Tila: Luonnos

Katupuut ja raitioliikenne, mitoitusohje

Yleistä

Puut ovat yksilöitä, joiden koko ja muoto vaihtelevat. Samankin lajikkeen eri yksilöt kasvavat eri kokoisiksi olosuhteista riippuen. Kapeakasvuisiksi kutsutaan yleisesti myös lajeja ja lajikkeita, joiden latvuksen leveys on tässä ohjeessa käytettyjä mittoja leveämpi.

Tässä ohjeessa on käytetty seuraavia mittoja.

  • Suurten puiden latvuksen leveys on noin 5 – 7 m sekä kapeakasvuisemmilla lehmuslajikkeilla että katupuuksi kasvatettavilla leveämmillä lajikkeilla.
  • Kapeiden puiden latvuksen leveys on pylväshaavalla noin 3 – 3,5 m ja osalla kapeita puulajeja noin 4 – 4,5 m.
  • Puiden korkeus täysi-ikäisenä on vähintään noin 15 – 18 m silloin, kun kasvualustatilavuus on riittävä eikä rajoita puun kasvua.

Latvuksen leveydellä ei ole merkitystä puun kasvualustatarpeen kannalta. Kasvualustan toimiva syvyys on noin yksi metri. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puiden sijoitteluun vaikuttavat mm. raitioliikenteen sähkön ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväät. Puiden sijoittelussa on huomioitava liikenteen näkemäalueet voimassaolevan ohjeistuksen ja määräysten mukaisesti. Puut pyritään yleensä sijoittamaan istutuskaistalle tasavälein, myös muunlaiset ratkaisut ovat mahdollisia

Rata- ja ratasähköturvallisuus asettavat vaatimuksia niin oksista vapaana pidettävälle alueelle kuin työskentelylle rata-alueella.

Raitiotien läheisyydessä puiden latvustoa täytyy pienentää leikkaamalla. Puiden vuosittainen leikkaaminen synnyttää kustannuksia, ja rata-alueella turvallisuuteen liittyvät näkökohdat nostavat tätä kustannusta.

Raitioliikenteen turva-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä hoitotoimenpiteet on tehtävä silloin, kun raitioliikennettä ei ole: joko öisen tauon aikana tai vaihtoehtoisesti katkaisemalla liikenne hoidettavalta linjalta työn ajaksi. Raitioliikenteen ajojohdinrakenteista on katkaistava jännite ja ne on työmaadoitettava hoitotöiden ajaksi.

Visuaaliset laatuvaatimukset


Suunniteltaessa puita katuympäristöön on yleensä toiveena näyttävät, hyvinvoivat, täysikokoiset puut. Puiden koko täysi-ikäisenä sekä täysikasvuisen latvuksen muoto ja ulkonäkö raiteiden läheisyydessä riippuu kasvualustan tilavuudesta sekä oksista vapaana pidettävän alueen koosta eli ympäristön teknisistä laatuvaatimuksista.

Puita voidaan katualueella sijoittaa lukemattomin eri tavoin katutilaan. Täysikokoisia puita on helpointa saada katutilaan silloin, kun istutusalueet ovat leveitä tai kun ne sijaitsevat kauempana raideliikenteen tilavarauksista. Tällöin myös puiden leikkauskustannukset ovat pienemmät.

Tekniset laatuvaatimukset
Määräykset

Tässä ohjeessa määritetyt mitat ja etäisyydet on tarkistettu ja sovellettu EN50122-2 määräyksistä ja ohjeistuksista. Lisäksi tämän ohjeistuksen apuna on käytetty SFS sähköturvallisuuden määräyksiä ja ohjeita ja Saksan BOStrab määräyksiä.

Rataturvallisuus

Raitioliikenteen turvallisen kulun varmistamiseksi, henkilöturvallisuuden takaamiseksi ja raitiovaunun eri osien rikkoutumisen estämiseksi on katupuut istutettava tarpeeksi etäälle raitiotien alueesta.

Raitiotien turvallisuuden takaamiseksi on raitioliikenteeseen tehty kaksi määräävää aluetta. Niille ei saa sijoittaa/rakentaa tai sinne ei saa tulla/kasvaa kiinteitä tai väliaikaisia esteitä tai rakenteita. Nämä alueet ovat: ATU = aukean tilan ulottuma, joka on raitiovaunun dynaaminen rungon vaatima tila ja ViVa = virroittimen vaara- alue, joka sisältää virroittimen dynaamiset liikkeet ja sähköturvallisuuden vaatimat suojaetäisyydet.

Työssä esitetään ViVan ulkopuolelle 1 m:n turva-alue. Samaa yhden metrin turvaetäisyyttä noudatetaan ajojohdinrakenteiden muissakin osissa, kuten esimerkiksi ratasähköpylväät (yhteiskäyttö/ratasähkö), kannatinvaijerit tai orsirakenteet.

Aukean tilan ja virroittimen vaara-alueen korkeudet on ilmoitettu kiskon mittapisteestä ja leveydet on ilmoitettu sekä raiteen keskilinjasta että kiskon mittapisteestä.

Ratasähköturvallisuudessa määritettyä ajojohdon katkeamisen aiheuttamaa vaara-aluetta (VaTu, 4 metriä raiteen keskilinjasta) ei katupuiden yhteydessä tarvitse noudattaa, koska puun ei katsota olevan sähköjohdin.

Katupuiden sijoituksessa, lajin valinnassa sekä hoidossa on huomioitava, ettei puun lehvästö saa tulla ATU:n tai ViVa:n sisäpuolelle. Puiden tai kasvillisuuden oksastot voivat kasvaa ViVa:n viereisen turva-alueen sisäpuolelle, mutta ne on karsittava sieltä pois ennen seuraavan kasvukauden alkua.

Kaarteissa ATU:n alueeseen tai leveyteen lisätään kaarteen aiheuttaman levennyksen mitta= e. ViVa-alueeseen ei tarvitse lisätä e-mittaa.

Kun puiden lehvästöjen leikkaus tai muu puihin kohdistuva toimenpide tehdään 2,7 metriä lähempänä ajojohdinrakenteita, on ajojohtimen oltava jännitteetön ja työmaadoitettu. Käytännössä tämä määräys koskee kaikkia niitä puihin kohdistuvia toimenpiteitä, joita tarvitaan radan vieressä kasvaville puille.

Ohjeet

Näkemät

Katupuiden sijoituksessa on huomioitava, että raitioliikennettä ajetaan näkemäperusteisesti. Kuljettaja säätää nopeutensa näkemäalueensa mukaan. Yhtenäinen puukaista muodostaa näkemäesteen, joka aiheuttaa vaaratilanteita risteys- ja suojatiealueilla. Suunnittelussa on riittävän aikaisessa vaiheessa huomioitava tämä ja tarvittaessa puiden istutusväliä on harvennettava ennen risteys- tai suojatiealuetta. Raitioliikenteen alustavat näkemäohjeet on määritelty Raide-jokerin yhteydessä (Ohje päivittyy pääkaupunkiseudun raitiotiesuunnittelu -ohjeeseen.)

Ratasähköpylväiden ja yhteiskäyttöpylväiden rakenteet

Ratasähköpylvään tai yhteiskäyttöpylvään etäisyys voi suoralla radalla vaihdella välillä 20 m – 35 m. Vaihtelua on usein risteysväleittäin, jotta pylväät saadaan risteyskohdissa sovitettua optimaalisesti. Ajolangat voivat olla kannatinlankaperustaisia tai orsirakenneperustaisia.

Rakenteet maan alla

Yhteiskäyttöpylväiden ja valaisinpylväiden kaapeleiden suojaputket sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle ajoradan, pyörätien, jalkakäytävän tai erotuskaistan kohdalle. Suojaputki tuodaan vain pylvään kohdalla istutuskaistalle.

Myös muun kunnallistekniikan (vesihuolto, kaukolämpö jne.) kadunsuuntaiset johdot sijoitetaan puiden kasvualustan ulkopuolelle.

Kadun poikki menevät johdot sijoitetaan puiden väliin siten, että niiden huoltaminen aukikaivamalla on mahdollista puiden juuria vahingoittamatta. Ensisijaisesti poikittaiset johdot pyritään sijoittamaan risteysalueille.

Yhteiskäyttöpylväillä on suurikokoinen jalusta. Sen koko vaihtelee, esim. noin 2,4 x 2,4 m. Jalustan alle ja ympärille tehdään perustusrakenteet, joten koko rakenne vie maan alla tilaa noin 4 x 4 m. Kapeammilla istutuskaistoilla on huomioitava, että pylvään perustus rajoittaa kasvualustatilavuutta.

Pylvään jalusta voidaan korvata porapaalulla, mikäli kallio sijaitsee tarpeeksi lähellä maanpintaa. Tämä on kallis ratkaisu, jota voidaan harkita käytettävän erikoistilanteissa (esim. kun sijoitetaan ratasähköpylväitä olemassa olevien puiden väliin). Mitoitus on tapauskohtainen.

Leikkauskuvissa on esitetty puiden kasvualustan ympärillä tila, johon ei sijoiteta maanalaisia rakenteita. Näin erilaiset rakenteet pystytään kaivamaan esiin ilman, että puun juuristo vaurioituu.

Istutuskaistan leveys on 5 m

Istutuskaista leveyden ollessa 5 m puiden latvuksia täytyy leikata vuosittain (mitoituskuvat 1 (kuva) ja 2 (kuva)). Leikkaustarve on kuitenkin vähäisempi kuin tätä kapeammalla istutuskaistalla. Kasvualusta sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Käytettäessä viisi metriä leveää istutuskaistaa etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Viiden metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 8 m istutusväli, pylväät 24 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 8 m istutusväli, pylväät 32 m välein, pylväiden välissä neljä puuta
  • 9 m istutusväli, pylväät 27 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 8,5 metriä. 8 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten tuossa vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Istutuskaistan leveys on 4 m

Istutuskaistan leveyden ollessa 4 m puiden latvuksia täytyy pienentää vuosittain (mitoituskuvat 3 (kuva) ja 4 (kuva)). Leikkaustarve on suurempi kuin tätä leveämmällä istutuskaistalla, mikä aiheuttaa kustannuksia. Latvuston voimakas pienentäminen heikentää puun elinvoimaisuutta etenkin puun vapaan runkokorkeuden nostovaiheessa. Latvus jää pienemmäksi kuin leveämmillä kaistoilla eikä kehity lajityypilliseen muotoonsa. Neljän metrin istutuskaista ei ole puille optimaalinen. Sitä käytetään vain, jos mahdollisuutta leveämpään ei ole. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille. Leikkausluiskien kaltevuus on 1:1.

Neljä metriä leveää istutuskaistaa käytettäessä etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä myös pysäkkien kohdalla. Näiden molempien rakenteiden leveys raitiokiskojen keskilinjasta ajoradan reunakivilinjaan on sama, 5,5 metriä.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 metriä. Neljän metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 11, 5 metriä. 10 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Puut raitioliikenteen pysäkillä, pysäkin leveys 4,25 m

Sijoitettaessa pysäkille puita noudatetaan Helsingin tyyppipiirustussarjan piirustusta nro 30187/706 (Mitoituskuvat 5 (kuva) ja 6 (kuva)).

Pysäkin kantavalla kasvualustalla leikkausluiskat ovat 2:1.

Pysäkillä on käytettävä kantavaa kasvualustaa ja pääosin kivettyä pintaa. Puiden veden saanti on heikompaa kuin raideosuudella, joten pysäkin puut jäävät raideosuuden puita pienikokoisemmiksi.

4 metriä leveät ja sitä leveämmät istutuskaistat liittyvät luontevasti raitiotiepysäkkiin, jolla on puita. Etäisyys kiskojen keskilinjasta puuriviin ja ajoradan keskilinjaan voidaan pitää tasaleveänä.

Istutuskaistan leveys on 3,5 m

Istutuskaista ollessa 3,5 metriä ainoastaan kapeakasvuiset, pylväsmäiset puut ovat mahdollisia (mitoituskuvat 7 (kuva) ja 8 (kuva)). Pylväspuun latvus saa kasvaa melko vapaasti. Latvuksen leikkaustarve on vähäinen. Kasvualustan sijoittuu raitiotien ja ajoradan rakennekerrosten välille luiskakaltevuudella 1:1.

Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla leveälatvuksisen puun latvuksen leikkaaminen olisi jatkuvaa, ja oksistoa olisi vaikeaa ja kallista pitää poissa vapaana pidettävältä alueelta. Puun ulkonäkö kärsii, koska oksat jouduttaisiin poistamaan käytännössä kokonaan 8 metrin korkeuteen kiskojen puolelta. Puun menestymiseksi rungon ja lehvästön suhde tulisi olla sellainen, että lehvästöä on vähintään noin 2/3 ja runkoa enintään noin 1/3 puun korkeudesta. Leveämpilatvuksiset puut eivät todennäköisesti menestyisi liian vähäisen ja toispuoleiseksi jäävän lehvästön takia.

Pohjakuvassa on esitetty 10 m istutusväli ja kolme puuta aina yhdellä pylväsvälillä. Tässä tapauksessa pylväsväli on 30 m. Kolmen ja puolen metrin istutuskaistalla voidaan käyttää esim. seuraavanlaisia vaihtoehtoja:

  • 10 m istutusväli, pylväät 30 m välein, pylväiden välissä kolme puuta
  • 13 m istutusväli, pylväät 26 m välein, pylväiden välissä kaksi puuta

Kasvualustan perusteella laskettu minimi-istutusväli tällä istutuskaistan leveydellä on 13,5 metriä. 10 metrin istutusväli on selvästi alle laskennallisen kasvualustatarpeen, joten puut jäävät selvästi normaalikokoaan pienemmäksi. 13 metrin istutusväli on laskennallisen kasvualustatarpeen alarajalla, joten siinäkin vaihtoehdossa puut jäävät hieman normaalikokoaan pienemmäksi. Molemmat vaihtoehdot ovat pylväspuulle harvoja, eivätkä puut muodosta voimakasta viherelementtiä. Tässä mitoitusohjeessa oletetaan, että puiden kasvualusta on perinteistä, ei kantavaa kasvualustaa, ja käytössä ei ole vedensaantia edistäviä erikoisratkaisuja.

Koko katutilan leikkaukset, esimerkkejä

Neljässä leikkauksessa (mitoituskuvat 9 (kuva), 10 (kuva), 11 (kuva) ja 12 (kuva)) on kuvattu muutamia erilaisia vaihtoehtoja sijoittaa puita katutilaan. Valitut vaihtoehdot ovat esimerkinomaisia, erilaisia variaatioita puiden määrän ja istutuskaistojen leveyden suhteen on monia. Vaihtoehdoilla katutilan visuaalisesta ilmeestä muodostuu erilainen.

Leikkausten avulla on selvitetty sitä, miten eri levyiset istutuskaistat vaikuttavat koko katutilan mitoitukseen ja puuston latvuksen muotoon sekä ylläpidon tarpeeseen.

Puurivin sijoittuminen katutilassa vaikuttaa määräävästi latvuksen leikkaustarpeeseen sekä siihen, miten leveä ja luonnollisen muotoinen latvus voi olla, vaikka kasvualustatila ei muuttuisi.

Kaistojen määrä, jalkakäytävät sekä pyörätiet ovat kussakin vaihtoehdossa saman levyiset ja niitä on jokaisessa vaihtoehdossa sama määrä. Tämä helpottaa kuvien vertailua.

Neljä puuriviä, katutilan leveys 45 metriä

Esimerkissä reunimmaiset puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä, ja keskimmäiset raiteiden vierellä (mitoituskuva 9 (kuva)). Leikkauskuvassa on esitetty reunimmaisille puille kasvipeitteinen, 3 metriä leveä istutuskaista. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Raiteiden vierellä istutuskaistojen leveys on 4 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella.

Kolme esimerkkiä tilanteesta, jossa kadulla on kaksi puuriviä

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 42 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 10 (kuva)). Istutuskaistat ovat monilajiset ja niillä on myös hulevesien käsittelyä. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, ja kaistat ovat riittävän leveät, saadaan istutuksiin yhdistettyä hulevesien viivytystä, ja latvusten leikkaustarve on erittäin vähäinen.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 41 metriä

Esimerkissä puurivit ovat raiteiden vierellä (mitoituskuva 11 (kuva)). Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 5 metriä. Latvusten leikkaamista tehdään sekä ajoradan yllä että kiskojen vieressä kahdella sivulla ja yläpuolella, ylläpitokulut ovat suuret.

Kaksi puuriviä, katutilan leveys 38 metriä

Esimerkissä puurivit ovat pyöräilyn ja ajokaistan välissä (mitoituskuva 12 (kuva)). Istutuskaistat ovat kasvipeitteiset. Istutuskaistan leveys on tässä versiossa 3 metriä. Istutustilavuus laajenee kantavalla kasvualustalla pyöräilykaistan alle. Vaihtoehdossa, jossa kasvualustatilavuus varataan kadun reunoille, latvusten hoitotarve on vähäinen. Mikäli tässä vaihtoehdossa 3 metrin levyiset istutuskaistat muutetaan 3,5 metrin levyisiksi, riittää tavallinen kasvualusta ilman kantavaa kasvualustaa laajennuksena. Tällöin myös hoitoleikkausten tarve vähenee.

Puiden kasvualustan mitoitus

Puut tarvitsevat riittävän kasvualustatilavuuden kasvaakseen.  Tärkeimpänä kasvualustatilaa määräävänä tekijänä on puun veden saanti. Perinteisellä kasvualustalla tavoitellaan normaalikokoiselle, isoksi kasvavalle puulle noin 25 m³ kasvualustatilaa.

Kantavalla kasvualustalla nykyisin voimassa oleva ohje 25 m³ ei johda riittävään vesivarastoon. Tilavaade on huomattavasti suurempi kuin perinteisellä kasvualustalla, koska kivirungon vaatima tila maassa on pois maan vesivarastosta ja juurten käytöstä. Riittävä tilavuus kantavalla kasvualustalla olisi noin 40-60 m³ tilavuus.

Jos kasvualustan tilavaadetta ei voida toteuttaa istutuskaistaa leventämällä ja käyttämällä kantavaa kasvualustaa viereisten liikenne- ym. alueiden alla, voidaan sen sijaan:

  • harventaa puuväliä
  • kerätä hulevettä kasvualustaan
  • käyttää erikoiskasvualustoja

Näitä keinoja on mahdollista yhdistää toisiinsa.

Esteetön kaluste

Esteettömyyden periaatteet noudattavat Helsingin kaupungin laatimia SuRaKu-esteettömyysohjeita. Kalusteissa esteettömyyden kriteerejä ovat kaikille käyttäjille soveltuvat mitoitus- ja muoto-ominaisuudet. Joissakin kalusteohjeessa esitetyissä nykyisissä kalusteissa saattaa olla esteettömyyden kannalta puutteellisia ominaisuuksia, jotka tullaan korjaamaan.

Esteettömällä suunnittelulla tuotetaan kaikille saavutettavissa olevaa ympäristöä. Esteettömyyskriteereitä suunniteltaessa on huomioitu erityisesti liikuntaesteiset ja heikkonäköiset. Lisäksi on huomioitu ikääntyvien tarpeet. Helsinki kaikille -projektissa valmistuneen Helsingin kaupungin esteettömyyssuunnitelman tavoitteena on ohjata ja koordinoida kaupungin eri hallintokuntien esteettömyyteen tähtääviä käytännön toimenpiteitä vuosina 2005–2010. Osittain samanaikaisesti Helsingin esteettömyyssuunnitelman kanssa on ollut käynnissä valtakunnallinen esteettömien julkisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeistaminen katu-, viher- ja piha-alueilla (ns. SuRaKu -projekti) (Helsingin kaupungin esteettömyyssuunnitelma 2005-2010).

Ympäristön hahmottaminen ja yksityiskohtien havaitseminen parantuu, kun kalusteiden ja niiden ympäristön välillä on selkeä värikontrasti. Suomen oloissa luonnon värikontrastit muuttuvat vuodenaikojen mukaan äärilaidasta toiseen. Yksittäisistä väreistä sininen ja punainen ovat pimeällä vaikeasti hahmotettavia. Sen sijaan vaaleanvihreä, oranssi ja keltainen on todettu hyvin hahmottuviksi. Heijastavat pinnat ovat autisteille ja heikkonäköisille vaikeita, joten niitä tulee välttää (Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku, Rakennustieto Oy). Helsingissä kaupungin vanha vaalean vihreä sävy 172M (Tikkurila Oy) on todettu käyttäjähavainnointien yhteydessä toimivaksi väriksi ympäri vuoden (haastattelu, Pirjo Tujula, Helsingin kaupungin esteettömyysasiantuntija)

Päiväkotipihat

 Suunnittelu

Helsingin kaupungin päiväkoteja koskevat suunnitteluohjeet on koottu kattavasti julkaisuun “Päiväkodin käsikirja”.  Käsikirjassa käsitellään muun suunnittelun ohella myös piha-alueet. Päiväkodin käsikirja päivitetään noin kerran vuodessa, joten suunnittelijan tulee huolehtia, että käsillä on käsikirjan viimeisin versio. Kaupungin laatimia suunnitteluohjeita löytyy myös kaupungin oppaasta “Esteettömyys päiväkodeissa ja niiden lähiympäristössä”.

Standardit ja ohjeet

Päiväkotien piha-alueita koskevat samat ohjeet ja määräykset kuin muitakin ulkoleikkipaikkoja. Ks. kortti ”Leikkipuistot ja leikkipaikat”.

Piha-alueet suunnitellaan aina pieneimpien käyttäjäryhmien ehdoilla. Keinut tulee varustaa pinten lasten mitoituksen mukaislla juoksuesteaihoilla.

 

 

 

 

Kierrätysmaiden käyttö kasvualustoissa

Käyttö

  • Rakentamisessa syntyviä ylijäämämaita pyritään sijoittamaan suunnittelualueelle mikäli mahdollista. Näin vähennetään kuljetuksia ja niistä syntyviä päästöjä.
  • Maa-aineksia kierrätetään kasvualustoissa ja maaperää suojataan ja säilytetään. Näin tuetaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta.
  • Ennen suunnittelun käynnistymistä hankealueelta kartoitetaan haitalliset vieraslajit ja pintamaan laatua ja määrää tutkitaan maaperänäytteitä analysoimalla.
  • Haitalliset vieraslajit torjutaan ennakolta tai viimeistään rakentamisen aikana. LINKKI
  • Paikallinen maaperä toimii kasvillisuussuunnittelun lähtökohtana ja resurssina.
  • Kierrätysmaita voidaan käyttää istutusalustana sinänsä tai paikan päällä parannettuna.
  • Helsingin kaupunki valmistaa kierrätysmaista keskitetysti kasvualustatuotteita omissa hankkeissaan käytettäväksi. Kierrätyskasvualustatuotteiden tuotekortit.
  • Kierrätysmaat sopivat varmimmin vaatimattomien nurmikoiden ja niittyjen sekä metsitysten perustamiseen
  • Kierrätysmaita voidaan käyttää myös puuvartisistutusten perustamiseen (ks. ohjeelliset mallipiirustukset).

Suunnitelmissa esitettävä

  • Pintamaiden tutkimusohjelma Helsingin kaupungin ohjeen mukaisesti.
  • Pintamaiden talteenotto, suojelu ja käyttö.
  • Esitetään pintamaat hankkeen massatalouslaskelmassa
  • Kasvualustaratkaisut työselostustekstein ja suunnitelmapiirustuksin
  • Viherrakenteiden rakentamisen aikainen hoito
  • Takuuajan hoito
  • Lyhyen ajan hoitosuunnitelma (3-4 v.)
  • Pitkän ajan hoitosuunnitelma, jossa ohjeet kehityksen seurantaan ja ylläpidon toimenpiteiden valintaan (10 v.)
  • Seurannasta vastaava taho

Laatuvaatimukset

  • Kohdekohtaisesti sovittu Helsingin kaupungin ohjeen mukainen laatu tai InfraRYL:in mukainen laatu.
  • Helsingin kierrätyskasvualustatuotteen tuotekohtainen laatu.
  • Sovitaan yhteistyössä suunnittelun ja ylläpidon kanssa.
  • Kierrätysmaiden käyttö ei saa edistää haitallisten vieraslajien leviämistä.

Mitoitus

  • Noudatetaan InfraRYL:in mitoitusohjeita tai sovelletaan Helsingin kaupungin ohjeen mitoitusohjeita hankekohtaisesti.

 

Metsien kasvillisuus

Puistometsät ja lähivirkistysmetsät – hoitoluokat C1.1 ja C1.2

Käyttö

  • keskeisesti taajamarakenteessa
  • kulttuuriympäristön osia

Kasvillisuuden valinta

  • käytetään kotimaista metsälajistoa, jota täydentää metsäpuutarhalajisto
  • voidaan käyttää istutettuja jalopuita tai ulkomaisia puulajeja
  • voidaan istutaa myös metsäpuutarhaan sopivia pensaita tai perennoja
  • historiallisissa kohteissa kuten kartano- ja huvilapuistoissa suositaan vanhaa lajistoa ja lajikkeita
  • puulajipuistoihin istutetaan erityislajistoa

Suositaan

  • luontaista puulajistoa
  • monipuolista lajivalikoimaa sekä puissa että pensaissa
  • Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastuttamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä myös kulttuurilajistolla kukkiviksi, marjoviksi ja värikkäiksi.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja
  • aggressiivisesti leviäviä lajeja
  • haitallisia vieraslajeja poistetaan

Suunnitelmassa määriteltävä

  • taimien suojaus

Mitoitus

  • poikkeustapauksissa suurempia taimikokoja, esim. puulajipuistossa

Ulkoilu- ja virkistysmetsät – hoitoluokat C2.1 ja C2.2

Käyttö

  • taajamarakenteeseen kytkeytyvillä alueilla

Kasvillisuuden valinta

  • istutetaan lähinnä tavallisia suomalaisia metsäpuita
  • metsänhoidossa suositaan kotimaista puu- ja pensaslajistoa
  • mahdollisimman luonnonmukaiset puulajisuhteet ja ikärakenne
  • luonnon monimuotoisuutta tuetaan mm. lahopuun määrää lisäämällä ja suosimalla luontaista ja monilajista puustoa
  • vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan esim. rakennusten ja ulkoilureittien varsilta
  • maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua
  • jätetään myös tiheikköjä
  • esimerkiksi ulkoilureittien varsilta voidaan avata näkymiä tiheää puustoa ja alikasvosta harventamalla

Suositaan

  • Turvataan jalopuiden perinnöllistä monimuotoisuutta niiden esiintymisalueilla suosimalla luontaisesti kasvavia eri ikäisiä yksilöitä ja istuttamalla kotimaista alkuperää olevia taimia.
  • Metsien uudistamiskohteissa suositaan luontaisesti syntyvää taimikantaa tai istutetaan perimältään sopivaa kotimaista monimuotoista lajistoa.

Ei istuteta

  • Puuvartiset vieraslajit poistetaan metsänhoitotöiden yhteydessä.

Suunnitelmassa määriteltävä

  • luonnonhoitosuunnitelmassa (toteutussuunnitelma) kullekin metsäkuviolle hoitotoimenpide: lajiston elinvoimaa lisäävät toimenpiteet ja uudistamisen yhteydessä istutettava lajisto
  • käytetään pienikokoisia metsätaimia
  • istutus olevaan maahan

Mitoitus

  • hoito pääosin metsuri- tai konetyönä

Suojametsät – hoitoluokka C3

Käyttö

  • suojaavat häiritseviltä näkymiltä ja melulta ja sitovat pölyä ja pienhiukkasia

Kasvillisuuden valinta

  • monikerroksinen kasvillisuus

Suositaan

  • liikenteen epäpuhtauksia ja suolaa kestäviä puu- ja pensaslajeja.

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Reunapuusto pidetään turvallisen kaukana kadun tai tien reunasta.
  • Metsiköt ovat pienialaisia säilytettyjä tai istutettuja metsäalueita. Hoidon tavoitteena on luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elinvoimaisen metsikön kehittyminen.

Arvometsät – hoitoluokka C5

Käyttö

  • metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt
  • luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäalueita

Kasvillisuuden valinta

  • metsänhoidossa on pääpaino luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

  • hoito luonnonhoitosuunnitelmassa määritettyjen erityisohjeiden mukaisesti

Mitoitus

 –

 Katumetsiköt – hoitoluokka KC1

Käyttö

  • katualueella sijaitsevia metsäisiä alueita

Kasvillisuuden valinta

  • istutettu ja/tai luontaisesti muodostunut puusto

Suositaan

  • harvaa kasvillisuutta, joka sallii näkemät

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

  • Kasvillisuus ei saa vaarantaa liikkumista tai hoitoa

 Suojakatumetsiköt – hoitoluokka KC2

Käyttö

  • suojavaikutuksen aikaansaamiseksi

Kasvillisuuden valinta

  • monipuolisesti eri puu- ja pensaslajeja usein yhdistettynä maastonmuotoiluun tai suojarakenteisiin

Suositaan

–

Ei istuteta

–

Suunnitelmassa määriteltävä

–

Mitoitus

–

Liityntäpyöräpysäköinnin kalusteet, HKL

Joukkoliikenteen asemien pyöräpysäköinnin kalustemallistoon kuuluvat pyöräteline, modulaarinen katosjärjestelmä, pyöräaitaus ja pyöräkaappi. “Kalusteiden tyyppipiirustukset ja käytön ohjeistus on ladattavissa täältä.”

Taajamametsät

A1 Arvometsä

Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määritetyjen erityisten ominaisuuksien vuoksi.

  • Arvometsät säilyttävät erityisiä luonto-, maisema- tai kulttuuriarvoja ja tarjoavat niihin liittyvoä elämyksiä.
  • Luonnonsuojelualueet ovat omassa hoitoluokassaan S.
  • Arvometsiin kuuluvat asemakaavaalueilla olevat metsälain arvokkaat elinympäristöt vaikka metsälaki ei kaava-alueella olekaan voimassa. Esimerkiksi arvokkaat pienvedet ja niitä reunustava puusto ovat arvometsiä. Istutetut jalopuumetsät kuuluvat arvometsiin erityisesti maisema-arvojen ansiosta. Tiheäkasvuiset linnustoltaan arvokkaat (LTJ:n I lk kohteet) lehtometsät ja pensaikot kuuluvat arvometsiin. Kallio- ja metsäalueet, joilla on runsaasti I maailmansodan aikaisia sotahistoriallisesti arvokkaita ja edustavia linnoitusrakennelmia rajataan usein myös arvometsiin.

A2 Lähimetsä

Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä.

  • Lähimetsät tarjoavat ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia ihmisten arkiympäristössä
  • Puistometsä A2.1
    Puistometsän sijainti taajamassa on keskeinen ja sen käyttö on vilkasta. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti. Pohjakasvillisuus on selvästi muuntunut ja maapohja voi olla kulunut. Puistometsäkuviolla voi esiintyä myös istutettuja jalopuita tai ulkomaalaisia puulajeja.
  • Lähivirkistysmetsä M2.2
    Lähivirkistysmetsä sijaitsee taajama-asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilu- ja liikunta-alueilla. Säännöllinen virkistyskäyttö on runsasta. Lähivirkistysmetsä on hoidettu ja sen pohjakasvillisuus on osin muuntunutta ja osin luonnonmetsän kaltaista.

M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä.

  • Ne tarjoavat ulkoilu-, virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia.
  • M3.1 Ulkoilumetsä 
    Ulkoilumetsä on taajaman yhteydessä tai sen reunamilla sijaitseva pääosin ulkoiluharrastukseenkäytetty metsäalue,
  • M3.2 Retkeilymetsä
    Retkeilymetsä on taajamien ulkopuolella pääosin retkeilyyn käytetty metsäalue.

M4 Suojametsä

Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisia häiriöitä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä.

  • Suojametsät tarjoavat suojaa erilaisilta haittatekijöiltä ja ne edistävät muun muassa asumisviihtyvyyttä.

M5 Talousmetsä

Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan M5.

Leikkipuistot ja leikkipaikat

Suunnittelu

Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.

Turvallisuus

Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden  ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty  SFS-standardeissa.

Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.

Putoamisalustat 

Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.

  • Sidottu turva-alusta: hyvä esteettömyyden kannalta, sillä on helppo liikkua apuvälineiden ja lastenvaunujen kanssa.
  • Turvahake: luonnonmukainen ja pölyämätön materiaali, ei kuluta leikkivälineitä eikä vaatteita turvahiekan tavoin.
  • Turvahiekka: luonnonmukainen materiaali, kulkeutuu pois erityisesti keinujen, liukumäkien, karusellien ja köysiratojen kohdalta, kuluu herkästi liikkeen takia liian ohueksi ja syntyvä kuoppa alkaa kerätä vettä, kuluttaa kengissä kulkeutuessaan leikkivälineitä.

Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.

Esteettömyys

Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.

  • Leikkipuistot, joissa pyritään erikoistason esteettömyyteen, on määritelty koko helsingin kattavalla kartalla Tavoitteelisen esteettömyyden erikoistason leikkipuistot.
  • Esteettömien leikkipuistojen suunnitteluohjeita löytyy SuRaKu-kortista 6.
  • Suunnittelun  avuksi kaupunki on laatinut ohjeet Kriteerit erikois- ja perustason leikkipaikoille.
  • Esteettömyyteen liittyvillä kontrastiväreillä tarkoitetaan värien välisiä tummuuseroja. Oleellisia eivät ole värit sinänsä, vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Riittävä värikontrasti muodostuu, jos ero vastaa keskiharmaan ja mustan tai keskiharmaan ja valkoisen eroa.

Toimintavälineet ja kalusteet

  • Toimintavälineiden valinnassa tulee noudattaa puitesopimusjärjestelyssä esitettyä valintakaavaa.
  • Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin Kaupunkitilaohjetta.
  • Leikkivälineiden sijoittelussa huomioidaan auringon ja tuulen suunta.
  • Leikkivälineet asennuksessa noudatetaan valmistajien ohjeita.

Keinut

  • tulee olla riittävästi kaikilla leikkipaikoilla
  • huomioitava eri-ikäiset käyttäjät: pienille lapsille tarvitaan vauvaistuin ja isommille lapsille lautaistuin. Erilaiset istuintyypit on hyvä sijoittaa välitangollisiin tai kokonaan erillisiin keinutelineisiin
  • Leikkipuistossa keinujen ehdoton vähimmäismäärä on kaksi vauvakeinua ja kaksi lautakeinua, mitä voidaan täydentää esimerkiksi pesäkeinulla.

Muuta huomioitavaa

  • Leikkialueen suunnittelussa kiinnitetään huomiota pintavesien ohjailuun. Aktiivisen leikin alueelle ei saa muodostua lammikoita ja mahdolliset pintavesien imeyttämiseksi tehtävät avovesipainanteet tulee sijoittaa turvallisesti riittävän etäälle leikkialueesta tai rajata aidalla.
  • Hulevesien käsittelyn suunnittelussa käytetään Helsingin kaupungin hulevesistrategian esittämää prioriteettijärjestystä.
  • Leikkialueen kasvillisuutta valittaessa huomioidaan Helsingin kaupungin kasvilinjaukset. Leikkialueiden istutuksissa on käytettävä riittävän suuria taimikokoja. Kasvillisuus erotetaan ja rajataan selkeästi aktiivisen leikin alueesta. Ei istuteta myrkyllisiä kasveja.
  • Suunnittelussa tulee ottaa huomioon huoltoajoliikenteen aiheuttamat riskit alueen käytön turvallisuudelle. Mahdolliset pelastusreitit on määriteltävä ja sijoitettava siten, etteivät ne risteä aktiivisen leikin alueen kanssa. Pelastusreitin talvikunnossapito tule huomioida suunnittelussa.
  • Ympäristönäkökulma, kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkiminen, on huomioitava tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ja elinkaaren arvioimista leikkivälineiden valinnassa.

 

Koira-aitaukset ja koirakäymälät

Koira-aitaukset

Mitoitus ja tilantarve

  • Tehdään erilliset aitaukset isoille ja pienille koirille. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tehdään aitaukseen kaksi osastoa, toinen isoille ja toinen pienille koirille.
  • Vanhoja tilavia aitauksia jaetaan isoille ja pienille koirille peruskorjausten tai aidan uusimisen yhteydessä.
  • Yksiosainen aitaus, tavoitekoko 1 500 m².
  • Uusien aitausten minimikoko kantakaupungissa 600 m².
  • Kaksiosaisten aitaus, tavoitekoko 3000 m², josta pienten koirien puoli > 600 m².
  • Asutuksen ja aitauksen välille on jäätävä riittävä välimatka. Hiljaisilla ja väljillä esikaupunkialueilla suositeltava etäisyys on noin 100 metriä. Tiiviisti rakennetuilla alueilla etäisyys asutukseen on yleensä lyhyempi.
  • Koira-aitauksia voi sijoittaa alle 50 metrin päähän asuinhuoneiden pääikkunoista vain poikkeustapauksissa.
  • Maaston tulee olla luontaisesti kuivaa, tai kuivatuksesta on huolehdittava rakentamisen yhteydessä.
  • Hyvät näköyhteydet alueen poikki ovat suotavia koirien valvonnan vuoksi.
  • Varataan riittävästi turvallista, vapaata tilaa juoksenteluun ja telmimiseen.

Ympäröivä aita

  • Teräksinen 3-lankaverkkoaita, joka asennetaan siten, että sen yläreunaan ei tule piikkejä.
  • Panssariverkkoaitoja käytetään jatkossa vain syrjäisillä metsä-alueilla.
  • Tavoitekorkeus 1,6 m, haasteellisissa paikoissa 2 m.
  • Aidan ja maanpinnan väliin ei saa jäädä koirien mentävää aukkoa.

Portit ja tuulikaapit

  • Uusiin ja peruskorjattaviin aitauksiin tehdään ns. tuulikaappi.
  • Jaetuissa aitauksissa suurten ja pienten osastoihin tehdään erilliset käynnit, kumpaankin vain yksi käyntiportti.
  • Käyntiportit ja tuulikaappi avautuvat aitaukseen päin.
  • Salvat eivät saa olla koirien avattavissa.
  • Aitauksiin pitää päästä kuorma-autolle mitoitetusta ajoportista.

Valaistus

  • Suunnitellaan huomioiden kaupunkikuva ja kunkin alueen erityiset valaistustarpeet.
  • Alueelle johtava pääkulkureitti valaistaan, kun se liittyy valaistuun kulkureittiin.
  • Normaalikokoisen (n. 1500 – 3000 m2) aitauksen yleisvalaistuksen tavoitteena on, että aitaukseen tulija pystyy havaitsemaan, onko alueella ennestään käyttäjiä.
  • Valaisinpylväiden pintakäsittelyvaatimukset kuten kalusteilla ja varusteilla (Kaupunkikalusteohje). Kuumasinkittyjä teräspylväitä ei voi käyttää, sillä ne eivät kestä koirien virtsaa.

Varusteet ja kalusteet

  • Varusteita ei sijoiteta tärkeille juoksulinjoille törmäämisvaaran vuoksi eikä myöskään välittömästi aidan viereen, jotta ne eivät helpota aidan yli loikkimista.
  • Aitauksiin ei sijoiteta koulutustelineitä.
  • Jokaisessa aitauksessa on oltava
    • järjestyssäännöt aitauksen ulkopuolella sekä kyltti portissa, jossa mainitaan, minkä kokoisille koirille aitaus on tarkoitettu, sekä alueen osoite ja nimi.
    • vähintään yksi penkki
    • iso syväsäiliö
    • siivousvälineteline ja siivousvälineet koirien jätösten keräämiseen
    • hiekoitushiekka-astia
    • merkkailukohteita uroskoirille
  • Teräksisten materiaalien laatuvaatimukset Helsingin kaupunkikausteohjeen mukaisesti

Pohjamateriaali

  • Pohjamateriaalin tulee soveltua koirien tassuille , se ei saa aiheuttaa vaaraa koirille eikä koirien ulkoiluttajille.
  • Vältettäviä pohjamateriaaleja: terävät kivet, löysä singelikerros, karkea ja tikkuinen hake ja karkea kuorike.
  • Mahdollisia pohjamateriaaleja: sovelias luonnonmaasto, sora, nurmi, hyvälaatuinen lehtipuuhake, soran ja lehtipuuhakkeen sekoitus, soran ja vähemmän karkean kuorikkeen seos. Hyvää palautetta on saatu kokeilusta v. 2016: ”Tassunalusta”-seos: 60% luonnonsoraa (3-8 mm) ja 40% puunkuorta.
  • Rajallisesti käytettäviä pohjamateriaaleja: kivituhka esim. sisääntuloalueella ja käytävillä.

Kasvillisuus

  • Aitausten sisäpuolella hyödynnetään aina luontaista, hyväkuntoista kasvillisuutta.
  • Uutta kasvillisuutta istutetaan pääasiasssa vain aitausten ulkopuolelle.
  • Aitausten sisäpuolelle istutettu kasvillisuus on suojattava niin, että koirat eivät pääse kaivamaan tai tuhoamaan virtsallaan juuristoalueita.

Koirakäymälät

  • Sijoitetaan ulkoilutuspaikkoina suosittujen kävelyreittien varsille ja puistojen sisääntuloalueiden tuntumaan.
  • Sijoittamisessa ja järjestelyissä otetaan huomioon naapurusto sekä lähiympäristön yleisilme ja muu käyttö.
  • Maapohja soraa, kivituhkaa tai mursketta.
  • Alueen pintavedet ohjataan sadevesiviemäriin.
  • Käymälöiden yhteydessä tulee olla infotaulu, roska-astia ja merkkailupaalu.