Perennat

Perennat ovat ruohovartisia, monivuotisia koristekasveja ja heiniä. Perennojen maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Monien perennojen maanpäälliset osat jäävät lakastuttuaankin pystyyn talventörröttäjiksi.

Perinteisesti perennalajit ja –lajikkeet sommitellaan istutukseksi, jota ylläpidetään säännöllisellä hoidolla. Perinteisessä perennasuunnittelussa tavoitellaan sommitelman hallintaa ja pysyvyyttä, ja se poikkeaa siinä suhteessa uudemmasta dynaamisesta perennasuunnittelusta, jossa istutukset toimivat luontaisen kasviyhdyskunnan tapaan ja kasvilajit ja niiden väliset suhteet ohjautuvat luonnon lainalaisuuksia noudattaen.

Perennoja voidaan istuttaa perinteisiksi perennaryhmiksi, puiden ja pensaiden alle kerrokselliseksi istutukseksi, katualueille, maanpeittokasveiksi nurmikon tilalle, eroosiosuojaksi, hulevesialueille, kukkiville niityille ja viherkatoille. Perinteiset perennaryhmät pääsevät parhaiten oikeuksiinsa näkyvillä paikoilla puistoissa, usein lähellä oleskelualueita. Perennoja ihaillaan läheltä, ja niiden on tarkoitus tarjota katselijalleen kukkaloistoa ja näyttävyyttä. Vältämme niukkalajisia massaistutuksia, ellei yksilajisuudelle ole painavia paikallisia tyylillisiä perusteita. Perennaistutuksiin yhdistämme mielellämme kukkivia sipulikasveja.

Kulttuuriympäristön vaaliminen

Eri aikakausina perennojen käyttötavat ja suunnitteluihanteet ovat vaihdelleet suuresti. Perinteiset, monilajiset perennaryhmät olivat pitkään perennojen ainoita käyttötapoja. Laajat yksilajiset perennaistutukset yleistyivät 1970-luvulla. Dynaamiset perennaistutukset ovat perennasuunnittelun megatrendi vasta 2010-luvun lopulta lähtien, joten vanhempia ympäristöjä kunnostettaessa pohdimme tarkoin dynaamisten istutusten soveltumista kaupunkikuvaan. Jos peruskorjaamme vanhaa puistoa, joka on tunnettu perennaryhmistään, tai perennat ovat oleellinen osa puistoa, noudatamme perennaryhmän peruskorjauksessa alkuperäisiä suunnittelu- ja sommitteluperiaatteita. Perennavalikoimaa ja -lajikkeistoa voimme kuitenkin päivittää Kaupunkikasvioppaan nykyisiä lajisuosituksia vastaavaksi.

Perennat ovat tavallisesti puuvartisia kasveja huomattavasti lyhytikäisempiä. Historiallisia perennakasvikantoja on jäljellä puuvartisia vähemmän, ja ne ovat siksi erityisen arvokkaita. Perinne- ja kulttuuriympäristöissä, kuten kartanopuistoissa, vaalimme niissä kasvavia vanhoja perennalajeja ja -lajikkeita tavoitteellisella kunnostamisella ja pitkäjänteisellä hoidolla

“Helsingin kaupunkikasvioppaassa” ei toistaiseksi ole suosituksia eri aikakausien perennalajistoksi. Kulttuuriympäristön näkökulmasta olisi tärkeää pyrkiä uusien istutusten mahdollisimman suureen aitouteen, jonka selvittämiseksi on tutustuttava juuri kyseessä olevan kohteen taustoihin. Jos tietoa aikaisempien istutusten laadusta ei löydy, käytetään mielellään alkuperäiselle suunnittelijalle ja ajanjaksolle tyypillistä sommittelua ja lajistoa sekä kasvikantoja. Kaikki historian eri kerrostumat ovat arvokkaita, ja perennaistutukset ja niihin liittyvät arvostukset ovat voineet vaihdella suuresti aikojen saatossa. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan ylläpitämään tähän päivään saakka säilyneet vanhat kerrostumat myös uudistusten yhteydessä.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Helsingin kaupunki on sitoutunut edistämään luonnon monimuotoisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan kyse on monimuotoisten elinympäristöjen luomisesta ja niiden oikeanlaisesta hoidosta. “Helsingin kaupunkikasvioppaaseen” olemme koonneet suositukset kaikkein tehokkaimmin perhosia ja mesipistiäisiä, kuten kimalaisia, erakkomehiläisiä ja tarhamehiläisiä, kukilleen houkuttelevista ruohovartisista kasvilajeista. Pölyttäjien kannalta on edullisinta, jos perennaistutus on monilajinen, koostuu eri aikaan kukkivista lajeista ja kukat ovat eri mallisia. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistäminen kasvi-istutusten avulla toteutuu varmimmin suosimalla kotimaisia luonnonkasveja: ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja.

Kukkivilla perennoilla on tärkeä merkitys kaupunkiluonnolle, sillä kukkivat kasvit houkuttelevat muunmuassa perhosia ja pölyttäjiä. Suosimalla eri aikaan kukkivia kasveja varmistamme eliöiden ravinnonsaannin koko kasvukauden ajaksi. Monet ruohovartiset kasvit voivat olla ravintokasveja myös talvisaikaan: talventörröttäjinä säilyvät kasvit tarjoavat linnuille ja monille hyönteisille siemenravintoa, ja lakastuneet kukinnot ovat huurteisina ja lumen peittäminä myös katseenvangitsijoita. Kotimaiset luonnonkasvit ovat kaupunkieliöstön kannalta paras vaihtoehto, kun halutaan edistää monimuotoisuutta.

Luonnonperennojen käyttö on hyvä vaihtoehto esimerkiksi luonnonmukaisilla rannoilla ja ääriolosuhteissa. Ruohovartisia, kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistäviä monivuotisia kasveja käytämme myös niinsanotuissa uusympäristöissä kuten niityillä, pientareilla ja viherkatoilla. Helsingissä haitallisia vieraslajeja emme istuta, ja poistamme peruskorjausten yhteydessä aiemmin istutetut, haitallisiksi osoittautuneet vieraskasvit.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maaperän aktiivinen hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää: ”kasveja ei tarvitse hoitaa, vaan maata”. Pyrimme jättämään kuivat kukkavanat törröttämään talveksi, jolloin ne tarjoavat suojaa talvehtiville hyönteisille ja linnuille. Lopuksi silppuamme lakastuneet kasvustot eloperäiseksi katteeksi edistämään maaperäeliöstön hyvinvointia. Tarvittaessa ruokimme maaperäeliöstöä myös lehtikompostia lisäämällä.

Kiertotalouden huomioiminen

Kasvualustan hoito ja eloperäisen aineksen hyödyntäminen on oleellista dynaamisten perennaistutusten hoitoa. Hyödynnämme kaupungin puistoista kertyvää, kompostoitua viherjätettä hoidossa, ja saamme sitä tällä tavoin kiertoon. Kierrätyskasvualustoja ei voi käyttää rikkakasvien siemenpankin takia. Emme käytä maatumattomia katekankaita.