Taajamametsät

• C1 Lähimetsä
• Puistometsä C1.1
  Puistometsä on puistomaisesti hoidettu pienialainen metsäalue. Sen sijainti on keskeinen taajamarakenteessa, ulkoilun painopistealueella
  (ranta-alueet, liikunta-alueet, ulkoilukeskukset, koulujen ja päiväkotien lähimetsät ym.) tai kulttuuriympäristön osana (esim. kartanopuistot, puulajipuistot). Metsän pohjakasvillisuus on usein muuntunutta ja se voi olla esimerkiksi niittykasvillisuutta. Puustossa voi esiintyä istutettuja jalopuita tai ulkomaisia puulajeja.
• Lähivirkistysmetsä C1.2
  Lähivirkistysmetsä on hoidettu, usein pienialainen metsäalue. Se sijaitsee asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilun ja liikunnan painopistealueilla. lähivirkistysmetsien ulkoilu- ja virkistyskäyttö on runsasta. Kulku on ohjattu ulkoilupoluille tai väylille ja kuluneisuutta esiintyy. Lähivirkistysmetsän pohjakasvillisuus on osin muuntunutta, osin luonnonmetsän kaltaista. Puustossa voi esiintyä jalopuiden lisäksi ulkomaisia puulajeja.

C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä

• C2.1 Ulkoilumetsä 
  Ulkoilumetsä on pääosin hoidettu laajempi metsäalue, joka kytkeytyy taajamarakenteeseen. Ulkoilumetsät sijaitsevat kaupunkialueella ja ne ovat useimmiten kaavoitettu ulkoilu- ja virkistysalueiksi
• C2.2 Retkeilymetsä
  Retkeilymetsät sijaitsevat kaupunkialueen ulkopuolella. Niille laaditaan luonnonhoitosuunnitelma 20 vuoden ajalle.

C3 Suojametsä

• Suojametsät ovat yleisimmin kaupunkialueen liikenneväylien ja asuinalueiden välissä sijaitsevia puustoisia alueita. Myös kallioalueet voivat toimia suojametsinä tai oikeastaan ”suojavalleina”, vaikka niiden puusto olisikin hyvin niukkaa. Suojavyöhykepuustoja hoidetaan säännöllisesti, jotta ne säilyttäisivät suojavaikutuksensa.

C4 Talousmetsä

• Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan C4.

C5 Arvometsä

• Arvometsä on luonnonsuojelullisilta, maisemallisilta tai kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan erityisen arvokas metsikkö tai metsäalue.
• Luonnonsuojelualueet ovat omassa hoitoluokassaan S.
• Arvometsiin kuuluvat asemakaavaalueilla olevat metsälain arvokkaat elinympäristöt vaikka metsälaki ei kaava-alueella olekaan voimassa. Esimerkiksi arvokkaat pienvedet ja niitä reunustava puusto ovat arvometsiä. Istutetut jalopuumetsät kuuluvat arvometsiin erityisesti maisema-arvojen ansiosta. Tiheäkasvuiset linnustoltaan arvokkaat (LTJ:n I lk kohteet) lehtometsät ja pensaikot kuuluvat arvometsiin. Kallio- ja metsäalueet, joilla on runsaasti I maailmansodan aikaisia sotahistoriallisesti arvokkaita ja edustavia linnoitusrakennelmia rajataan usein myös arvometsiin.