suomenlinnassa soratiet päällystetään hiekoitushiekalla, jonka raekoko on 0,7-7 mm. Pinta sidotaan kivituhkalla. Teiden alusrakenteena käytetään murskesoraa. Viimeistely kivetyin reunaojin.
HIEKKAKÄYTÄVÄ
Historiallisten puistojen hiekkakäytävät on rakennettu vesiseulotusta hiekoitushiekasta, raekekoko 1-4 mm. Kivimursketta tai kivituhkaa ei käytetä.
HIEKKASAVIKÄYTÄVÄ
Hiekkapintaiset savikäytävät vastaavat lähinnä 1800-luvun puistokäytävätyyppejä. Pohjarakenne on kiviladontaa. Kiviladonnan ja pintahiekan välissä on savikerros. Niiden välissä oli usein myös kerros karkeahkoa soraa. Käytävän reunakivet jäävät näkymättömiin maan alle.
Vanhan käytävän kunnostus:
Käytäväpohjan ja käytävän kivireunuksien kunto tarkistetaan. Rikkoontuneet rakenteet korjataan. Rakenteeseen on käytettävä samanlaisia kiviä ja latomistapaa kuin alkuperäisessä rakenteessa.
Vanhan kiviladonnan päälle levitetään ohut kerros soraa, joka haravoidaan kivien väleihin ja tasataan. Kivet peittyvät hieman. Sora kastellaan kunnollisesti. Seuraavaksi tuodaan kuivaa savea noin 30–40 mm:n kerros. Se haravoidaan tasaiseksi ja siitä muotoillaan käytävän kupera muoto. Päällimmäiseksi tulee noin 20–30 mm:n paksuinen kerros hienoa hiekkaa, joka haravoidaan tasaiseksi. Vanhan käytävän kunnostuksesta tarkemmin julkaisussa Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5.
Jos vanhaa rakennekerrosta ei löydy, voidaan puistokäytävä perustaa uuden käytävän tapaan kuitenkin siten, että kulutuskerros tehdään puiston vanhojen käytävien perustustavan mukai-sesti savesta ja hiekasta.
Jyrkissä rinteissä hulevesiä voidaan ohjata niin sanotuilla kivikouruilla tai kiviuurroksilla, jotka pyritään tekemään siihen tapaan kuin puiston vanhat kivityöt on tehty. Lisäksi pyritään käyt-tämään samantapaisia kiviä kuin puistossa on käytetty muutenkin. Uurroksen pohjalle tuodaan noin 20 cm:n kerros soraa. Sora peitetään noin 3 cm:n paksuisella asen-nushiekkakerroksella, jonka päälle kivet lado-taan. Lukkokivet asennetaan uurroksen reunoille pitkittäin. Ulommaisten lukkokivien väliin asennetaan tarpeellinen määrä kiviä koveraksi uraksi. Kivet ovat halkaisijaltaan noin 7–15 cm. Kivikourun leveys on noin 50 cm.
Kuvat
kuva: Pälsi Sakari, Valokuvaaja 1913, Helsingin kaupunginmuseon arkisto.
Jalkakäytävällä on käytetty kookkaita paasikivilaattoja, nupukiveä ja leveitä reunatukia. Ajoväylä on pinnoitettu mukulakivin.
Kuva: Kati Teperi. Säilyneitä laattoja, nupukiveä ja kenttäkiveystä Senaatintorilla.
Kuva: Tuntematon, valokuvaaja 1920, Helsingin kaupunginmuseon arkisto. Näkymä Erottajalle. Mukulakivipintaisella aukiolla on nupukivestä ladotut kulku-urat.
Kuva: Kari Hakli, 1969, Helsingin kaupunginmuseon arkisto. Senaatintorin kiveys.
Kuva: Kari Hakli, 1969, Helsingin kaupunginmuseon arkisto. Ruutuaihe on tehty pitkittäin ladotuista nupukivistä ja kaareen ladotuista noppakivistä.
Helsingin Kaupunkiympäristö toimialan ja Suomenlinnan hoitokunnan yhteisesti sopimat rakennekerrokset Makadamipäällysteelle 1990-luvun Iso-Mustan pääreitistön kunnostuksen yhteydessä.
Piirros: Sofia Tigerstedt. Hiekkapintainen savikäytävä.
Piirros: Sofia Tigerstedt. Kourut ja uurrokset on yleensä rakennettu käytävän suuntaisiksi ja sen molemmille reunoille.
Lisätiedot ja -lähteet
- Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut:
- Torikorttelit, katu- ja torialueiden päällysteet, rakennushistorian selvitys 2011:2
- Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5
- Katu- ja puisto-osaston hallinnassa olevien arvoympäristöjen määrittely ja toimintaohjeet 2008:8
- Kivi-Helsinki Katuosasto 2001:17
- Helsingin yleiskaava: Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:32
- Helander, Henttonen, Simons, Ahlqvist. Suomenlinnan maisema, kunnostussuunnitelma. Suomenlinnan hoitokunnan julkaisu 1987.
- Sorateiden kunnossapito. Liikenneviraston ohjeita 2014/1.
- Pekka Nevalainen. Selvitys Suomenlinnan Makadam-pinnoitteesta, 2016