Kategoria: Kasvillisuus

Tähän hakemistoon on koottu kasvillisuutta käsittelevät ohjeet. Viheralueiden kuvauksia on osioissa Aluetyypit ja Kaupunkitilat. Kaupunkikalusteet –osiossa kuvataan kasvillisuuteen liittyviä varusteita ja Materiaalit ja pinnat– osiossa kasvualustoja ja katteita sekä istutusten rajauksiin käytettäviä materiaalivaihtoehtoja.

Tutustu myös erilliseen kasvisuunnittelun työkalupakkiin, kaupunkikasvioppaaseen.

Dynaamiset perennaistutukset

Dynaaminen perennaistutus tarkoittaa monilajista, kerrokselliseksi suunniteltua kasviyhdyskuntaa, joka saa kehittyä ajan myötä ohjatusti mutta vapaammin kuin perinteinen perennaistutus. Dynaamisten perennaistutusten malli haetaan luonnosta, jossa kasvustot koostuvat useista, kerroksittain ja lomittain kasvavista kasvilajien ajan myötä muuntuvista sekoituksista.

 

Dynaamisten perennaistutusten tavoitteena on muodostaa luontaisen kasviyhdyskunnan tavoin toimiva kerroksellinen ja monilajinen sekaistutus, joka on elämyksellinen, kaunis ja vuodenaikojen ja vuosien vaihtuessa muuttuva. Dynaamiset perennaistutukset ovat usein perinteisen perennapenkin ja niityn välimuotoja: monilajisia, monikerroksisia, yleensä monivuotisista ruohovartisista kasveista koostuvia. Dynaamiset perennaistutukset toimivat parhaiten riittävän suurina kokonaisuuksina.

Dynaamiset istutukset lisäävät kaupunkibiotooppien biologisia arvoja ja tuovat väriä ja elämää ympäristöön. Ne muuttuvat kasvukauden edetessä ja kehittyvät vuosien varrella olosuhteiden ja kasvilajien välisen dynamiikan ohjaamana. Vaikka niiden kehittyminen noudattaa luonnon lainalaisuuksia, kehittymistä ohjataan tavoitteellisella hoidolla. Dynaamiset istutukset voivat näyttää eri vuosina ja eri aikaan vuodesta hyvinkin erilaisilta.

Sopivia kohteita dynaamisille perennaistutuksille ovat kantakaupungin ja uusien asuinalueiden rakennetut alueet, lähiöiden ja liikennealueiden luonnonmukaiset viheralueet, puistopuiden ja pensaiden alle jäävät yhtenäiset tilat, metsäpuutarhat, avoimet ja karut kasvupaikat kiertoliittymissä, pientareet, kattopuutarhat ja viherkatot sekä väliaikaiset viheralueet.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Dynaamiset perennaryhmät eivät sovellu sellaisiin historiallisiin ympäristöihin, joissa dynaamisen kaltaisia olemukseltaan puolivallattomia kukkivia istutuksia ei ole aiemmin ollut. Dynaamiset perennaistutukset ovat perennasuunnittelun megatrendi vasta 2010-luvun lopulta alkaen ja vanhempia ympäristöjä kunnostettaessa pohdimme tarkoin niiden soveltumita kaupunkikuvaan.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Yksi dynaamisten perennaistutusten merkittävimmistä eduista on niiden hyödyt luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne luovat monimuotoisia elinympäristöjä monenlaisille kaupunkieliöille, ovat tavanomaisia istutuksia vakaampia ja kehittyvät luonnon omia lainalaisuuksia noudattaen. Dynaamiset perennaistutukset ovat edullisia pölyttäjien kannalta, sillä dynaamiset perennaistutukset ovat tyypillisesti monilajisia, koostuvat eri aikaan kukkivista lajeista ja kukat ovat eri mallisia – kaikki ominaisuuksia jotka hyödyttävät pölyttäjiä. Dynaamisissa perennaistutuksissa voidaan käyttää myös kotimaisia luonnonkasveja, jotka houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä ja ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

“Helsingin kaupunkikasvioppaan” lukuun dynaamiset perennaistutukset olemme koonneet suositukset kaikkein tehokkaimmin perhosia ja mesipistiäisiä, kuten kimalaisia, erakkomehiläisiä ja tarhamehiläisiä, kukilleen houkuttelevista ruohovartisista kasvilajeista. Helsingissä haitallisia vieraslajeja ei istuteta dynaamisiin perennaistutuksiin.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maaperän aktiivinen hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää: ”kasveja ei tarvitse hoitaa, vaan maata”. Pyrimme jättämään kuivat kukkavanat törröttämään talveksi, jolloin ne tarjoavat suojaa talvehtiville hyönteisille ja linnuille. Lopuksi silppuamme lakastuneet kasvustot eloperäiseksi katteeksi edistämään maaperäeliöstön hyvinvointia. Tarvittaessa ruokimme maaperäeliöstöä myös lehtikompostia lisäämällä.

Kiertotalouden huomioiminen

Kasvualustan hoito ja eloperäisen aineksen hyödyntäminen on oleellista dynaamisten perennaistutusten hoitoa. Hyödynnämme kaupungin puistoista kertyvää kompostoitua viherjätettä hoidossa, ja saamme sitä tällä tavoin kiertoon. Kierrätyskasvualustoja ei kuitenkaan voida käyttää rikkakasvien siemenpankin takia. Maatumattomia katekankaita ei käytetä istutuksissa.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Dynaaminen perennaistutus kestää ympäristötekijöiden muutoksia, ja on siten ilmastonmuutokseen varautuva istutusvalinta.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Suunnitelmassa esitämme istutusten toteutustavan. Tämä voi olla esimerkiksi istutuksen ja kylvön yhdistelmä, istutus kerroksittain ryhmiteltynä tai istutus sattumanvaraisesti. Suunnitelmaan kuuluvissa kasviluetteloissa eri kasvilajit on helpointa listata kasvikerroksittain. Dynaamisen istutuksen hoitosuunnitelmaa varten on tärkeää, että hahmotamme suunnitelmassa sukkession ja kasvillisuuden kehityksen kaaren. Suunnitelmassa kuvailemme istutuksen tulevaisuuden vision, jolla ohjaamme hoitoa oikeaan suuntaan. Hoitosuunnitelmassa esitämme lyhyen tähtäimen hoito-ohjeet (2-3 vuotta) ja pitkän tähtäimen tavoitteet (10 vuotta). Lisäksi tarvitaan ohjeet ylläpidon toimenpiteiden valintaan.

Dynaamiset perennaistutukset ovat nopeasti kehittyvä kasvisuunnittelun muoto, joten toteutuneissa kohteissa pyrimme järjestämään toteutuksen seurannan. Hoitosuunnitelmassa esitämme suuntaviivat ja suositukset istutuksen kehityksen seurantaan sekä sovimme seurannasta vastaavan tahon.

 

Köynnökset

Johdanto

Köynnöksiä käytetään kiipeilemässä, maanpeittokasveina, köynnösporteissa ja pergoloissa, viherseinissä sekä katupuiden korvaajana kapeissa katutiloissa. Helsingissä voimme helpoiten toteuttaa ”viherseinät” köynnöksillä. Köynnöksillä voimme saada aikaan näyttävää syysväritystä.

Köynnökset voivat olla osa kerroksellista katuvihreää. Olemme saaneet hyviä kokemuksia köynnösten käytöstä katutilassa korvaamassa katupuita, kunhan suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa on varattu riittävästi tilaa kasvualustalle. Yhdistämällä useita köynnöslajeja samaan istutukseen saadaan mielenkiintoisia istutuksia, joissa kukinta-ajat porrastuvat ja syysväritykset vaihtelevat.

Nykykäsityksen mukaan köynnökset ovat hyödyllisiä rakennusten julkisivuille, sillä ne suojaavat sateelta, kosteudelta ja auringon ultraviolettisäteilyn vaikutukselta.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Helsingissä perinteistä köynnösten käyttöä on rakennusten verhoilu ja pergolat. Erityisen perinteisiä köynnöslajeja ovat säleikkö- ja imukärhivilliiviini.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Köynnösten avulla voimme aikaansaada suojaisia turva- ja pesäpaikkoja linnuille, kuten varpusille, ja talvehtimispaikkoja esimerkiksi hyönteisille.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Köynnökset ja viherseinät voivat tuoda vihreyttä ja varjostusta tiiviisssä kaupunkirakenteessa, johon katupuut eivät mahdu. Rakennusten julkisivujen köynnökset viilentävät rakennuksia helteillä varjostamalla, haihduttamalla ja eristämällä. Ilmastonmuutoksen myötä pahenevat piiskaavat viistosateet pääsevät heikommin julkisivun pintaan, jos sitä suojaa kasvusto. Ilmastonmuutokseen varautumiseksi suosimme monipuolista ja runsasta köynnöslajivalikoimaa.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Valitsemme köynnöksille riittävän suuren ja tukeva köynnöstuen tai –kehikon kaupunkikalusteohjeen materiaaleja ja värejä soveltaen. Tukea tarvitsevalle köynnökselle määrittelemme  tukirakenteen ja kiinnittämisen siihen.

Nurmikot ja kukkivat nurmet

Kulttuuriarvojen vaaliminen

Vaalimme kulttuurihistoriallisissa arvokohteissa vanhaa nurmilajistoa ja hyödynnämme maaperän siemenpankkia. Arvokohteita kunnostettaessa säilytämme vanhat, lajistoltaan monimuotoiset nurmikot. Moniin arvoympäristökohteina luokiteltuihin puistoympäristöihin sisältyy nurmikkoalueita, jotka edellyttävät arvoviheralueen mukaista hoitoa.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Vähäkäyttöisillä nurmikoilla ja puuryhmien juuristoalueilla kasvatamme sipulikukkia ja suosimme matalaa kukkivaa kasvillisuutta. Tällöin nurmikon ensimmäinen niitto siirtyy pitkälle kesään ja leikkuukerrat vähenevät 2-4 kertaan kasvukaudessa. Nostamme leikkuukorkeutta monimuotoisilla nurmilla ja näin parannamme kukkivien kasvien menestymistä.

Heinätön matalakasvuinen perennanurmi ,”grass free lawn”, tai yksivuotisia kukkakasveja sisältävä kylvöniitty ovat jatkuvasti lyhyeksi leikattavan nurmikon vaihtoehtoja. Monipuolinen kukkiva lajisto tarjoaa ravintoa hyönteisille ja muulle eliöstölle ja silmäniloa ihmisille.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Pitkien hellejaksojen aikana nostamme nurmikon leikkuukorkeutta tai jätämme nurmikon kokonaan leikkaamatta, jotta se kestäisi paremmin kuivuutta. Tulviville vesiuomien ja hulevesipainanteiden reunoille annamme kehittyä luonnonmukaista rantakasvillisuutta nurmikoiden sijaan. Luontainen rantakasvillisuus pidättää ravinteita ja on paremmin sopeutunut tulviin. Käytämme uusia, kosteikkoalueille soveltuvia nurmisiemenseoksia hulevesiaiheiden nurmikoilla.

Suunnitelmassa huomioitava

Nurmikot ovat toiminnallisia viheralueen osia, joille osoitamme viheraluetta suunniteltaessa kunnossapitosluokan (RAMS luokat R1 –R4, rakennetut viheralueet). Toiminta- ja käyttöviheralueille valitsemme kulutusta kestävän nurmikon. Suoja- ja vaihettumisviheralueilla kasvillisuudeltaan monipuolisemmat nurmityypit ovat mahdollisia. Arvoviheralueilla  kunnossapidämme nurmikon ja hoidamme kasvillisuuden arvoympäristön mukaan. Monimuotoisten nurmikoiden, kuten kukkanurmien, hoidon suunnittelemme erikseen.

Perustamme nurmikot joko nurmikkosiemenseosta kylvämällä tai siirtonurmikon avulla käyttötarkoituksen mukaan. Vanhojen nurmikoiden säiyttäminen voi perustua myös paikallisen pintamaan siirtoon.

Puistonurmikoiden kunnossapitoluokat määritellään alueen ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen mukaan (RAMS 2020/ Viheralueiden hoitoluokitus, ns. ABC-luokitus)

  • R1 Rakennettu arvoviheralue/ A1 Edustusviheralue
  • R2 Toimintaviheralue/ A2 Käyttöviheralue
  • R3 Käyttöviheralue/ A2 Käyttöviheralue
  • R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue/ A3 Käyttö- ja suojaviheralue

Helsingissä katuympäristöissä on käytössä katujen ylläpitoluokat

  • KA1 Edustuskatuvihreä
  • KA2 Keskustakatuvihreä
  • KA3 Yleiskatuvihreä

Mitoitus

Tarkista nurmikoiden minimipinta-alat ja luiskakaltevuudet ohjeesta “Katutilan mitoitus”. Mitoitukseen vaikuttavat työkoneiden vaatimat tilat. Lumenauraus, lumen kasaus sekä lumen poisto vahingoittaa nurmikkokasvustoja helposti,  samoin hiekoitushiekka ja hiekan poisto. Nurmikaistojen kapeat, kiilamaiset päät kiveämme.

Kiertotalouden huomioiminen

Puisto- ja katunurmikoiden kasvualustoina käytämme ensisijaisesti kierrätettyjä kasvualustoja.

Katuvihreä

Katuvihreällä tarkoitetaan kaikkea katualueilla kasvavaa kasvillisuutta: puut, pensaat, köynnökset, perennat, kukkasipulit, kausikasvit, niityt ja nurmikot.

Katuvihreä on katupuiden lisäksi paljon muutakin. Helsingin kaupungilla on käynnissä useita pilottihankkeita katuvihreän monipuolisuuden ja elämyksellisyyden edistämiseksi ja uudenlaisten katuvihreäratkaisujen kehittämiseksi. Kokemustietoa katuvihreän monipuolistamisesta on Suomessa toistaiseksi saatavissa vain vähän. Kaupunkitilaohjeen katuvihreäkortti päivittyy sitä mukaa kuin saamme pilottikohteista uusia kokemuksia.

Katuvihreän toteutuksen, kunnossapidon, kustannustehokkuuden ja monimuotoisuustavoitteiden kannalta on edullisinta, että katuvihreä toteutetaan suurina kokonaisuuksina ja riittävin mitoituksin eikä pieninä erillisinä alueina. Pyrimme kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa ensisijaisesti säilyttämään alueilla jo kasvavaa elinvoimaista kasvillisuutta osana kaupunkimaisemaa.

  • Katupuut ovat näkyvin ja pitkäikäisin katuvihreän osa. Pyrimme löytämään katupuille asemakaavoituksessa sekä liikenne- ja katusuunnitelmien yhteydessä uusia istutuspaikkoja aina, kun se on kaupunkikuvallisten tavoitteiden mukaista ja kadun mitoituksen puolesta mahdollista. Katupuiden istuttamisen esteenä on usein se, että kadun maanlainen tila on täynnä kunnallistekniikkaa tai alue sijaitsee kokonaan kannella. Katupoikkileikkauksia haluamme jatkossa kehittää niin, että katuvihreälle varattavaa tilaa tarkastellaan samanarvoisena infralle varattavan tilan kanssa.
  • Pensaat. Katualueiden pensasistutusten tulee olla ensisijaisesti kestäviä ja peittäviä, eivätkä ne saa muodostaa näkemäesteitä. Katualueiden pensasistutuksissa tavoittelemme monipuolisuutta, lajivalikoiman laajuutta ja kerroksellisuutta.
  • Köynnöksillä korvaamme katupuita etenkin ahtaassa katutilassa, vaikka köynnöksiä näkeekin kaduilla toistaiseksi melko harvoin. Köynnöksissä on kuitenkin paljon potentiaalia osana katuvihreää, ja keräämme niistä kokemustietoa.
  • Hulevesien hallinta ja käsittely on yhä tärkeämpi katusuunnittelun osa-alue. Hulevesiin liittyvän katutekniikan ja katukasvillisuuden yhdistäminen on osoittautunut vaikeaksi, emmekä voi antaa hulevesikasvien valintaan tällä hetkellä yleispäteviä ohjeita. Hulevesikasvillisuuskohteita on toteutettu ja niiden menestymistä seurataan. Hulevesien hallintaa suunniteltaessa tulee huomioida katusuolan haitallinen vaikutus puille ja muulle katukasvillisuudelle.
  • Perennat ja sipulikasvit. Ruohovartiset kasvit voivat tuoda katuympäristöön elämyksellisyyttä, kukintaa ja monimuotoisuutta, mutta vain tarkkaan harkituissa kohteissa, joissa katuvihreäaluetta ei käytetä lumitilana. Paahteiset kiertoliittymät ja liikenteenjakajat voivat tarjota otollisen sijoituspaikan monilajisille ja kukkiville, dynaamisen kasvillisuuden lainalaisuuksia noudattaville paahdeistutuksille. Kukkivat sipulikasvit sopivat pensas- ja perennaistutuksiin tai dynaamisiin perennaryhmiin myös katuympäristössä.
  • Nurmikot ja niityt. Valoisat katujen reuna-alueet ja pientareet soveltuvat erinomaisesti niittyinä hoidettaviksi. Pientareet ovatkin nykyisin elintärkeitä harvinaistuneiden niittykasvien ja niillä viihtyvien hyönteisten elinympäristöjä. Niittyjen lajikoostumusta, kasvuvoimaa ja korkeutta säätelemme kasvualustan ominaisuuksilla ja niiton ajoituksella. Säännöllisesti leikattavalla, vihreällä nurmikolla on koristearvoa katuympäristössä. Nurmisaumaiset kiveykset raidealueilla ja nostopaikoilla edellyttävät jonkin verran suunnittelua ja kunnossapitoa, mutta pehmentävät kesäkaudella kadun äänimaailmaa, sitovat pölyä ja vehreyttävät katunäkymää.
  • Kausikasvit. Kaikkein näyttävintä, mutta selvästi kalleinta kukintaa katuympäristöön saamme yksivuotisilla kausikasvi-istutuksilla. Katualueiden kausikasvit istutetaan yleensä astioihin, mutta esimerkiksi liikenteenjakajissa ja toreilla voi olla myös maapohjaisia kausikasviryhmiä.

Kulttuuriarvojen vaaliminen

Katupuut ja puurivit ovat osa Helsingin perinteistä katutilaa ja vaalittavaa kaupunkikuvaa. Vaalimme puurivejä kaupunkikuvallisina kokonaisuuksina ja toteutamme puiden täydennysistututukset suunnitelmallisesti. Arvoympäristöissä suosimme katupuiden ja puurivien perinteistä puulajivalikoimaa. Vältämme sijoittamasta rivivaikutelmaa tai kaupunkikuvaa heikentäviä elementtejä kuten pysäköintiä, mainoslaitteita ja jakokaappeja puuriveihin ja muihin kaupunkikuvallisesti arvokkaisiin puukokonaisuuksiin.

Eri aikakausille tyypillisistä kaupunkikuvassa vaalittavista kasvillisuuden piirteistä kerrotaan kortissa Julkisen kaupunkitilan kasvillisuus Helsinki-ilmeen muodostajana.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Edistämme katuvihreän kerroksellisuutta aina, kun se on mahdollista. Kerrokselliset pensasistutukset soveltuvat erityisen hyvin katuvihreän reunavyöhykkeisiin. Pölyttäjien suosimiseksi istutamme myös katualueille kukkivia pensaslajeja, joiden kukissa on tarjolla runsaasti mettä ja siitepölyä. Katualueilla emme käytä ihmisravinnoksi tarkoitettuja syötäviä marjoja ja hedelmiä tuottavia puu- tai pensaslajeja.

Kiertotalouden huomioon ottaminen ja resurssiviisaus

Suosimme puuistutuksissa paikalla tuotettua tai kierrätyskasvualustaa, ja mahdollisuuksien mukaan käytämme myös biohiiltä. 

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Monipuolisen kasvivalikoiman avulla ehkäisemme ennalta ilmastonmuutoksen ja uusien kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamia tuhoja kaupungin kasvillisuudelle. Istutettavien taimien tulee olla perimältään monipuolisia, ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa. Kasvien tulee kestää tauteja ja tuholaisia, ja tiedostamme kansainvälisen kasvikaupan aiheuttaman riskin uusien kasvitautien ja tuholaisten leviämiselle.

Suunnitelmissa huomioitava

Kasvillisuuden suunnittelussa varmistamme aina liikenneturvallisuuden. Kasvillisuuden istuttamisen ja kunnossapidon rajoittavin tekijä katuympäristössä on tila. Istutamme katuvihreää vain, jos kasvillisuudella on riittävät kasvuedellytykset. Maahan istutettava kasvillisuus vaatii maanalaista tilaa juurien kasvualustaa varten. Kadun alla kasvien käyttöä rajoittavat rakennusten ja rakenteiden perustukset sekä kunnallistekniset johdot ja putket. Kasvillisuuden sijoittelun mahdollisuuksiin vaikuttavat myös kadun muut toiminnot, eri liikkumismuotojen vaatimukset, kansirakenteet, kaivutilat, lumitila, pysäkit ja muut kalusteet, kadunvarsipysäköinti, valaistusratkaisut, liikennemerkit, ilmajohdot sekä mainostaulut. Lisäksi etenkin puilla tulee olla riittävästi etäisyyttä rakennuksiin, jotta latvuksilla on tarpeeksi tilaa kehittyä.

Kehittyäkseen suotuisasti katujen kasvillisuus tarvitsee jatkuvaa, tavoitteellista ja korkeatasoista hoitoa. Pidämme liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät näkemäalueet avonaisina kasvillisuuden kaikissa kasvuvaiheissa. Pyrimme siihen, että  katuvihreän läheisyydessä lumenauraus ja lumenvarastointi, suolaus ja hiekoitus ja muut talvikunnossapidon työt eivät heikennä kasvillisuuden elinolosuhteita.

Sovitamme katupuut yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa. Mitoitamme puiden etäisyyden rakennusten seinistä, liikenteenohjauslaitteista, valaisinpylväistä ja ilmajohdoista niin, että puilla on riittävästi kasvutilaa.

Uusissa kohteissa asennamme katupuille runkosuojat talvihoidettavilla alueilla ja pysäköinnin läheisyydessä. Puunsuojavarusteet löytyvät kaupunkitilaohjeen kaupunkikalustekorteista.

Mitoitukset

Katukasvillisuuden suunnittelussa käytettäviä vähimmäismittoja on koottu Helsingin kaupungin ohjeeseen “Katutilan mitoitus”, luku 3.10 Katupuut ja katuvihreä sekä liite 2. Lisäksi noudatamme ohjetta “Helsingin katurakenteiden suunnitteluperiaatteet”. Katupuiden ja raitioliikenteen yhteensovittamisesta on laadittu kaupunkitilaohjeeseen oma mitoituskortti “Katupuut ja raitioliikenne, mitoitusohje“. Suosittelemamme istutustiheydet ovat “Helsingin kaupunkikasvioppaassa” .

 

Katu- ja puistopuut

Mitä isompi ja terveempi puu on, sitä enemmän se sitoo ja varastoi hiiltä, tasaa huleveden huippuvirtaamia, säätelee pienilmastoa ja varjostaa helteellä. Helsingin kaupunkipuille turvaamme sellaiset elinolot, jotka mahdollistavat puiden kehittymisen pitkäikäisiksi ja elinvoimaisiksi, niin että ne pystyvät tuottamaan puille ominaisia ekosysteemipalveluja.

Puiden hyvinvoinnin turvaaminen

Toteutamme katupuuistutukset kestävästi, sillä puiden istuttaminen on kallista. Istutuskustannukset koostuvat kookkaan taimen hankinnasta, suojavarusteista, kasvualustasta ja pinnoitteesta. Istutuksen jälkeen taimia on vielä kasteltava, jotta puut juurtuvat hyvin. Lisäksi katupuita on leikattava säännöllisesti noin 30 vuoden ajan, jotta latvuston rakenne kehittyy kestäväksi ja katuympäristöön sopivaksi. Katupuuistutusten rakentamisen aiheuttama hiilijalanjälki on suuri, ja kestää useita vuosia ennen kuin rakentamisen hiilidioksidipäästöt on kompensoitu. Vasta sitten puu alkaa toimia hiilinieluna.

Puiden hyvinvointia turvaamme varaamalla niille hoidon ja uusimisen edellyttämän katutilan. Tiedostamme katutilaa koskevien päätösten vaikutukset puiden pitkäaikaiseen hyvinvointiin ja ekosysteemipalvelujen tuottamiseen.  Kunnossapitäjiltä edellytämme kunnossapidon tuotekorteissa annettujen ohjeiden noudattamista ja ammatillista pätevyyttä. Auraus-ja kaivutyöt eivät saa vahingoittaa puita ja niiden juuristoja, ja toistuvia kaivutöitä samojen puiden juuristoalueilla ehkäistään.

Kulttuuriympäristöjen vaaliminen

Monilajiset kaupunkipuuistutukset ovat Helsingin erityispiirre. Puistopuiden monilajisuuteen ovat vaikuttaneet paitsi Suomen kuuluminen ensin Ruotsiin ja sitten Venäjään, myös eri aikakausien suunnitteluihanteet ja maineikkaiden kaupunginpuutarhureiden kokeiluhalut. Helsingille tunnusomaisia ovat keskustan bulevardien lehmukset, runsas poppelivalikoima, ulkomaiset havupuut sekä koristeomenapuut.

Kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaissa kohteissa vaalimme merkittäviä puuyksilöitä ja turvaamme niiden kasvuolosuhteet ja säilymisen. Näiden kohteiden suunnittelun, hoidon ja rakentamisen teemme arvokkaiden puiden ehdoilla ja niin, että kohteen maisemallisesti arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Kaupunkikuvallisesti merkittäviä yksittäisiä puistopuita säilytämme niin pitkään kuin mahdollista, mutta seuraamme niiden kuntoa säännöllisesti turvallisuuden varmistamiseksi. Vaalimme puurivejä kaupunkikuvallisina kokonaisuuksina. Kunnioitamme puiden alkuperäisiä istutussommitelmia, ja puiden täydennysistuttaminen on suunnitelmallista.

Kun vanha puisto peruskorjataan tai puukujanne uudistetaan, säilytämme mahdollisuuksien mukaan myös puulajiston alkuperäisen mukaisena. Toisinaan kulttuuriympäristön vaaliminen saattaa edellyttää näkymien avaamista puita poistamalla. Mahdollinen puiden poisto tehdään aina suunnitelmallisesti. Eri aikakausien kohteiden lajivalintoja varten Kaupunkikasviopas tarjoaa tietoja lajien ja lajikkeiden käytöstä ja yleisyydestä eri aikakausina.

Puuriveihin ja muihin kaupunkikuvallisesti arvokkaisiin puukokonaisuuksiin vältetään sijoittamasta rivivaikutelmaa tai kaupunkikuvaa heikentäviä elementtejä kuten pysäköintiä, mainoslaitteita ja jakokaappeja.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Vanhoja, etenkin onkaloituneita, puita säilytetään niin pitkään kuin se on turvallisesti mahdollista. Vanhat puut tarjoavat elinympäristöjä ja ravintoa monille muille eliölajeille kuten linnuille, pikkunisäkkäille, hyönteisille, sammalille, jäkälille ja sienille. Mitä monilajisempaa kaupunkipuusto on, sitä monilajisempaa on myös eliöstö, jota se elättää.

Puulajivalinnoissa suosimme pölyttäjiä, perhosia ja muita hyönteisiä hyödyttäviä puulajeja kuten esimerkiksi pajuja, jotka kukkivat aikaisin keväällä. Puistoissa suosimme hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia puulajeja. Santamourin malli, jonka mukaisesti käytetään sukulaisuussuhteiltaan mahdollisimman vaihtelevaa lajistoa, toimii lajivalintojen innoittajana.

Turvaamme lahopuun määrää säästämällä lahorunkoja ja kelopuita. Rakennamme puistoissa mahdollisuuksien mukaan lahopuuaitoja.

Kiertotalouden huomioon ottaminen ja resurssitehokkuus.

Suosimme puuistutuksissa paikalla tuotettua tai kierrätyskasvualustaa ja mahdollisuuksien mukaan käytämme myös biohiiltä. Siirrämme rakentamisen vuoksi poistettavia nuoria ja hyväkuntoisia puita harkiten silloin, kun puut voidaan istuttaa heti uuteen paikkaan ilman välivarastointia. Käytämme runkosuojuksia ja ritilöitä vain kun niille on käytännön tarve.

Ilmastomuutokseen varautuminen

Monipuoliseen kasvivalikoimaan panostaminen on osa kaupunkiorganisaation riskinhallintaa. Sen avulla ehkäisemme ennalta ilmastonmuutoksen ja uusien kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamia tuhoja kaupungin kasvillisuudelle. Istutettavien taimien tulee olla perimältään monipuolisia, ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa. Istutettavien puiden tulee kestää tauteja ja tuholaisia, ja tiedostamme kansainvälisen kasvikaupan aiheuttaman riskin uusien kasvitautien ja tuholaisten leviämiselle.

Istutamme puita vain sellaisiin paikkoihin, joissa ne voivat kasvaa suurikokoisiksi ja pitkäikäisiksi. Suuret puut auttavat ilmastonmuutokseen varautumisessa, esimerkiksi lämpötilojen tasaajana hellejaksojen aikana. Riittävän suuri kasvualustatilavuus puolestaan auttaa turvaamaan puiden vedensaantia myös kasvukaudelle sattuvien kuivuusjaksojen aikana. Hulevesiä hyödynnetään puiden kasteluun silloin kun se on mahdollista, eikä esimerkiksi katusuolaus aiheuta estettä.

Suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitavaa

Mitoitus. 

  • Istutamme katu- ja puistopuut paikkoihin, joissa niiden juuristolla ja latvuksella on tilaa kasvaa isoiksi ilman jatkuvaa leikkaamistarvetta. Eri puulajeilla on erilaiset tilavaatimukset. Katutilaan sijoitettavien puiden vähimmäistilantarve on koottu ohjeen “Katutilan mitoitus- Suunnitteluohjeet Helsingin kaupungille  2014″ liitteeseen 2. Voimassa oleva vähimmäismitoitus tarkistetaan “Ohjeita suunnittelijoille”-portaalista, sekä ajantasaisista mallipiirustuksista ja –työselostuksista.
  • Puut sovitetaan yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa.
  • Puiden etäisyys rakennusten seinistä, liikenteenohjauslaitteista, valaisinpylväistä ja ilmajohdoista on mitoitettava niin, että puilla on riittävästi kasvutilaa.
  • Kunnossapidon vaatimukset kuten lumitila ja työkoneiden vaatimat tilat otetaan huomioon.
  • Katupuiden ja raitioliikenteen yhteensovittamisesta löytyy oma mitoituskortti Kaupunkitilat-osassa.

Puiden istuttaminen. 

  • Lajivalinnoissa ja taimikoon valinnassa noudatamme “Helsingin kaupunkikasvioppaan” ohjeistuksia. Katualueilla käytämme vain harkiten suurikokoisia marjoja ja hedelmiä tuottavia tai piikikkäitä lajeja. Laji ja lajike vaikuttavat niin kasvien menestymiseen kasvupaikan olosuhteissa kuin myös tulevaan kokoon ja hahmoon.
  • Huolehdimme sekä sisäisestä että ulkoisesta taimilaadusta. Sisäiseen laatuun kuuluu kasvien terveys, lajikeaitous ja ilmastollisesti soveltuva perimä. Perinnölliset ominaisuudet ratkaisevat mm. puun talvenkestävyyden ja kasvutavan. Ulkoiseen laatuun kuuluu taimen vaaditun mukainen koko, elinvoimaisuus ja ulkonäköä ja rakennetta kuvaavat vaatimukset. Taimimateriaalin tulee täyttää julkaisussa “Puiden taimilaatuvaatimukset” määritellyt kriteerit. Taimilaadusta ei tule tinkiä. Huonolaatuinen taimi aiheuttaa monikertaisesti suuremmat kustannukset taimen uusimisen, alkuhoidon ja koko elinkaaren aikaisen kunnossapidon kautta. Istutettavilla taimilla tulee olla lakisääteiset kasvipassit, joista selviää taimen kasvatushistoria. Katupuiden tulee sietää latvuston leikkaamista.
  • Suunnitelmissa määrittelemme puun lajin, lajikkeen, lisäyslähteen ja kannan, taimikoon, taimityypin ja kasvualustan. Kiinnitämme huomiota istutettavien puiden laji- ja lajikeaitouteen. Tarkistamme ja ennakoimme taimien saatavuuden hyvissä ajoin.
  • Uusissa kohteissa asennamme katupuille runkosuojat talvihoidettavilla alueilla ja pysäköinnin läheisyydessä. Puunsuojavarusteet löytyvät kaupunkitilaohjeen kaupunkikalustekorteista. Suojaamme istutettavat puut haittaeläimiltä kuten kaneilta.
  • Kasvualustan laatu ja mitoitus on esitetty kortissa “Kasvualustat”. Huomioimme kantavan kasvualustan normaalia kasvualustaa heikomman vedenpidätyskyvyn. Maksimoimme kantavan kasvualustan tilavuuden aina kun mahdollista esimerkiksi rakentamalla kantavaa kasvualustaa pyöräteiden ja jalankulun alle. Huomioimme katusuolan puille haitallisen vaikutuksen hulevesien hallintaa suunniteltaessa.
  • Istutuksen jälkeen taimelle järjestetään kahden vuoden tehostettu hoito, jolla varmistamme juurtumisen onnistumisen ja kasvuun lähdön.

Puiden säilymisen varmistaminen. 

  • Vaalimme suojeltuja ja muuten arvokkaiksi todettuja puuympäristöjä niiden arvoja säilyttävällä tavalla. Vaalimme vanhoja ja suurikokoisia puita kasvuympäristöineen. Huomioimme puiden kulttuurihistoriallisen ja kaupunkikuvallisen arvon sekä suojelustatuksen. Suunnitteluhankkeissa tarkistamme, onko suunnittelualueella lajistoharvinaisuuksia, seurantapuita tai tutkimushankkeisiin kuuluvia puita.
  • Kaivutöissä noudatamme “Yleisten alueiden käyttö, tilapäiset liikennejärjestelyt ja katutyöt“-oppaassa annettuja ohjeita. Maalämpökaivoja yleisille alueille sijoitettaessa noudatamme Helsingin ohjeessa määriteltyjä suoja-etäisyyksiä.
  • Tarvittaessa käytämme puiden juuria säästäviä kaivumenetelmiä kuten ilmalapiota, maa-aineksen imurointia tai käsin kaivamista.

Puiden kaataminen. 

  • Puiden kaatamisessa noudatamme maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä puiden kaatamisen luvanvaraisuudesta. Puiden kaatamisen keskeinen syy on turvallisuus. Ympäristölleen välitöntä vaaraa aiheuttavat puut todetaan puiden kuntokartoituksella, joita tekevät koulutetut arboristi. Puistojen ja katujen peruskorjauksen yhteydessä puita kaadetaan kaupunkiympäristölautakunnassa hyväksyttyjen katu- ja puistosuunnitelmien perusteella. Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikoilla puita ei saa kaataa ilman lupaa. Puita ei myöskään tule kaataa lintujen pesintäaikana huhtikuusta heinäkuun loppuun välisenä aikana.
  • Paras aika tehdä puiden kuntokartoituksia on toukokuusta lokakuuhun. Kuntokartoituksia ei voi tehdä talvella,
  • Säilytämme kaadettujen puiden runkoja lahopuun määrän lisäämiseksi ja monimuotoisuuden edistämiseksi. Lahopuuta voidaan säilyttää pystyssä olevina runkoina tai maapuuna.

 

Syötävät kasvit puistoissa

Syötävät kasvit puistoissa ei ole varsinaista kaupunkiviljelyä vaan syötäväksi kelpaavien kasvien kasvattamista ja hyödyntämistä. Syötävät kasvit puistoissa ovat etenkin hedelmä- ja marjakasveja. Hedelmäkasveja ovat esimerkiksi omenat, päärynät tai kirsikat. Marjakasveja ovat muun muassa herukat, karviaiset, marja-aronia ja tyrni. Syötäviä kasveja puistoissa voivat olla myös viljelylaatikoissa tai ”laareissa” kasvatettavat vihannekset, peruna ja yrtit.

Kaupunkilaiset toivovat usein syötäviä kasveja julkisille viheralueille. Syötäviä kasveja istutamme kuitenkin vain sellaisiin paikkoihin, joissa tuleva sato säilyy mahdollisimman puhtaana ja syömäkelpoisena. Ennen istutuspäätöksen tekoa joudumme varmistamaan, että istutusten kunnossapito voidaan järjsteää ja siihen liittyvät vastuut ovat selvät.

Kasvien kasvattaminen asukkaiden omilla ja yhteisillä pihoilla tai viljelypalstoilla on monella tavalla helpompaa kuin niiden kasvattaminen julkisilla viheralueilla. Taloyhtiöissä sadon tasapuolinen hyödyntäminen on sovittavissa helpommin kuin kaikille yhteisillä viheralueilla. Kerrostalopihoilla sadonkorjuuta voidaan juhlistaa yhteisöllisyyttä ja taloyhtiön henkeä vahvistavilla sadonkorjuujuhlilla. Pihoilla on myös helpompi varmistaa, että korjattava sato on puhdasta.

Suunnittelemme syötävien kasvien käytön puistosuunnitelmissa. Syötäville kasveille sopivia paikkoja saattavat olla leikkipuistot, nuoriso-ja asukastalojen pihat tai viljelypalsta-alueiden yleiset alueet. Suuret puistot, joissa on paljon nurmi- tai niittypinta-alaa voivat sopia yksittäisille hedelmäpuille tai pienille puuryhmille.

Katujen varret ja lähellä raskasta liikennettä olevat alueet eivät sovellu syötäville kasveille.

Kulttuuriympäristöjen vaaliminen

Vanhojen kartanopuistojen peruskorjausten yhteydessä voimme palauttaa jo hävinneen tai kunnostaa nykyisen mutta ränsistyneen hedelmätarhan.  Kartano- ja huvila-alueilla ja muissa historiallisissa kohteissa istutamme historiallisia lajeja ja lajikkeita. Hedelmäpuiden vanhat paikallislajikkeet soveltuvat hyvin kulttuuriympäristöön. Ne ovat osa Suomen puutarhaviljelyn perinnettä, ja niillä on usein kiehtova tausta ja löytöhistoria.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen 

Varhain keväällä kukkivat hedelmäpuut tuottavat arvokasta ravintoa pölyttäjille. Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistetään varmimmin suosimalla kotimaisia hedelmäpuita. Ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja. Hedelmät ja marjat ovat monille eläimille arvokasta ravintoa, mutta ne houkuttelevat myös haittaeläimiä kuten rottia.

Suunnitelmassa määriteltävä 

Jos istutamme hedelmäpuita ja marjapensaita, selvitämme ja kirjaamme niiden kunnossapidon vastuut asiakirjoihin. Vastuunjako varmistetaan suunnitelmasta  järjestettävän asukastilaisuuden yhteydessä.

Kunnossapidossa huomioitavaa

Hedelmäpuut ja marjapensaat vaativat leikkausta tuottaakseen hyvän sadon. Kaupallisten hedelmä- ja marjatarhojen hoitotasoon ei kuitenkaan ole tarvetta pyrkiä. Leikkaustarve ei ole juurikaan suurempi kuin koristepuilla ja -pensailla. Istutusleikkauksen jälkeen seuraava leikkaustarve on vasta satoikään ehtineillä puilla ja pensailla, marjapensailla jo muutaman vuoden ikäisinä. Viheralueita kunnossapitäviltä ammattilaisilta tilaaamme myös syötävien kasvien hoidon, jotta varmistetaan hyvä sato.

Kunnossapitoa työllistää myös hyödyntämättömän sadon poiskorjaus. Maahan pudottuaan hedelmät muuttuvat nopeasti jätteeksi: ne alkavat mädäntyä ja houkuttelevat niin ampiaisia kuin rottiakin.

 

Viheralueiden monipuolistaminen lisää luonnon monipuolisuutta

Monimuotoisinta kaupunkiluontoa tavataan niillä puistoalueilla, joissa on runsaasti erilaisia elinympäristöjä.  Monimuotoisuuden näkökulmasta heikkoja puolestaan ovat yksittäiset katupuut, kukkapenkit tai nurmikkolohkot.

Puistoalueet on syytä pyrkiä hahmottamaan osana niitä ympäröivää kokonaisuutta, jossa puistojen eri osa-alueet kuten istutukset, puuyksilöt, vesiaiheet, nurmikot, niityt, lahopuut ja niitä ympäröivä muu maankäyttö täydentävät toisiaan. Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen puistoissa pätee sama nyrkkisääntö, kuin metsissäkin: vähemmän hoitoa tarkoittaa yleensä enemmän luontoa. Määrältään vähäisempi hoito perustuu kuitenkin ympäristön tarkkailuun ja osaavaan ohjailuun.

Moniin puistoihin voimme huoletta päästää enemmän luontoa. Näissä puistoissa tulisi pyrkiä tietoisesti lisäämään niittymäisiä alueita nurmikoiden kustannuksella, sallia vapaasti kasvavat, hieman villiintyneetkin pensasistutukset ja suunnitelmallisesti lisätä lahopuuta. Kivikasoista ja karkeasta sorasta voidaan rakentaa erilaisia kivikoita ja hietikoita sekä muita kasvillisuudesta avoimia ja ravinteisuudeltaan köyhiä itsekseen niityttyviä alueita. Myös hulevesien keräämistä maanpinnalle erilaisiin painanteisiin ja pidätysrakenteisiin tulee suosia.

Maaperä täynnä elämää

Maan pinnalla liikkuvista eliöistä havaitsemme suuren osan, mutta maanalainen elämä on puutteellisesti tunnettua. Viheralueen elävä maaperä sisältää bakteereja, sieniä, leviä, alkueläimiä ja maaperäeläimiä sukkulamadoista kovakuoriaisiin. Lisäksi siellä sijaitsevat kasvien juuret ja maahan varisseet siemenet, jotka odottavat sopivaa tilaisuutta päästä kehittymään kasveiksi. Maaperän monipuolinen pinnanalainen elämä on kasvien hyvinvoinnin ja toimivan ekosysteemin edellytys. Maaperäeliöstön hajotustoiminta palauttaa ravinteet kiertoon. Vain elävä maaperä sitoo hiiltä, puhdistaa ja sitoo kaupunkivesiä ja ylläpitää kasvillisuuden hyvinvointia.

Puistoja rakennettaessa elävää pintamaata tulee kunnioittaa ja ottaa talteen uudelleen käytettäväksi. Puistojen ylläpidossa puolestaan tulee ymmärtää, että maaperäeliöstöä tarvitsee ruokkia tarjoamalla sille lahoavaa kasviainesta, kuten pudonneita puiden lehtiä tai nurmikon tai niityn leikkuujätettä. Monimuotoinen puisto tarvitsee monimuotoisen maaperän. Ja elävästä maaperästä siemenpankkeineen saadaan monimuotoisia rakennettuja viheralueita.

Kasvien valinta ruuantarjonnan näkökulmasta

Kaupungin viheralueiden istutuksilla voidaan tarjota paitsi silmänruokaa myös auttaa eläinten ruuansaantia. Marjat ovat tärkeä ravintolähde kaupungin eliöstölle, kuten esimerkiksi linnuille, nisäkkäille ja hyönteisille, ja ne tarjoavat silmäniloa myös ihmisille. Tarhaomenapuiden joukossa on vanhoja suomalaisia paikallislajikkeita, jotka voivat tuoda istutuksiin oman kiintoisan lisänsä.

Kukkivat puut ja pensaat tarjoavat mettä ja siitepölyä mm. pölyttäjien ravinnoksi.  Pölyttäjille erityisen tärkeitä ovat varhain keväällä kukkivat puut ja pensaat, kuten raita ja muut pajut.

Miksi suomalaisilla kasvilajeilla on arvoa hyönteisille

Ilmastomme on vääjäämättä johtanut siihen, että rohkeimmat eksoottisten kasvien kokeilut ovat jääneet lyhytikäisiksi. Pohjoisessa ilmastossamme paikalliset puulajit ovat perinteiset muodostaneet puistojemme rungon. Muualta kotoisin olevat kasvilajit saattavat hyvinkin tarjota suojaa ja ruokaa kaupungin eliöstölle, mutta meillä ei useinkaan ole siitä riittävästi tietoa. Sen sijaan tiedämme, että suomalaiset puut tarjoavat varmasti elinympäristöjä suomalaisille eliöille.

Tämän hetken suuria huolenaiheita on hyönteiskato. Hyönteiset ovat korvaamaton osa luonnon ravintoketjuja. Ne ovat sekä ruokaa muille eliöille että mahdollisesti itse syövät toisia hyönteisiä. Pölyttävät hyönteiset puolestaan ovat välttämättömiä hyönteispölytteisten kasvien lisääntymiselle mutta myös ihmisten ruuantuotannon elinehto.

Monet hyönteiset ovat erikoistuneet voimakkaasti. Vaikuttaakin siltä, että useimmat vierasperäiset kasvilajit houkuttelevat parhaiten niitä yleisiä ja runsaslukuisia hyönteisiä, jotka pystyvät hyödyntämään laajaa kukkavalikoimaa. Vierasperäisistä kasveista on siis hyötyä etenkin niille hyönteisille, jotka muutenkin löytävät ruokansa helposti ja ovat siksi vähemmän avun tarpeessa.

Jos haluamme edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta kasvi-istutusten avulla, kaikkein varmimmin se tapahtuu käyttämällä koristekasvien rinnalla kotimaisia luonnonkasveja: ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

Kuinka ruokimme pölyttäjähyönteisiä

Kaikki hyvät pölyttäjäkasvit eivät houkuttele samalla tavalla kaikkia hyönteisryhmiä. Pölyttäjien kasvimieltymyksiin vaikuttavat oleellisesti kukkien tai kukinnon mesi- ja siitepölypitoisuus, väri, koko, muoto ja tuoksu.

Valtaosa kotimaisista perhosista ja mesipistiäisistä suosii purppuraisia, violetteja, sinisiä ja keltaisia kukkia. Useimmat kirkkaanpunaiset kukat vetävät varsin heikosti pölyttäjiä puoleensa. Eräät parhaista perhoskukista ovat valkoisia. Ne houkuttelevat etenkin yöperhosia, ja niiden houkutusteho perustuu erityisesti voimakkaaseen tuoksuun.

Perennaistutus, joka on monilajinen, koostuu eri aikaan kukkivista lajeista ja jossa kukat ovat eri mallisia, on hyönteisille paras. Syvätorviset kukat ovat pitkäimukärsäisten perhosten ja pitkäkielisten kimalaisten suosiossa. Kukkakärpäsillä on varsin lyhyt imukärsä, joten ne suosivat erityisesti lyhyttorvisia kukkia. Kukkakärpäset ovat hyvin tärkeitä mm. sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) ja tuomen, viljelykasveista raparperin ja omenapuiden pölyttäjiä. Lajikkeet, joiden kukka on hyvin tiheään kerrannainen, ruokkivat enintään hyvin pieniä pölyttäjähyönteisiä.

Pölyttäjien suosimisen kannalta tietyt kasviheimot ovat erityisen suositeltavia. Pölyttäjien kannalta erinomaisia koristekasviheimoja ovat hernekasvit (Fabaceae), huulikukkaiskasvit (Lamiaceae), sarjakukkaiskasvit (Apiaceae), asterikasvit (Asteraceae), ristikukkaiskasvit (Brassicaceae) ja kohokkikasvit (Caryophyllaceae).

Metsien kasvillisuus

Puistometsät ja lähivirkistysmetsät – hoitoluokat C1.1 ja C1.2

Käyttö

  • keskeisesti taajamarakenteessa
  • kulttuuriympäristön osia

Kasvillisuuden valinta

  • käytetään kotimaista metsälajistoa, jota täydentää metsäpuutarhalajisto
  • voidaan käyttää istutettuja jalopuita tai ulkomaisia puulajeja
  • voidaan istutaa myös metsäpuutarhaan sopivia pensaita tai perennoja
  • historiallisissa kohteissa kuten kartano- ja huvilapuistoissa suositaan vanhaa lajistoa ja lajikkeita
  • puulajipuistoihin istutetaan erityislajistoa

Suositaan

  • luontaista puulajistoa
  • monipuolista lajivalikoimaa sekä puissa että pensaissa
  • Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastuttamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä myös kulttuurilajistolla kukkiviksi, marjoviksi ja värikkäiksi.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja
  • aggressiivisesti leviäviä lajeja
  • haitallisia vieraslajeja poistetaan

Suunnitelmassa määriteltävä

  • taimien suojaus

Mitoitus

  • poikkeustapauksissa suurempia taimikokoja, esim. puulajipuistossa

Ulkoilu- ja virkistysmetsät – hoitoluokat C2.1 ja C2.2

Käyttö

  • taajamarakenteeseen kytkeytyvillä alueilla

Kasvillisuuden valinta

  • istutetaan lähinnä tavallisia suomalaisia metsäpuita
  • metsänhoidossa suositaan kotimaista puu- ja pensaslajistoa
  • mahdollisimman luonnonmukaiset puulajisuhteet ja ikärakenne
  • luonnon monimuotoisuutta tuetaan mm. lahopuun määrää lisäämällä ja suosimalla luontaista ja monilajista puustoa
  • vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan esim. rakennusten ja ulkoilureittien varsilta
  • maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua
  • jätetään myös tiheikköjä
  • esimerkiksi ulkoilureittien varsilta voidaan avata näkymiä tiheää puustoa ja alikasvosta harventamalla

Suositaan

  • Turvataan jalopuiden perinnöllistä monimuotoisuutta niiden esiintymisalueilla suosimalla luontaisesti kasvavia eri ikäisiä yksilöitä ja istuttamalla kotimaista alkuperää olevia taimia.
  • Metsien uudistamiskohteissa suositaan luontaisesti syntyvää taimikantaa tai istutetaan perimältään sopivaa kotimaista monimuotoista lajistoa.

Ei istuteta

  • Puuvartiset vieraslajit poistetaan metsänhoitotöiden yhteydessä.

Suunnitelmassa määriteltävä

  • luonnonhoitosuunnitelmassa (toteutussuunnitelma) kullekin metsäkuviolle hoitotoimenpide: lajiston elinvoimaa lisäävät toimenpiteet ja uudistamisen yhteydessä istutettava lajisto
  • käytetään pienikokoisia metsätaimia
  • istutus olevaan maahan

Mitoitus

  • hoito pääosin metsuri- tai konetyönä

Suojametsät – hoitoluokka C3

Käyttö

  • suojaavat häiritseviltä näkymiltä ja melulta ja sitovat pölyä ja pienhiukkasia

Kasvillisuuden valinta

  • monikerroksinen kasvillisuus

Suositaan

  • liikenteen epäpuhtauksia ja suolaa kestäviä puu- ja pensaslajeja.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Reunapuusto pidetään turvallisen kaukana kadun tai tien reunasta.
  • Metsiköt ovat pienialaisia säilytettyjä tai istutettuja metsäalueita. Hoidon tavoitteena on luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elinvoimaisen metsikön kehittyminen.

Arvometsät – hoitoluokka C5

Käyttö

  • metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt
  • luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäalueita

Kasvillisuuden valinta

  • metsänhoidossa on pääpaino luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

  • hoito luonnonhoitosuunnitelmassa määritettyjen erityisohjeiden mukaisesti

Mitoitus

 –

 Katumetsiköt – hoitoluokka KC1

Käyttö

  • katualueella sijaitsevia metsäisiä alueita

Kasvillisuuden valinta

  • istutettu ja/tai luontaisesti muodostunut puusto

Suositaan

  • harvaa kasvillisuutta, joka sallii näkemät

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Kasvillisuus ei saa vaarantaa liikkumista tai hoitoa

 Suojakatumetsiköt – hoitoluokka KC2

Käyttö

  • suojavaikutuksen aikaansaamiseksi

Kasvillisuuden valinta

  • monipuolisesti eri puu- ja pensaslajeja usein yhdistettynä maastonmuotoiluun tai suojarakenteisiin

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

–