Kategoria: Kaupunkivalaistus

Kaupunkivalaistuksen osio käsittelee julkisen ulkotilan valaistusta, mutta antaa ohjeistusta myös muiden tahojen hallinnoiman valaistuksen suunnitteluun. Pimeän ajan kaupunkitila muodostuu yleisten ja yksityisten alueiden kokonaisuudesta ja ulkovalaistuksen laadukas suunnittelu ja toteutus takaa viihtyisän ja toimivan lopputuloksen.

Ranta-alueiden valaistus

Yleistä

Ranta-alueiden valaistuksessa pyritään rajaamaan valo pois vesialueilta. Erityisesti rakentamattomat rannat ovat ekologisesti herkkiä ja biodiversiteetiltään monipuolisia alueita. Valaistusperiaatteissa huomioidaan häiriövalon minimointi ja valolle herkkien lajien tarpeet, huomioiden erityisesti suojeltavat ja uhanalaiset lajit. Lisäksi työssä on tunnistettu pimeiden alueiden tarve ja merkitys sekä eläimille että ihmisille.

Ranta-alueiden valaistuksen ohjeistuksessa on myös määritelty alueet, jotka tulisi säilyttää valaisemattomina.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Ranta-alueille on määritelty suositukset käytettävistä valaistuksen värilämpötiloista, asennustavasta, asennuskorkeudesta ja valaistusluokasta.

Suositusten periaatteena on, että mitä lähemmäksi rantaa mennään sitä lämpimämpää valon värilämpötilaa ja sitä matalampaa asennuskorkeutta suositellaan. Suosituksissa on eroja riippuen ranta-aluetyypistä. Esimerkiksi rakennettu ranta ja vehreä ranta-aluetyyppi eroaa hiukan suosituksiltaan.

Lisäksi Helsingin ranta-alueiden ja reittien valaistussuunnittelussa noudatetaan yleisesti Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen suunnitteluohjetta.

Tekniset laatuvaatimukset

Valaisimien tekniset laatuvaatimukset on esitetty Ledivalaisimien laatuvaatimukset –asiakirjassa ja asennusvaatimukset Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen yleiset laatuvaatimukset -asiakirjassa.

Valaistussuunnitelman mukana tulee aina toimittaa valaistusteknilliset laskennat. Valaistusteknillisillä laskennoilla osoitetaan valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen. Valaistustekniset ohjeet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Häiriövalo ja valosaaste

Pimeän ajan kaupunkiympäristö koostuu yleisten ja yksityisten alueiden valaistusten muodostamasta kokonaisuudesta. Ulkovalaistus tulee pyrkiä aina suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, ettei häiriövaloa synny.

  • Häiriövalo on vaakatason yläpuolelle suuntautuvaa valoa tai valoa, joka aiheuttaa ärtymystä, epämiellyttävyyttä tai vaikeuttaa oleellisen informaation näkemistä suuntauduttuaan valaistavan alueen ulkopuolelle.
  • Valosaaste on laajempialainen termi viihtyisyyden tai turvallisuuden kannalta tarpeettomasta, mahdollisesti myös taivaalle suuntautuvasta valosta, jolla on vaikutuksia luontoon. Valosaaste saattaa aiheuttaa ympäristöhaittoja kasveille, hyönteisille ja eläimille. Haitat ilmenevät kasveilla kasvukauden muutoksina sekä hyönteisillä ja eläimillä elintapojen muutoksina.

Häiriövalo ja valosaaste näkyy konkreettisesti kaupunkiympäristössä häikäisevinä valaisimina, yöaikaan hohtavina pilvinä tai näkemistä haittaavina mainosvaloina.

Häiriövalon alueluokat 

Ulkotyöpaikkojen valaistusstandardissa (SFS-EN-12464-2) kuvataan häiriövalon alueluokat (E-luokat) ja ohjeistetaan luokan valintaan. Häiriövaloselvityksessä (2021) on esitetty kaupungin eri aluetyypeille häiriövalon alueluokat.

Eri alueluokilla on raja-arvot, jotka määrittävät taivaalle ja ikkunoihin suuntautuvan valon enimmäismäärän sekä valaisimien maksimivalovoiman todennäköisimpiin katselusuuntiin. Alueluokkien raja-arvoja noudattamalla suuri osa häiriövalosta voidaan poistaa.

Suunnitteluohjeet 

Valoa tulisi käyttää vastuullisesti ja valaistusten suunnittelussa tulisi aina panostaa valon määrän oikeaan mitoittamiseen ja suuntaukseen. Valon väriksi suositellaan lämmintä valkoista valoa (3000K).

Suunnittelun ydin on kiteytetty hyvin jo Julkisivujen ja pihojen valaistusohjeeseen (2010): Laadukkaan valaistuksen perusvaatimuksia ovat riittävä valaistusvoimakkuus, tehokas häikäisysuojaus, harkitut pintakirkkaus- eli luminanssisuhteet, oikea valon suuntaus ja sopivat valon väriominaisuudet.

Tarkistuslista suunnittelijalle

Häiriövalon syntyä estetään tehokkaimmin suunnitteluvaiheessa. Suunnittelijan on hyvä tarkistaa, että alla luetellut asiat on huomioitu. Jos toteutuksen todetaan aiheuttavan häiriövaloa, on syytä pyrkiä korjaamaan tilanne viipymättä.

  • Onko valaistus mitoitettu tarpeen mukaan?
  • Onko suunnitelmassa noudatettu valaistusstandardeja?
  • Onko valaistuksen määrää ja häikäisyä tarkasteltu valaistuslaskennalla?
  • Onko varmistettu, että valo ei leviä valaistavan alueen ulkopuolelle?
  • Onko valaistus ohjattu himmentymään ja/tai sammumaan yöaikana?

Riippuvalaisimien muotomääritykset

1.POHJAN MUOTO

Helsingissä käytetään pohjamuodoltaan vain ympyrän mallisia riippuvalaisimia.

HYVÄKSYTTÄVÄ pohjapinnan muoto on ympyrä.

”Kuva”

KIELLETTYJÄ pohjapinnan muotoja ovat kaikki ympyrästä poikkeavat muodot.

”Kuva”

 

2.SIVUPROJEKTIO

Helsingissä käytetään avaruusgeometrialtaan selkeitä puolipallon, kupolin ja kalotin muotoisia riippuvalaisimia

HYVÄKSYTTÄVIÄ muotoja ovat kupolin, puolipallon ja kalotin muotoiset tai tätä muotoa mukaelmat valaisimet, joiden mittasuhteet noudattavat kohdan 3 arvoja.

”Kuva”

KIELLETTYJÄ muotoja ovat lieriön, kartion, puolikartion ja niistä johdetut muodot, joiden mittasuhteet eivät noudata kohdan 3 arvoja. Esimerkkejä:

”Kuva”

 

3.MITTASUHTEET

Mitoilla tarkoitetaan valaisinkuvun ulkomittoja, jotka eivät sisällä kiinnitykseen käytettäviä osia ja heloja.

HYVÄKSYTTÄVÄ valaisinkuvun leveyden (x) ja korkeuden (y) suhde: y ≤ x ja y ≥ 150 mm

”Kuva”

4.LINJAKAS, YHTENÄINEN JA HILLITTY

Kaupunkitilan elementit muodostavat yhtenäisen, tunnistettavan kokonaisuuden. Muotokieli on funktionaalinen eli toimiva ja tarkoituksenmukainen. Vähistä elementeistä koostuva, selkeälinjainen, harmoninen, linjakas ja eleetön kokonaisuus, jota valitut rakenneratkaisut tukevat. Ylimääräisiä kokonaismuotoa häiritseviä rakenneosia, ulokkeita, muotoja tai koloja ei ole. Koristeellisia muotoja käytetään vain historiallisilla alueilla.

HYVÄKSYTTÄVÄ on kulmistaan hieman pyöristetty geometriseen perusmuotoon (kupoli, puolipallo, kalotti) pohjautuva yksikappaleisuutta tavoitteleva linjakas muoto (kohta 2), jonka pohjan muoto on ympyrä (kohta 1).

”Kuva”

KIELLETTYJÄ muotoja ovat monimutkaiset tai -osaiset  avaruusgeometriaan pohjautuvat tai useasta eri muotoisesta osasta koottu kokonaisuus (kohta 2 kielletyt).

”Kuva”

5.VAKUUTTAVA

Rakenneratkaisut ja materiaalit ovat vakuuttavia ja käyttötarkoituksessaan kestäviä. Ylimääräisiä kokonaismuotoa häiritseviä osia ja liitoksia ei ole. Valaisimen liittyminen vaijeriin on huolellisesti toteutettu ja asennus helppoa.

HYVÄKSYTTÄVÄ rakenneosat on muotoiltu valaisimen muotoihin sopiviksi ja kestävästi.

Vaijerin kiinnityskappale on kooltaan pieni tai integroitu valaisimen sisään huomaamattomasti. Kiinnityskappale on yksinkertainen ja koostuu vähistä osista tai noudattelee valaisimen muotokieltä. Kestävyyteen ja asennustavan helppouteen on kiinnitetty huomiota. Esimerkkejä:

”Kuva”

KIELLETTY on useasta liitoksesta koostuva, haasteellisesti asennettava tai käyttötarkoituksessaan heikko ratkaisu.

Kiinnitysratkaisu vaijeriin lisää ylimääräisiä osia tai muotoja, jotka eivät liity esteettisesti kokonaisuuteen.

”Kuva”

 

6.VIIMEISTELTY

Viimeistellyn ilmeen luovat mm. huolellinen toteutus ja detaljointi, laadukkaat materiaalivalinnat sekä rakenneosien, detaljien ja materiaalien huolellinen liittyminen toisiinsa.

HYVÄKSYTTÄVÄ viimeistely on toteutettu huolellisesti, linjakkaasti ja yksinkertaisesti valaisimen muotoja mukaillen. Detaljit, saumat, liitokset ja kiinnityskohdat ovat sulavalinjaisesti ja viimeistellysti toteutettu. Jäähdytysrivasto on integroitu valaisimen ulkokuoren sisäpuolelle mielellään kokonaan näkymättömiin. Valaisin on helposti huollettava ja puhtaana pidettävä.

KIELLETTY viimeistely on toteutettu huolimattomasti tai epäesteettisesti. Detaljit, saumat, liitokset ja kiinnityskohdat ovat epäsiistejä tai epäesteettisiä. Valaisimessa on ylimääräisiä ulokkeita, saumoja, likaa kerääviä koloja tai osia. Valaisimen huolto on vaativaa. Jäähdytysrivasto on valaisimen kuoren ulkopuolella.

 

7.LASI

HYVÄKSYTTÄVÄ tasolasi

”Kuva”

KIELLETTY kupulasi

”Kuva”

 

Valaisimien tulee sopia muotonsa ja rakenteensa puolesta Helsingissä käytettäviin muihin valaisimiin ja kaupunkikalusteisiin sekä Helsingin kaupunkikuvaan ja Helsinki-ilmeeseen.

Helsinki-ilme on määritetty Kaupunkitilaohjeen visioraportissa 2015:

 

  • Tunnistettava: kaupunkitilan elementit muodostavat yhtenäisen, tunnistettavan kokonaisuuden.
  • Vakuuttava: rakenteet ovat käyttötarkoituksessaan kestäviä ja materiaalit ovat vakuuttavia.
  • Linjakas: Vähistä elementeistä koostuva, selkeälinjainen, harmoninen. Rakenneratkaisut ovat yksinkertaisia ja eleettömiä sekä tarkoituksenmukaisia.
  • Viimeistelty: viimeistellyn ilmeen luo mm. huolellinen toteutus, oikeat materiaalivalinnat ja materiaalien huoliteltu liittyminen toisiinsa
  • Hillitty: Muotokieli on funktionaalinen eli toimiva ja tarkoituksenmukainen. Ylimääräisiä rakenneosia ei ole. Koristeellisuutta esiintyy historiallisilla alueilla.
  • Ekologinen: Elinkaareltaan kestävä ja kierrätettävä. Hankinnoissa on huomioitu ekologisuus.
  • Siisti: materiaalit ja rakenneratkaisut ovat helposti ylläpidettäviä.
  • Aito: käytetään aitoja materiaaleja.

 

Edellä mainitut piirteet luovat pohjan ilmeelle. Tavoitteena on esteettinen, ergonominen ja kestävä laatu. Kohteiden korkeatasoisella suunnittelulla lisätään kaupungin mielenkiintoisuutta, persoonallisuutta tai monipuolisuutta.

 

Helsinki-ilmeen muodon ominaispiirteet hillitty, linjakas ja viimeistelty yhdessä määriteltyjen materiaalien, pintakäsittelyjen ja värien kanssa luovat yhtenäisen, tunnistettavan ilmeen ja rakentavat osaltaan selkeää ja hallittua kaupunkikuvaa. Helsingin kaupunkitilan rakenteiden muotoilussa tulee korostua toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus. Kaupunkitilan mitoitus, materiaalit ja yksityiskohdat huomioivat käyttäjien tarpeet ja ohjaavat toimintaa, mutta samalla sallivat monipuolisen kaupunkikulttuurin ja kaupunkitilan intensiivisen käytön. Koristeellisuutta esiintyy vain historiallisissa rakenteissa ja kalusteissa ajan hengen mukaisesti.

 

Aitous on perusperiaatteena materiaalien käytössä; puun tulee näyttää puulta, betonin betonilta, luonnonkiven luonnonkiveltä. Materiaalien jäljittely ei kuulu Helsingin kaupunkikuvaan. Ekologisia kierrätysmateriaaleja, kuten komposiittimateriaaleja, voidaan käyttää, mutta niillä ei tulisi imitoida toista materiaalia. Muoveja ei käytetä materiaalina kuin poikkeustapauksissa ja tällöinkin lähinnä pienissä yksityiskohdissa.

 

Helsinki-ilme on vakuuttava sillä kaikissa materiaalivalinnoissa ja rakenneratkaisuissa tulee huomioida Helsingin ilmasto, joka on hyvin vaativa vaihtelevine vuodenaikoineen ja säineen, ja johon merellisyys tuo omat lisähaasteensa. Myös talven lumisuus voi vaihdella suurestikin vuosittain. Helsingissä on lähes lumettomia talvia sekä hyvin runsaslumisia talvia. Valittujen ratkaisujen tulee toimia molemmissa tapauksissa ja usein ääritapauksissa, joita ovat esim. liukkaus, tuulisuus ja jäätyminen. Sateisuus ja kovat kertasadannat tulevat lisääntymään, jolloin eroosio ja tulviminen on voimakasta.

 

Helsinki-ilmeen ekologisiin arvoihin kuuluu, että rakenteet ja materiaalit ovat elinkaareltaan pitkäikäisiä ja kierrätettäviä. Ilme pyrkii huomioimaan myös ilmastonmuutoksen tuomat haasteet.

 

Siisteys on osa Helsingin julkisen kaupunkitilan visuaalista ilmettä. Tämä tulee huomioida kaikissa suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitoratkaisuissa. Tämä tarkoittaa, että ratkaisujen tulee mahdollistaa tarkoituksenmukainen hoito ja kunnossapito kaikilla kaupunkitilan osa-alueilla. Myös elinkaareltaan pitkäikäiset ratkaisut luovat ja edesauttavat siistin ja puhtaan kaupunkitilan syntymistä. Kaupunkitilan käyttäjillä on myös vastuu kaupunkinsa siisteydestä. Epäsiisteys ja roskaisuus vähentävät merkittävästi Helsingin positiivista imagoa.

 

Kaikki kaupunkitilan toimijat ja käyttäjät ovat vastuussa Helsingin julkisen kaupunkitilan visuaalisesta ilmeestä ja kokonaisuudesta. Kaupungin eri virastot ja liikelaitokset, urakoitsijat, yritykset, yrittäjät, matkailijat ja asukkaat omilla toimillaan luovat ja täydentävät Helsinki-ilmeen yhdeksi kokonaisuudeksi.

Katu- ja puistovalaisimien muotomääritykset

1. LINJAKAS, YHTENÄINEN JA HILLITTY

Kaupunkitilan elementit muodostavat yhtenäisen, tunnistettavan kokonaisuuden. Muotokieli on funktionaalinen eli toimiva ja tarkoituksenmukainen. Vähistä elementeistä koostuva, selkeälinjainen, harmoninen, linjakas ja eleetön kokonaisuus, jota valitut rakenneratkaisut tukevat. Ylimääräisiä kokonaismuotoa häiritseviä rakenneosia, ulokkeita, muotoja tai koloja ei ole.  Koristeellisia muotoja käytetään vain historiallisilla alueilla.

HYVÄKSYTTÄVIÄ on kulmistaan pyöristetty geometriseen perusmuotoon pohjautuva yksikappaleisuutta tavoitteleva linjakas muoto.

”Kuva”

KIELLETTYJÄ muotoja ovat teräväreunainen suorakaide tai useasta eri muotoisesta osasta koottu kokonaisuus.

”Kuva”

 

2. VAKUUTTAVA

Rakenneratkaisut ja materiaalit ovat vakuuttavia ja käyttötarkoituksessaan kestäviä. Ylimääräisiä kokonaismuotoa häiritseviä osia ja liitoksia ei ole. Valaisimen liittyminen varteen on huomaamattomasti toteutettu ja asennus helppoa.

HYVÄKSYTTÄVÄ rakenneosat on muotoiltu valaisimen muotoihin sopiviksi ja kestävästi. Varren kiinnityskappale on joko integroitu valaisimen sisään huomaamattomasti tai noudattelee valaisimen muotokieltä. Kestävyyteen ja asennustavan helppouteen on kiinnitetty huomiota.

”Kuva”

KIELLETTY on useasta liitoksesta koostuva, haasteellisesti asennettava tai käyttötarkoituksessaan heikko ratkaisu. Kiinnitysratkaisu varteen lisää ylimääräisiä osia tai muotoja, jotka eivät liity esteettisesti kokonaisuuteen.

”Kuva”

 

3. VIIMEISTELTY

Viimeistellyn ilmeen luovat mm. huolellinen toteutus ja detaljointi, laadukkaat materiaalivalinnat sekä rakenneosien, detaljien ja materiaalien huolellinen liittyminen toisiinsa.

 

KIELLETTY viimeistely on toteutettu huolimattomasti tai epäesteettisesti. Detaljit, saumat, liitokset ja kiinnityskohdat ovat epäsiistejä tai epäesteettisiä. Valaisimessa on ylimääräisiä ulokkeita, saumoja, likaa kerääviä koloja tai osia. Valaisimen huolto on vaativaa. Jäähdytysrivasto ei tue valaisimen muotoa tai on vaikeasti puhtaana pidettävä.

 

4. LASI

 

HYVÄKSYTTÄVÄ tasolasi

”Kuva”

KIELLETTY kupulasi

”Kuva”

 

Tutustu myös riippuvalaisimien muotomäärityksiin. Kyseiset muotomääritykset pätevät katu- ja puistovalaisimiin.

 

Valaisimien tulee sopia muotonsa ja rakenteensa puolesta Helsingissä käytettäviin muihin valaisimiin ja kaupunkikalusteisiin sekä Helsingin kaupunkikuvaan ja Helsinki-ilmeeseen.

Helsinki-ilme on määritetty Kaupunkitilaohjeen visioraportissa 2015:

 

  • Tunnistettava: kaupunkitilan elementit muodostavat yhtenäisen, tunnistettavan kokonaisuuden.
  • Vakuuttava: rakenteet ovat käyttötarkoituksessaan kestäviä ja materiaalit ovat vakuuttavia.
  • Linjakas: Vähistä elementeistä koostuva, selkeälinjainen, harmoninen. Rakenneratkaisut ovat yksinkertaisia ja eleettömiä sekä tarkoituksenmukaisia.
  • Viimeistelty: viimeistellyn ilmeen luo mm. huolellinen toteutus, oikeat materiaalivalinnat ja materiaalien huoliteltu liittyminen toisiinsa
  • Hillitty: Muotokieli on funktionaalinen eli toimiva ja tarkoituksenmukainen. Ylimääräisiä rakenneosia ei ole. Koristeellisuutta esiintyy historiallisilla alueilla.
  • Ekologinen: Elinkaareltaan kestävä ja kierrätettävä. Hankinnoissa on huomioitu ekologisuus.
  • Siisti: materiaalit ja rakenneratkaisut ovat helposti ylläpidettäviä.
  • Aito: käytetään aitoja materiaaleja.

 

Edellä mainitut piirteet luovat pohjan ilmeelle. Tavoitteena on esteettinen, ergonominen ja kestävä laatu. Kohteiden korkeatasoisella suunnittelulla lisätään kaupungin mielenkiintoisuutta, persoonallisuutta tai monipuolisuutta.

 

Helsinki-ilmeen muodon ominaispiirteet hillitty, linjakas ja viimeistelty yhdessä määriteltyjen materiaalien, pintakäsittelyjen ja värien kanssa luovat yhtenäisen, tunnistettavan ilmeen ja rakentavat osaltaan selkeää ja hallittua kaupunkikuvaa. Helsingin kaupunkitilan rakenteiden muotoilussa tulee korostua toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus. Kaupunkitilan mitoitus, materiaalit ja yksityiskohdat huomioivat käyttäjien tarpeet ja ohjaavat toimintaa, mutta samalla sallivat monipuolisen kaupunkikulttuurin ja kaupunkitilan intensiivisen käytön. Koristeellisuutta esiintyy vain historiallisissa rakenteissa ja kalusteissa ajan hengen mukaisesti.

 

Aitous on perusperiaatteena materiaalien käytössä; puun tulee näyttää puulta, betonin betonilta, luonnonkiven luonnonkiveltä. Materiaalien jäljittely ei kuulu Helsingin kaupunkikuvaan. Ekologisia kierrätysmateriaaleja, kuten komposiittimateriaaleja, voidaan käyttää, mutta niillä ei tulisi imitoida toista materiaalia. Muoveja ei käytetä materiaalina kuin poikkeustapauksissa ja tällöinkin lähinnä pienissä yksityiskohdissa.

 

Helsinki-ilme on vakuuttava sillä kaikissa materiaalivalinnoissa ja rakenneratkaisuissa tulee huomioida Helsingin ilmasto, joka on hyvin vaativa vaihtelevine vuodenaikoineen ja säineen, ja johon merellisyys tuo omat lisähaasteensa. Myös talven lumisuus voi vaihdella suurestikin vuosittain. Helsingissä on lähes lumettomia talvia sekä hyvin runsaslumisia talvia. Valittujen ratkaisujen tulee toimia molemmissa tapauksissa ja usein ääritapauksissa, joita ovat esim. liukkaus, tuulisuus ja jäätyminen. Sateisuus ja kovat kertasadannat tulevat lisääntymään, jolloin eroosio ja tulviminen on voimakasta.

 

Helsinki-ilmeen ekologisiin arvoihin kuuluu, että rakenteet ja materiaalit ovat elinkaareltaan pitkäikäisiä ja kierrätettäviä. Ilme pyrkii huomioimaan myös ilmastonmuutoksen tuomat haasteet.

 

Siisteys on osa Helsingin julkisen kaupunkitilan visuaalista ilmettä. Tämä tulee huomioida kaikissa suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitoratkaisuissa. Tämä tarkoittaa, että ratkaisujen tulee mahdollistaa tarkoituksenmukainen hoito ja kunnossapito kaikilla kaupunkitilan osa-alueilla. Myös elinkaareltaan pitkäikäiset ratkaisut luovat ja edesauttavat siistin ja puhtaan kaupunkitilan syntymistä. Kaupunkitilan käyttäjillä on myös vastuu kaupunkinsa siisteydestä. Epäsiisteys ja roskaisuus vähentävät merkittävästi Helsingin positiivista imagoa.

 

Kaikki kaupunkitilan toimijat ja käyttäjät ovat vastuussa Helsingin julkisen kaupunkitilan visuaalisesta ilmeestä ja kokonaisuudesta. Kaupungin eri virastot ja liikelaitokset, urakoitsijat, yritykset, yrittäjät, matkailijat ja asukkaat omilla toimillaan luovat ja täydentävät Helsinki-ilmeen yhdeksi kokonaisuudeksi.

Veistosten valaistus

Valaisimen ja valonlähteen valinta

Tärkeimpänä työmenetelmänä oikean valaistustavan löytämiseksi on koevalaistus, jossa testataan erilaisia valaisintyyppejä ja valojen suuntausta halutun vaikutelman luomiseksi ja piirteiden esiin tuomiseksi. Hyvin suunnattu teosvalaistus ei häikäise eikä valaise muuta ympäristöä.

Teokseen sopiva valokeilan leveys valitaan teoksen muodon perusteella. Myös valaisimen etäisyys vaikuttaa valokeilan kokoon valaistavassa kohteessa.

  • Kapea keila, 4˚- 15 ˚ saadaan hyvin rajattua teokseen ja soveltuu täten useisiin teoksiin, jotka ovat muodoltaan suorakaiteen mallisia. Kapea keila sopii myös korostamaan teoksen yksityiskohtaa.
  • Keskileveä keila, 15 ˚- 40 ˚ soveltuu kuutio- tai pallomaisiin muotoihin, jossa teoksen koko on yli 3 m.
  • Leveä keila > 40 ˚ soveltuu isoihin, tasaisesti valaistaviin pintoihin tai silloin, kun halutaan valaista myös teoksen ympäristöä.

Asennustavat

Kohdevalaisimen asennuspaikka on tyypillisesti pylväs-, pollari- tai maa-asennus. Usealta suunnalta toteutettu valaistus korostaa teoksen kolmiulotteisuutta.

Pylväsasennus

Pylväisiin asennetut valaisimet ovat hyvin suojassa mahdolliselta ilkivallalta. Valaisimia voidaan asentaa kaikkiin pylväsmalleihin. Yhteen pylvääseen voidaan asentaa useita valaisimia. Valaisin asennetaan valaisinpylvääseen pylväskiinnikkeellä tai pannalla. Valaisinta suunnatessa huomioon mahdolliset esteet, kuten lähellä sijaitsevat puut. Puiden oksia pitää mahdollisesti poistaa valaistuksen tieltä.

Noin 10 metrin etäisyydelle pylvääseen asennettu valaisin on varma tapa välttyä ympäristöön kohdistuvalta häikäisyltä. Valaistus voidaan toteuttaa mahdollisimman kapealla keilalla. Tällöin alue, jolta valon näkee, on hyvin pieni, ja katsojan pitää suunnata katse suoraan valaisimeen.

Pollariasennus

Pollarivalaisin on 0,5 – 1 m korkea. Pollari asennetaan maahan 1 – 5 metrin päähän teoksesta. Valaisin on tarpeen mukaan varustettava häikäisysuojalla. Virransyöttö voidaan ottaa lähimmältä valaisinpylväältä, ja valaisimet ovat yleensä ketjutettavissa.

Maa-asennus

Maavalaisin asennetaan teoksen lähelle teoksen jalustalle tai maahan upotettuna. Maavalaisimen valokeila tulee alaviistosta. Sopiva etäisyys maavalaisimella taideteosta valaistaessa on noin 1 – 2 m. Maavalaisimia asennetaan useampi kappale teoksen ympärille, jolloin teos saadaan valaistua kokonaisuutena.

Maavalaisinta valittaessa tulee ottaa huomioon valaisimen mahdollisuus joutua ilkivallan kohteeksi. Ilkivaltaluokan suositus on vähintään IK 7, tavoiteltava luokka on IK 10. Virransyöttö voidaan ottaa lähimmältä valaisinpylväältä ja valaisimet ovat yleensä ketjutettavissa.

Historialliset Y- ja KPV -valaisimet

Y- ja KPV-valaisinten historia

Helsingin kantakaupungin alueella on käytetty katuvalaisimena ns. Y-valaisinta. Y-valaisimet suunniteltiin Helsingin käyttöön, kun kaasuvalaistusta alettiin 1920-luvusta lähtien syrjäyttää sähkövalaistuksella. Viimeiset kaasuvalot poistettiin 1946. (s. 37). Y-valaisimet valmistettiin kuparista, jota tuona aikana pidettiin koristeellisena ja arvokkaana, kaupungin kauneutta lisäävänä materiaalina.

Y- ja KPV-valaisimen luomaa tunnelmaa pidetään yleisesti hyvänä, ja valaisimia pidetään Helsingille tunnusomaisena.

Y-valaisimia on kolmea perusmallia: Y3, joka on suunniteltu 1930, sekä sen johdannainen H2r, joka on suunniteltu 1933 ja on kirjallisuudessa mainittu kaunis Y-valaisin. Tämän lisäksi valaisimista on ripustusvaihtoehdosta riippuen eri malliversioita, H2r on pieni katuvalaisin. Ha2r on pylvääseen asennettava malli, Ha2S sama malli ilman opaalilasikupua sekä H1r:ä isompi malli HK1r. Perinteiseksi Helsinki-valaisimeksi luetaan myös 1950-luvulla suunniteltu KPV-valaisin.

Y-valaisimen uudistuotanto

Led-tekniikka mahdollistaa Y-valaisinten teknisen kehittämisen nykypäivän vaatimukset täyttäviksi. Vanhoihin Y-valaisimiin on onnistuttu vaihtamaan valonlähteiksi ledit. Valaisinta on myös valmistettu uustuotantona vanhan mallin mukaan niin ikään led-valonlähteillä varustettuina. Uuden tekniikan sijoittaminen Y-valaisimiin ja sen uustuotanto mahdollistavat Helsingille ominaisen valaisinmallin säilymisen ja sen käyttöalueiden palauttamisen kaupunkikuvaan.

Valotaide ja valotapahtumat

Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määräävässä roolissa materiaalina tai teemana. Pelkkä valon käyttö ei kuitenkaan tee teoksesta valotaidetta, vaan sen on oltava teoksessa merkittävässä roolissa. Teoksen tai julkisivun valaiseminen ei ole valotaidetta. Valotaideteoksen keskiössä on itse valo tai sen avulla ilmaistava sisältö.  Valotaiteessa voidaan myös valaista kohdetta, mutta silloin kohde on osa teoksen tematiikkaa.

Valotapahtumat esittelevät tyypillisesti eri valotaiteilijoiden valo- ja mediataideteoksia ja valoa laajemmin ilmaisuvälineenä. Lyhytaikaiset valotapahtumat tarjoavat tilaisuuden esitellä myös uusinta valaistustekniikkaa kohde- ja tilavalaistuksissa, kokeilla erilaisia valaistustapoja ja leikitellä erilaisilla valaistusratkaisuilla. Tapahtumat ovat yleisimmin yhdistelmä taiteellista, kaupallista ja yhteisöllistä toimintaa.

Valotapahtumat voivat olla pieniä paikallisia tapahtumia muutamasta teoksesta aina suuren kokoluokan kaupunkifestivaaleihin.  Suomen suurin valotapahtuma LUX Helsinki on Helsingin kaupungin järjestämä viisipäiväinen valofestivaali. LUX Helsinki levittäytyy Helsingin keskustaan aina tammikuun alussa loppiaisen tienoilla. Tapahtuma esittelee monipuolisesti valotaiteen eri muotoja joka vuosi vaihtuvalla, muutaman kilometrin pituisella reitillä. Helsingin tunnetuimpien rakennusten lisäksi reitille valikoituu aina myös vähemmän tuttuja sisäpihoja tai julkisivuja. Tapahtumaa on toteutettu jo yli 10 vuoden ajan, ja se on vuosi vuodelta suositumpi. Tapahtumaa koordinoi Helsinki City Markkinointi.

Muita valotapahtumia ovat mm Lumo light festival, Tampereen valoviikot, Suomen valotaiteen seuran valotaidebiennaalit ( Flash 1, 2 ja 3), Reflektor, Valon kaupunki Jyväskylä, Porvoon valot ja Aaltoja Kotkassa.

Valotapahtumat ovat olleet suuressa nousussa viime vuosina. Tapahtumat tarjoavat valotaiteilijoille tilaisuuden esitellä töitään ja kaikille kaupunkilaisille avoimia elämyksiä pimeään vuodenaikaan.

 

 

Kausi- ja jouluvalaistus

Kausivalaistus

Kausivalot ovat näkyvä elementti kaupunkikuvassa. Toteutusten toivotaan olevan keskenään sopusoinnussa vaikkakaan ei välttämättä toistensa kaltaisia. Kausivalaistuksen ajankohdaksi suositellaan pimeintä talvikautta marraskuusta helmikuuhun. Jouluvalaistus voi olla teemaltaan jouluisempi ja sen kesto kausivalaistusta lyhytaikaisempi keskittyen joulunaikaan. Kausivalaistus on nimensä mukaisesti kausittaista eli valot poistetaan aina kauden lopuksi.

Jouluvalaistus

Jouluvalaistuksen kausi on marraskuun lopusta tammikuun loppuun. Jouluvalaistus pidetään päällä ympäri vuorokauden. Helsingin keskusta-alueelle on laadittu jouluvalaistuksen konseptisuunnitelma, jossa linjataan julkisen katutilan, kiinteistöjen ja kivijalkaliikkeiden jouluvalaistuksen ohjeita. Ohjeet koskevat julkisen ulkotilan jouluvalaistuksia, jotka sijoittuvat yli 80 cm:n etäisyydelle rakennuksen julkisivusta. Kaupungin jouluvalaistuksen toteuttaminen on pääsääntöisesti kiinteistöjen ja yrittäjien vastuulla. Kaupunki on ollut mukana suurten jouluvalokokonaisuuksien hankkeissa yhtenä osapuolena katselmoimassa valaistussuunnitelmia, yhteystahona katutilan käytön suhteen sekä mm. toimittamalla jalustat jouluvaloille. Ensimmäisiä yhteistyönä toteutettuja kokonaisuuksia ovat Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien jouluvalaistukset. Mannerheimintien jouluvalaistuksen toteutuksessa suunniteltua jalustaratkaisua suositetaan käytettäväksi jatkossa muissakin kohteissa. Jalusta mahdollistaa sähkön tuonnin sekä ylä- että alakautta. Asennuksissa suositaan yläkautta tehtyä asennusta.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Kausivalaistus suunnitellaan sijoituspaikan tyyliin ja mittakaavaan sopivaksi. Valon värinä käytetään pääasiassa lämmintä valkoista valoa (3000K). Räikeitä värivaloja ja vilkkuvia valoja tulisi välttää kaduille ja puistoihin tehtävissä asennuksissa.

Tekniset laatuvaatimukset

Koristevalojen sähkölaitteiden ja laitekoteloiden tiiviysluokka on tyypillisesti IP44. Laite on tällöin suojattu roiskuvalta vedeltä ja yli 1mm kokoisia kappaleita vastaan.

Asennustavat

Juhlavalaistusta voidaan toteuttaa muun muassa ripustamalla puihin valopistenauhoja, kiinnittämällä valokoristeita valaisinpylväisiin ja väliaikaisiin pylväsrakenteisiin, pylväiden väliin asennettuihin vaijereihin sekä maahan asettaen. Maahan asetettavat koristeet tulee sijoittaa pois aurauksen reiteiltä.

Sähkö juhlavalaistukseen tuodaan mahdollisimman läheltä. Katupintaan kulkureiteille sijoitettavia sähkövetoja tulee välttää. Koristevalojen tulee olla kytkettävissä sarjaan. Liikkeiden edustalla katutilassa ruukkuistutuksissa tai havuköynnöksissä voidaan käyttää akkukäyttöisiä valopistenauhoja, jolloin vältytään sisätiloista ulos tehtäviltä sähkövedoilta.

Raitiotievaijereiden yläpuolelle tulee jäädä vähintään 2,5 m:n etäisyys.

Hankinta ja ylläpito

Katutilaan toteutettava juhlavalaistus voidaan toteuttaa kaupungin hankkeena tai erityisesti kaupallisilla katujaksoilla kaupungin, kiinteistönomistajien ja yrittäjien yhteistyönä. Yhteishankkeissa suunnittelusta, rakentamisesta, ylläpidosta ja varastoinnista tehdään yhteinen sopimus ja kustannusjako.

Julkisivu- ja kohdevalaistus

Julkisivu- ja kohdevalaistusta suunniteltaessa tulee analysoida huolellisesti sen suhde ja hierakkinen asema ympäröiviin rakennuksiin ja kaupunkitilaan. Julkisivuvalaistuksen lähtökohtana ovat julkisivujen arkkitehtoniset ominaispiirteet. Rakennustaiteellisesti arvokkaat rakennukset ja julkiset rakennukset ovat luontevia valaistuskohteita. Suojeltujen rakennusten julkisivujen valaistuksessa on noudatettava erityistä tarkkuutta ja pyrkiä tekemään asennukset siististi, mahdollisimman huomaamattomasti.

Julkisivuvalaistukseen liitetään usein mukaan näyteikkunoiden valaistus ja mainosvalot. Näyteikkunat antavat valoa ympäröivään katutilaan, ja olisi suotavaa, että ikkunat olisivat valaistuja myös yöaikaan. Vastaavasti ympäröivää julkisivuvalaistusta suunniteltaessa huomioidaan myös näyteikkunoista tuleva valo. Liikkeiden mainosvalot on suunniteltava julkisivujen arkkitehtoniseen ja kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen sopiviksi. Ne eivät saa aiheuttaa häikäisyä eivätkä herättää liiallista huomiota.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Erikoisvalaistuksissa käytetään pääsääntöisesti valkoista valoa sen eri värilämpötiloineen, elleivät esimerkiksi kaupunkikuvalliset syyt muuta edellytä. Valkoisesta valosta valitaan sopivin sävy (lämmin, neutraali tai kylmä) valaistavan kohteen pintamateriaalien ja värityksen mukaan. Vilkkuvia tai muuten nopeasti valovoimaansa muuttuvia erikoisvalaistuksia ei tule käyttää.

Valaisinlaitteiden tulee olla esteettisesti laadukkaita. Valaisinasennuksen tulee olla mahdollisimman huomaamaton ja siisti. Sähkönvedot julkisivun ulkopuolella suositetaan tehtäväksi lyhintä reittiä käyttäen tai julkisivuun sovittaen.

Valaistavalle kohteelle tulisi tehdä valaistussuunnittelun lisäksi koevalaistus. Tällä varmistetaan valittujen valaisimien, valon värin ja valonjakojen sopivuus.

Tekniset laatuvaatimukset

Maahan upotettavia ratkaisuja ei tule käyttää esteettömyyden varmistamiseksi, ellei hankkeessa sitä erityisesti edellytetä ja häikäisystä ei koidu haittaa.

Erikoisvalaistusten valaistusteknisistä ratkaisuista tulee ilmetä, miten ilkivalta, häikäisy ja häiriövalo on otettu huomioon.

Erityisesti kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten julkisivujen valaiseminen on pääsääntöisesti ratkaistava siten, etteivät valaisinlaitteiden sijoitus ja kiinnitys vaurioita itse rakennusta tai rakenteita. Mikäli on välttämätöntä kiinnittää valaisimet suoraan julkisivuun, on kiinnitysten määrä ja sijoitus pyrittävä minimoimaan. Asennusratkaisut esitetään suunnitelmissa.

Luvat

Merkittävästi ja pitkäaikaisesti kaupunkikuvassa vaikuttava rakennuksen julkisivu- tai ulkovalaistus edellyttää toimenpideluvan hakemista maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n mukaisesti. Lisätietoa luvanvaraisista valaistuksista on lähteessä ”Julkisivujen ja pihojen valaistus”.

Asemaympäristöjen valaistus

Valaistuksen tehtävänä on antaa kulkijalle käsitys liikkumisympäristöstä sekä luoda tilaan miellyttävä ja turvallinen ilmapiiri. Kaunis ja kaikkina vuorokaudenaikoina toimiva asema ympäristöineen luo positiivista imagoa joukkoliikenteelle ja kaupungille. Kaupunkikuvassa asema-alueesta muodostuu aukioiden ja aluetta rajaavien rakennusten avulla yksi kaupungin tärkeimmistä tiloista, jonka keskeisin rakennus joukkoliikenteen käyttäjän kannalta on asemarakennus. Aseman valaistuksen on sovelluttava kaupunkikuvallisesti muuhun kaupunkivalaistukseen, paikkaan ja kaupungin julkiskuvaan.

Aseman on pimeälläkin välityttävä käyttäjälle julkisena, käytettävissä olevana tilana silloin, kun sen palvelut ovat käytettävissä. Rakennuksen julkisivun mainosvalaistus ei saa kilpailla pääsisäänkäynnin valaistuksen kanssa.

Esteetön valaistus

”Aseman ulkoalueiden valaistuksen tulee olla riittävä helpottamaan kulkemista ja korostamaan tasonvaihtoja, ovia ja sisäänkäyntejä. Esteettömien reittien valaistus on mukautettava matkustajan näkemisen tarpeeseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tasonvaihtoihin, lipunmyyntitoimistoihin ja lipunmyyntiautomaatteihin, neuvontapisteisiin ja tiedotusnäyttöihin”. (Komission asetus (EU) N:0 1300/2014.)

Asema-alueen ulkovalaistuksen tulee tukea kaupunkivalaistuksen liikenteellistä hierarkiaa heikkonäköisten tarpeet huomioiden. Asema-alueen ja lähiympäristön valaistuksen tulee liittyä toisiinsa ilman jyrkkiä, äkkinäisiä valaistustasojen vaihteluja. Valaistuksen tulee olla häikäisemätön. Pimeitä alueita tai nurkkauksia ei saa olla. Laiturialue katoksineen ja odotustiloineen tulee aina valaista hyvin. Pysäköintialueet valaistaan häikäisemättömästi ja hillitysti.

Aseman ja sen edusalueiden valaistuksen on oltava eurooppalaisten tai kansallisten määräysten mukainen. Jos asemarakennusta ei ole, laiturikatosten tai muiden odotustilojen merkitystä on korostettava ympäristöä kirkkaammalla valaistuksella. Esteettömään valaistussuunnitteluun liittyvät määräykset ja ohjeet on kuvattu useassa eri lähteessä, jotka määrittävät asema-alueen eri kohtia. Jotta valaistus toteutuu ohjaavana, valaistustasoiltaan tasapainoisena kokonaisuutena, on eri lähteiden tieto huomioitava suunnittelussa. Ylläolevaan kaaviokuvaan ja listaan on yhdistetty lähteiden tiedot.

  • Asemarakennuksen sisällä sisäänkäynniltä laiturille kulkeva esteetön reitti, määräys: vähintään 100 luksia
  • Pääsisäänkäynnin, portaiden ja luiskien päädyt, määräys: vähintään 100 luksia. Jos tämän saavuttamiseen tarvitaan päivällä keinovalaistusta, valaistuksen on oltava vähintään 40 luksia korkeampi kuin ympäröivä valaistus, ja sen värilämpötilan on oltava kylmempi. (Komission asetus (EU) N:0 1300/2014.) Lasijulkisivussa sijaitsevan sisäänkäynnin tulee erottua muusta julkisivusta oviaukkoa ympäröivän kehyskontrastin avulla.
  • Liukuportaiden poistumistaso, suositus: 300 luksia.
  • Matkustajalaiturit ja muut matkustaja-alueet, määräykset:
    • kaukoliikenne 1 keskimääräinen valaistustaso 100 luksia
    • lähiliikenne 1 keskimääräinen valaistustaso 100 luksia
    • lähiliikenne 2 keskimääräinen valaistustaso 50 luksia
  • Muut asema-alueen reitit, suositus: 30–50 luksia. Tasoeroissa, suojatiellä ja muissa huomiota vaativissa paikoissa suositellaan pinnoitteissa 50 % kontrastieroa. (Rato 16)
  • Alikulut ja vastaavat paikat, joita ei luokitella sisätiloiksi ja joissa ei ole luonnonvaloa, suositus: noin 100 luksia
  • Aseman sisätilat, määräys: 100 luksia. Jos yksityiskohtaisten tietojen lukemiseen tarvitaan keinovalaistusta, tällaiset paikat on korostettava valaistuksella, joka on vähintään 15 luksia korkeampi kuin viereisillä alueilla. Tällaisen lisävalaistuksen värilämpötilan on myös oltava erilainen kuin viereisillä alueilla.
  • Matkustajalaiturilla sijaitseva pysäkkikatos, suositus: 30–50 luksia ympäröivää laituria kirkkaampi yleisvalaistus. Tilassa mahdollisesti olevien aikataulujen ja muiden tiedotteiden osalta on valaistuksen oltava vähintään 15 luksia korkeampi ja eri värilämpötilaa kuin viereisillä alueilla.