Kasvillisuus arkistot - Helsingin kaupunkitilaohje

Haitalliset vieraskasvit

Helsinki on rannikkokaupunki ja Suomen suurin kaupunki ja siksi erityisen altis haitallisten vieraskasvien leviämiselle. Tästä syystä Helsinki ylläpitää omaa haitallisten vieraskasvien listaa. Helsingin vieraslajilinjauksessa 2015 – 2019 ja LUMO-ohjelmassa 2021 – 2028 määritetään vieraskasvien torjunnan ja leviämisen estämisen periaatteet. Haitallisten vieraskasvien ja -etanoiden torjunnan priorisointisuunnitelmaa (2022) on päivitetty vuonna 2023, ja siinä esitetään kaikki torjuttavat tai tarkkailtavat kasvi- ja etanalajit sekä torjunnassa priorisoitavat alueet. Priorisointisuunnitelmaa päivitetään jatkossa tarpeen mukaan.

Helsingissä haitalliset vieraskasvit on esitetty priorisointisuunnitelmassa. Lisäksi Helsingin kaupunkikasvioppaaseen päivitetään säännöllisesti tieto sellaisista kasveista, jotka ovat olleet aikaisemmin koristekasvikäytössä, mutta joita ei enää tule käyttää. (Haitalliset vieraslajit, joita ei istuteta). Kaupunkikasvioppaassa on lueteltu myös ne tarkkailtavat koristekasvit, joiden käyttöä ei toistaisesti rajoiteta mutta joiden tilalle pyritään etsimään uusia korvaavia lajeja ja lajikkeita. Ajantasaiset vieraslajisäädökset löytyvät sivulta vieraslajit.fi/Usein kysyttyä. Suomessa haitallisten vieraslajien sekä EU:ssa haitallisten vieraslajien ajantasainen lista löytyy osoitteesta vieraslajit.fi.

Helsingissä haitalliset vieraskasvit on luokiteltu kolmeen luokkaan: erityisen haitalliset, haitalliset ja tarkkailtavat.

Helsingissä erityisen haitallisella vieraskasvilla tarkoitetaan sellaista Suomessa jo esiintyvää tai tarkkailtavaa vieraskasvia, jonka kohdalla tulee ryhtyä nopeasti erityisen tehokkaisiin toimenpiteisiin sen leviämisen estämiseksi ja haittojen torjumiseksi. Erityisen haitallisilla vieraskasveilla on lainsäädännön mukainen kasvatuskielto. Niitä ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin. Lisäksi niitä torjutaan aktiivisesti kaikilta tunnetuilta esiintymiltä ja aina rakennushankkeiden yhteydessä.
Helsingissä haitalliset vieraskasvit ovat Suomessa jo esiintyviä vieraskasveja, jotka aiheuttavat tietyllä alueella, tietyssä paikassa tai tiettyyn aikaan välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikututusta tai haittaa, ja tämän kasvin aiheuttama haitta vaatii erityisiä toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi vaikutusten ennalta ehkäisemistä ja torjuntaa, varhaista havaitsemista ja hävittämistä, leviämisen estämistä ja jatkuvia pitkän aikavälin rajoittamistoimenpiteitä, tai sopeutumista vieraskasvien aiheuttamaan haittaan. Haitallisia vieraskasveja ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin. Näitä kasveja torjutaan priorisointisuunnitelmassa esitetyillä arvokkailla luontotyypeillä ja luonnonsuojelualueilla. Lisäksi lajeja torjutaan rakennushankkeiden yhteydessä.
Metsissä torjuttavat puuvartiset lajit ovat kasvilajeja, joiden on havaittu leviävän Helsingin metsiin. Niitä torjutaan luonnohoidon piirissä olevilta alueilta hoidon toteutuksen yhteydessä.
Tarkkailtava vieraskasvi tai paikallisesti haitallinen vieraskasvi voi olla Suomen rajojen ulkopuolella haitalliseksi todettu vieraslaji, jonka todennäköisyys saapua Suomeen on suuri tai Suomessa paikallisesti esiintyvä vieraslaji, joka olosuhteiden muuttuessa voi muuttua haitalliseksi. Tarkkailtavien vieraskasvien käyttöä ei toistaiseksi kielletä, mutta niille pyritään löytämään korvaavia lajeja ja lajikkeita. Niitä inventoidaan haitallisten vieraskasven kartoitusten yhteydessä ja niiden leviämistä seurataan.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Monet tänä päivänä haitallisiksi määritetyt kasvit ovat olleet aikaisemmin koristekasvikäytössä ja ne saattavat olla oleellinen osa kulttuuriympäristöä. Arvoympäristöissä pyrimme korvaamaan haitalliset vieraskasvit muilla aikakaudelle ominaisilla lajeilla tai lajikkeilla. Esimerkiksi kurtturuusua korvaamaan on Kaupunkasvioppaassa ehdotettu monia tarhakurtturuusun lajikkeita, jotka sopivat hyvin helsinkiläisissä puistoissa kasvatettaviksi. Metsissä torjuttavaksi määritetyt lajit ovat puuvartisina hitaasti kehittyviä, ja ne saavat edelleen kasvaa rakennetuissa ympäristöissä, joissa luontoon leviämisen riski on vähäinen.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Torjumalla haitallisia vieraslajeja ylläpidämme kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Useimpien haitallisten vieraskasvien haitallisuus perustuu siihen, että ne valtaavat laajoina ja ylivoimaisina kasvustoina herkkien ja harvinaisten elinympäristöjen kasvupaikkoja, kuten jättipalsami valtaa puronvarsilehtoja, kurtturuusu hiekkaisia merenrantoja ja aasialaiset tatarkasvit reheviä joenvarsia ja metsänreunoja. Jotkin haitallisista vieraskasveista ovat jopa vaarallisia ihmiselle. Tällaisia ovat polttovioituksia kasvinesteellään aiheuttavat jättiputket, joita olemmekin hyvällä menestyksellä torjuneet Helsingissä jo pitkään.

Kiertotalouden huomioiminen

Haitalliset vieraskasvit ja haitalliset vieraslajit espanjansiruetana ja mustapääetana leviävät herkästi maansiirtojen ja kasvijätteen mukana. On helppo havaita, että aasialaiset tatarlajit ovat levinneet metsien reunoihin tonteilta metsiin viedyn puutarhajätteen mukana.

Kierrätyskasvualustoja käytetään Helsingissä aina kuin mahdollista ja erityisesti puistonurmikoiden ja niittyjen perustamisessa. Ennen maa-aineksen siirtoa alueet kuitenkin kartoitetaan ja varmistetaan, ettei maansiirto levitä haitallisia vieraslajeja.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Ilmastonmuutos lisää haitallisten vieraslajien leviämisriskiä ja aiheuttaa stressiä nykyisille luontoympäristöille. Haitallisten vieraslajien torjunta, vieraslajien leviämisen seuranta ja ennalta ehkäisy on osa ilmastonmuutokseen varautumista.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Suunnitelmiin sisältyy haitallisten vieraslajien kartoitus, jonka perusteella suunnittelija ohjelmoi havaittujen haitallisten vieraslajien torjunnan. Torjunnan suunnittelun tueksi olemme laatineet lajikohtaiset yleiset ohjeet hankkeissa sovellettaviksi.

Hulevesialtaat kaupungin kasvimaailman rikastuttajina

Hulevesipainanteet ovat yksinkertaisimmillaan pohjaltaan läpäiseviä altaita tai painanteita, jotka ovat suurimman osan vuodesta kuivia ja vain rankkasateiden jälkeen tai keväällä lumen ja jään sulaessa täytyvät vedellä. Niihin saattaa liittyä myös vettä suodattavia rakenteita kuten suodatuspatoja.

Jotkin hulevesialtaat saattavat olla veden peitossa jatkuvasti. Silloinkin niille on tyypillistä vedenpinnan suuri vaihtelu. Vaihtelevan vesipinnan ansiosta hulevesialtaat tarjoavat sellaisia elinympäristöjä, jotka suurimmasta osasta kaupunkia on siivottu pois. Niissä viihtyvät monenlaiset hyönteiset, sammakkoeläimet ja pikkunisäkkäät.

Joskus hulevesiaiheen kasvien pitää kestää kuivuutta

Pienissä, pohjaltaan läpäisevissä altaissa vallitseva olosuhde on kuivuus. Näihin tulee valita kuivuutta sietäviä kasveja, jotka kuitenkin kestävät myös ajoittaista märkyyttä. Oikeastaan varsin monet kuiviin oloihin sopeutuneet kasvit voivat tehokkaasti hyödyntää vettä silloin harvoin kun sitä on saatavissa, joten tällaisissa imeyttävissä painanteissa, joita voi olla vaikkapa katurakenteen yhteydessä, voidaan käyttää useimpia katuympäristössä muutoinkin kestäviksi havaittuja kasveja.

Vettä enemmän tai vähemmän pysyvästi keräävissä altaissa viihtyvät parhaiten kasvit, jotka ovat sopeutuneet elämään matalassa vedessä ja vesirajassa. Usein hulevesialtaat ja -uomat kaivetaan olevaan maahan, ja ne kasvittuvat nopeasti luontaisesti. Tällöin viherrakentajan tärkeimmäksi tehtäväksi tulee kasvillisuuden kehityksen seuraaminen ja ohjailu esimerkiksi valikoivasti niittämällä.

Hyviksi havaittua luonnonkasveja

Suomalaisista luonnonkasveista hyviksi hulevesiaiheiden kasveiksi on havaittu ajoittaista märkyyttä sietävät lepät ja monet pajulajit. Lukuisat sarat ja vihvilät viihtyvät hyvin vesirajassa ja ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia. Rantaniittyjen kasvit sopivat mainiosti vesirajaan ja sen yläpuolisille alueille. Tutuimpia lienevät suurikokoisimmat kukkivat ruohot: kiitollisesti monenlaisissa ympäristöissä kukkivat punavioletit rantakukat, sinikukkainen rantatädyke, keltakukkainen rantatyräkki, helposti laajojakin kasvustoja muodostava keltakukkainen ranta-alpi ja matalassa vedessä viihtyvät keltakurjenmiekat ja ratamosarpio. Hennompi, mutta pitkään ja runsaasti kukkiva puna-ailakki on myös hulevesialueiden luottokukkijoita. Aikaisin lakastuvat varhaisen kevään kukkijat ovat usein menestyneet huonosti hulevesiaiheissa. Niinpä esimerkiksi luhtalemmikki tai rentukka saattavat väistyä alueelta, jos muut kasvit ovat voimakaskasvuisia.

Myös veden virtaama vaikuttaa kasvilajien valintaan. Korpikaisla, mesiangervo ja ruokohelpi sitovat tehokkaasti ravinteita ja puhdistavat hulevesiä, mutta ne muodostavat helposti laajoja, tiiviitä kasvustoja ja saattava tukkia vähävetisen altaan.

Hulevesialtaiden vettä on puhdistettu mikromuoveista kuivista järviruokonipuista koottujen suodatuspatojen avulla. Nippuihin kehittyy bakteerien muodostama limainen biofilmi, johon muovihiukkaset tarttuvat. Kasvavat järviruo’ot olisivat tehokkaita ravinteiden sitojia, mutta nekin voivat kasvaa liian rehevästi ja estää veden virtausta.

Lisäksi tulee huomata, että hulevesialtaan ylärajalla ja heti sen ulkopuolella menestyvät monenlaiset tuoreessa maassa viihtyvät kasvit. Sopivia lajeja on sekä Suomessa luonnonvaraisina kasvavissa että vierasperäisissä kasveissa.

Hulevesiaiheiden ongelmakasvit

Hulevesialtaiden hoito edellyttää valppautta ja nopeaa toimintaa, sillä vesialtaita ja painanteita pitkin vesistöissä ja niiden varrella viihtyvät haitalliset vieraskasvit leviävät nopeasti pitkiä matkoja. Vedessä leviävät etenkin kanadanvesirutto ja keltamajavankaali. Rannoilla erityisesti haittaa aiheuttavat jättipalsami, mutta myös lupiinit, jättiputket ja kurtturuusu, kanadanpiiskut ja karhunköynnökset, pihlaja-angervo ja pajuangervot. Jättipoimulehteä on käytetty paljon vesiaiheiden äärellä, mutta sitä ei enää suositella sen runsaan siemenlevinnän takia.

Ongelmalliseksi kasviksi hulevesialtaissa on osoittautunut myös osmankäämi. Se lisääntyy nopeasti pienestäkin juurenpalasta ja on matalassa vedessä ylivoimainen kilpailija, joka tukkii nopeasti altaan. Toisaalta osmankäämin ravinteiden sidontakyky on erinomainen, ja osmankäämiä keräämällä saadaan hulevesistä korjattua runsaasti ravinteita ja siten puhdistettua hulevettä. Myös haarapalpakkoa tulee varoa sen voimakkaan leviämisen takia.

Hulevesi- ja kosteikkokasvillisuus

Hulevesirakenteet vaihtelevat suuresti kaduille ajoratojen väliin sijoitetuista vettä viivyttävistä painanteista vesistöjen varrelle rakennettuihin laajoihin kosteikkoihin, joihin voi liittyä pohjapatoja, tulva-alueita ja maapohjaisia tai kivettyjä uomia. Hulevesien hallintarakenteen tavoitteena on viivyttää, imeyttää, pidättää, puhdistaa ja ohjata hulevettä. Kasvillisuudella on merkitystä osana järjestelmää esimerkiksi puhdistavana, luonnon monimuotoisuutta lisäävänä, esteettisenä tekijänä tai näiden yhdistelmänä. Hulevesirakenteiden kasvillisuussuunnittelua vaikeuttaa se, että jos rakenne on hyvin läpäisevä, se ehkä onkin kasvupaikkana suurimman osan vuodesta kuiva eikä kosteikko.

Valitsemme kasvit hulevesirakenteeseen rakenteen luonnomukaisuuden asteen sekä rakenteen vedenkäsittelytavoitteen mukaisesti. Voimakkaasti rakennetussa katuympäristössä kasvit voivat olla tavanomaisia katuympäristön kestäviä kasvilajeja. Puistoissa ja luonnonläheisillä alueilla käytämme pääosin luonnonkasveja. Rakennetussa ympäristössä voimme täydentää aluetta koristekasveilla. Monet hulevesirakenteet eivät tarvitse istutettuja tai kylvettyjä kasveja lainkaan. Jos rakenne on muotoiltu elävään pohjamaahan, se kasvittuu itsekseen jo ensimmäisen kesän aikana.

Hulvesirakenteen kasvillisuus muodostuu hyvin pitkälti kunnossapidon seurauksena. Kasvit valikoituvat alueelle sen mukaisesti, kuinka ne ovat sopeutuneet elämään vesirajassa: matalan veden kasvit, ajoittaista tulvaa kestävät kasvit ja rannan läheisyydessä kuivalla maalla viihtyvät kasvit etsivät kukin sijansa. Otamme huomioon kasvillisuuden luontaisen sukkession, jota ohjailemme hoidolla. Erityisesti kiinnitämme huomiota haitallisten vieraslajien ja aggressiivisesti leviävien lajien nopeaan poistoon. Aggressiivisia lajeja, jotka helposti tukkivat hulevesirakenteen estäen virtaaman, ovat ainakin leveäosmankäämi (Typha latifolia), haarapalpakko (Sparganium erectum) ja järviruoko (Phragmites australis). Luonnonmukaisissa hulevesialtaissa ylläpidämme näkymiä vesiuomaan puuvartiskasvustoa rajoittamalla ja luiskien yläosia niittämällä. Se parantaa sekä viihtyisyyttä että turvallisuutta.

Kasvien avulla voidaan myös puhdistaa vettä, mutta tietoa eri kasvilajien potentiaalista on vain niukasti saatavilla. Kun tarvitsemme veden viivytystä, tehokasta ravinteiden sidontaa ja haihdutusta, voimme käyttää laajoja tiheitä kasvustoja muodostavia lajeja, mutta pienissä hulevesikohteissa ne voivat tukkia rakenteet. Tällaisia ovat esim. korpikaisla (Scirpus sylvaticus), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ruokohelpi (Phalaris arundinaceae). Kaikissa kohteissa suosimmme luonnonkasvejamme saroja (Carex spp.) ja vihvilöitä (Juncus spp.), jotka ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia. Hulevesialueille sopivia perus- ja täydennyslajeja esitttelemme “Helsingin kaupunkikasvioppaassa” (Ruohovartiset kasvit hulevesialueilla).

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Muodoltaan vaihtelevat hulevesikostekot lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Otamme huomioon rantojen ja pienvesien eläimistön suosimalla niiden hyvinvointia edistävää kasvilajistoa, kuten pajuja.

Tarkkailemme ja torjumme nopeasti haitalliset vieraslajit. Haitalliset vieraslajit, kuten jättipalsami, leviävät tehokkaasti vesistöjen varsissa.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Kaikenlaiset hulevesirakenteet ovat ilmastonmuutokseen varautumista. Rankkasateiden lisääntyessä ja niiden aikana satavan vesimäärän kasvaessa tarvitsemme kaupunkikosteikkoja ja muita hulevesirakenteita yhä enemmän tasaamaan hulevesivirtaamien huippuja sekä viivyttämään, pidättämään ja puhdistamaan vettä.

Kiertotalouden huomioiminen

Hulevesirakenteissa käytämme ensi sijassa paikallista maaperää ja hyödynnämme sen sisältämää siemen- ja juuripankkia. Maastossa olevat kivet ja puunrungot hyödynnämme luonnomukaisten hulevesiaiheiden muotoilussa.

Suunnitelmassa huomioitava

Suunnittelemme myös hulevesirakenteen seurannan, hoidon ja kunnossapidon.

Mitoitus

Hulvesirakenteen mitoitus perustuu laskelmiin siihen johtuvan veden määrästä. Kasvillisuuden valinta perustuu arvioon veden liikkeistä ja käyttäytymisestä ja hulevesirakenteen toiminnallisesta tavoitteesta.

Niityt

Säilytämme arvokkaita luonnonniittyjä osana Helsingin monipuolista viher- ja virkistysalueverkostoa. Helsingin perinnebiotoopit ovat suurimmaksi osaksi luokiteltu arvoniittyihin ja otettu hoidon piiriin. Hoidamme perinnebiotooppeja perinteisin menetelmin niittämällä tai suosimalla laidunnusta.

Helsingin niityt koostuvat perinnebiotooppien lisäksi rantojen ja kallioiden luonnonniityistä, entisistä pelloista ja rakennetuista uusniityistä. Rakennetuissa ympäristöissä lisäämme niittymäisten alueiden määrää perustamalla dynaamisia perennaistutuksia ja yksivuotisia kylvöniittyjä, muuttamalla vähäkäyttöisiä ja huonokuntoisia nurmikoita niityiksi sekä rakentamalla kadunvarsien, raideliikenteen viherkaistojen ja viherkattojen uusniittyjä.

Niityt ovat avoimia, puuttomia tai vähäpuustoisia maisematiloja, jotka tarjoavat elinympäristön harvinaistuneille eliöille sekä vaihtelua ja virkistystä asukkaille. Vanhan maatalouden myötä syntyivät niittylajistoltaan rikkaimmat niittytyypit, joita kutsutaan perinnebiotoopeiksi. Suomessa kaikkien perinnebiotooppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 % viimeisten 50 vuoden aikana ja kaikki perinnebiotooopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Uusniityillä tarkoitetaan ihmisen luomia, kylvämällä ja/tai istuttamalla rakennettuja niittymäisiä alueita.

Niittyjen ja ketojen kasvilajisto koostuu heinistä, sarakasveista ja kukkivista ruohovartisista kasveista. Niittyjen kasvistossa on alkuperäisiä luonnonkasveja, mutta myös runsaasti muinais- ja uustulokkaita. Rakennetuilla uusniityillä käytetään luonnonkasvien lisäksi myös näyttäviä yksi- ja monivuotisia ruohovartisia koristekasveja tuottamaan iloa ja elämyksellisyyttä asukkaille.

Ruderaatit tai ruderaattiniityt syntyvät erilaisille joutomaille itsestään. Ruderaattien kasvillisuus kehittyy joutomaan maaperän siemenpankista sekä eläinten ja tuulen mukana alueelle kulkeutuneista siemenistä. Erityisesti nuorilla ruderaattimailla esiintyy runsaasti yksivuotisia kasveja, alkuperäisiä luonnonkasveja sekä erilaisia tulokaskasveja. Vähitellen kasvillisuus muuttuu sulkeutuneemmaksi ja niittykasvit valtaavat alaa. Ruderaatit ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita väliaikaisia biotooppeja, jotka tarjoavat ravintoa ja elinympäristön erityisesti monille hyönteisille, linnuille ja matelijoille.

Kulttuuriarvojen vaaliminen

Tunnistamme ja otamme hoidon piiriin perinteisen maatalouden synnyttämät perinnebiotoopit sekä maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävillä alueilla sijaitsevat niityt. Vaalimme vanhaa niittylajistoa kaikissa arvokohteissa suunnitelmallisen hoidon avulla ja estämme alueiden umpeenkasvua.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Ylläpidämme kukkarikkaita niittyjä oikea-aikaisilla hoitotoimilla. Suosimme niittojätteen keräämistä, jotta niittykasvillisuus pääsee kehittymään monipuoliseksi. Arvoniityille emme kylvä tai istuta kasveja, vaan tavoitteenamme on arvokkaan olemassa olevan kasviston säilyminen ja elinvoimaisuus.

Suosimme niityn ja metsän reunoilla kerroksellista kasvillisuutta ja jätämme aurinkoisiin paikkoihin pystylahopuuta pesämateriaaliksi linnuille ja hyönteisille. Parannamme pölyttäjien elinoloja ylläpitämällä kukkarikkaita niittyjä ja tarjoamalla talvehtimiseen paljasmaapaikkoja ja lahopuustoa niittyjen aurinkoisilla, suojaisilla reuna-alueilla. Suosimme pölyttäjiä ja muita hyönteisiä lajirikkailla kohteilla jättämällä osan niittykohteesta vuorovuosin niittämättä.

Kunnossapidossa emme käytä kemiallisia kasvinsuojeluaineita tai torjunta-aineita. Torjumme haitallisia vieraslajeja, priorisoimme EU:n ja kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvien lajien torjuntaa.

Uusniityt. Suosimme uusniittyjen perustamisessa runsaasti mettä, siitepölyä ja siemeniä tuottavia niittykasveja, joista eläimet saavat ravintoa. Varmistamme, ettei kylvöseoksissa ole haitallisia lajeja. Suosimme kotimaista alkuperää olevia niittykasvien siemeniä ja siemenseoksia. Emme kylvä haitallisia kasveja. Haitallisten kasvien listaa ylläpidämme “Helsingin kaupunkikasvioppaassa”.
Ruderaattiniityt. Annamme kasvillisuuden kehittyä paikalle itsestään. Kunnossapito on umpeenkasvun ehkäisyä tarvittaessa niittämällä ja vesakkoa torjumalla. Ruderaatit sopivat maankäytön muutosalueiden väliaikaiskäytössä oleviin kohteisiin, joiden käyttöpaine on vähäinen.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Tulvaniityt ja niittymäiset kosteikkoalueet ovat osa hulevesien torjuntaa ja vesiensuojelua.

Suunnitelmassa huomioitava

Otamme huomioon Helsingin niittyverkoston niittyjä perustaessamme ja kunnossapitoa suunnitellessamme. Niittykeskittymien ja niittyverkoston tärkeillä osa-alueilla sijaitsevat niityt vahvistavat verkostoa ja sitä hyödyttävää eliöstöä. Arvoniityille ja perinnebiotoopeille sekä laiduntamalla hoidettaville alueille laadimme kohdekohtaisen hoitosuunnitelman. Ohjaamme kasvillisuutta kuluttavan käytön poluille ja varmistamme polkujen kunnossapidon. Huomioimme yksittäispuiden ja puu- ja pensasryhmien hoidon osana niityn hoitoa.

Huomioimme luonnonvaraiset eläimet hoitotöiden aikatauluttamisessa ja kunnossapidossa. Emme lannoita niittyjä, mahdollinen kalkin tai tuhkan lisääminen tehdään maa-analyysin perusteella. Laidunnettavilla alueilla varmistamme laiduneläinten hyvinvoinnin ja laidunalueiden turvallisuuden. Eläinten ja laidunalueen hoidon toteutamme eläinten omistajan kanssa tehdyn hoitosuunnitelman ja sopimuksen mukaisesti.

Perustettavien uusniittyjen kasvillisuuden kunnossapito perustuu takuuajan hoitosuunnitelmaan sekä sen jälkeiseen hoitosuunnitelmaan. Hoidamme niittyjä kunnossapitoluokan (RAMS luokat A1 – A4) ja niityn hoitotapaluokan mukaisesti (A-E). Katuympäristöille on määritetty lisäksi omat niittyjen kunnossapitoluokat.

Niittyjen kunnossapitoluokat (RAMS 2020)/ avointen alueiden hoitoluokat (B1-B4)

A1 Arvoniitty/ B5 Arvoniitty
A2 Käyttöniitty/ B2 Käyttöniitty
A3 Maisemaniitty/ B3 Maisemaniitty ja laidunalue
A4 Avoin alue/ B4 Avoimet alueet ja näkymät

Helsingissä katuympäristöissä on käytössä katujen ylläpitoluokat

KB3 Piennarniitty
KB4 Raivausniitty
KB5 Arvopiennarniitty

Niittyjen hoitotapaluokat Helsingissä (Islander & Ylikotila 2016)

A – niitetään kaksi kertaa kesässä, niittojäte kerätään pois

B – niitetään kerran kesässä, niittojäte korjataan pois

C – niitetään kaksi kertaa kesässä, niittojäte jätetään paikalle

D – niitetään kerran kesässä, niittojäte jätetään paikalle

E – käsityövaltainen hoito

F – umpeenkasvun estetään vesomalla

Mitoitus

Pinta-alaltaan suuret niittykohteet hoidamme maatalouden tai viheralueiden kunnossapidon konekalustolla.

Kiertotalouden huomioiminen

Kierrätysmaita käytettäessä valitsemme uusniittyjen kasvualustaksi niukkaravinteisen maan, joka ei sisällä haitallisten vieraslajien kasvinosia tai espanjansiruetanan munia.

Sipulikukat ja muut geofyytit

Kukkivien sipulikasvien ja muiden geofyyttien elävät osat – sipulit, mukulat tai maavarret – sijaitsevat maanpinnan alla, ja ne lepäävät suuren osan kasvukaudesta. Ne kukkivat yleensä näyttävästi lyhyen ajan ja lakastuvat sen jälkeen nopeasti näkymättömiin. Monivuotisten istutusten kukinnan varmistamiseksi sipulikasvien annetaan tuleentua rauhassa.

Kukkivien sipulikasvien istuttamisella on pitkät perinteet Helsingin yleisillä alueilla. Lisäksi Helsingissä kasvaa luonnonvaraisia geofyyttilajeja, kuten vuokkoja ja käenrieskoja. Istutetut ja luonnonvaraiset sipulikukat kasvavat Helsingissä suurina ryhminä näkyvillä paikoilla, pääasiassa pensaiden ja perennojen lomassa, mutta myös nurmikossa villiintyvinä pikkusipuleina tai sipulikukkataideteoksina.

Istutamme keväällä kukkivia sipulikasveja suunnitelmallisesti kaikkialle kaupunkiin. Sipulikukista suosimme ensisijaisesti kestäviksi todettuja, pitkäikäisiä ja itsekseen levittäytyviä lajeja ja lajikkeita, jotka eivät taannu. Perennaistutusten yhteydessä voimme käyttää myös lyhytikäisempiä, taantuvia lajeja ja lajikkeita, kuten tulppaanien jalostettuja lajikkeita, rikastuttamaan istutusten kasvivalikoimaa.

Sipulikasveja istutamme suurina ryhminä näkyville paikoille, esimerkiksi työmatkaliikenteen varrelle, katuviherkaistoille ja pensas- ja perennaryhmiin. Villiytymään tarkoitettuja kukkasipuleita istutamme niittymäisesti hoidettaville alueille, reunavyöhykkeille ja harvakseltaan leikattaville nurmikoille. Sipulikasvit soveltuvat hyvin myös niityille, joita kehitämme vähäkäyttöisten nurmikoiden tilalle. Kertaluontoiset sipulikukkataideteokset istutamme hoidetuille nurmikoille. Metsäpuutarhoissa suosimme kotimaisia luonnonlajeja.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Vanhat ja laajalle levinneet kukkivat sipuli- ja mukulakasvikasvustot ovat oleellinen osa keväistä helsinkiläistä kaupunkikuvaa ja vaalittavaa kulttuuriperintöä. Laajalle levinneitä, useiden ihmissukupolvien ajan kehittyneitä kevätsipulikasvustoja on etenkin vanhoissa puistoissa ja kartano- ja huvilapuutarhoissa. Niiden vaaliminen peruskorjauksissa on ensiarvoisen tärkeää.

Vanhojen puistojen peruskorjausten yhteydessä inventoimme kevätsipulikasvustot niiden kukinta-aikaan, sillä kasvustot ovat nähtävissä vain huhti-kesäkuun ajan. Kartano- ja huvila-alueilla ja muissa historiallisissa kohteissa istutamme historiallisia lajeja ja lajikkeita sekä niiden vanhoilla nurmikoilla viihtyviä villiytyviä lajeja.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Varhain keväällä kukkivat sipulikasvit tuottavat arvokasta ravintoa talvehtineille pölyttäjille. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistäminen toteutuu varmimmin suosimalla kotimaisia luonnonkasveja: ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

Helsingin luonnonvaraiset geofyytit, vuokot, mukulaleinikki, kiurunkannus ja käenrieskat, ovat osa arvokasta helsinkiläistä kaupunkiluontoa. Helsinkiläismetsiin ja niiden reuna-alueille istutamme ainoastaan kotimaisia geofyyttilajeja.

Kiertotalouden huomioiminen

Kokeilemme sipulikasvustojen talteen ottamista rakentamisen tieltä.

Suunnitelmassa määriteltävä

Jos istutamme lyhytikäisiä sipulikasveja, niiden vuosittainen uudistaminen tulee kirjata kohteen suunnitelma-asiakirjoihin ja ylläpidon tilausasiakirjoihin. Istutusetäisyys ja -syvyys ovat myös suunnitelmassa määritettäviä asioita. Nurmikkoalueille sijoitettujen pikkusipulialueiden nurmikon hoidon ohjeistamme sipulikukat säästäväksi.

Ryhmäruusut

Ryhmäruusut ovat pitkälle jalostettuja ja pitkään kukkivia matalia ruusuja, jota ovat meillä talvenarkoja. Ryhmäruusut ovat aikoinaan olleet hyvin arvostettuja ja haluttuja, mutta niiden käyttö on viime vuosikymmeninä vähentynyt hoidon vaativuuden ja ruusujen puutteellisen talvenkestävyyden takia.

Ryhmäruusuistutuksia ihaillaan läheltä, ja niiden on tarkoitus tarjota katselijalleen kukkaloistoa, tuoksuja ja näyttävyyttä. Ryhmäruusuistutukset sijoitetaan näkyvästi oleskelualueiden tuntumaan. Vaativuutensa ja suuren hoitotarpeensa vuoksi ryhmäruusut soveltuvat ainoastaan korkeatasoisesti hoidetuille, valoisille ja lämpimille paikoille tai teemapuistoihin. Emme istuta ryhmäruusuja katuympäristöön.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Ryhmäruusujen keskeisiä käyttökohteita ovat korkean hoitotason arvoympäristöt, joiden alkuperäiseen puistosuunnitelmaan ryhmäruusut kuuluvat.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Ryhmäruusut eivät edistä luonnon monimuotoisuutta, sillä ne vaativat paljon hoitoa. Hoidossa joudutaan yleensä torjumaan tuholaisia kemiallisesti ja käyttämään muitakin kasvinsuojeluaineita, jotka eivät ole ympäristöystävällisiä. Pitkälle jalostetuista ja yleensä kerrannaiskukkaisista ryhmäruusuista ei ole mainittavaa hyötyä pölyttäjille.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Ryhmäruusuistutuksiin tarvitaan yleensä kastelujärjestelmä.

Maisemapellot

Maisemapellot ovat taajamassa sijaitsevia peltoja, joissa viljellään yksi- tai monivuotisia kasveja.

Haltialan ja Tuomarinkylän maisemapelloilla suosimme perinteisten yksi- ja monivuotisten viljelykasvien, kuten viljojen ja rypsin, ohella kauniita kukkivia maisemapeltokasveja ja muita poimittavia kasveja. Kukkivat kasvustot tarjoavat erinomaisen elinympäristön pölyttäjähyönteisille. Muualla sijaitsevat pellot pidämme pääsääntöisesti nurmipintaisina luonnonhoitopeltoina tai kukkivina niittypeltoina. Joiltakin maisemapelloilta asukkaat saavat käydä poimimassa kukkia, esimerkiksi auringonkukkia.

Maisemapeltojen niittymäisten pellonpientareiden sekä peltoalueesta erotettujen suojakaistojen ja suojavyöhykkeiden kasvillisuuden hoidossa suosimme luonnon monimuotoisuutta lisääviä toimenpiteitä. Käytämme laiduntavia eläimiä Haltialassa maisemanhoitajina tilan luonnonmukaisilla rantaniityillä ja niittyalueilla.

Kulttuuriarvojen vaaliminen

Viljelytoimintamme on tärkeiden kulttuuriarvojen vaalimista. Se painottuu Helsingin kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaille pelloille Haltialan ja Tuomarinkylän alueelle. Pidämme historiallisen maiseman avoimena maisemapeltoja ja luonnonhoitopeltoja viljelemällä ja laiduntamalla.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Suosimme viljelyssä runsaasti mettä, siitepölyä ja/tai siemeniä tuottavia viljely- ja maisemapeltokasveja, joista eläimet saavat ravintoa. Käyttämämme kevätviljat, öljykasvit, syysviljat, kukkivat maisemakasvit sekä laitumet ylläpitävät monipuolista kasvi- ja hyönteislajistoa. Ne tarjoavat myös erilaisia pesintä- ja ruokailuympäristöjä linnuille ja nisäkkäille.

Ylläpidämme pellonpientareita kukkarikkaina niittyinä ja vältämme kasvinsuojeluaineiden levittämistä pientareille. Parannamme pölyttäjien elinoloja tarjoamalla kukkivia petopenkkoja (pölyttäjäkaistoja), paljasmaapaikkoja ja vähentämällä torjunta-aineiden käyttöä. Glyfosaatti- torjunta-ainetta emme käytä.

Suosimme pellon ja metsän reunoilla kerroksellista kasvillisuutta, ja jätämme aurinkoisiin paikkoihin pystylahopuuta pesämateriaaliksi linnuille ja hyönteisille.

Noudatamme viljelykiertoa ja monipuolista viljelykasviston käyttöä, jolloin useammalla lajilla on elinmahdollisuuksia ja sadon määrä paranee. Haitallisia maisemapeltokasveja emme kylvä. Haitalliset lajit esitetään “Helsingin kaupunkikasvioppaan” haitallisten vieraslajien luettelossa.

Edistämme maaperän hyvinvointia ja hiilensidontaa ympäristöystävällisillä viljelymenetelmillä kuten kylvämällä kerääjä- ja viherlannoituskasveja ja suosimalla luonnonmukaista viljelyä. Osaa maisemapelloista hoidamme laiduntamalla.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Käytetämme kestäviä ja elinvoimaisia viljelykasveja ja -lajikkeita. Suosimme hiiltä sitovia viljelymenetelmiä.

Suunnitelmassa huomioitava

Laadimme vuosittain viljelykiertoon perustuvan viljelysuunnitelman. Noudatamme hoidossa hyvää viljelykäytäntöä, vesistönsuojelun ohjeita ja suunnitelmallista viljelykiertoa. Myös EU-tukiehdot vaikuttavat viljelyn suunnitteluun. Suunnittelussa huomioimme lisäksi vesiensuojelun ja Itämerihaasteen toimenpiteet.

Seuraamme maisemapellon maaperän kasvukuntoa säännöllisin kuntoarvioinnein ja maa-analyysein.

Huomioimme eläimistön hoitotöiden aikatauluttamisessa ja kunnossapitotoimissa. Sijoitamme pelloille myös poimintakasvilohkoja ja –kaistoja sekä tiedotamme poimittavista kasveista helsinkiläisille. Maisemapellot kuuluvat kunnossapitoluokkaan A5 (hoitoluokka B1)

Mitoitus

Hoidamme pellot maatalouden konekalustolla. Viljelytoiminta ja kunnossapito vaatii riittävän suuren pinta-alan maatalouskonekalustolle.

Kiertotalouden huomioiminen

Hyödynnämme Haltialan kotieläinten lannan pelloilla. Sadonkorjuun yhteydessä murskaamme korret maaperän parannusaineeksi.

Pensaat

Pensasistutuksissa edistämme kerroksellisuutta, monimuotoisuutta ja ilmeikkyyttä, myös katualueilla. Haluamme monipuolistaa Helsingissä käytettävää pensaslajivalikoimaa. Suosimme alkuperältään tunnettuja kasvikantoja ja –lajikkeita ja suomalaisia jalosteita. Pensasryhmiin toivomme myös ”herkkukasveja”, jotka tuottavat iloa ja elämyksiä asukkaille. Historiallisen jatkumon turvaamiseksi suosimme lisäksi kasveja joilla on tarina: Helsingin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vanhoja pensaslajikkeita ja muita ”Helsinki-kasveja”, jotka tekevät Helsingistä tunnistettavan. Näistä kerrotaan “Helsingin kaupunkikasvioppaassa”.

Varmistamme kaupunkieliöiden ravinnonsaantia eri aikaan kukkivilla ja hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavilla pensasistutuksilla. Yleisten alueiden pensaiden marjat on tarkoitettu ensisijaisesti kaupunkieläimien ravinnoksi. Ihmisravinnoksi tarkoitettuja marjoja ja hedelmiä kasvatetaan mahdollisesti leikkipuistoissa ja muissa erityiskohteissa.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Pensaiden ja pensasryhmien sommitteluperiaatteet ja laji- ja lajikevalinnat ovat osa kulttuuriperintöä ja julkisen kaupunkitilan eri aikakausien tunnistettavuutta, jota vaalimme. Helsingin puistoilla ja viheralueilla on pitkä historia. Puistoihin ja puutarhoihin on eri aikakausina istutettu eri kasvilajeja, ja niitä on käytetty puistosuunnitelmissa aikakaudelle tyypillisesti. Joitakin pensaslajeja on istutettu Helsingissä ”aina”, ja jotkut lajit ovat olleet muodissa jollain aikakaudella ja jääneet suosiosta sitten myöhemmin. Pidämme tärkeänä säilyttää puiston tai puutarhan alkuperäiset kasvilajit ja –lajikkeet ja sommitteluperiaatteet.

Kun peruskorjaamme vanhan puiston tai puutarhan, säilytämme myös kasvilajiston autenttisuuden. “Helsingin kaupunkikasvioppaasta” löytyy tietoja lajien ja lajikkeiden käytöstä ja yleisyydestä eri aikakausina. Leikattuja pensasaitoja ylläpidämme ja kunnostamme puistoissa, joiden suunnitteluperiaatteisiin leikatut pensasaidat ovat kuuluneet.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Monimuotoisuutta voi edistää puistoissa monilla erilaisilla tavoilla puistosuunnittelusta aina puistojen kunnossapidon ja hoidon toteuttamistapoihin. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät yksin riitä, vaan tarvitaan myös monimuotoisten elinympäristöjen luomista ja niiden oikeanlaista hoitoa. Pensaiden osalta edistämme kaupunkiluonnon monimuotoisuutta luomalla kerroksellisia pensasistutuksia. Monet linnut hyötyvät tiheäkasvuisista pensaikoista ja leikatuista pensasaidoista, jotka tarjoavat niille suojaa. Kerrokselliset pensasistutukset soveltuvat erityisen hyvin reunavyöhykkeisiin.

Pölyttäjien suosimiseksi istutamme pensaslajeja, joiden kukissa on tarjolla runsaasti mettä ja siitepölyä. Pölyttäjille erityisen tärkeitä ovat varhain keväällä kukkivat pensaat. Pensaiden marjat ja siemenet ovat myös tärkeää ravintoa kaupunkieläimille.

Haitallisia vieraslajeja emme istuta, ja peruskorjausten yhteydessä aiemmin istutetut haitallisiksi osoittautuneet vieraskasvit poistetaan.

Kiertotalouden huomioiminen

Suosimme paikalla tuotettua kasvualustaa, mutta käytämme harkiten kierrätyskasvualustoja rikkakasviriskin takia. Emme käytä maatumattomia katekankaita.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Ilmastonmuutokseen varautumiseksi suosimme monipuolista ja runsasta pensaslajivalikoimaa.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Kaduilla istutukset on sovitettava liikenteen ja teknisten verkostojen tarpeisiin. Esitämme suositeltavat vähimmäismitoitukset ohjeessa “Katutilan mitoitus” luku 3.10 Katupuut ja katuvihreä sekä liite 2 ja ohjeessa “Helsingin katurakenteiden suunnitteluperiaatteet“. Käyttämämme istutustiheydet löytyvät “Helsingin kaupunkikasvioppaasta”.

Perennat

Perennat ovat ruohovartisia, monivuotisia koristekasveja ja heiniä. Perennojen maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Monien perennojen maanpäälliset osat jäävät lakastuttuaankin pystyyn talventörröttäjiksi.

Perinteisesti perennalajit ja –lajikkeet sommitellaan istutukseksi, jota ylläpidetään säännöllisellä hoidolla. Perinteisessä perennasuunnittelussa tavoitellaan sommitelman hallintaa ja pysyvyyttä, ja se poikkeaa siinä suhteessa uudemmasta dynaamisesta perennasuunnittelusta, jossa istutukset toimivat luontaisen kasviyhdyskunnan tapaan ja kasvilajit ja niiden väliset suhteet ohjautuvat luonnon lainalaisuuksia noudattaen.

Perennoja voidaan istuttaa perinteisiksi perennaryhmiksi, puiden ja pensaiden alle kerrokselliseksi istutukseksi, katualueille, maanpeittokasveiksi nurmikon tilalle, eroosiosuojaksi, hulevesialueille, kukkiville niityille ja viherkatoille. Perinteiset perennaryhmät pääsevät parhaiten oikeuksiinsa näkyvillä paikoilla puistoissa, usein lähellä oleskelualueita. Perennoja ihaillaan läheltä, ja niiden on tarkoitus tarjota katselijalleen kukkaloistoa ja näyttävyyttä. Vältämme niukkalajisia massaistutuksia, ellei yksilajisuudelle ole painavia paikallisia tyylillisiä perusteita. Perennaistutuksiin yhdistämme mielellämme kukkivia sipulikasveja.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Eri aikakausina perennojen käyttötavat ja suunnitteluihanteet ovat vaihdelleet suuresti. Perinteiset, monilajiset perennaryhmät olivat pitkään perennojen ainoita käyttötapoja. Laajat yksilajiset perennaistutukset yleistyivät 1970-luvulla. Dynaamiset perennaistutukset ovat perennasuunnittelun megatrendi vasta 2010-luvun lopulta lähtien, joten vanhempia ympäristöjä kunnostettaessa pohdimme tarkoin dynaamisten istutusten soveltumista kaupunkikuvaan. Jos peruskorjaamme vanhaa puistoa, joka on tunnettu perennaryhmistään, tai perennat ovat oleellinen osa puistoa, noudatamme perennaryhmän peruskorjauksessa alkuperäisiä suunnittelu- ja sommitteluperiaatteita. Perennavalikoimaa ja -lajikkeistoa voimme kuitenkin päivittää Kaupunkikasvioppaan nykyisiä lajisuosituksia vastaavaksi.

Perennat ovat tavallisesti puuvartisia kasveja huomattavasti lyhytikäisempiä. Historiallisia perennakasvikantoja on jäljellä puuvartisia vähemmän, ja ne ovat siksi erityisen arvokkaita. Perinne- ja kulttuuriympäristöissä, kuten kartanopuistoissa, vaalimme niissä kasvavia vanhoja perennalajeja ja -lajikkeita tavoitteellisella kunnostamisella ja pitkäjänteisellä hoidolla

“Helsingin kaupunkikasvioppaassa” ei toistaiseksi ole suosituksia eri aikakausien perennalajistoksi. Kulttuuriympäristön näkökulmasta olisi tärkeää pyrkiä uusien istutusten mahdollisimman suureen aitouteen, jonka selvittämiseksi on tutustuttava juuri kyseessä olevan kohteen taustoihin. Jos tietoa aikaisempien istutusten laadusta ei löydy, käytetään mielellään alkuperäiselle suunnittelijalle ja ajanjaksolle tyypillistä sommittelua ja lajistoa sekä kasvikantoja. Kaikki historian eri kerrostumat ovat arvokkaita, ja perennaistutukset ja niihin liittyvät arvostukset ovat voineet vaihdella suuresti aikojen saatossa. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan ylläpitämään tähän päivään saakka säilyneet vanhat kerrostumat myös uudistusten yhteydessä.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Helsingin kaupunki on sitoutunut edistämään luonnon monimuotoisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan kyse on monimuotoisten elinympäristöjen luomisesta ja niiden oikeanlaisesta hoidosta. “Helsingin kaupunkikasvioppaaseen” olemme koonneet suositukset kaikkein tehokkaimmin perhosia ja mesipistiäisiä, kuten kimalaisia, erakkomehiläisiä ja tarhamehiläisiä, kukilleen houkuttelevista ruohovartisista kasvilajeista. Pölyttäjien kannalta on edullisinta, jos perennaistutus on monilajinen, koostuu eri aikaan kukkivista lajeista ja kukat ovat eri mallisia. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistäminen kasvi-istutusten avulla toteutuu varmimmin suosimalla kotimaisia luonnonkasveja: ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

Kukkivilla perennoilla on tärkeä merkitys kaupunkiluonnolle, sillä kukkivat kasvit houkuttelevat muunmuassa perhosia ja pölyttäjiä. Suosimalla eri aikaan kukkivia kasveja varmistamme eliöiden ravinnonsaannin koko kasvukauden ajaksi. Monet ruohovartiset kasvit voivat olla ravintokasveja myös talvisaikaan: talventörröttäjinä säilyvät kasvit tarjoavat linnuille ja monille hyönteisille siemenravintoa, ja lakastuneet kukinnot ovat huurteisina ja lumen peittäminä myös katseenvangitsijoita. Kotimaiset luonnonkasvit ovat kaupunkieliöstön kannalta paras vaihtoehto, kun halutaan edistää monimuotoisuutta.

Luonnonperennojen käyttö on hyvä vaihtoehto esimerkiksi luonnonmukaisilla rannoilla ja ääriolosuhteissa. Ruohovartisia, kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistäviä monivuotisia kasveja käytämme myös niinsanotuissa uusympäristöissä kuten niityillä, pientareilla ja viherkatoilla. Helsingissä haitallisia vieraslajeja emme istuta, ja poistamme peruskorjausten yhteydessä aiemmin istutetut, haitallisiksi osoittautuneet vieraskasvit.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maaperän aktiivinen hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää: ”kasveja ei tarvitse hoitaa, vaan maata”. Pyrimme jättämään kuivat kukkavanat törröttämään talveksi, jolloin ne tarjoavat suojaa talvehtiville hyönteisille ja linnuille. Lopuksi silppuamme lakastuneet kasvustot eloperäiseksi katteeksi edistämään maaperäeliöstön hyvinvointia. Tarvittaessa ruokimme maaperäeliöstöä myös lehtikompostia lisäämällä.

Kiertotalouden huomioiminen

Kasvualustan hoito ja eloperäisen aineksen hyödyntäminen on oleellista dynaamisten perennaistutusten hoitoa. Hyödynnämme kaupungin puistoista kertyvää, kompostoitua viherjätettä hoidossa, ja saamme sitä tällä tavoin kiertoon. Kierrätyskasvualustoja ei voi käyttää rikkakasvien siemenpankin takia. Emme käytä maatumattomia katekankaita.

Kausikasvit

Kausikasvit ovat yksivuotisina käytettäviä kukkivia tai lehdistöltään koristeellisia kasveja, joita istutetaan maahan tai istutusastioihin tai nostetaan näkyvästi pylväisiin. Kausikasvien suurin ryhmä ovat kesäkukat. Niiden lisäksi kausikasvi-istutuksiin kuuluvat myös varhaisen kevään kevätkausi-istutukset ja kesän taittuessa syksyksi syyskausi-istutukset.

Painotamme kausikasvi-istutuksia keskustaan ja aluekeskuksiin, joissa liikkuu paljon kaupunkilaisia ja joissa muunlaisia istutuksia on hankala toteuttaa. Sijoitamme kausikasvi-istutuksia Helsinkiin alueellisesti tasapuolisesti niin, että kaikissa suurpiireissä on kausikasvi-istutuksia. Kausikasvi-istutukset muodostavat riittävän suuria, näyttäviä ja keskitettyjä kokonaisuuksia. Pienten ryhmien sijoittamista sinne tänne vältämme.

Sopivia paikkoja kausikasvi-istutuksille ovat keskeisimmät yleiset alueet ja puistot, historialliset puistot ja kartano- ja huvilapuutarhat, kävelykadut, torit ja aukiot, kävelysiltojen kaiteet, muistomerkit ja sankarihaudat. Kausikasvi-istutuksia sijoitamme kaupunkilaisten iloksi keskeisille paikoille, joissa ne korostavat alueen arvoa tai elävöittävät ympäristöään. Kukka-astioilla voimme myös ohjata kulkua tai rajoittaa sekä jäsentää toreja ja aukioita. Istutusastiat sijoitamme esteettömästi ja turvallisuusseikat huomioiden. Esteettömyyttä koskevat ohjeet löytyvät “Helsinki kaikille“-sivuilta.

Helsingin kausikasvi-istutusten ilme on vaihteleva ja niissä on monipuolinen kasvivalikoima. Kokeilemme uutuuksia ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Käytämme ryhmissä toisiaan täydentäviä, erilaisia sääoloja kestäviä, kasvukauden eri vaiheissa kukoistavia lajeja ja lajikkeita. Kasvilajivalinnoissa suosimme myös pölyttäjiä, perhosia ja muita hyönteisiä hyödyttäviä kasveja.

Yksivuotiset kausikasvi-istutukset ovat melko kalliita, sillä ne vaativat vuosittaisen istutuksen ja suhteellisen paljon hoitoa. Niiden etuja ovat kuitenkin poikkeuksellinen näyttävyys ja elämyksellisyys. Juhlavuosina ja tapahtumiin liittyen toteutamme näyttäviä teoksenomaisia kausikasvi-istutuksia.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Kausikasvi-istutukset ovat osa Helsingin puistohistoriaa. Kausikasveja on istutettu Helsinkiin yli sadan vuoden ajan. Eri aikakausina kausikasvien lajivalikoimat ja sommittelutavat ovat vaihdelleet vallalla olevien tyylien mukaan, mehikasveista moderneihin, alati vaihtuviin lajikkeisiin. Olemme tallentaneet ja ylläpidämme Helsingin Kaupunginpuutarhalla vanhoja helsinkiläisiä kausikasvikasvikantoja. Näitä ovat esimerkiksi runkoverenpisarat, sinisarjat, punalehdet, tarhakanna ’President’ ja marketta. Vaalimme ja käytämme niitä etenkin historiallisissa kohteissa.

Historiallisissa ympäristöissä, haudoilla ja sankarihaudoilla sekä muissa arvokohteissa pyrimme käyttämään kasvuolosuhteet huomioiden aikakaudelle sopivia kasvivalintoja ja sommitteluratkaisuja. Silloin kun peruskorjataan vanhaa puistoa, joka on tunnettu kausikasvi-istutuksistaan, tai kausikasviryhmät ovat oleellinen osa kohdetta, pyrimme mahdollisuuksien mukaan säilyttämään kausikasvi-istutukset vanhoilla paikoillaan ja toteuttamaan ne vanhan aikakauden suunnittelu- ja sommitteluperiaatteiden henkeä noudattaen. Hyödynnämme myös uutta kasvivalikoimaa kasvien menestyminen ja nykyaikaiset hoitokäytännöt huomioiden.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Kausikasvi-istutusten kasvilajivalinnoissa suosimme myös pölyttäjiä, perhosia ja muita hyönteisiä hyödyttäviä kasvilajeja. EU:ssa ja kansallisesti tai Hesingissä haitalliseksi todettuja kasvilajeja ja –lajikkeita ei istuteta

Kiertotalouden huomioiminen

Kukka-astioiden vuosittainen kuljettaminen varastolta kohteisiin ja taas varastolle kuormittaa ympäristöä. Siksi ruukuissa olevat kausikasvi-istutukset eivät voi olla katuvihreän perusratkaisu. Lannoitamme kausikasvi-istutuksia säännöllisesti kukinnan ja rehevän kasvun varmistamiseksi. Tavoitteenamme on käyttää orgaanisia lannoitteita aina kun mahdollista, mutta kasvien ravinnetarve huomioiden tarvitaan ravintoarvoiltaan monipuolisia lannoitteita. Lannoitteita käytämme tarpeeseen tarkkaan ja harkiten.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Meillä yksivuotiset haitalliset vieraskasvilajit voivat ilmastonmuutoksen myötä kyetä talvehtimaan, jolloin ne voivat tulevaisuudessa aiheuttaa leviämisriskin. Tästä syystä emme käytä niitä istutuksissa. Luetteloa kasveista, joita ei käytetä istutuksissa ylläpidetään “Helsingin kaupunkikasvioppaassa“.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Toteutamme kausikasvi-istutukset erillisen vuosittain vaihtuvan vuosisuunnitelman mukaisesti. Märittelemme puisto- ja katusuunnitelmissa mahdollisten kausikasvi-istutusten paikat ja laajuuden, astioiden määrän, “Kaupunkikalusteohjeen” mukaisen istutusastiamallin, sijoittelun ja mahdollisesti istutettavan ryhmän värityksen. Maapohjaisesta kausikasviryhmästä esitämme tyylin ja laadun pääperiaatteet.

Kukka-astioiden tulee olla turvallisesti nostettavia ja kuljetettavia sekä multatilavuudeltaan riittävän isoja. Kaupunkitilaohjeen Kaupunkikalustekorteissa on esitetty käytettävien istutusastioiden mitat. Esteettömyysnäkökulmien lisäksi otamme istutusten sijoittelussa huomioon katutilan mitoituksen suunnitteluohjeet.