Tila: Luonnos

Seulomaton metsän pintamaa

Käyttötarkoitus

Soveltuu käytettäväksi sellaisenaan mm. metsäpohjan vauriokohteissa, metsityksissä esimerkiksi meluvalleilla, metsäalueiden maisemoinneissa ja metsäpolkujen reunojen täytöissä.

Tuotekuvaus

Valikoidusta metsämaista kerättyä pintamaata. Tuotteelle ei ole määrittely kivennäisaine- tai ravinnesisältöä. Pintamaata valikoidaan eri metsätyypeiltä. Sen saatavuus vaihtelee ja saatavia määriä ja laatuja voi kysellä valmistajalta.

Raaka-aineet ja valmistus

Seulomaton pintamaa, varastoitu aumassa. (Asetuksen 964/2023 mukainen ainesosaluokka 1)

Käyttöohje

Koska tuotteessa on kiviä ja juuria sekä muita kasvien osia, alueen pinta ei näytä alussa viimeistellyltä. Se kasvittuu kuitenkin yleensä nopeasti juurien ja siemenpankin ansiosta ilman kylvöä. Pinnan epätasaisuus parantaa vesien imeytymistä ja kasvittumista. Jos kohteen tulee olla heti viimeistellyn näköinen, voidaan pintaan levittää ohut kerros kohteen kasvillisuustyyppiin sopivaa seulottua kierrätyskasvualustatuotetta tai kuorikatetta. Karujen metsäalueiden viimeistelyyn tulee valita vastaavalta kasvillisuutyypiltä talteenotettua pintamaata.

Hiilijalanjälki

Lehtipuumulta

Käyttötarkoitus

Soveltuu lehtipuuistutuksiin lukuun ottamatta kasvualustan pintakerrosta. Suositellaan käytettäväksi peittokerroksen kanssa esimerkiksi peittämällä pinta nurmikkomullalla 10 cm.

Tuotekuvaus

Lehtipuumulta on hieman savisempaa kuin Tuoreen niityn kasvualusta tai Nurmikko- ja lehtipuumulta. Korkea savespitoisuus vaikeuttaa kasvualustan työstöä, erityisesti tasausta, minkä takia sen päälle suositellaan peittokerrosta helpommin työstettävästä kasvualustasta. Lehtipuumultaresepti perustuu pitkäaikaisin havaintoihin Talissa tehdyistä ja hyväksi havaituita lehtipuumullista.

Kivennäismaan raekoostumukselle on asetettu rakeisuuden tavoitearvot, jotka esitetään kuvassa.

Orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee 4 – 14 paino %.

Liukoisten ja vaihtuvien ravinteiden pitoisuus: fosfori 5 – 30 mg/l, liukoinen typpi 15 – 100 mg/l.

Sisältää maaperän siemenpankkia ja juurenpalasia sekä tuulilevinteisiä rikkakasvien siemeniä.

Raaka-aineet ja valmistus

Valmistetaan valikoiduista pintamaista. Lisäksi voidaan käyttää käytettyä hiekkalaatikkohiekkaa, käytettyä hiekoitussepeliä tai vastaavaa, tutkittua materiaalia sekä viherkompostia ja/tai rakennushankkeiden ylijäämänä muodostuvaa kaivuturvetta. (Asetuksen 964/2023 mukaiset ainesosaluokat 1 ja 3)

Valmistetaan raaka-aineet sekoittamalla ja välppäämällä ja seulomalla 25 mm:n seulalla jollei toisin mainita.

Varastoidaan aumoissa, joiden pinnalle kehittyvä kasvillisuus torjutaan mekaanisesti varastoinnin aikana, viimeistään valtalajiston kukinnan alettua.

Käyttöohje

Kasvualusta levitetään suunnitelman mukaisena kerroksena muokatun pohjamaan päälle. Kasvualustaa ei tiivistetä kerroksittain (vain istuttamiseen tarvittavissa määrin) eikä tasoiteta. Päälle levitettävän nurmikkomullan levityksen yhteydessä tehtävä tiivistäminen viimeistelee pinnan. Kasvualustan alapuolisen maaperän ominaisuudet vaikuttavat ominaisuuksiin.

 

Hiilijalanjälki

Nurmikko- ja lehtipuumulta

Käyttötarkoitus

Nurmikoille RAMS R2 – R4 sekä lehtipuille.

Tuotekuvaus

Kivennäisaineksen rakeisuuden, ravinteisuuden sekä orgaanisen aineksen pitoisuuden tavoitearvojen suhteen samanlainen kuin tuoreen niityn kasvualusta.

Kivennäismaan raekoostumukselle on asetettu rakeisuuden tavoitearvot VYL rakeisuustyyppi A (kuva).

Orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee hehkutushäviö vaihtelee 6 – 14 paino %.

Liukoisten ja vaihtuvien ravinteiden pitoisuus: fosfori 5 – 30 mg/l, liukoinen typpi 15 – 100 mg/l.

Sisältää maaperän siemenpankkia ja juurenpalasia sekä tuulilevinteisiä rikkakasvien siemeniä.

Raaka-aineet ja valmistus

Valmistetaan valikoiduista pintamaista. Lisäksi voidaan käyttää käytettyä hiekkalaatikkohiekkaa, käytettyä hiekoitussepeliä tai muuta vastaavaa, tutkittua materiaalia sekä viherkompostia ja/tai rakennushankkeiden ylijäämänä muodostuvaa kaivuturvetta. (Asetuksen 964/2023 mukaiset ainesosaluokat 1 ja 3)

Kasvualusta valmistetaan raaka-aineet sekoittamalla ja välppäämällä ja seulomalla 25 mm:n seulalla jollei toisin mainita.

Kasvualusta on varastoitu aumoissa, joiden pinnalle kehittyvä kasvillisuus torjutaan mekaanisesti varastoinnin aikana, viimeistään valtalajiston kukinnan alettua.

Käyttöohje

Kasvualusta levitetään suunnitelman mukaisena kerroksena muokatun pohjamaan päälle. Kasvualustan alapuolisen maaperän ominaisuudet vaikuttavat kehittyvän nurmikon ominaisuuksiin.

 

Hiilijalanjälki

 

Kiertotalousniitty kuiville niityille

Käyttötarkoitus

Tiiviiseen kaupunkirakenteeseen rakennettaville kuiville niityille, joilla ei tarvita luontaista siemenpankkia. Kylvetään niittysiemenseoksella mikäli pohjamaa ei sisällä siemenpankkia.

Tuotekuvaus

Rakeisuuden ja ravinteisuuden sekä orgaanisen aineksen pitoisuuden tavoitearvojen suhteen samanlainen kuin kuivan niityn ja havupuuistutusten kasvualusta.

Kivennäismaan raekoostumukselle on asetettu rakeisuuden tavoitearvot, jotka esitetään kuvassa .

Orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee 4 – 14 paino %.

Kasvualustan liukoisten ja vaihtuvien ravinteiden pitoisuus: fosfori 5 – 25 mg/l, liukoinen typpi 10 – 60 mg/l.

Sisältää vain vähän tai ei ollenkaan maaperän siemenpankkia tai juurenpalasia. Sisältää tuulilevinteisiä rikkakasvien siemeniä.

Raaka-aineet ja valmistus

Valmistetaan käytetystä hiekkalaatikkohiekasta, käytetystä hiekoitussepelistä tai muusta vastaavasta, tutkitusta materiaalista sekä viherkompostista ja/tai rakennushankkeiden ylijäämänä muodostuvasta kaivuturpeesta tai pintamaasta. (Asetuksen 964/2023 mukaiset ainesosaluokat 1 ja 3)

Valmistetaan raaka-aineet sekoittamalla ja välppäämällä sekä seulomalla 25 mm:n seulalla jollei toisin mainita.

Kasvualusta on varastoitu aumoissa, joiden pinnalle kehittyvä kasvillisuus torjutaan mekaanisesti varastoinnin aikana, viimeistään valtalajiston kukinnan alettua.

Käyttöohje

Kasvualusta levitetään suunnitelman mukaisena kerroksena muokatun pohjamaan päälle. Kasvualustan alapuolisen maaperän ominaisuudet vaikuttavat kehittyvän niityn ominaisuuksiin.

 

Hiilijalanjälki

Kiertotalousniitty tuoreille niityille

Käyttötarkoitus

Suositellaan tiiviiseen kaupunkirakenteeseen rakennettuihin kohteisiin, joissa ei tarvita luontaista siemenpankkia. Kylvetään niittysiemenseoksella, mikäli pohjamaa ei sisällä siemenpankkia.

Tuotekuvaus

Rakeisuuden ja ravinteisuuden sekä orgaanisen aineksen pitoisuuden tavoitearvojen suhteen samanlainen kuin tuoreen niityn kasvualusta.

Kivennäismaan raekoostumukselle asetettu tavoitearvo on VYL rakeisuustyyppi A (kuva).

Orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee 4 – 14 paino %.

Kasvualustan liukoisten ja vaihtuvien ravinteiden pitoisuus: fosfori 5 – 30 mg/l, liukoinen typpi 15 – 100 mg/l.

Sisältää vain vähän tai ei ollenkaan maaperän siemenpankkia tai juurenpalasia. Kasvualusta sisältää tuulilevinteisiä rikkakasvien siemeniä.

Raaka-aineet ja valmistus

Valmistetaan käytetystä hiekkalaatikkohiekasta, käytetystä hiekoitussepelistä tai muusta vastaavasta, tutkitusta hietapitoisesta materiaalista sekä viherkompostista ja/tai rakennushankkeiden ylijäämänä muodostuvasta kaivuturpeesta tai pintamaasta. (Asetuksen 964/2023 mukaiset ainesosaluokat 1 ja 3)

Valmistetaan raaka-aineet sekoittamalla ja välppäämällä sekä seulomalla 25 mm:n seulalla jollei toisin mainita.

Varastoidaan aumoissa, joiden pinnalle kehittyvä kasvillisuus torjutaan mekaanisesti varastoinnin aikana, viimeistään valtalajiston kukinnan alettua.

Käyttöohje

Kasvualusta levitetään suunnitelman mukaisena kerroksena muokatun pohjamaan päälle. Kasvualustan alapuolisen maaperän ominaisuudet vaikuttavat kehittyvän niityn ominaisuuksiin.

 

Hiilijalanjälki

 

Tuoreen niityn kasvualusta

Tuoreen niityn kasvualustaa on aikaisemmin valmistettu nimellä Kivikon niitty I.

Käyttötarkoitus

Luonnonmukaisten kaupunkiniittyjen rakentamiseen. Voidaan käyttää myös nurmikon kasvualustana.

Tuotekuvaus

Kivennäismaan raekoostumukselle on asetettu rakeisuuden tavoitearvot VYL rakeisuustyyppi A (alustava).

Orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee 6 – 14 paino %.

Kasvualustan liukoisten ja vaihtuvien ravinteiden pitoisuus: fosfori 2 – 30 mg/l, liukoinen typpi 15 – 100 mg/l.

Sisältää maaperän siemenpankin ja juurenpalasia sekä tuulilevinteisiä rikkakasvien siemeniä.

 

Raaka-aineet ja valmistus

Valmistetaan tutkituista, valikoiduista pintamaista välppäämällä ja seulomalla 25 mm:n seulalla, jollei toisin mainita. (Asetuksen 964/2023 mukainen ainesosaluokka 1)

Kasvualusta on varastoitu aumoissa, joiden pinnalle kehittyvä kasvillisuus torjutaan mekaanisesti varastoinnin aikana, viimeistään valtalajiston kukinnan alettua.

Käyttöohje

Kasvualusta levitetään suunnitelman mukaisena kerroksena muokatun pohjamaan päälle. Kasvualustan alapuolisen maaperän ominaisuudet vaikuttavat kehittyvän niityn ominaisuuksiin.

Hiilijalanjälki

Tuotteen hiilijalanjälki muodostuu… ja on xxx.

Kaupunkiopastuksen periaatteet

Fyysisten opasteiden ja opastekokonaisuuksien suunnittelu

Opasteet ja opastekokonaisuudet suunnitellaan käyttäjälähtöisesti ja kohteeseen sopiviksi. Opatuksen tarve voi syntyä useista eri syistä, esim. tiedon lisääminen, esteettömyys, tunnettuvuuden lisääminen, vanhojen opasteiden päivittäminen tai uusiminen ja uuden ympäristön opastaminen jne.

Erilaiset opastetyypit muodostavat malliston, ns. opasteperheen, johon kuuluvat opasteet toimivat ja palvelevat käyttäjää eri ominaisuuksin. Opastetyyppejä voivat olla mm. kartta- ja infotaulut, suuntaviitat, reittivahventeet ja merkinnät. Erikoisopasteita voivat olla mm. ääniopasteet ja esteettömät kohopinta-opasteet.

Opastekokonaisuuksien suunnitteluun kuuluvat konseptointi, sijoitussuunnitelmat, graafinen suunnittelu, sisältösuunnittelu ja muotoilu.

Opastetyypit

Jokaisen opasteen tulee olla sisällöltään tarkoituksenmukainen ja kullakin opastetyypillä on tietyt ominaisuudet, kts. kuva “Opastetyypit”.

  • Koontiopaste:
    Koontiopasteesta saa käsityksen koko alueen mittakaavasta ja etäisyyksistä. Koontiopasteen tietojen avulla käyttäjä voi tutkia mahdollisia kohteita ja suunnitella kuljettavan reitin.
  • Alueopaste:
    Alueopaste on pienempi kuin koontiopaste. Se sisältää aluekartan, julkisen liikenteen tiedot ja lähialueiden kohteiden opastuksen.
  • Suuntaopaste:
    Suuntaopaste tukee koonti- ja alueopasteilla valittuja ja suunniteltuja reittejä ja auttaa käyttäjää pitämään oikean suunnan.
  • Ohjaava opaste:
    Ohjaava opaste sisältää vain yhden tai kahden kohteen tiedot, suunnan ja etäisyyden.
  • Kohdeopaste:
    Kohdeopaste kertoo kohteen historian, taustan ja tarinan.
  • Yksittäinen palvelu:
    Yksittäisen palvelun merkki kertoo käyttäjälle tarkennetun tiedon esim. WC, metro, esteetön kulku tai vaikkapa kulttuuripalvelu.
  • Vahvenne:
    Vahvenne tukee ja ohjaa kulkijan matkaa valitulla reitillä.

(Opastukseen luetaan myös sähköiset opastenäytöt ja ohjaavat materiaalit ja äänet)

OPASTEIDEN SIJOITTAMINEN

Opasteet sijoitetaan niin, että ne on helppo havaita. Opasteet sijoitetaan esteettömästi ja ne seuraavat katseen suuntaa kulkureiteillä. Opaste ei saa olla esteenä kulkureitillä, eikä sitä lukeva henkilö saa estää ohikulkua. Läheltä luettavat opasteet sijoitetaan noin 1400–1600 mm:n, korkeudelle. Opastuksessa tavoitellaan kattavuutta niin, että esim. reitin opastus jatkuu katkeamatta.

Opasteiden sijoittelua suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös opasteen sisällön asettamat vaatimukset. Esimerkiksi kattavamman alueen opastusjärjestelmää esittävät opastepylväät asetetaan risteyksiin, joissa eri kulkumuotojen reitit kohtaavat, tai muihin vastaaviin paikkoihin, joissa on luonnollista hakea yksityiskohtaisempaa tietoa. Matkan aikana tiedon seuraamisen tulee olla nopeaa ja helppoa. Paikallisen reittitiedon viitat sijoitetaan reittien varrelle, jotta kulkija voi seurata reittiä siltä eksymättä.

OPASTEIDEN ULKOASU

Helsingin opasteilla on yhtenäinen ilme ja ne sopivat ympäristöönsä. Opasteet täyttävät myös visuaaliselta ilmeeltään esteettömyyden vaatimukset. Opastekokonaisuuksien väritys on yhtenäinen, ja opasteen taustan ja sisällön välisen tummuuskontrastin tulee erottua selkeästi. Tunnusvärejä voidaan käyttää antamaan lisätietoa opaste- tai reittikokonaisuudesta.

Opasteen ympäristössä tulee olla riittävä, tasainen ja häikäisemätön valaistus. Jos opaste on sisältäpäin valaistu, pohjan on oltava tumma ja kirjainten vaaleat. Pinta ei saa kiiltää tai heijastaa valoa.

Opasteen taustan ja sisällön välisen tummuuskontrastin tulee olla mahdollisimman suuri. Parhaiten näkyvät vaaleat kirjaimet tummalla pohjalla.

Kalusteet ja opastetelineet

Helsingin opastushankkeissa käytetään lähtökohtaisesti olemassa olevia kalusteita ja opastetelinemalleja, kts. kaupunkikalusteet/opasteet. Jos opastuksessa ilmenee tarve suunnitella uusia rakenteita, on niiden noudatettava Helsinki-ilmeen pääperiaatteita, kts. Helsinki-ilmeen muodostajat.

Rakenteellinen muotoilu

Opasteiden kotelon tai levyn, informaatio-osan, kiinnikkeiden sekä sähkölaitteiden ja muiden osien tulee kestää opasteen sijoituspaikan ympäristöolosuhteet. Ensisijaisesti huomioon otettavia haasteita asennuspaikoilla ovat pöly, mekaaninen rasitus, kosteus, pakkanen, tuuli, auringonvalo (UV-säteily), ilman lämpötila sekä mahdollisesti laitteiden oma lämmöntuotanto.

Materiaalivalinnat ja pintakäsittelyt tehdään Kaupunkikalusteohjeen suositusten mukaisesti.

Opasteen graafisen, kuvia ja tekstejä sisältävän pinnan määritys tehdään siten, että pinta kestää ulkotilojen vaativat olosuhteet. Pintamateriaali on kiiltämätön ja heijastamaton.

Esteetön opastus

Esteetön opastus toteutuu, kun

  • opasteet sijaitsevat helposti havaittavassa paikassa, opasteen tekstisisältö sopivalla korkeudella
  • opasteen kohdalla on häikäisemätön ja riittävä valaistus
  • opasteet sijaitsevat kulkureitin sivussa ja niiden ääreen on esteetön pääsy
  • opasteen teksti tai symboli erottuu tummuuskontrastina taustastaan
  • opasteen pinta on himmeä ja häikäisemätön
  • kulkureiteillä käytetään opastavia materiaaleja
  • kulkureitti erottuu tummuus- ja materiaalikontrastilla ympäristöstä

Opastettavalle alueelle on mahdollisesti laadittu alueellinen esteettömyyssuunnitelma, jossa määritellään alueelliset esteettömyyden tasovaatimukset, perus- ja erikoistason alueet sekä esteetön reitti.

OPASTEIDEN SISÄLTÖ

Opasteiden sisältä muodostuu pääosin kartoista, piktogrammeista, kuvista ja tekstisisällöistä. Visuaalinen ilme noudattaa Helsingin kaupungin graafista ohjeistusta.

Graafinen ilme ja typografia

Opasteissa käytettään kauttaaltaan Helsingin omaa kirjaintyyliä; Helsinki Grotesk -fonttiperheen leikkauksia. Riviväli on 100 % pistekoosta.  Opasteissa suositaan Helsinki Grotesk Medium -leikkauksen käyttämistä.

Sopivat kirjasinkoot ovat:

  • väh. 15 mm: opasteet, joita luetaan niiden välittömässä läheisyydessä
  • 25-40 mm: sijainti- ja suuntaopasteet, joita luetaan muutaman metrin etäisyydeltä.
  • 70-100 mm: opasteet, jotka luetaan 1-3 m etäisyydeltä
  • 100 mm: yli kahden metrin korkeudella sijaitsevat opasteet

Opastepiktogrammeja käytetään opastamiseen

Erilaisia opasteita, viittoja ja niiden informaatiota on helpompi ymmärtää, kun opastekohteet esitetään kuvasymboleilla eli opastepiktogrammeilla. Siksi kaikki tärkeät kohteet opastetaan Helsingissä nimenomaan opastepiktogrammeilla. Eri kieliversioiden sijaan kannattaa aina miettiä voiko pitkien tekstien sijaan kokonaan, tai tekstien tukena, hyödyntää kaikille ymmärrettävämpiä opastepiktogrammeja.

Kartat

Karttojen suunnittelussa suositellaan hyödynnettävän paikkatieto-ohjelmia, jotta reitit ym. kohdetiedot voidaan tarvittaessa viedä erilaisiin verkkopalveluihin. Paikkatiedon hyödyntäminen auttaa myös esim. reitistön suunnittelu- ja rakentamistyössä sekä helpottaa opastusaineistojen ylläpito- ja päivitystyössä. Karttojen ulkoasu noudattaa mm. puistokohteissa ennalta määriteltyä visuaalista tyyliä (kts. Luonto- ja virkistysalueiden opastus). Kartan tyyliä voi kuitenkin tapauskohtaisesti kehittää tarkoituksenmukaista lopputulosta parhaiten palvelevaksi.

Suunnittelutiedon tallentaminen

Älykäs kaupunkiopastaminen projektissa (2021–2022) on luotu tietomalli ja ohjeistus, kuinka opasteiden ominaisuustiedot tallennetaan. Tietomalli (Cityinfra) mahdollistaa jatkossa opasteiden hallitumman koordinoinnin sekä kehittämisen, että ylläpidon kannalta.

Tietomalliin tallentaminen (lisätään ohjeet myöhemmin)

Lisäksi huomioitava myös suunnitteluaineistojen tallentaminen kaupungin käyttämään aineistopankkiin.

Katupuut ja raitioliikenne, mitoitusohje

Yleistä

Puut ovat yksilöitä, joiden koko ja muoto vaihtelevat. Samankin lajikkeen eri yksilöt kasvavat eri kokoisiksi olosuhteista riippuen. Kapeakasvuisiksi kutsutaan yleisesti myös lajeja ja lajikkeita, joiden latvuksen leveys on tässä ohjeessa käytettyjä mittoja leveämpi.

Tässä ohjeessa on käytetty seuraavia mittoja.

  • Suurten puiden latvuksen leveys on noin 5 – 7 m sekä kapeakasvuisemmilla lehmuslajikkeilla että katupuuksi kasvatettavilla leveämmillä lajikkeilla.
  • Kapeiden puiden latvuksen leveys on pylväshaavalla noin 3 – 3,5 m ja osalla kapeita puulajeja noin 4 – 4,5 m.
  • Puiden korkeus täysi-ikäisenä on vähintään noin 15 – 18 m silloin, kun kasvualustatilavuus on riittävä eikä rajoita puun kasvua.

Latvuksen leveydellä ei ole merkitystä puun kasvualustatarpeen kannalta. Kasvualustan toimiva syvyys on noin yksi metri. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puiden sijoitteluun vaikuttavat mm. raitioliikenteen sähkön ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväät. Puiden sijoittelussa on huomioitava liikenteen näkemäalueet voimassaolevan ohjeistuksen ja määräysten mukaisesti. Puut pyritään yleensä sijoittamaan istutuskaistalle tasavälein, myös muunlaiset ratkaisut ovat mahdollisia

Rata- ja ratasähköturvallisuus asettavat vaatimuksia niin oksista vapaana pidettävälle alueelle kuin työskentelylle rata-alueella.

Raitiotien läheisyydessä puiden latvustoa täytyy pienentää leikkaamalla. Puiden vuosittainen leikkaaminen synnyttää kustannuksia, ja rata-alueella turvallisuuteen liittyvät näkökohdat nostavat tätä kustannusta.

Raitioliikenteen turva-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä hoitotoimenpiteet on tehtävä silloin, kun raitioliikennettä ei ole: joko öisen tauon aikana tai vaihtoehtoisesti katkaisemalla liikenne hoidettavalta linjalta työn ajaksi. Raitioliikenteen ajojohdinrakenteista on katkaistava jännite ja ne on työmaadoitettava hoitotöiden ajaksi.

Visuaaliset laatuvaatimukset


Suunniteltaessa puita katuympäristöön on yleensä toiveena näyttävät, hyvinvoivat, täysikokoiset puut. Puiden koko täysi-ikäisenä sekä täysikasvuisen latvuksen muoto ja ulkonäkö raiteiden läheisyydessä riippuu kasvualustan tilavuudesta sekä oksista vapaana pidettävän alueen koosta eli ympäristön teknisistä laatuvaatimuksista.

Puita voidaan katualueella sijoittaa lukemattomin eri tavoin katutilaan. Täysikokoisia puita on helpointa saada katutilaan silloin, kun istutusalueet ovat leveitä tai kun ne sijaitsevat kauempana raideliikenteen tilavarauksista. Tällöin myös puiden leikkauskustannukset ovat pienemmät.

Tekniset laatuvaatimukset
Määräykset

Tässä ohjeessa määritetyt mitat ja etäisyydet on tarkistettu ja sovellettu EN50122-2 määräyksistä ja ohjeistuksista. Lisäksi tämän ohjeistuksen apuna on käytetty SFS sähköturvallisuuden määräyksiä ja ohjeita ja Saksan BOStrab määräyksiä.

Rataturvallisuus

Raitioliikenteen turvallisen kulun varmistamiseksi, henkilöturvallisuuden takaamiseksi ja raitiovaunun eri osien rikkoutumisen estämiseksi on katupuut istutettava tarpeeksi etäälle raitiotien alueesta.

Raitiotien turvallisuuden takaamiseksi on raitioliikenteeseen tehty kaksi määräävää aluetta. Niille ei saa sijoittaa/rakentaa tai sinne ei saa tulla/kasvaa kiinteitä tai väliaikaisia esteitä tai rakenteita. Nämä alueet ovat: ATU = aukean tilan ulottuma, joka on raitiovaunun dynaaminen rungon vaatima tila ja ViVa = virroittimen vaara- alue, joka sisältää virroittimen dynaamiset liikkeet ja sähköturvallisuuden vaatimat suojaetäisyydet.

Työssä esitetään ViVan ulkopuolelle 1 m:n turva-alue. Samaa yhden metrin turvaetäisyyttä noudatetaan ajojohdinrakenteiden muissakin osissa, kuten esimerkiksi ratasähköpylväät (yhteiskäyttö/ratasähkö), kannatinvaijerit tai orsirakenteet.

Aukean tilan ja virroittimen vaara-alueen korkeudet on ilmoitettu kiskon mittapisteestä ja leveydet on ilmoitettu sekä raiteen keskilinjasta että kiskon mittapisteestä.

Ratasähköturvallisuudessa määritettyä ajojohdon katkeamisen aiheuttamaa vaara-aluetta (VaTu, 4 metriä raiteen keskilinjasta) ei katupuiden yhteydessä tarvitse noudattaa, koska puun ei katsota olevan sähköjohdin.

Katupuiden sijoituksessa, lajin valinnassa sekä hoidossa on huomioitava, ettei puun lehvästö saa tulla ATU:n tai ViVa:n sisäpuolelle. Puiden tai kasvillisuuden oksastot voivat kasvaa ViVa:n viereisen turva-alueen sisäpuolelle, mutta ne on karsittava sieltä pois ennen seuraavan kasvukauden alkua.

Kaarteissa ATU:n alueeseen tai leveyteen lisätään kaarteen aiheuttaman levennyksen mitta= e. ViVa-alueeseen ei tarvitse lisätä e-mittaa.

Kun puiden lehvästöjen leikkaus tai muu puihin kohdistuva toimenpide tehdään 2,7 metriä lähempänä ajojohdinrakenteita, on ajojohtimen oltava jännitteetön ja työmaadoitettu. Käytännössä tämä määräys koskee kaikkia niitä puihin kohdistuvia toimenpiteitä, joita tarvitaan radan vieressä kasvaville puille.

Ohjeet

Näkemät

Katupuiden sijoituksessa on huomioitava, että raitioliikennettä ajetaan näkemäperusteisesti. Kuljettaja säätää nopeutensa näkemäalueensa mukaan. Yhtenäinen puukaista muodostaa näkemäesteen, joka aiheuttaa vaaratilanteita risteys- ja suojatiealueilla. Suunnittelussa on riittävän aikaisessa vaiheessa huomioitava tämä ja tarvittaessa puiden istutusväliä on harvennettava ennen risteys- tai suojatiealuetta. Raitioliikenteen alustavat näkemäohjeet on määritelty Raide-jokerin yhteydessä (Ohje päivittyy pääkaupunkiseudun raitiotiesuunnittelu -ohjeeseen.)

Ratasähköpylväiden ja yhteiskäyttöpylväiden rakenteet

Ratasähköpylvään tai yhteiskäyttöpylvään etäisyys voi suoralla radalla vaihdella välillä 20 m – 35 m. Vaihtelua on usein risteysväleittäin, jotta pylväät saadaan risteyskohdissa sovitettua optimaalisesti. Ajolangat voivat olla kannatinlankaperustaisia tai orsirakenneperustaisia.

Rakenteet maan alla

Yhteiskäyttöpylväiden ja valaisinpylväiden kaapeleiden suojaputket sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle ajoradan, pyörätien, jalkakäytävän tai erotuskaistan kohdalle. Suojaputki tuodaan vain pylvään kohdalla istutuskaistalle.

Myös muun kunnallistekniikan (vesihuolto, kaukolämpö jne.) kadunsuuntaiset johdot sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle.

Kadun poikki menevät johdot sijoitetaan puiden väliin siten, että niiden huoltaminen aukikaivamalla on mahdollista puiden juuria vahingoittamatta. Ensisijaisesti poikittaiset johdot pyritään sijoittamaan risteysalueille.

Yhteiskäyttöpylväillä on suurikokoinen jalusta. Sen koko vaihtelee, esim. noin 2,4 x 2,4 m. Jalustan alle ja ympärille tehdään perustusrakenteet, joten koko rakenne vie maan alla tilaa noin 4 x 4 m. Kapeammilla istutuskaistoilla on huomioitava, että pylvään perustus rajoittaa kasvualustatilavuutta.

Pylvään jalusta voidaan korvata porapaalulla, mikäli kallio sijaitsee tarpeeksi lähellä maanpintaa. Tämä on kallis ratkaisu, jota voidaan harkita käytettävän erikoistilanteissa (esim. kun sijoitetaan ratasähköpylväitä olemassa olevien puiden väliin). Mitoitus on tapauskohtainen.

Leikkauskuvissa on esitetty puiden kasvualustan ympärillä tila, johon ei sijoiteta maanalaisia rakenteita. Näin erilaiset rakenteet pystytään kaivamaan esiin ilman, että puun juuristo vaurioituu.

Istutuskaistan leveys on 5 m

Istutuskaista leveyden ollessa 5 m puiden latvuksia täytyy leikata vuosittain (mitoituskuvat 1 (kuva) ja 2 (kuva)). Leikkaustarve on kuitenkin vähäisempi kuin tätä kapeammalla istutuskaistalla. Kasvualusta sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Käytettäessä viisi metriä leveää istutuskaistaa etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Viiden metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 8 m istutusväli, pylväät 24 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 8 m istutusväli, pylväät 32 m välein, pylväiden välissä neljä puuta
  • 9 m istutusväli, pylväät 27 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 8,5 metriä. 8 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten tuossa vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Istutuskaistan leveys on 4 m

Istutuskaistan leveyden ollessa 4 m puiden latvuksia täytyy pienentää vuosittain (mitoituskuvat 3 (kuva) ja 4 (kuva)). Leikkaustarve on suurempi kuin tätä leveämmällä istutuskaistalla, mikä aiheuttaa kustannuksia. Latvuston voimakas pienentäminen heikentää puun elinvoimaisuutta etenkin puun vapaan runkokorkeuden nostovaiheessa. Latvus jää pienemmäksi kuin leveämmillä kaistoilla eikä kehity lajityypilliseen muotoonsa. Neljän metrin istutuskaista ei ole puille optimaalinen. Sitä käytetään vain, jos mahdollisuutta leveämpään ei ole. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Neljä metriä leveää istutuskaistaa käytettäessä etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla. Näiden molempien rakenteiden leveys raitiokiskojen keskilinjasta ajoradan reunakivilinjaan on sama, 5,5 metriä.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Neljän metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 11, 5 metriä. 10 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puut raitioliikenteen pysäkillä, pysäkin leveys 4,25 m

Sijoitettaessa pysäkille puita noudatetaan Helsingin tyyppipiirustussarjan piirustusta nro 30187/706 (Mitoituskuvat 5 (kuva) ja 6 (kuva)).

Pysäkin kantavalla kasvualustalla leikkausluiskat ovat 2:1.

Pysäkillä on käytettävä kantavaa kasvualustaa ja pääosin kivettyä pintaa. Puiden veden saanti on heikompaa kuin raideosuudella, joten pysäkin puut jäävät raideosuuden puita pienikokoisemmiksi.

4 metriä leveät ja sitä leveämmät istutuskaistat liittyvät luontevasti raitiotiepysäkkiin, jolla on puita. Etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä.

Istutuskaistan leveys on 3,5 m

Istutuskaista ollessa 3,5 metriä ainoastaan kapeakasvuiset, pylväsmäiset puut ovat mahdollisia (mitoituskuvat 7 (kuva) ja 8 (kuva)). Pylväspuun latvus saa kasvaa melko vapaasti. Latvuksen leikkaustarve on vähäinen. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille luiskakaltevuudella 1:1.

Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla leveälatvuksisen puun latvuksen leikkaaminen olisi jatkuvaa, ja oksistoa olisi vaikeaa ja kallista pitää poissa vapaana pidettävältä alueelta. Puun ulkonäkö kärsii, koska oksat jouduttaisiin poistamaan käytännössä kokonaan 8 metrin korkeuteen kiskojen puolelta. Puun menestymiseksi rungon ja lehvästön suhde tulisi olla sellainen, että lehvästöä on vähintään noin 2/3 ja runkoa enintään noin 1/3 puun korkeudesta. Leveämpilatvuksiset puut eivät todennäköisesti menestyisi liian vähäisen ja toispuoleiseksi jäävän lehvästön takia.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 m. Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 13,5 metriä. 10 metrin istutusväli on selvästi alle laskennallisen kasvualustatarpeen, joten puut jäävät selvästi normaalikokoaan pienemmäksi. 13 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten siinäkin vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Molemmat vaihtoehdot ovat pylväspuulle harvoja, eivätkä puut muodosta voimakasta viherelementtiä. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Koko katutilan leikkaukset, esimerkkejä

Neljässä leikkauksessa (mitoituskuvat 9 (kuva), 10 (kuva), 11 (kuva) ja 12 (kuva)) on kuvattu muutamia erilaisia vaihtoehtoja sijoittaa puita katutilaan. Valitut vaihtoehdot ovat esimerkinomaisia, erilaisia variaatioita puiden määrän ja istutuskaistojen leveyden suhteen on monia. Vaihtoehdoilla katutilan visuaalisesta ilmeestä muodostuu erilainen.

Leikkausten avulla on selvitetty sitä, miten eri levyiset istutuskaistat vaikuttavat koko katutilan mitoitukseen ja puuston latvuksen muotoon sekä ylläpidon tarpeeseen.

Puurivin sijoittuminen katutilassa vaikuttaa määräävästi latvuksen leikkaustarpeeseen sekä siihen, miten leveä ja luonnollisen muotoinen latvus voi olla, vaikka kasvualustatila ei muuttuisi.

Kaistojen määrä, jalkakäytävät sekä pyörätiet ovat kussakin vaihtoehdossa saman levyiset ja niitä on jokaisessa vaihtoehdossa sama määrä. Tämä helpottaa kuvien vertailua.

Neljä puuriviä, katutilan leveys 45 metriä

Esimerkissä reunimmaiset puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä, ja keskimmäiset raiteiden vierellä (mitoituskuva 9 (kuva)). Leikkauskuvassa on esitetty reunimmaisille puille kasvipeitteinen, 3 metriä leveä istutuskaista. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Raiteiden vierellä istutuskaistojen leveys on 4 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella.

Kolme esimerkkiä tilanteesta, jossa kadulla on kaksi puuriviä

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 42 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 10 (kuva)). Istutuskaistat ovat monilajiset ja niillä on myös hulevesien käsittelyä. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, ja kaistat ovat riittävän leveät, saadaan istutuksiin yhdistettyä hulevesien viivytystä, ja latvusten leikkaustarve on erittäin vähäinen.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 41 metriä

Esimerkissä puurivit ovat raiteiden vierellä (mitoituskuva 11 (kuva)). Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella, ylläpitokulut ovat suuret.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 38 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 12 (kuva)). Istutuskaistat ovat kasvipeitteiset. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 3 metriä. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, latvusten hoitotarve on vähäinen. Mikäli tässä vaihtoehdossa 3 metrin levyiset istutuskaistat muutetaan 3,5 metrin levyisiksi, riittää tavallinen kasvualusta ilman kantavaa kasvualustaa laajennuksena. Tällöin myös hoitoleikkausten tarve vähenee.

Puiden kasvualustan mitoitus

Puut tarvitsevat riittävän kasvualustatilavuuden kasvaakseen.  Tärkeimpänä kasvualustatilaa määräävänä tekijänä on puun veden saanti. Perinteisellä kasvualustalla tavoitellaan normaalikokoiselle, isoksi kasvavalle puulle noin 25 m³ kasvualustatilaa.

Kantavalla kasvualustalla nykyisin voimassa oleva ohje 25 m³ ei johda riittävään vesivarastoon. Tilavaade on huomattavasti suurempi kuin perinteisellä kasvualustalla, koska kivirungon vaatima tila maassa on pois maan vesivarastosta ja juurten käytöstä. Riittävä tilavuus kantavalla kasvualustalla olisi noin 40-60 m³ tilavuus.

Jos kasvualustan tilavaadetta ei voida toteuttaa istutuskaistaa leventämällä ja käyttämällä kantavaa kasvualustaa viereisten liikenne- ym. alueiden alla, voidaan sen sijaan:

  • harventaa puuväliä
  • kerätä hulevettä kasvualustaan
  • käyttää erikoiskasvualustoja

Näitä keinoja on mahdollista yhdistää toisiinsa.

Esteetön kaluste

Esteettömyyden periaatteet noudattavat Helsingin kaupungin laatimia SuRaKu-esteettömyysohjeita. Kalusteissa esteettömyyden kriteerejä ovat kaikille käyttäjille soveltuvat mitoitus- ja muoto-ominaisuudet. Joissakin kalusteohjeessa esitetyissä nykyisissä kalusteissa saattaa olla esteettömyyden kannalta puutteellisia ominaisuuksia, jotka tullaan korjaamaan.

Esteettömällä suunnittelulla tuotetaan kaikille saavutettavissa olevaa ympäristöä. Esteettömyyskriteereitä suunniteltaessa on huomioitu erityisesti liikuntaesteiset ja heikkonäköiset. Lisäksi on huomioitu ikääntyvien tarpeet. Helsinki kaikille -projektissa valmistuneen Helsingin kaupungin esteettömyyssuunnitelman tavoitteena on ohjata ja koordinoida kaupungin eri hallintokuntien esteettömyyteen tähtääviä käytännön toimenpiteitä vuosina 2005–2010. Osittain samanaikaisesti Helsingin esteettömyyssuunnitelman kanssa on ollut käynnissä valtakunnallinen esteettömien julkisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeistaminen katu-, viher- ja piha-alueilla (ns. SuRaKu -projekti) (Helsingin kaupungin esteettömyyssuunnitelma 2005-2010).

Ympäristön hahmottaminen ja yksityiskohtien havaitseminen parantuu, kun kalusteiden ja niiden ympäristön välillä on selkeä värikontrasti. Suomen oloissa luonnon värikontrastit muuttuvat vuodenaikojen mukaan äärilaidasta toiseen. Yksittäisistä väreistä sininen ja punainen ovat pimeällä vaikeasti hahmotettavia. Sen sijaan vaaleanvihreä, oranssi ja keltainen on todettu hyvin hahmottuviksi. Heijastavat pinnat ovat autisteille ja heikkonäköisille vaikeita, joten niitä tulee välttää (Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku, Rakennustieto Oy). Helsingissä kaupungin vanha vaalean vihreä sävy 172M (Tikkurila Oy) on todettu käyttäjähavainnointien yhteydessä toimivaksi väriksi ympäri vuoden (haastattelu, Pirjo Tujula, Helsingin kaupungin esteettömyysasiantuntija)

Päiväkotipihat

 Suunnittelu

Helsingin kaupungin päiväkoteja koskevat suunnitteluohjeet on koottu kattavasti julkaisuun “Päiväkodin käsikirja”.  Käsikirjassa käsitellään muun suunnittelun ohella myös piha-alueet. Päiväkodin käsikirja päivitetään noin kerran vuodessa, joten suunnittelijan tulee huolehtia, että käsillä on käsikirjan viimeisin versio. Kaupungin laatimia suunnitteluohjeita löytyy myös kaupungin oppaasta “Esteettömyys päiväkodeissa ja niiden lähiympäristössä”.

Standardit ja ohjeet

Päiväkotien piha-alueita koskevat samat ohjeet ja määräykset kuin muitakin ulkoleikkipaikkoja. Ks. kortti ”Leikkipuistot ja leikkipaikat”.

Piha-alueet suunnitellaan aina pieneimpien käyttäjäryhmien ehdoilla. Keinut tulee varustaa pinten lasten mitoituksen mukaislla juoksuesteaihoilla.