Avoimet viheralueet

A1 Arvoniitty

  • Arvoniityt ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuuriperinteen, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määriteltyjen erityisten ominaispiirteiden vuoksi tai ne ovat muuten käyttäjille merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjä voivat olla erilaiset perinnebiotoopit sekä rakennetut elinympäristöt, jotka jäljittelevät luontaisia kasvupaikkoja. Arvoniityksi nimeäminen edellyttää erityisen arvon nimeämista ja sen perustelua.
  • Arvoniityt säilyttävät kansallista kulttuuri- ja luonnonperintöä, kulttuurimaisemia ja tarjoavat niihin liittyviä elämyksiä.

A2 Käyttöniitty

  • Käyttöniityt ovat osa virkistysaluetta, puistoa, pihaa, kulttuuri- tai perinnemaisemaa. Käyttöniittyjen kasvillisuus on usein runsaasta käytöstä johtuvaa niittylajistoa. Käyttöniityillä voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, purouomia, hulevesi- ja imeytyspainanteita, imeytyskenttiä, kosteikkoja ja lammikoita.
  • Käyttöniityt ovat asukkaiden ulko-olohuoneita, jotka tarjoavat mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ne  tarjoavat kaupunkikuvallisia, kulttuurisia ja vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja taajamaluonnon seurantamahdollisuuksia.

A3 Maisemaniitty

  • Maisemaniityt ovat osa virkistysaluetta, puistoa, liikenneviheraluetta, kulttuuri- tai perinnemaisemaa. Niitä hoidetaan avoimen kulttuurimaiseman säilyttämiseksi. Kasvipeite muodostuu pääosin ruohovartisista luonnonkasveista. Maisemaniityillä voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, puroja, uomia, hulevesi- ja imeytyspainanteita, imeytyskenttiä, kosteikkoja ja lammikoita. Maisemaniitylle ei kohdistu käytöstä aiheutuvaa kulutusta. Kulku voidaan ohjata rakennetuille kulkuväylille ja leikatuille niittypoluille.
  • Maisemaniityt ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja kulttuurimaisemia. Ne antavat asukkaille madollisuuden nauttia avoimesta tai puoliavoimesta maisemasta ja tarjoavat monipuolisia luontokokemuksia kaikkina vuodenaikoina.

A4 Avoin alue

  • Avoimia alueita ovat esimerkiksi viljelykäytöstä poistuneet pellot, aukeat alat metsässä ja sähköjohtojen alustat sekä luonnonmukaisten hulevesirakenteiden reunavöhykkeet. Lisäksi luokkaan kuuluvat luonnonniityt, tulvaniityt, rantaniityt ja ruovikot, joita ei hoideta tai hoito on pelkkää vesakonpoistoa.
  • Avointen alueiden virkistyskäyttö on vähäistä. Alueet säilyttävät elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta. Näkymät tuovat esille tärkeitä kohteita ja varmistavat liikennealueiden turvallisuutta.

A5 Maisemapelto

  • Maisemapellot ovat osa virkistyaluetta, puistoa tai viljelymaisemaa. Maisemapellot ovat muokattuja ja kylvettyjä maa-alueita, joilla kasvatetaan yksi- tai monivuotisia hyöty- ja maisemakasveja. Maisemapeltoihin kuuluvat myös peltojen reunavyohykkeet ja saarekkeet. Maisemapeltoja ovat myös palsta- ja kaupunkiviljelyalueet, joita muokataan vuosittain peltoviljelyn menetelmin. Maisemapelloilla voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, purouomia ja kosteikoita. Luonnon monimuotoisuutta edistetään muun muassa maisemakasveilla, mesikasveilla ja riistapelloilla. Kulku ohjataan rakennetuille kulkuväylille ja poluille, kuten pellon reunalla oleville kevyen liikenteen väylille, vesistön suojavyöhykkeille tai pellon halki meneville poluille.
  • Maisemapellot tarjoavat elämyksiä kaikille aisteille. Ne rikastuttavat taajaman maisemakuvaa ja ilmentävät vuodenaikojen vaihtelua. Ne tarjoavat asukkaille mahdollisuuden seurata maanviljelyä käytännössä. Ne varmistavat peltoviljelystä riippuvaisten reunavyöhykkeiden lajien elinmahdollisuudet.

Rakennetut viheralueet

Rakennettujen viheralueiden kunnossapitoluokat

Viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: rakennetut viheralueet (R), avoimet viheralueet (A) ja metsät (M). Rakennettuja viheralueita ovat rakennettu arvoviheralue (R1), toimintaviheralue (R2), käyttöviheralue (R3) ja suoja- ja vaihettumisviheralue (R4).Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 korvaa aikaisemmin käytössä olleen Viheralueiden hoitoluokituksen (ns. ABC-luokituksen).

Viheralueiden kunnossapitoluokitus on arvoperustainen. Se tunnustaa viheralueiden ekologiset, esteettiset, hyvinvointi-, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset arvot. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen lähtökohtia ovat alueen ominaisuudet, tarjoamat palvelut, käyttötarkoitus, viheralueen käyttäjät sekä kunnossapidolle asetetut laatu- ja kustannustavoitteet. Kunnossapitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja kunnossapidon laatutasoa. Yhden puiston alueella voi olla useita kunnosspidoltaan erilaisia osa-alueita.

Rakennettujen viheralueiden ominaispiirteet ja erityisyys tunnistetaan kaikissa kunnosspitoluokissa. Rakennettujen viheralueiden merkitys kulttuuriympäristön sekä kaupungin ainutlaatuisen identiteetin luojina ymmärretään, ja niiden arvojen ja kerroksellisuuden vaaliminen on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Helsingissä luonnonhoitotavoitteet ovat läpäiseviä kaikissa kunnossapitoluokissa. Lisäksi viheralueiden kasvillisuus hoidetaan kunnossapitoluokasta huolimatta siten, että se on turvallista, terveellistä, ei muodosta alueiden käytölle esteitä eikä pimennä valaistusta. Vanhoja puita vaalitaan. Puistoalueiden yleisilme pidetään kunnossapitoluokan mukaisessa kunnossa, siistinä ja elinvoimaisena. Puistoissa käytetään rinnan luonnonkasveja ja koristekasveja. Haitallisia vieraslajeja ei käytetä. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen osuutta lisätään ja pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia. Rakennettujen puistojen monimuotoisuutta voidaan lisätä käytön ja käyttöpaineen muuttuessa hoitotapamuutoksin, esimerkiksi nurmikoita voidaan kehittää niittymäisiksi ja lahopuun osuutta lisätä.

Viheralueiden puhtaanapidon laatuvaatimukset on asetettu vyöhykkeittäin. Suurimmat puhtaanapidon vaatimukset kohdistuvat ydinkeskustan ja turistivyöhykkeiden alueille, joiden tulee olla erittäin siistejä. Pienimmät vaatimukset asetetaan teolllisuus- ja yritysalueille ja vastaaville. Niidenkin tulee olla välttävän siistejä.  Millään alueella ei sallita vaaraa aiheuttavia roskia.

Talvihoito perustuu reiteille liikkumis- ja käyttötarpeiden perusteella määritettyihin kiireellisyysluokkiin. Kaikkia puistokäytäviä ei kunnossapidetä talvella.

 

R1 Rakennettu arvoviheralue

Arvoviheralue on rakennettu korkeatasoisesti laadukkaista materiaaleista. Se on erityisen arvokas puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin tai muiden määritettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Arvoviheralueen arvot on nimetty ja perusteltu. Arvoviheralue vaikuttaa kaupunkikuvaan ja tarjoaa käyttäjilleen elämyksiä.  Arvoviheralueella on puutarhakulttuurista, puutarhataiteellista, arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se houkuttelee vierailijoita pitkienkin matkojen takaa.

Hoidon tavoitteet

  • Paikan omaleimainen arkkitehtoninen, historiallinen, puutarhataiteellinen ja kulttuurinen ilme.
  • Hoito on intensiivistä ja perustuu kohteen historiatietoihin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen arkkitehtoninen, puutarhataiteellinen ja historiallinen arvo sekä edustavuus säilyvät. Kulttuurilajiston säilyminen turvataan.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan niin, että arkkitehtoninen, historiallinen ja puutarhataiteellinen arvo ja käytettävyys säilyvät.

Muuta

  • Arvoviheralueet ovat kaikille avoimia, puistojen tähtikohteita. Tapahtumia tai muuta väliaikaista käyttöä rajoitetaan arvoympäristöissä, mikä auttaa säilyttämään kaupunkitilan historialliset, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja kaupunkiluonnon arvot.

 

R2 Toimintaviheralue

Toimintaviheralue on  liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin, kuten koirapuistoksi, varattu viheralueen osa. Se mahdollistaa monipuoliset pelit, leikit ja liikkumismuodot viherympäristössä.

Hoidon tavoitteet

  • Hoidon tavoitteena on monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Rakenteiden, varusteiden, kalusteiden ja laitteiden kuntoa ja turvallisuutta seurataan lakisääteisin kunto- ja turvallisuustarkastuksin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen toiminnallisuus, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät.

Muuta

  • Toiminnalliset liikuntakentät voivat toimia tapahtumien järjestämispaikkana.

 

R3 Käyttöviheralue

Käyttöviheralue on kaupunki- ja taajamaviheralue, jossa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Se on asukkaiden ulko-olohuone, joka tarjoaa mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemukseen. Käyttöviheralue tarjoaa kaupunkikuvallisia ja kuttuurisia elämyksiä sekä vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja toimii ekologisen käytäväverkoston osana.

Hoidon tavoitteet

  • Monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen esteettisyys, viihtyisyys, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät ja taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus vahvistuu.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.
  • Jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostot hoidetaan kadun kunnossapitoluokituksen mukaisesti.
  • Yleistä kuntoa ja jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostojen kuntoa seurataan säännöllisin kuntoarvioinnein ja -inventoinnein.

 

R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue

Suoja- ja vaihettumisviheralue on rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalue. Se tarjoaa näkö-, melu- ja pölysuojaa sekä kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle toimien ekologisen käytäverkoston osana. Suoja- ja vaihettumisviheralue toimii myös oleskelun, ulkoilun ja virkistyksen paikkana. Käyttöä ohjataan kestävillä ja laadukkailla rakenteilla, luonnonympäristöön sopivilla kulkureiteillä sekä houkuttelevilla opasteilla. Viheralue tarjoaa vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja luontoelämyksiä. Lähiluonnon ja viheralueiden kuntoa ja käyttöpaineen muutoksia seurataan tarvekartoitusten, kävijälaskureiden ja käyttöpaineen arvioinnin avulla.

Hoidon tavoitteet

  • Suojavaikutus, kerroksellinen kasvillisuus, taajamaluonnon monimuotoisuus ja puistomainen yleisilme.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen suojavaikutus, kasvillisuuden monikerroksellisuus, alueen käytettävyys ja turvallisuus säilyvät sekä taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus, luontoarvot ja ekosysteemipalvelut vahvistuvat.
  • Kunnossapitotoimenpiteet edistävät kasvillisuuden dynaamista kehittymistä ja edistävät maaperän hyvinvointia.
  • Suositaan vanhoja jaloja lehtipuita ja turvataan lahopuujatkumo rakentamalla lahopuuaitoja ja säästämällä lahorunkoja ja keloja soveltuvissa paikoissa. Erityisesti yksittäisiä onkaloituneita puistopuita säilytetään lahopuun vaalimiseksi niin pitkään kuin mahdollista turvallisuus huomioon ottaen.
  • Perinneympäristöjen pitkäjänteisellä hoidolla turvataan harvinaistuvien ruohovartisten ja perinnekasvien sekä hyönteisten säilyminen.
  • Avointen alueiden nurmet voivat olla kasvillisuudeltaan tavanomaista monipuolisempia ja toimia niittyjä täydentävinä elinympäristöinä.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.

 

Leikkipuistot ja leikkipaikat

Suunnittelu

Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.

Turvallisuus

Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden  ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty  SFS-standardeissa.

Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.

Putoamisalustat 

Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.

  • Sidottu turva-alusta: hyvä esteettömyyden kannalta, sillä on helppo liikkua apuvälineiden ja lastenvaunujen kanssa.
  • Turvahake: luonnonmukainen ja pölyämätön materiaali, ei kuluta leikkivälineitä eikä vaatteita turvahiekan tavoin.
  • Turvahiekka: luonnonmukainen materiaali, kulkeutuu pois erityisesti keinujen, liukumäkien, karusellien ja köysiratojen kohdalta, kuluu herkästi liikkeen takia liian ohueksi ja syntyvä kuoppa alkaa kerätä vettä, kuluttaa kengissä kulkeutuessaan leikkivälineitä.

Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.

Esteettömyys

Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.

  • Leikkipuistot, joissa pyritään erikoistason esteettömyyteen, on määritelty koko helsingin kattavalla kartalla Tavoitteelisen esteettömyyden erikoistason leikkipuistot.
  • Esteettömien leikkipuistojen suunnitteluohjeita löytyy SuRaKu-kortista 6.
  • Suunnittelun  avuksi kaupunki on laatinut ohjeet Kriteerit erikois- ja perustason leikkipaikoille.
  • Esteettömyyteen liittyvillä kontrastiväreillä tarkoitetaan värien välisiä tummuuseroja. Oleellisia eivät ole värit sinänsä, vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Riittävä värikontrasti muodostuu, jos ero vastaa keskiharmaan ja mustan tai keskiharmaan ja valkoisen eroa.

Toimintavälineet ja kalusteet

  • Toimintavälineiden valinnassa tulee noudattaa puitesopimusjärjestelyssä esitettyä valintakaavaa.
  • Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin Kaupunkitilaohjetta.
  • Leikkivälineiden sijoittelussa huomioidaan auringon ja tuulen suunta.
  • Leikkivälineet asennuksessa noudatetaan valmistajien ohjeita.

Keinut

  • tulee olla riittävästi kaikilla leikkipaikoilla
  • huomioitava eri-ikäiset käyttäjät: pienille lapsille tarvitaan vauvaistuin ja isommille lapsille lautaistuin. Erilaiset istuintyypit on hyvä sijoittaa välitangollisiin tai kokonaan erillisiin keinutelineisiin
  • Leikkipuistossa keinujen ehdoton vähimmäismäärä on kaksi vauvakeinua ja kaksi lautakeinua, mitä voidaan täydentää esimerkiksi pesäkeinulla.

Muuta huomioitavaa

  • Leikkialueen suunnittelussa kiinnitetään huomiota pintavesien ohjailuun. Aktiivisen leikin alueelle ei saa muodostua lammikoita ja mahdolliset pintavesien imeyttämiseksi tehtävät avovesipainanteet tulee sijoittaa turvallisesti riittävän etäälle leikkialueesta tai rajata aidalla.
  • Hulevesien käsittelyn suunnittelussa käytetään Helsingin kaupungin hulevesistrategian esittämää prioriteettijärjestystä.
  • Leikkialueen kasvillisuutta valittaessa huomioidaan Helsingin kaupungin kasvilinjaukset. Leikkialueiden istutuksissa on käytettävä riittävän suuria taimikokoja. Kasvillisuus erotetaan ja rajataan selkeästi aktiivisen leikin alueesta. Ei istuteta myrkyllisiä kasveja.
  • Suunnittelussa tulee ottaa huomioon huoltoajoliikenteen aiheuttamat riskit alueen käytön turvallisuudelle. Mahdolliset pelastusreitit on määriteltävä ja sijoitettava siten, etteivät ne risteä aktiivisen leikin alueen kanssa. Pelastusreitin talvikunnossapito tule huomioida suunnittelussa.
  • Ympäristönäkökulma, kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkiminen, on huomioitava tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ja elinkaaren arvioimista leikkivälineiden valinnassa.

 

Liikuntapuistot ja -kentät sekä lähiliikuntapaikat

Liikuntapuistot ja -kentät

Helsingin kaupungin liikuntapuistot ja -kentät ovat pinta-alaltaan suurimpia liikunta- ja virkistyspaikkoja. Paikat ja ajat oheisesta linkistä

Lähiliikuntapaikka

Lähiliikuntapaikka on laajoille käyttäjäryhmille soveltuva, liikkumaan innostava, käyttäjiensä helposti saavutettava sekä vapaasti ja maksutta käytettävissä oleva alue.

Liikuntavirastosto on koonnut työkalupakin lähiliikuntapaikkaa suunnittelevalle (Lähiliikuntapakki 12/2011)Työkalupakissa kuvataan lyhyesti hyvän lähiliikuntapaikan ominaisuuksia ja suunnittelun tavoitteita.

Lähiliikuntapaikkojen toimintoja

Perustoiminnot

  • pelikentät
  • areenat
  • kuntoiluvälineet
  • liikunnalliset leikkivälineet
  • levähdyspaikat

Erikoistoiminnot

  • skeitti
  • parkour
  • tekniikkaradat
  • harjoitteluradat
  • senioriradat
  • yleisurheilupaikat
  • frisbeegolf

Talvikäyttö

  • hiihtoharjoittelu
  • luistelu
  • pulkkamäki

Pelikentät

  • pienet pelikentät: koripallo, jalkapallo, lentopallo..
  • areenat

Viljely- ja maisemapellot

Pääosa Helsingin maisemapelloista on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaita vilkkaassa virkistyskäytössä olevia vanhoja viljelysalueita. Kaupunkirakenteessa on myös pieniä peltoalueita, jotka ovat jäänteitä aiemmista laajoista viljelyksistä. Joitakin alueita hoidetaan peltoina kunnes ne siirtyvät muuhun käyttöön. Hoidon tavoitteena on säilyttää viljelymaiseman avoimuus sekä peltoluonnon ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuus.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen hankkeessa (Helsingin kaupunki) on määritelty kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tunnusmerkkejä, tavoitteita ja toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemihyötyjen turvaamiseksi. Yhtenä tavoitteena on turvata maiseman, virkistyksen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaat viljely- ja laidunkäytössä olevat pellot kaavoituksen keinoin.

Viljelypalstat ja kaupunkiviljely

Viljelypalstat
Kaupungin viljelyspalsta-alueet on vuokrattu kaupunginosa- tai palstaviljelijäyhdistysten hoitoon. Yhdistykset vuokraavat yksittäisiä palstoja helsinkiläisille. Vapaita palstoja voi tiedustella suoraan yhdistyksiltä.

Dodo ry:n ja rakennusviraston yhteistyönä on syntynyt opas yhteisö- ja pienpalstaviljelyn perustamiseen Helsingissä kaupunkiympäristön hoidossa olevilla alueilla.

  • Oppaassa on esitelty  tiivistettynä mm. pienpalsta- tai yhteisöviljelmän perustamisprosessin vaiheet, viranomaisten kanssa asiointia vaativat asiat sekä vinkkejä viljelijöille.
  • Osana kaupunkiviljelykokeilua on listattu paikkoja, joissa pienpalstaviljelyä kokeillaan: Kaupunkiviljelypaikat
  • Kaikki paikat sopivat hyvin lava- tai säkkiviljelyyn. Tämän lisäksi Ruukinlahdenpuiston (Lauttasaari), Mansikkamäen (Länsi-Pasila) ja Piianpuiston (Malminkartano) paikat sopivat alustavasti pienpalstoille. Viljelypaikkojen tiedot ovat alustavia. Tarkemmat yksityiskohdat on syytä tarkistaa ennen sopimuksen tekoa rakennusviraston palveluosastolta osoitteesta hkr.ulkoilma@hel.fi.

 

Koira-aitaukset ja koirakäymälät

Koira-aitaukset

Mitoitus ja tilantarve

  • Tehdään erilliset aitaukset isoille ja pienille koirille. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tehdään aitaukseen kaksi osastoa, toinen isoille ja toinen pienille koirille.
  • Vanhoja tilavia aitauksia jaetaan isoille ja pienille koirille peruskorjausten tai aidan uusimisen yhteydessä.
  • Yksiosainen aitaus, tavoitekoko 1 500 m².
  • Uusien aitausten minimikoko kantakaupungissa 600 m².
  • Kaksiosaisten aitaus, tavoitekoko 3000 m², josta pienten koirien puoli > 600 m².
  • Asutuksen ja aitauksen välille on jäätävä riittävä välimatka. Hiljaisilla ja väljillä esikaupunkialueilla suositeltava etäisyys on noin 100 metriä. Tiiviisti rakennetuilla alueilla etäisyys asutukseen on yleensä lyhyempi.
  • Koira-aitauksia voi sijoittaa alle 50 metrin päähän asuinhuoneiden pääikkunoista vain poikkeustapauksissa.
  • Maaston tulee olla luontaisesti kuivaa, tai kuivatuksesta on huolehdittava rakentamisen yhteydessä.
  • Hyvät näköyhteydet alueen poikki ovat suotavia koirien valvonnan vuoksi.
  • Varataan riittävästi turvallista, vapaata tilaa juoksenteluun ja telmimiseen.

Ympäröivä aita

  • Teräksinen 3-lankaverkkoaita, joka asennetaan siten, että sen yläreunaan ei tule piikkejä.
  • Panssariverkkoaitoja käytetään jatkossa vain syrjäisillä metsä-alueilla.
  • Tavoitekorkeus 1,6 m, haasteellisissa paikoissa 2 m.
  • Aidan ja maanpinnan väliin ei saa jäädä koirien mentävää aukkoa.

Portit ja tuulikaapit

  • Uusiin ja peruskorjattaviin aitauksiin tehdään ns. tuulikaappi.
  • Jaetuissa aitauksissa suurten ja pienten osastoihin tehdään erilliset käynnit, kumpaankin vain yksi käyntiportti.
  • Käyntiportit ja tuulikaappi avautuvat aitaukseen päin.
  • Salvat eivät saa olla koirien avattavissa.
  • Aitauksiin pitää päästä kuorma-autolle mitoitetusta ajoportista.

Valaistus

  • Suunnitellaan huomioiden kaupunkikuva ja kunkin alueen erityiset valaistustarpeet.
  • Alueelle johtava pääkulkureitti valaistaan, kun se liittyy valaistuun kulkureittiin.
  • Normaalikokoisen (n. 1500 – 3000 m2) aitauksen yleisvalaistuksen tavoitteena on, että aitaukseen tulija pystyy havaitsemaan, onko alueella ennestään käyttäjiä.
  • Valaisinpylväiden pintakäsittelyvaatimukset kuten kalusteilla ja varusteilla (Kaupunkikalusteohje). Kuumasinkittyjä teräspylväitä ei voi käyttää, sillä ne eivät kestä koirien virtsaa.

Varusteet ja kalusteet

  • Varusteita ei sijoiteta tärkeille juoksulinjoille törmäämisvaaran vuoksi eikä myöskään välittömästi aidan viereen, jotta ne eivät helpota aidan yli loikkimista.
  • Aitauksiin ei sijoiteta koulutustelineitä.
  • Jokaisessa aitauksessa on oltava
    • järjestyssäännöt aitauksen ulkopuolella sekä kyltti portissa, jossa mainitaan, minkä kokoisille koirille aitaus on tarkoitettu, sekä alueen osoite ja nimi.
    • vähintään yksi penkki
    • iso syväsäiliö
    • siivousvälineteline ja siivousvälineet koirien jätösten keräämiseen
    • hiekoitushiekka-astia
    • merkkailukohteita uroskoirille
  • Teräksisten materiaalien laatuvaatimukset Helsingin kaupunkikausteohjeen mukaisesti

Pohjamateriaali

  • Pohjamateriaalin tulee soveltua koirien tassuille , se ei saa aiheuttaa vaaraa koirille eikä koirien ulkoiluttajille.
  • Vältettäviä pohjamateriaaleja: terävät kivet, löysä singelikerros, karkea ja tikkuinen hake ja karkea kuorike.
  • Mahdollisia pohjamateriaaleja: sovelias luonnonmaasto, sora, nurmi, hyvälaatuinen lehtipuuhake, soran ja lehtipuuhakkeen sekoitus, soran ja vähemmän karkean kuorikkeen seos. Hyvää palautetta on saatu kokeilusta v. 2016: ”Tassunalusta”-seos: 60% luonnonsoraa (3-8 mm) ja 40% puunkuorta.
  • Rajallisesti käytettäviä pohjamateriaaleja: kivituhka esim. sisääntuloalueella ja käytävillä.

Kasvillisuus

  • Aitausten sisäpuolella hyödynnetään aina luontaista, hyväkuntoista kasvillisuutta.
  • Uutta kasvillisuutta istutetaan pääasiasssa vain aitausten ulkopuolelle.
  • Aitausten sisäpuolelle istutettu kasvillisuus on suojattava niin, että koirat eivät pääse kaivamaan tai tuhoamaan virtsallaan juuristoalueita.

Koirakäymälät

  • Sijoitetaan ulkoilutuspaikkoina suosittujen kävelyreittien varsille ja puistojen sisääntuloalueiden tuntumaan.
  • Sijoittamisessa ja järjestelyissä otetaan huomioon naapurusto sekä lähiympäristön yleisilme ja muu käyttö.
  • Maapohja soraa, kivituhkaa tai mursketta.
  • Alueen pintavedet ohjataan sadevesiviemäriin.
  • Käymälöiden yhteydessä tulee olla infotaulu, roska-astia ja merkkailupaalu.

 

 

Raitiotiet

Periaateratkaisu ja mitoitus

  • Raitiovaunujen tilantarve linjaosuudella min. 6,0 m
  • Pysäkkien yhteydessä olevat suojatiet rakennetaan esteettömyyden erikoistason ratkaisun mukaan.
  • Raitiotiepysäkin tyyppipiirustukset 30187/706–708

 

Raitioteiden pintamateriaalit

  • Suljetulla rata-alueella pintamateriaalina voidaan käyttää kiinteitä päällystemateriaaleja (esim. asfaltti, kiveys) tai irtonaisia materiaaleja (esim. sepeli, nurmikiveys). Materiaalien valinnassa pitää huomioida rata-alueen puhdistettavuus ja kantavuus. Pintamateriaalit eivät saa aiheuttaa ympäristöönsä pölyongelmia.
  • Yleisenä ohjeena raitiotielle suositellaan samaa pintamateriaalia kuin ajoradalle.

 

Asfaltti

Kulutuskerroksen asfalttibetonin (AB), epäjatkuvan asfaltin (EA), kivimastiksiasfaltin (SMA), avoimen asfaltin (AA), pehmeän asfalttibetonin (PAB) ja valuasfaltin (VA) materiaalivaatimukset ovat julkaisun “Asfalttinormit 2011” mukaiset. Jos suunnitelmissa tai asiakirjoissa ei ole muuta mainittu, käytetään rata-alueella kulutuskerroksen asfalttityyppinä yhdistettyä rakennetta (ABK 32/240 + ABK 32/120). Kulutuskerroksen kerrospaksuus on 160 mm. Tämän alla käytetään asfalttibetonia (AB 12–20, 90-120kg/m²), jonka kerrospaksuus on 35 mm.

Päällysrakenteen vähimmäispäällystevahvuudet ja -laadut katualueella löytyvät Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) ohjeesta ”Kaivutyöt ja tilapäiset liikennejärjestelyt pääkaupunkiseudulla kohdasta 2.8.

 

Nupukiveys

Nupukiveyksen materiaalivaatimukset, sallitut poikkeamat, nupukiveyksen alustan vaatimukset, nupukiveyksen tekemisen ohjeet ja vaatimukset sekä valmiiseen rakenteeseen liittyvät laatuvaatimukset on esitetty InfraRYL2010 -ohjeessa 21443. Nupukivien tulee täyttää standardin SFS 4157 vaatimukset. Kivien asennuksessa käytetään aina maakosteaa asennusbetonia. Betonin tulee olla vähintään lujuusluokan K10 betonia. Valmiin kiveyksen on oltava kiskon ajopinnan kanssa samassa tasossa 0 mm …- 5 mm.

  • Kivi-Helsingissä raitiotiepinnoittena käytetään nupukiveystä, mikäli kadun pinnoite on nupukiveä.
  • Reunakivin korotettu raitiotie kivetään kokonaan. Materiaaliksi sopii myös asfaltti.
  • Historiallisilla alueilla käytetään perinteistä ladontamallia.
  • Raitiotiekiskojen välinen alue kivetään 120 mm korkealla nupukiveyksellä. Muut kiskoalueen kiveykset tehdään 140 mm korkealla kivellä.
  • Radan molemmin puolin käytetään lisäksi HKL:n standardin mukaisia juoksukiviä (reunan suuntainen kivirivi).
  • Juoksukiven materiaali vastaa standardia SFS 4157. Peruskorjauskohteissa juoksukiven mitat ovat: leveys 180 mm, pituus 200 mm – 300 mm, korkeus 120 mm – 150 mm. Kivien asennusvälin tulee olla 12 mm ± 5 mm. Uudiskohteissa juoksukivien mitat ovat: leveys 140 mm, pituus 250 mm, korkeus 140 mm +-15mm.
  • kiskojen välisen kiveyksen saumausaineena käytetään kiinteää saumausmassaa, esim. bitumi, 2-komponentimassat, juotosbetoni tai Rompox- Flex joint saumausaine. Saumauksen syvyys vähintään 1/3…2/3 kiven korkeudesta tai valmistajan ohjeen mukaisesti.
  • Kiskonvierussaumat saumataan aina bitumilla tai vastaavalla joustavalla massalla.
  • Saumausaineen väri valitaan kiveyksen mukaisesti. Esim. Rompox- Flex joint saumausaineen värivaihtoehdot ovat: neutral (harmaa), stone grey (hiekanruskea), basalt (musta).

 

Noppakiveys

Noppakiveyksen materiaalivaatimukset, sallitut poikkeamat, noppakiveyksen alustan vaatimukset, noppakiveyksen tekemisen ohjeet ja vaatimukset sekä valmiiseen rakenteeseen liittyvät laatuvaatimukset on esitetty InfraRYL2010 -ohjeessa 21442. Noppakivien tulee täyttää standardin SFS 4158 vaatimukset.

 

Nurmikiveykset ja sepeli

Avoradalla voidaan päällysmateriaalina käyttää sepeliä tai nurmea. Avoradalla radan päällysmateriaali voidaan jättää tarvittaessa kiskon alapinnan tasolle tai nurmettaa kiskon yläreunaan. Tällöin nurmialue ei ole kantavuudeltaan riittävä huoltoajoneuvolle tai pelastuskalustolle. Avorata mahdollistaa raiteen suuremman kallistuksen ja nopeutta voidaan nostaa.

 

Nurmikiveys

  • Nurmikivipäällysteiden päällystyskivenä käytetään tilaajan hyväksymää kiveä (esim. betonista vihernappula-ruohokiveä tai vastaavaa).
  • Pohjalaatan päälle asennetaan kantava rakenne, asennushiekka ja päällystyskivi. Kiven päälle asennetaan multa, johon istutetaan nurmiseos.
  • Betonikivet asennetaan asennushiekan päälle. Sovitukset kiskoon tai reunatukeen tehdään sahaamalla.
  • Kiskon tai reunatuen ja betonikiven välin on oltava tasalevyinen ja alle 10 mm.

 

Reikäkiveys

  • Reikäkivien aukkoihin asennettava multa on peltomultaa, jossa on hyvä peruslannoitus. Kasvualustaan sekoitetaan Terra-Cottem polymeeriä 400 g/m3.
  • Mullattu kiveys kastellaan huolellisesti. Nurmisiemenkylvö tehdään betonikivien aukkoihin. Kylvösiemenseos sekoitetaan hiekansekaiseen puistomultaan ja harjataan kivien aukkoihin siten, että ne täyttyvät lähes pintaan asti. Multaa ei jyrätä tiiviiksi.
  • Nurmiseoksessa on oltava 60 painoprosenttia lampaannataa ja 40 painoprosenttia kylänurmikkaa.

 

Yhteiskäyttö- ja ratasähköpylväät

Vaijeriripustuksen kiinnityspisteiden tulee sijaita mahdollisimman symmetrisesti radan molemmilla puolilla. Ripustuspisteet voivat olla pylväissä tai rakennusten julkisivuissa. Julkisivujen soveltuvuus ajolangan ripustamiseen tulee kuitenkin varmistaa erikseen.

Mahdollisille ajolankapylväille perustuksineen on varattava riittävästi tilaa katualueelta. Pylväiden ja puiden väliin tulee jättää noin 3,5 metriä tilaa puiden juurille ja perustuksille. Raitiotien ajolankapylväinä voidaan käyttää yhteiskäyttöpylväitä, joissa on myös valaistus- tai liikenteenohjauslaitteita.

Helsingissä pylväiden mallit ovat maalattu kartiopylväs ja ristikkopylväs, joka usein on sinkitty. Pylväsmallin valinta tehdään kaupunkikuvallisin perustein.

 

Pylväissä käytetyt värit ovat:

graphite black RAL 9011
black grey RAL 7021
Traffic grey RAL 7042
Grey aluminium RAL 9007

Torit ja aukiot

Historiallisten torien ja aukioiden perusparannushankkeet tulee tehdä aikakauden tyylipiirteitä kunnioittaen. Uudet torit ja aukiot suunnitellaan kaupunginosan näyttävimmäksi julkiseksi ulkotilaksi ja niiden suunnittelulle tulee asettaa erityiset laatutavoitteet.

Suunnittelijan tarkastuslista:

  • Käyttötarkoitus eri vuodenaikoina
  • Toritoiminta ja erilaiset tapahtumat
  • Oleskelu
  • Kestävät päällystemateriaalit. Torin tulee olla koneellisesti kunnossapidettävä.
  • Istutukset
  • Kesäkukat
  • Erikoisvalaistus
  • Taide
  • City-wc
  • Paikoitusalue
  • Rakenteellinen turvallisuus, ajoesteet

Tekniset tilavaraukset:

  • Sähkövaraukset ja tapahtumasähkö
  • Vesipisteet
  • Jätehuolto
  • Jäteviemärivaraus väliaikaiseen käyttöön, esim. tapahtumakäymälälle

 

 

Kävelykadut

Määräykset

Kävelykadulla polkupyöräily on sallittu. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa kuljettaa vain kadun varrella olevalle kiinteistölle, jollei kiinteistölle ole muuta kautta järjestetty ajokelpoista yhteyttä. Moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköinti ja pysäyttäminen kävelykadulla on kielletty, lukuun ottamatta huoltoajoon liittyvää pysäyttämistä silloin, kun huoltoajo on liikennemerkin mukaan sallittu.

Ajonopeus kävelykadulla on sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 km/h.

Kävelykadulla ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku.

Jalankulkija saa pihakadulla ja kävelykadulla kulkea kadun kaikilla osilla. Hän ei kuitenkaan saa tarpeettomasti estää ajoneuvoliikennettä.

Ohjeita

Kävelykaduille ei merkitä pyörätietä liikennemerkein eikä erilaisella pintamateriaalilla. Pyöräily kävelykadulla tapahtuu kävelyliikenteen ehdoilla.

Pihakaduilla ja muilla kävelypainotteisilla kaduilla koko katutila rakennetaan samaan tasoon ilman reunakiviä, mikä viestii siitä, että tila on sekä autoliikenteen että jalankulun ja pyöräilyn käytössä.

Kävelykatuympäristöt ovat esteettömyyden erikoistasoa.