Arkistot: Kortit

Post Type Description

Ylläpito: kuultokäsitelty puupinta

Ylläpito-ohje koskee työmaalla tai kaupungin huoltotiloissa tehtäviä huoltokäsittelyjä.

Ylläpito-ohje on sovellettu MaalausRYL 2012 mukaan. Pintakäsittelyn ulkonäköluokka on Ku2.

 

Perushuolto 1 vuoden välein:

Ympärivuotisesti ulkona olevat kuultokäsitellyt puupinnat huoltokäsitellään kerran vuodessa. Kalusteiden huoltokäsittely suoritetaan kaupungin tiloissa, sillä kuultokäsittely saavuttaa lopullisen keston noin viikon kuluessa aineesta riippuen. Kuivumisaikana kalusteita on käsiteltävä varoen. Töhrityt rimat tulee vaihtaa uusiin aina kun töhryjä havaitaan.

 

Maalausolosuhteet:

Maalattavan pinnan on oltava kuiva. Puun kosteusprosentti tulee olla alle 18 %. Ilman lämpötilan on oltava vähintään +5 ºC ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 %. Tämä tarkoittaa sitä, että penkkien huoltokäsittely tehdään kesällä ulko- tai sisätiloissa tai talvella sisätiloissa. Standardiolosuhteissa, +23 ºC ja ilmankosteus 50 %, kuivumisaika on nopein.

 

Huoltotoimenpiteet:

Hionta ja pölynpoisto tehdään jokaisen käsittelyn edellä, vaikka sitä ei olisi erikseen mainittu. Välihionta tehdään yleensä hiontapaperilla n:o 50. Valmiiksihionta tehdään hiontapaperilla n:o 150.

 

Huoltomaalaus:

  1. Käsiteltävät pinnat pestään pinnalle sopivalla Mahdolliset homeiset pinnat pestään homeenpoistoaineella aineen valmistajan ohjeiden mukaan ja pinnat harjataan tarvittaessa teräs- tai juuriharjalla.
  2. Pestyt pinnat huuhdotaan huolellisesti vedellä ja pintojen annetaan kuivua hyvin (kuultokäsittely ei imeydy kosteaan pintaan).
  3. Irtoava ja heikosti kiinni oleva vanha käsittelypinta sekä kauhtunut puun pinta poistetaan teräskaapimella ja käsihiomakoneella.
  4. Puupinnat karhennetaan hiomalla hiomapaperilla ja hiontapöly poistetaan
  5. Yli 5 mm kolot ja syvennykset tasoitetaan Tasoitukset tehdään ympäröivän pinnan tasoon siten, etteivät silotetut kohdat erotu ympäröivästä pinnasta. Silotetta ei saa kerralla käyttää niin runsaasti, että silotekerros kuivuessaan alkaa halkeilla. Silote sävytetään samanlaiseksi kuin alusta.
  6. Vaurioituneet kohdat käsitellään värillisellä
  7. Pintakäsittely tehdään samalla käsittelyllä kuin mitä kalusteessa on aiemmin käytetty. Käsittely suoritetaan aineen valmistajan ohjeen Värisävy on sama kuin tuotteessa oli alun perin.

Ylläpito: peittomaalattu puupinta

Ylläpito-ohje koskee työmaalla tai kaupungin huoltotiloissa tehtäviä huoltokäsittelyjä.

Ylläpito-ohje on sovellettu MaalausRYL 2012 mukaan. Pintakäsittelyn ulkonäköluokka on Pu2.

 

Perushuolto 5 vuoden välein:

Puupinnat tarkastetaan vuosittain. Peittomaalatut puupinnat huoltokäsitellään 5 vuoden välein ja lisäksi aina, kun maalipinta on niin kulunut niin, että puupinta on näkyvissä. Töhryt peittomaalataan heti kun ne havaitaan. Kun maalipinta himmenee, väri haalistuu tai kun maalipinta on töhritty, on huoltotoimenpiteenä pesumaalaus. Pesumaalaus suoritetaan MaalausRYL 2012 mukaan pesumaalausmenetelmällä. Maalauskäsittely tehdään spraymaalilla kalusteen sijaintipaikassa siirtämättä kalustetta. Maalina käytetään samaa maalia kuin mitä kalusteessa on aiemmin käytetty.

 

Maalausolosuhteet:

Maalattavan pinnan on oltava kuiva. Puun kosteusprosentti tulee olla alle 18 %. Ilman lämpötilan on oltava vähintään +5 ºC ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 %. Tämä tarkoittaa sitä, että penkkien huoltokäsittely tehdään kesällä ulko- tai sisätiloissa tai talvella sisätiloissa. Standardiolosuhteissa, +23 ºC ja ilmankosteus 50 %, kuivumisaika on nopein.

 

Huoltotoimenpiteet:

Hionta ja pölynpoisto tehdään jokaisen käsittelyn edellä, vaikka sitä ei olisi erikseen mainittu. Välihionta tehdään yleensä hiontapaperilla n:o 40 tai 50. Valmiiksihionta tehdään hiontapaperilla n:o 150.

 

Huoltomaalaus:

  1. Maalattavat pinnat pestään pinnalle sopivalla Mahdolliset homeiset pinnat pestään homeenpoistoaineella maalin valmistajan ohjeiden mukaan.
  2. Pestyt pinnat huuhdotaan huolellisesti vedellä ja pintojen annetaan kuivua hyvin.
  3. Irtoava maali poistetaan kaapimella ja käsihiomakoneella. Hiontapöly poistetaan
  4. Yli 5 mm kolot ja syvennykset tasoitetaan siloteaineella. Tasoitukset tehdään ympäröivän pinnan tasoon siten, etteivät silotetut kohdat erotu ympäröivästä Silotetta ei saa kerralla käyttää niin runsaasti, että silotekerros kuivuessaan alkaa halkeilla.
  5. Huonokuntoiset pinnat pohjustetaan ja pohjamaalataan alustaan sopivalle pohjusteella ja pintamaaliin sopivalla pohjamaalilla.
  6. Pintakäsittely tehdään samalla maalilla kuin mitä kalusteessa on aiemmin käytetty. Maalaus suoritetaan maalivalmistajan ohjeen mukaan. Värisävy on sama kuin tuotteessa oli alun perin.

 

Pesumaalaus:

  1. Käsiteltävä alue pestään ja pintojen annetaan kuivua
  2. Pinta hiotaan kevyesti ja hiontapöly poistetaan
  3. Maali ruiskutetaan ohuina kerroksina hiotulle Maalaus toistetaan, kunnes töhry tai kulunut pinta on peitossa.

D16 Penkin betonialusta

Sijoitusalueet

Kivikaupunki
Aluekeskus
Asuinalue
Luonnonmukainen alue

Materiaalit

XC3, XF2
K35, P25
C nim = 35 mm
A500HW

Pintakäsittely / viimeistely

Kaksi pintakäsittelyvaihtoehtoa:
punaruskea pesubetoni ja harmaa
hiekkapuhallettu betoni

 

Ylläpito

Noudatetaan betonipinnan ylläpito-ohjetta.

Hankintatapa

Puitesopimus

F4 Puunsuoja, väliaikainen HKI

Sijoitusalueet

Kivikaupunki
Historiallinen alue
Aluekeskus
Asuinalue

Materiaalit

Puu: kyllästetty, sahattu puu

Kiinnikkeet: ruostumaton teräs

Ylläpito

Noudatetaan kyllästetyn puun ja ruostumattoman teräksen ylläpito-ohjeita.

Hankintatapa

Suorahankinta

B12 Istuinpaasi HKI

Sijoitusalueet

Kivikaupunki
Aluekeskus
Luonnonmukainen alue
Asuinalue
Historiallinen alue

Materiaalit

Luonnonkivi

Pintakäsittely / viimeistely

Yläpinta hiottu, sivupinnat poltettu

Värivaihtoehdot

Luonnonkivi määritetään sijoitusympäristön mukaan.
Käytetään suomalaista graniittia. Suositaan Helsingille tyypillisiä punamustia ja punaisia kivilajeja. Tiedot kivilajeista löytyvät Helsingin kaupunkitilaohjeesta.

Ylläpito

Noudatetaan luonnonkiven ylläpito-ohjetta.

Hankintatapa

Suorahankinta

E5 Istutusastia, kevytruukku

Sijoitusalueet

Kivikaupunki
Historiallinen alue
Aluekeskus

Materiaalit

Uusiomuovi tai -komposiitti

Pintakäsittely / viimeistely

Graffitin suojakäsittely.

Ylläpito

Kalustevalmistajan ohjeen mukaisesti.

Hankintatapa

Suorahankinta

Kaupunkiopastuksen periaatteet

Fyysisten opasteiden ja opastekokonaisuuksien suunnittelu

Opasteet ja opastekokonaisuudet suunnitellaan käyttäjälähtöisesti ja kohteeseen sopiviksi. Opatuksen tarve voi syntyä useista eri syistä, esim. tiedon lisääminen, esteettömyys, tunnettuvuuden lisääminen, vanhojen opasteiden päivittäminen tai uusiminen ja uuden ympäristön opastaminen jne.

Erilaiset opastetyypit muodostavat malliston, ns. opasteperheen, johon kuuluvat opasteet toimivat ja palvelevat käyttäjää eri ominaisuuksin. Opastetyyppejä voivat olla mm. kartta- ja infotaulut, suuntaviitat, reittivahventeet ja merkinnät. Erikoisopasteita voivat olla mm. ääniopasteet ja esteettömät kohopinta-opasteet.

Opastekokonaisuuksien suunnitteluun kuuluvat konseptointi, sijoitussuunnitelmat, graafinen suunnittelu, sisältösuunnittelu ja muotoilu.

Opastetyypit

Jokaisen opasteen tulee olla sisällöltään tarkoituksenmukainen ja kullakin opastetyypillä on tietyt ominaisuudet, kts. kuva “Opastetyypit”.

  • Koontiopaste:
    Koontiopasteesta saa käsityksen koko alueen mittakaavasta ja etäisyyksistä. Koontiopasteen tietojen avulla käyttäjä voi tutkia mahdollisia kohteita ja suunnitella kuljettavan reitin.
  • Alueopaste:
    Alueopaste on pienempi kuin koontiopaste. Se sisältää aluekartan, julkisen liikenteen tiedot ja lähialueiden kohteiden opastuksen.
  • Suuntaopaste:
    Suuntaopaste tukee koonti- ja alueopasteilla valittuja ja suunniteltuja reittejä ja auttaa käyttäjää pitämään oikean suunnan.
  • Ohjaava opaste:
    Ohjaava opaste sisältää vain yhden tai kahden kohteen tiedot, suunnan ja etäisyyden.
  • Kohdeopaste:
    Kohdeopaste kertoo kohteen historian, taustan ja tarinan.
  • Yksittäinen palvelu:
    Yksittäisen palvelun merkki kertoo käyttäjälle tarkennetun tiedon esim. WC, metro, esteetön kulku tai vaikkapa kulttuuripalvelu.
  • Vahvenne:
    Vahvenne tukee ja ohjaa kulkijan matkaa valitulla reitillä.

(Opastukseen luetaan myös sähköiset opastenäytöt ja ohjaavat materiaalit ja äänet)

OPASTEIDEN SIJOITTAMINEN

Opasteet sijoitetaan niin, että ne on helppo havaita. Opasteet sijoitetaan esteettömästi ja ne seuraavat katseen suuntaa kulkureiteillä. Opaste ei saa olla esteenä kulkureitillä, eikä sitä lukeva henkilö saa estää ohikulkua. Läheltä luettavat opasteet sijoitetaan noin 1400–1600 mm:n, korkeudelle. Opastuksessa tavoitellaan kattavuutta niin, että esim. reitin opastus jatkuu katkeamatta.

Opasteiden sijoittelua suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös opasteen sisällön asettamat vaatimukset. Esimerkiksi kattavamman alueen opastusjärjestelmää esittävät opastepylväät asetetaan risteyksiin, joissa eri kulkumuotojen reitit kohtaavat, tai muihin vastaaviin paikkoihin, joissa on luonnollista hakea yksityiskohtaisempaa tietoa. Matkan aikana tiedon seuraamisen tulee olla nopeaa ja helppoa. Paikallisen reittitiedon viitat sijoitetaan reittien varrelle, jotta kulkija voi seurata reittiä siltä eksymättä.

OPASTEIDEN ULKOASU

Helsingin opasteilla on yhtenäinen ilme ja ne sopivat ympäristöönsä. Opasteet täyttävät myös visuaaliselta ilmeeltään esteettömyyden vaatimukset. Opastekokonaisuuksien väritys on yhtenäinen, ja opasteen taustan ja sisällön välisen tummuuskontrastin tulee erottua selkeästi. Tunnusvärejä voidaan käyttää antamaan lisätietoa opaste- tai reittikokonaisuudesta.

Opasteen ympäristössä tulee olla riittävä, tasainen ja häikäisemätön valaistus. Jos opaste on sisältäpäin valaistu, pohjan on oltava tumma ja kirjainten vaaleat. Pinta ei saa kiiltää tai heijastaa valoa.

Opasteen taustan ja sisällön välisen tummuuskontrastin tulee olla mahdollisimman suuri. Parhaiten näkyvät vaaleat kirjaimet tummalla pohjalla.

Kalusteet ja opastetelineet

Helsingin opastushankkeissa käytetään lähtökohtaisesti olemassa olevia kalusteita ja opastetelinemalleja, kts. kaupunkikalusteet/opasteet. Jos opastuksessa ilmenee tarve suunnitella uusia rakenteita, on niiden noudatettava Helsinki-ilmeen pääperiaatteita, kts. Helsinki-ilmeen muodostajat.

Rakenteellinen muotoilu

Opasteiden kotelon tai levyn, informaatio-osan, kiinnikkeiden sekä sähkölaitteiden ja muiden osien tulee kestää opasteen sijoituspaikan ympäristöolosuhteet. Ensisijaisesti huomioon otettavia haasteita asennuspaikoilla ovat pöly, mekaaninen rasitus, kosteus, pakkanen, tuuli, auringonvalo (UV-säteily), ilman lämpötila sekä mahdollisesti laitteiden oma lämmöntuotanto.

Materiaalivalinnat ja pintakäsittelyt tehdään Kaupunkikalusteohjeen suositusten mukaisesti.

Opasteen graafisen, kuvia ja tekstejä sisältävän pinnan määritys tehdään siten, että pinta kestää ulkotilojen vaativat olosuhteet. Pintamateriaali on kiiltämätön ja heijastamaton.

Esteetön opastus

Esteetön opastus toteutuu, kun

  • opasteet sijaitsevat helposti havaittavassa paikassa, opasteen tekstisisältö sopivalla korkeudella
  • opasteen kohdalla on häikäisemätön ja riittävä valaistus
  • opasteet sijaitsevat kulkureitin sivussa ja niiden ääreen on esteetön pääsy
  • opasteen teksti tai symboli erottuu tummuuskontrastina taustastaan
  • opasteen pinta on himmeä ja häikäisemätön
  • kulkureiteillä käytetään opastavia materiaaleja
  • kulkureitti erottuu tummuus- ja materiaalikontrastilla ympäristöstä

Opastettavalle alueelle on mahdollisesti laadittu alueellinen esteettömyyssuunnitelma, jossa määritellään alueelliset esteettömyyden tasovaatimukset, perus- ja erikoistason alueet sekä esteetön reitti.

OPASTEIDEN SISÄLTÖ

Opasteiden sisältä muodostuu pääosin kartoista, piktogrammeista, kuvista ja tekstisisällöistä. Visuaalinen ilme noudattaa Helsingin kaupungin graafista ohjeistusta.

Graafinen ilme ja typografia

Opasteissa käytettään kauttaaltaan Helsingin omaa kirjaintyyliä; Helsinki Grotesk -fonttiperheen leikkauksia. Riviväli on 100 % pistekoosta.  Opasteissa suositaan Helsinki Grotesk Medium -leikkauksen käyttämistä.

Sopivat kirjasinkoot ovat:

  • väh. 15 mm: opasteet, joita luetaan niiden välittömässä läheisyydessä
  • 25-40 mm: sijainti- ja suuntaopasteet, joita luetaan muutaman metrin etäisyydeltä.
  • 70-100 mm: opasteet, jotka luetaan 1-3 m etäisyydeltä
  • 100 mm: yli kahden metrin korkeudella sijaitsevat opasteet

Opastepiktogrammeja käytetään opastamiseen

Erilaisia opasteita, viittoja ja niiden informaatiota on helpompi ymmärtää, kun opastekohteet esitetään kuvasymboleilla eli opastepiktogrammeilla. Siksi kaikki tärkeät kohteet opastetaan Helsingissä nimenomaan opastepiktogrammeilla. Eri kieliversioiden sijaan kannattaa aina miettiä voiko pitkien tekstien sijaan kokonaan, tai tekstien tukena, hyödyntää kaikille ymmärrettävämpiä opastepiktogrammeja.

Kartat

Karttojen suunnittelussa suositellaan hyödynnettävän paikkatieto-ohjelmia, jotta reitit ym. kohdetiedot voidaan tarvittaessa viedä erilaisiin verkkopalveluihin. Paikkatiedon hyödyntäminen auttaa myös esim. reitistön suunnittelu- ja rakentamistyössä sekä helpottaa opastusaineistojen ylläpito- ja päivitystyössä. Karttojen ulkoasu noudattaa mm. puistokohteissa ennalta määriteltyä visuaalista tyyliä (kts. Luonto- ja virkistysalueiden opastus). Kartan tyyliä voi kuitenkin tapauskohtaisesti kehittää tarkoituksenmukaista lopputulosta parhaiten palvelevaksi.

Suunnittelutiedon tallentaminen

Älykäs kaupunkiopastaminen projektissa (2021–2022) on luotu tietomalli ja ohjeistus, kuinka opasteiden ominaisuustiedot tallennetaan. Tietomalli (Cityinfra) mahdollistaa jatkossa opasteiden hallitumman koordinoinnin sekä kehittämisen, että ylläpidon kannalta.

Tietomalliin tallentaminen (lisätään ohjeet myöhemmin)

Lisäksi huomioitava myös suunnitteluaineistojen tallentaminen kaupungin käyttämään aineistopankkiin.

Haitalliset vieraskasvit

Helsinki on rannikkokaupunki ja Suomen suurin kaupunki ja siksi erityisen altis haitallisten vieraskasvien leviämiselle. Tästä syystä Helsinki ylläpitää omaa haitallisten vieraskasvien listaa. Helsingin vieraslajilinjauksessa 2015 – 2019 ja LUMO-ohjelmassa 2021 – 2028 määritetään vieraskasvien torjunnan ja leviämisen estämisen periaatteet. Haitallisten vieraskasvien ja -etanoiden torjunnan priorisointisuunnitelmaa (2022) on päivitetty vuonna 2023, ja siinä esitetään kaikki torjuttavat tai tarkkailtavat kasvi- ja etanalajit sekä torjunnassa priorisoitavat alueet. Priorisointisuunnitelmaa päivitetään jatkossa tarpeen mukaan.

Helsingissä haitalliset vieraskasvit on esitetty priorisointisuunnitelmassa. Lisäksi Helsingin kaupunkikasvioppaaseen päivitetään säännöllisesti tieto sellaisista kasveista, jotka ovat olleet aikaisemmin koristekasvikäytössä, mutta joita ei enää tule käyttää.  (Haitalliset vieraslajit, joita ei istuteta). Kaupunkikasvioppaassa on lueteltu myös ne tarkkailtavat koristekasvit, joiden käyttöä ei toistaisesti rajoiteta mutta joiden tilalle pyritään etsimään uusia korvaavia lajeja ja lajikkeita. Ajantasaiset vieraslajisäädökset löytyvät sivulta vieraslajit.fi/Usein kysyttyä. Suomessa haitallisten vieraslajien sekä EU:ssa haitallisten vieraslajien ajantasainen lista löytyy osoitteesta vieraslajit.fi.

Helsingissä haitalliset vieraskasvit on luokiteltu kolmeen luokkaan: erityisen haitalliset, haitalliset ja tarkkailtavat.

  • Helsingissä erityisen haitallisella vieraskasvilla tarkoitetaan sellaista Suomessa jo esiintyvää tai tarkkailtavaa vieraskasvia, jonka kohdalla tulee ryhtyä nopeasti erityisen tehokkaisiin toimenpiteisiin sen leviämisen estämiseksi ja haittojen torjumiseksi. Erityisen haitallisilla vieraskasveilla on lainsäädännön mukainen kasvatuskielto. Niitä ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin. Lisäksi niitä torjutaan aktiivisesti kaikilta tunnetuilta esiintymiltä ja aina rakennushankkeiden yhteydessä.
  • Helsingissä haitalliset vieraskasvit ovat Suomessa jo esiintyviä vieraskasveja, jotka aiheuttavat tietyllä alueella, tietyssä paikassa tai tiettyyn aikaan välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikututusta tai haittaa, ja tämän kasvin aiheuttama haitta vaatii erityisiä toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi vaikutusten ennalta ehkäisemistä ja torjuntaa, varhaista havaitsemista ja hävittämistä, leviämisen estämistä ja jatkuvia pitkän aikavälin rajoittamistoimenpiteitä, tai sopeutumista vieraskasvien aiheuttamaan haittaan. Haitallisia vieraskasveja ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin. Näitä kasveja torjutaan priorisointisuunnitelmassa esitetyillä arvokkailla luontotyypeillä ja luonnonsuojelualueilla. Lisäksi lajeja torjutaan rakennushankkeiden yhteydessä.
  • Metsissä torjuttavat puuvartiset lajit ovat kasvilajeja, joiden on havaittu leviävän Helsingin metsiin. Niitä torjutaan luonnohoidon piirissä olevilta alueilta hoidon toteutuksen yhteydessä.
  • Tarkkailtava vieraskasvi tai paikallisesti haitallinen vieraskasvi voi olla Suomen rajojen ulkopuolella haitalliseksi todettu vieraslaji, jonka todennäköisyys saapua Suomeen on suuri tai Suomessa paikallisesti esiintyvä vieraslaji, joka olosuhteiden muuttuessa voi muuttua haitalliseksi. Tarkkailtavien vieraskasvien käyttöä ei toistaiseksi kielletä, mutta niille pyritään löytämään korvaavia lajeja ja lajikkeita. Niitä inventoidaan haitallisten vieraskasven kartoitusten yhteydessä ja niiden leviämistä seurataan.

 

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Monet tänä päivänä haitallisiksi määritetyt kasvit ovat olleet aikaisemmin koristekasvikäytössä ja ne saattavat olla oleellinen osa kulttuuriympäristöä. Arvoympäristöissä pyrimme korvaamaan haitalliset vieraskasvit muilla aikakaudelle ominaisilla lajeilla tai lajikkeilla.  Esimerkiksi kurtturuusua korvaamaan on Kaupunkasvioppaassa ehdotettu monia tarhakurtturuusun lajikkeita, jotka sopivat hyvin helsinkiläisissä puistoissa kasvatettaviksi. Metsissä torjuttavaksi määritetyt lajit ovat puuvartisina hitaasti kehittyviä, ja ne saavat edelleen kasvaa rakennetuissa ympäristöissä, joissa luontoon leviämisen riski on vähäinen.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Torjumalla haitallisia vieraslajeja ylläpidämme kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Useimpien haitallisten vieraskasvien haitallisuus perustuu siihen, että ne valtaavat laajoina ja ylivoimaisina kasvustoina herkkien ja harvinaisten elinympäristöjen kasvupaikkoja, kuten jättipalsami valtaa puronvarsilehtoja, kurtturuusu hiekkaisia merenrantoja ja aasialaiset tatarkasvit reheviä joenvarsia ja metsänreunoja. Jotkin haitallisista vieraskasveista ovat jopa vaarallisia ihmiselle. Tällaisia ovat polttovioituksia kasvinesteellään aiheuttavat jättiputket, joita olemmekin hyvällä menestyksellä torjuneet Helsingissä jo pitkään.

Kiertotalouden huomioiminen

Haitalliset vieraskasvit ja haitalliset vieraslajit espanjansiruetana ja mustapääetana leviävät herkästi maansiirtojen ja kasvijätteen mukana. On helppo havaita, että aasialaiset tatarlajit ovat levinneet metsien reunoihin tonteilta metsiin viedyn puutarhajätteen mukana.

Kierrätyskasvualustoja käytetään Helsingissä aina kuin mahdollista ja erityisesti puistonurmikoiden ja niittyjen perustamisessa. Ennen maa-aineksen siirtoa alueet kuitenkin kartoitetaan ja varmistetaan, ettei maansiirto levitä haitallisia vieraslajeja.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Ilmastonmuutos lisää haitallisten vieraslajien leviämisriskiä ja aiheuttaa stressiä nykyisille luontoympäristöille. Haitallisten vieraslajien torjunta, vieraslajien leviämisen seuranta ja ennalta ehkäisy on osa ilmastonmuutokseen varautumista.

Suunnitelmassa huomioitavaa

Suunnitelmiin sisältyy haitallisten vieraslajien kartoitus, jonka perusteella suunnittelija ohjelmoi havaittujen haitallisten vieraslajien torjunnan. Torjunnan suunnittelun tueksi olemme laatineet lajikohtaiset yleiset ohjeet hankkeissa sovellettaviksi.

Hulevesialtaat kaupungin kasvimaailman rikastuttajina

Hulevesipainanteet ovat yksinkertaisimmillaan pohjaltaan läpäiseviä altaita tai painanteita, jotka ovat suurimman osan vuodesta kuivia ja vain rankkasateiden jälkeen tai keväällä lumen ja jään sulaessa täytyvät vedellä. Niihin saattaa liittyä myös vettä suodattavia rakenteita kuten suodatuspatoja.

Jotkin hulevesialtaat saattavat olla veden peitossa jatkuvasti. Silloinkin niille on tyypillistä vedenpinnan suuri vaihtelu. Vaihtelevan vesipinnan ansiosta hulevesialtaat tarjoavat sellaisia elinympäristöjä, jotka suurimmasta osasta kaupunkia on siivottu pois. Niissä viihtyvät monenlaiset hyönteiset, sammakkoeläimet ja pikkunisäkkäät.

Joskus hulevesiaiheen kasvien pitää kestää kuivuutta

Pienissä, pohjaltaan läpäisevissä altaissa vallitseva olosuhde on kuivuus. Näihin tulee valita kuivuutta sietäviä kasveja, jotka kuitenkin kestävät myös ajoittaista märkyyttä. Oikeastaan varsin monet kuiviin oloihin sopeutuneet kasvit voivat tehokkaasti hyödyntää vettä silloin harvoin kun sitä on saatavissa, joten tällaisissa imeyttävissä painanteissa, joita voi olla vaikkapa katurakenteen yhteydessä, voidaan käyttää useimpia katuympäristössä muutoinkin kestäviksi havaittuja kasveja.

Vettä enemmän tai vähemmän pysyvästi keräävissä altaissa viihtyvät parhaiten kasvit, jotka ovat sopeutuneet elämään matalassa vedessä ja vesirajassa. Usein hulevesialtaat ja -uomat kaivetaan olevaan maahan, ja ne kasvittuvat nopeasti luontaisesti. Tällöin viherrakentajan tärkeimmäksi tehtäväksi tulee kasvillisuuden kehityksen seuraaminen ja ohjailu esimerkiksi valikoivasti niittämällä.

Hyviksi havaittua luonnonkasveja

Suomalaisista luonnonkasveista hyviksi hulevesiaiheiden kasveiksi on havaittu ajoittaista märkyyttä sietävät lepät ja monet pajulajit. Lukuisat sarat ja vihvilät viihtyvät hyvin vesirajassa ja ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia. Rantaniittyjen kasvit sopivat mainiosti vesirajaan ja sen yläpuolisille alueille. Tutuimpia lienevät suurikokoisimmat kukkivat ruohot: kiitollisesti monenlaisissa ympäristöissä kukkivat punavioletit rantakukat, sinikukkainen rantatädyke, keltakukkainen rantatyräkki, helposti laajojakin kasvustoja muodostava keltakukkainen ranta-alpi ja matalassa vedessä viihtyvät keltakurjenmiekat ja ratamosarpio. Hennompi, mutta pitkään ja runsaasti kukkiva puna-ailakki on myös hulevesialueiden luottokukkijoita. Aikaisin lakastuvat varhaisen kevään kukkijat ovat usein menestyneet huonosti hulevesiaiheissa. Niinpä esimerkiksi luhtalemmikki tai rentukka saattavat väistyä alueelta, jos muut kasvit ovat voimakaskasvuisia.

Myös veden virtaama vaikuttaa kasvilajien valintaan. Korpikaisla, mesiangervo ja ruokohelpi sitovat tehokkaasti ravinteita ja puhdistavat hulevesiä, mutta ne muodostavat helposti laajoja, tiiviitä kasvustoja ja saattava tukkia vähävetisen altaan.

Hulevesialtaiden vettä on puhdistettu mikromuoveista kuivista järviruokonipuista koottujen suodatuspatojen avulla.  Nippuihin kehittyy bakteerien muodostama limainen biofilmi, johon muovihiukkaset tarttuvat. Kasvavat järviruo’ot olisivat tehokkaita ravinteiden sitojia, mutta nekin voivat kasvaa liian rehevästi ja estää veden virtausta.

Lisäksi tulee huomata, että hulevesialtaan ylärajalla ja heti sen ulkopuolella menestyvät monenlaiset tuoreessa maassa viihtyvät kasvit. Sopivia lajeja on sekä Suomessa luonnonvaraisina kasvavissa että vierasperäisissä kasveissa.

Hulevesiaiheiden ongelmakasvit

Hulevesialtaiden hoito edellyttää valppautta ja nopeaa toimintaa, sillä vesialtaita ja painanteita pitkin vesistöissä ja niiden varrella viihtyvät haitalliset vieraskasvit leviävät nopeasti pitkiä matkoja. Vedessä leviävät etenkin kanadanvesirutto ja keltamajavankaali. Rannoilla erityisesti haittaa aiheuttavat jättipalsami, mutta myös lupiinit, jättiputket ja kurtturuusu, kanadanpiiskut ja karhunköynnökset, pihlaja-angervo ja pajuangervot. Jättipoimulehteä on käytetty paljon vesiaiheiden äärellä, mutta sitä ei enää suositella sen runsaan siemenlevinnän takia.

Ongelmalliseksi kasviksi hulevesialtaissa on osoittautunut myös osmankäämi. Se lisääntyy nopeasti pienestäkin juurenpalasta ja on matalassa vedessä ylivoimainen kilpailija, joka tukkii nopeasti altaan. Toisaalta osmankäämin ravinteiden sidontakyky on erinomainen, ja osmankäämiä keräämällä saadaan hulevesistä korjattua runsaasti ravinteita ja siten puhdistettua hulevettä. Myös haarapalpakkoa tulee varoa sen voimakkaan leviämisen takia.

Helsingin alueelliset värit

Valaisinpylvään värin valinta

Uudiskohteet:

  • väri valitaan alueen päävärin mukaan.

Perusparannuskohteet:

  • väri valitaan viereisten pylväiden mukaan silloin, kun uusitaan kappalemäärältään vähäinen määrä pylväitä viereisten tai lähekkäisten pylväiden jäädessä ennalleen
  • väri valitaan alueen päävärin mukaan silloin, kun uusitaan laajempia kokonaisuuksia, katuosuuksia ja alueita.

Valaisinpylvään mallin valinta:

Uudiskohteet:

  • uudisrakentamiskohteissa käytetään ensisijaisesti mallia Helsinki

Perusparannuskohteet:

  • perusparannuskohteissa valitaan vastaava malli kuin viereisissä pylväissä silloin, kun uusitaan kappalemäärältään vähäinen määrä pylväitä viereisten tai lähekkäisten pylväiden jäädessä ennalleen
  • perusparannuskohteissa käytetään vakiopylväitä silloin, kun olemassa olevaa tai sitä vastaavaa mallia ei ole saatavilla

 

Mallin javärin valintaa on selitetty tarkemmin kaupunkitilaohjeessa ja Helsingin ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Tavoitteena on alueen ja kadun yhtenäinen ilme. Alueen pääväri on esitetty lihavoinnilla.

Ripustusvalaisimen valinta:

Valaisimen värinä käytetään yleensä vaaleaa harmaata RAL 7038 Agate Grey. Hankekohtaisesti voidaan perustellusti käyttää alueen pääväriä.

Ripustusvalaisinten ohjeellinen muoto on pohjamuodoltaan ympyrä ja muodoltaan kupoli.  Tarkemmat määritelmät löytyvät kaupunkitilaohjeesta.