Pitkospuut, portaat ja ylitysrakenteet
Pitkospuut, portaat ja ylitysrakenteet
Erityisalueet
A1 Arvometsä
Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määritetyjen erityisten ominaisuuksien vuoksi.
A2 Lähimetsä
Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä.
M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä
Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä.
M4 Suojametsä
Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisia häiriöitä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä.
M5 Talousmetsä
Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan M5.
A1 Arvoniitty
A2 Käyttöniitty
A3 Maisemaniitty
A4 Avoin alue
A5 Maisemapelto
Rakennettujen viheralueiden kunnossapitoluokat
Viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: rakennetut viheralueet (R), avoimet viheralueet (A) ja metsät (M). Rakennettuja viheralueita ovat rakennettu arvoviheralue (R1), toimintaviheralue (R2), käyttöviheralue (R3) ja suoja- ja vaihettumisviheralue (R4).Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 korvaa aikaisemmin käytössä olleen Viheralueiden hoitoluokituksen (ns. ABC-luokituksen).
Viheralueiden kunnossapitoluokitus on arvoperustainen. Se tunnustaa viheralueiden ekologiset, esteettiset, hyvinvointi-, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset arvot. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen lähtökohtia ovat alueen ominaisuudet, tarjoamat palvelut, käyttötarkoitus, viheralueen käyttäjät sekä kunnossapidolle asetetut laatu- ja kustannustavoitteet. Kunnossapitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja kunnossapidon laatutasoa. Yhden puiston alueella voi olla useita kunnosspidoltaan erilaisia osa-alueita.
Rakennettujen viheralueiden ominaispiirteet ja erityisyys tunnistetaan kaikissa kunnosspitoluokissa. Rakennettujen viheralueiden merkitys kulttuuriympäristön sekä kaupungin ainutlaatuisen identiteetin luojina ymmärretään, ja niiden arvojen ja kerroksellisuuden vaaliminen on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Helsingissä luonnonhoitotavoitteet ovat läpäiseviä kaikissa kunnossapitoluokissa. Lisäksi viheralueiden kasvillisuus hoidetaan kunnossapitoluokasta huolimatta siten, että se on turvallista, terveellistä, ei muodosta alueiden käytölle esteitä eikä pimennä valaistusta. Vanhoja puita vaalitaan. Puistoalueiden yleisilme pidetään kunnossapitoluokan mukaisessa kunnossa, siistinä ja elinvoimaisena. Puistoissa käytetään rinnan luonnonkasveja ja koristekasveja. Haitallisia vieraslajeja ei käytetä. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen osuutta lisätään ja pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia. Rakennettujen puistojen monimuotoisuutta voidaan lisätä käytön ja käyttöpaineen muuttuessa hoitotapamuutoksin, esimerkiksi nurmikoita voidaan kehittää niittymäisiksi ja lahopuun osuutta lisätä.
Viheralueiden puhtaanapidon laatuvaatimukset on asetettu vyöhykkeittäin. Suurimmat puhtaanapidon vaatimukset kohdistuvat ydinkeskustan ja turistivyöhykkeiden alueille, joiden tulee olla erittäin siistejä. Pienimmät vaatimukset asetetaan teolllisuus- ja yritysalueille ja vastaaville. Niidenkin tulee olla välttävän siistejä. Millään alueella ei sallita vaaraa aiheuttavia roskia.
Talvihoito perustuu reiteille liikkumis- ja käyttötarpeiden perusteella määritettyihin kiireellisyysluokkiin. Kaikkia puistokäytäviä ei kunnossapidetä talvella.
R1 Rakennettu arvoviheralue
Arvoviheralue on rakennettu korkeatasoisesti laadukkaista materiaaleista. Se on erityisen arvokas puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin tai muiden määritettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Arvoviheralueen arvot on nimetty ja perusteltu. Arvoviheralue vaikuttaa kaupunkikuvaan ja tarjoaa käyttäjilleen elämyksiä. Arvoviheralueella on puutarhakulttuurista, puutarhataiteellista, arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se houkuttelee vierailijoita pitkienkin matkojen takaa.
Hoidon tavoitteet
Muuta
R2 Toimintaviheralue
Toimintaviheralue on liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin, kuten koirapuistoksi, varattu viheralueen osa. Se mahdollistaa monipuoliset pelit, leikit ja liikkumismuodot viherympäristössä.
Hoidon tavoitteet
Muuta
R3 Käyttöviheralue
Käyttöviheralue on kaupunki- ja taajamaviheralue, jossa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Se on asukkaiden ulko-olohuone, joka tarjoaa mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemukseen. Käyttöviheralue tarjoaa kaupunkikuvallisia ja kuttuurisia elämyksiä sekä vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja toimii ekologisen käytäväverkoston osana.
Hoidon tavoitteet
R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue
Suoja- ja vaihettumisviheralue on rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalue. Se tarjoaa näkö-, melu- ja pölysuojaa sekä kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle toimien ekologisen käytäverkoston osana. Suoja- ja vaihettumisviheralue toimii myös oleskelun, ulkoilun ja virkistyksen paikkana. Käyttöä ohjataan kestävillä ja laadukkailla rakenteilla, luonnonympäristöön sopivilla kulkureiteillä sekä houkuttelevilla opasteilla. Viheralue tarjoaa vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja luontoelämyksiä. Lähiluonnon ja viheralueiden kuntoa ja käyttöpaineen muutoksia seurataan tarvekartoitusten, kävijälaskureiden ja käyttöpaineen arvioinnin avulla.
Hoidon tavoitteet
Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.
Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty SFS-standardeissa.
Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.
Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.
Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.
Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.
Liikuntapuistot ja -kentät
Helsingin kaupungin liikuntapuistot ja -kentät ovat pinta-alaltaan suurimpia liikunta- ja virkistyspaikkoja. Paikat ja ajat oheisesta linkistä
Lähiliikuntapaikka
Lähiliikuntapaikka on laajoille käyttäjäryhmille soveltuva, liikkumaan innostava, käyttäjiensä helposti saavutettava sekä vapaasti ja maksutta käytettävissä oleva alue.
Liikuntavirastosto on koonnut työkalupakin lähiliikuntapaikkaa suunnittelevalle (Lähiliikuntapakki 12/2011). Työkalupakissa kuvataan lyhyesti hyvän lähiliikuntapaikan ominaisuuksia ja suunnittelun tavoitteita.
Lähiliikuntapaikkojen toimintoja
Perustoiminnot
Erikoistoiminnot
Talvikäyttö
Pelikentät
Pääosa Helsingin maisemapelloista on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaita vilkkaassa virkistyskäytössä olevia vanhoja viljelysalueita. Kaupunkirakenteessa on myös pieniä peltoalueita, jotka ovat jäänteitä aiemmista laajoista viljelyksistä. Joitakin alueita hoidetaan peltoina kunnes ne siirtyvät muuhun käyttöön. Hoidon tavoitteena on säilyttää viljelymaiseman avoimuus sekä peltoluonnon ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuus.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen hankkeessa (Helsingin kaupunki) on määritelty kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tunnusmerkkejä, tavoitteita ja toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemihyötyjen turvaamiseksi. Yhtenä tavoitteena on turvata maiseman, virkistyksen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaat viljely- ja laidunkäytössä olevat pellot kaavoituksen keinoin.
Dodo ry:n ja rakennusviraston yhteistyönä on syntynyt opas yhteisö- ja pienpalstaviljelyn perustamiseen Helsingissä kaupunkiympäristön hoidossa olevilla alueilla.