Dynaamiset istutukset (vanha)

Käyttö

  • sekä keskikaupungin rakennetuilla että lähiöiden ja liikennealueiden luonnonmukaisilla viheralueilla
  • puistopuiden ja pensaiden alla yhtenäisenä alueena
  • metsäpuutarhoissa
  • avoimilla, karuilla kasvupaikoilla
  • hulevesiuomissa ja kosteikoissa
  • kattopuutarhoissa ja viherkatoilla
  • väliaikaisilla viheralueilla
  • käyttäjien aiheuttama kulutus ja kulunohjaus huomioon ottaen
  • ei historiallisissa miljöissä

Kasvillisuuden valinta

  • kasvupaikan ominaisuuksien ja ympäristöolojen perusteella
  • kasvualustaan soveltuvaksi: joko paikalliseen maaperään tai tuotteistetulle kasvualustalle
  • kerroksellisen istutuksen kerroksen perusteella
    • rakenteellinen kerros korkeista lajeista (voivat olla myös puita tai pensaita)
    • sesonkiteemakerros keskikorkeista, eri tahtiin kehittyvistä ja kukkivista lajeista
    • maanpeittokerros matalista varjostusta sietävistä lajeista
    • lisäksi täyttökerros aukkopaikkoihin levittäytyvistä lajeista ja sipulikasveista.

Suositaan

  • luonnonkasveja
  • kestäviä ja pitkäikäisiä koristekasvien lajeja ja lajikkeita
  • kasvuvoimaltaan tasaveroisia kasveja
  • maanpäälliseltä ja maanalaiselta kasvutavaltaan toisiaan täydentäviä kasveja
  • biologista monimuotoisuutta lisääviä kasveja
  • otetaan huomioon vieraslajiriskit

Ei istuteta

  • haitallisia vieraskasveja
  • myrkyllisiä perennoja leikkipaikoille
  • voimakkaasti leviäviä lajeja vesistöjen ja luonnonalueiden läheisyyteen
  • kasveja, jotka tarvitsevat hoitolannoitusta, jakamista tai tuentaa

Suunnittelmassa määriteltävä

  • laji ja lajike, lisäyslähde tai kanta
  • taimikoko ja -tyyppi
  • istutustiheys
  • istutustapa (esim. istutuksen ja kylvön yhdistelmä, istutus kerroksittain ryhmiteltynä tai sattumanvaraisesti)
  • kasviluettelot kerroksittain
  • kasvualustan laatu ja määrä
  • ryhmän rajaus, suoja-aidan tarve, korotetun kasvualustan tarve
  • hoitokäytävien tarve
  • dynaamisuus ja kasvillisuuden kehityksen kaari
  • seurannasta vastaava taho
  • lyhyen tähtäimen hoito-ohjeet (3-4 vuotta)
  • pitkän tähtäimen tavoitteet (10 vuotta), ohjeet kehityksen seurantaan sekä ylläpidon toimenpiteiden valintaan.

Mitoitus

  • Dynaamisessa istutuksessa istutustiheys on tavanomaista suurempi.

(J) City-käymälä

Helsingissä on käytössä esteetön city-käymälä. Käymälän mallitiedot löytyvät Helsingin kaupunkikalusteohjeesta.

Käymälöiden sijoituspaikoista on laadittu yleissuunnitelma 2011. Suunnitelma sisältää koko kaupungin alueen lukuunottamatta saaria ja Östersundomin suurpitäjää. Käymälän rakentamisen yhteydessä määritetään käymälän edustan pintamateriaali. Suosituksena on käyttää sijoituspaikan materiaalia ja ladontakuvioita.

Liittäminen maahan

Toteutetaan tuotteen piirustusten mukaisesti.

(G) Pyörätelineet

Visuaaliset laatuvaatimukset

Pyörätelineiden mallitiedot löytyvät Kaupunkitilaohjeen kaupunkikalustemallistosta.

Säilytystila ja -paikka, sijoittamisessa huomioitavat asiat

  • Helposti saavutettava tulosuunnista
  • Sosiaalisesti turvallinen paikka (valvonta ja valaistus)
  • Kunnossapidon vaatimukset
  • Telineen kiinnitysmahdollisuus ja siirrettävyys: vaikutukset johtoihin, kuivatukseen ja kasvillisuuteen
  • Mahdollinen pysäköinnin laajennettavuus tulevaisuudessa
  • Katso sijoitteluperiaatteet eri väylätyypeillä Helsingin kaupungin suunnitteluohjeista

Polkupyörän säilytyksen vaatimat mitat (ulkotilat)

  • Tilavaatimus karkeasti arvioituna (vierekkäin pysäköitynä) = pyörien määrä x 0,6m x 0,4m.
  • Tilantarve vähenee, jos telineitä sijoitetaan useampaan riviin tai tasoon. Lisäksi erilaiset pyörätyyppit vaikuttavat tilantarpeeseen (esim. tavarapyörä)
  • Telineiden väli toisistaan on minimissään 0,6m, riipuen telinetyypistä. Kaaritelineet väh. 1,0m
  • Käsittelytilan ja vapaan tilan vaatimukset riippuvat telineiden sijoittelusta (kohtisuoraan, vinoon) sekä missä pysäköinti sijaitsee (ajoradalla, pyörätiellä)

Liittäminen maahan

  • Pyörätelineen alueella on sama katupinnoite kuin samalla katuvyöhykkeellä muutoin.
  • Telineen liitos toteutetaan mahdollisimman huolellisesti ja siististi. Helsinki-ilmeen muotopaletissa on annettu suositukset toteutuksen tavasta.

Liityntäpyöräilyn kalustemallisto asemaympäristöihin

Liityntäpyöräilyn kalustemallistolla toteutuu palvelu, joka on tunnistettava ja jossa on yhtenäinen muotoilun tyyli. Tuoteperhe on modulaarinen ja ulkonäöltään sijoitusympäristöön sovitettavissa. Eri osista voi koota tarvittavan pituisen telineiden tai katoksen kokonaisuuden. Ulkonäköön voi vaikuttaa katosten ja telineiden värivalinnoin. Katoksissa on lisäksi vaihtoehtona lasi- tai verkkoseinämateriaali.  Pyöräkatoksissa ja pyöräkaapissa on valaistus, joka täyttää esteettömyyden tavoitteet.

Malliston kalusteita ovat:

  • pyöräteline, runkolukitus
  • yksipuoleinen katos
  • kaksipuoleinen katos
  • lukittava pyöräaitaus
  • lukittava pyöräkaappi

Pyöräkalusteiden tuoteperhe on vapaasti kilpailutettava ja sen voi tilata useilta alihankkijoilta.

Kalusteita on toteutettu muun muassa kehäradan, kaupunkiradan ja metron asemaympäristöihin Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Työn ohjausryhmässä ja kehitystyössä olivat mukana: HKL, HSL, Liikennevirasto, VR, ELY, Espoo, Helsinki, Vantaa.

Pyörätelineiden suunnitteluperusteista ja käytöstä on laadittu raportti. Graafiikan käytöstä on laadittu ohjeistus.

(C) Opasteet

Opasteiden mallitiedot löytyvät kaupunkitilaohjeen Kaupunkikalusteet osiosta.

Ilmoitustaulut, vitriinitaulut ja opastekyltit ovat kiinteitä, maahan perustettavia kalusteita. Taulut ja kyltit sijoitetaan 0,5 m etäisyydelle kevyen liikenteen väylästä ja 1 m etäisyydelle ajotiestä.

Tekstikoon valinnassa suositetaan noudattamaan Näkövammaisen keskusliiton nettisivustolla olevaa ohjeistusta.

 

 

Tykkitiet

Suojeluarvo

Pääkaupunkiseudun ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet on katsottu 1970‐luvun alusta lähtien olevan muinaismuistolain (295/63) 2. §:n määrittämiä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Laki kieltää kiinteiden muinaisjäännösten kaivamisen, peittämisen, muuttamisen, poistamisen ja muun kajoamisen ilman Museoviraston lupaa. Osa maarintaman linnoitekohteista on valittu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjenlistaukseen (RKY). RKY‐kohteet on hyvä otos huippukohteista mutta listauksen lisäksi maarintamalla on myös muita merkittäviä kohteita.

 

MUKULAKIVETYT TYKKITIET

Tiet on pinnoitettu luonnon muovaamilla kivillä, jotka on aseteltu tasainen pinta ylöspäin. Pitkänomaiset kivet on ladottu pystyasentoon ja tien pinnassa näkyvän yksittäisen kiven halkaisija on 5–60 cm. Yleensä kookkaimmat kivet on ladottu teiden reunoille ja pienimmät keskiosaan.

Ulkoreunan kivikoot ja asennustapa: 40 x 20 x 25 cm, kivet aseteltu vierekkäin. Kookkaammat kivet on aseteltu kolmeen tien suuntaiseen riviin, jotka muodostivat keskimäärin 20 x 25 cm kokoisia kivilaakoja tien pinnalle. Reunuksen leveys on noin 85-100 cm.

Keskiosan kivikoot ja asennustapa: 25 x 25 x 25 cm. Pienemmistä kivistä ladotun alueen poikkileikkaus on kupera. Tien keskikohdan kivet on ladottu pystyasentoon siten, että tienpinnalle näkyvien kivien päiden koko oli 5 x 10 – 10 x 10 cm. Kivien pituus on keskimäärin puolitoistakertainen suhteessa niiden leveyteen. Keskiosan leveys on noin 1,2 metriä.

 

MAKADAMIPINTAISET TYKKITIET

Makadami sopii parhaiten museoalueille ja varsinkinkin sellaisille, joiden historiallinen luonne ei ole ristiriidassa Makadamin oman historian kanssa. Makadamilla pinnoitettuja teitä on käytetty mm. tykkiteillä. Makadamipinnoite on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty 6-10 cm paksuinen sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Joissakin tapauksissa harmaakiven seassa on ollut tiilimursketta. Kiviaines voi vaihdella kohteittain ja kunnostus tehdään aina alkuperäisen mukaisesti. Huolellisesti tehtynä ja hoidettuna Makadami on lähes pölyämätön ja liejuuntumaton tiepinnoite. Suomenlinnassa on myös säilyneitä makadamipintaisia reittejä Historialliset päällysteet.

Kuvan ohje makadamin rakennekerroksista on esimerkinomainen. Jokaisessa kohteessa on erikseen selvitettävä makadamin rakennekerrokset ja käytetty kivimateriaaili.

Kiviaines ja raekoot:

Sidemaasepellykseen käytettävän kiviaineksen tulee olla mahdollisimman kovaa ja sitkeää, iskuja ja kulutusta hyvin kestävää kivilajia kuten hienorakeista graniittia, dioriittia tai basalttia, ja siitä murskatun sepelin mahdollisimman kuutiomaista ja teräväsärmäistä. Sepeli lajitellaan sopivimmin kolmeen rakeisuuteen: 7-13, 15-30 ja 35-60 mm.

Sidemaana käytetään savisoraa, moreenimaata, kivijauhetta tai soraa.

Asennustapa:

  • Hyvin tasatulle ja jyrätylle kantokerrokselle levitetään ensin 68 mm paksuinen kerros 35-60 mm sepeliä, joka kastellaan hyvin ja jyrätään.
  • Sen päälle levitetään ohut kerros 15-30 mm:n pilstettä, joka myös kastellaan ja jyrätään, niin että se puristuu karkeamman sepelikerroksen rakoihin.
  • pinta tiivistetään 7-13 mm:n rakeisella pilsteellä, joka runsaasti kastellen jyrätään sepellyksen pintarakoihin. Tämän pintaan levitetään kivituhka tai savi, joka imeytetään runsaalla vedellä sepelin rakoihin.

Makadamiteiden rakentamisessa on huolehdittava erityisesti voimakkaan kuperan poikkileikkauksen tekemisestä, jotta sadevesi ajautuu nopeasti reunaojiin. Reunat tehdään mukulakivistä.

Kunnossapito:

Makadamipäällyste ei sovellu nykyaikaiselle kuljetuskalustolle, varsinkaan raskaalle liikenteelle. Makadamia ei voi hoitaa koneellisesti. Pienet kuopat ja rikkoutumat kuin suuremmatkin epätasaisuudet on korjattava paikkaamalla sepelillä ja sidemaalla, jolloin on seurattava päällysteen alkuperäistä rakennetta. Paikatut kohdat tulee tiivistää mahdollisimman hyvin junttaamalla tai jyräämällä. Paikkaukset puristuvat kokoon vielä myöhemmin ja siten ne tehtävä on tehtävä hieman ympäröivää tienpintaa korkeammiksi.

 

 

 

(K) Joukkoliikennekatokset ja mainoslaitteet

Joukkoliikenteen pysäkkikatosten ja mainoslaitteiden mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.

Kalusteiden perustaminen toteutetaan kunkin kalusteen piirustusten mukaisesti.

Pysäkkikatokset

Pysäkkikatokset ovat HKL:n sopimuskalusteita. Pysäkkimallisto on mallihyväksytty. Uusien mallien osalta noudatetaan Helsinki-ilmeen mukaista ohjeistusta.

Ulkomainoslaitteet

Ohje koskee kadulle sijoitettavia, pysyviä ulkomainoslaitteita. Ulkomainoslaitteet ovat maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön perusteella luvanvaraisia. Ulkomainokset edellyttävät toimenpidelupaa, joka haetaan rakennusvalvontavirastosta ennen laitteiden asentamista paikoilleen. Lisäksi Helsingissä vallitsevan käytännön mukaan laitteiden mallit tulee hyväksyttää erikseen ennen toimenpidelupien hakemista (ns. mallihyväksyntä).

Mallihyväksyttyjä ulkomainoslaitteita ovat:

  • katumainostaulu
  • mainospilari, pyöreä
  • pylvästaulu
  • mainostorni
  • suurtaulut (sisältä valaistu tai vanha ulkoa valaistu niin kutsuttu työmaataulu)

Mainoslaitteiden mallit löytyvät Helsingin kaupunkikalusteohjeen sivuilta.

Puuriveihin ja muihin kaupunkikuvallisesti arvokkaisiin puukokonaisuuksiin vältetään sijoittamasta rivivaikutelmaa tai kaupunkikuvaa heikentäviä elementtejä kuten pysäköintiä, mainoslaitteita ja jakokaappeja

Katumainostaulun ja mainospilarin sijoittamisesta on rakennusviraston laatima ohje. Katutilaan sijoitettavat ulkomainoslaitteet, sijoitusehdot

 

Kaupunkipyörät

Kaupunkipyöräjärjestelmä sisältää pyörien lisäksi polkupyörätelineet, infopylonin tai maksupäätteen sekä mahdollisen erillisen info- tai mainoslaitteen.

Kaupunkipyörillä ja niihin liittyvillä varusteilla on kaupungin myöntämä mallihyväksyntä. Kaupunkipyörän rungon väri on keltainen RAL 1003 ja lokasuojien väri on Helsingin harmaa RAL 7021.

Kaupunkikalusteohjeen kaupunkipyörä -kortista ilmenevät pyörien ja varusteiden mitoitus sekä värien käytön ohjeistus. Lisätietoa saa kaupunkipyörien omilta nettisivuilta.

Sillat

Siltojen ja siltapaikkojen esteettiseen suunnitteluun panostetaan Helsingissä. Kaupunkikuvallisesti merkittävien siltakohteiden  suunnittelussa yhdistyvät siltatekniikan, arkkitehtuurin, muotoilun, maisema-arkkitehtuurin ja valaistussuunnittelun osaamiset. Useat merkittävät sillat on toteutettu siltakilpailun tuloksena.

Sillan osien mittasuhteet, muodot, värit ja huoliteltu viimeistely muodostavat visuaalisen kokonaisuuden

Sillan muotoilun elementtejä ovat mm. vaakasuuntaiset kantavat rakenteet, reunapalkki, maatuet, pilarit ja erikoissilloissa pyloni. Näiden kanssa sillan visuaalinen kokonaisuus muodostuu siltarakenteeseen kiinteästi liittyvien varusteiden ja laitteiden suunnittelusta, viimeistelystä ja luontevasta yhdistämisestä (valaisimet, kaiteet, meluseinät, kosketussuojat ja kiveykset sekä opasteet) sekä kaikkien näkyvien pintojen materiaaleista ja viimeistelyn laadusta. Siltoja ja alikulkuja voidaan korostaa erikoisvalaistuksella. Valaistus korostaa siltapaikan merkitystä ja sillan näyttävyyttä.

Siltapaikkaluokitus

Helsingin kaupungin siltojen siltapaikkaluokituksen osalta noudatetaan pääpiirteittäin Liikenneviraston ohjeita ”Siltapaikkojen luokitusohje” ja ”Sillat ja ympäristö”. Siltapaikkaluokitus on siltapaikkojen suunnittelukriteerejä varten laadittu luokitus, jota suositellaan sovellettavaksi kohdekohtaisesti. Siltapaikkojen luokituksessa selvitetään sillan sijainnin, maisema-arvojen ja kulttuuriarvojen merkitys perusteluineen. Lisäksi selvitetään, asetetaanko kohteelle erityisiä esteettisiä tavoitteita suunnittelun lähtökohdaksi. Erityinen kaupunkikuvallinen tavoite voi olla esimerkiksi siltapaikan muodostaman tietynlaisen maamerkin toteuttaminen. Siltapaikkojen luokituksen tarkoitus on edistää ulkonäöltään korkeatasoisten, ympäristöönsä sopivien siltojen ja niihin liittyvien alikulkujen suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa. Siltapaikkaluokitus on hyödyllinen myös peruskorjattavien siltojen arvioinnissa, sillä sillan asema yhdyskuntarakenteessa on ajan myötä saattanut muuttua.  Tavoitteena on, että silta ympäristöineen on esteettisesti hyvä kokonaisuus. (Siltapaikkojen luokitusohje, Liikennevirasto 2013)

Siltapaikat luokitellaan I-IV-luokkaan sijainnin, maisema-arvon, kulttuuriarvon ja erityisten esteettisten tavoitteiden mukaan:

Luokkaan I, erittäin vaativa, kuuluvat maamme valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ja maisemalliset tai taajamakuvalliset näkymät sekä luonnonsuojelualueet (natura, koskiensuojelu yms.), tärkeimmät liikenteelliset solmukohdat, kaikkein merkittävimmät vesiväylien ylitykset ja museosillat. 1-2% silloista.

Luokan II, vaativa, siltapaikoilla on samat ominaisuudet kuin luokassa I, mutta sillat ovat merkittävyydeltään seudullisia tai paikallisia. Osuus kaikista silloista on noin kymmenesosa.

Luokkaan III, merkittävä, kuuluvat tavalliset vesistöjen ylitykset ja taajamarakenteen ulkopuolelle sijoittuvat vilkkaiden liikenneväylien siltapaikat käsittäen noin kaksi kolmasosaa silloista.

Luokkaan IV, vaatimaton, kuuluvat vähän liikennöityjen väylien siltapaikat taajamien ulkopuolella tavanomaisessa maisemassa sekä vähäiset vesistönylitykset. Osuus maamme silloista on noin 20%.

 

Siltatekninen suunnittelu

Sillat ja niihin liittyvät rakenteet ovat taitorakenteita. Helsingin kaupungin yleisten alueiden yhteyteen tulevat taitorakenteet suunnitellaan eurokoodin mukaan. Suunnittelussa noudatetaan Liikenneviraston ohjeita (esim. NCCI-sarja) sekä erillisiä Helsingin kaupungin tyyppipiirustuksia (esim. Helsingin H2-kaidetyyppi), ohjeita ja määräyksiä. Taitorakenteet suunnittelee pätevä asiantuntija, jonka työtä ohjaavat kaupungin taitorakenneasiantuntijat.

Helsingin kaupungin siltasuunnittelun ohjeet löytyvät ”Ohjeita suunnittelijoille” ”Rakenteet”-osiosta.

 

Sillan pintojen päällystemateriaalit

Päällystemateriaalit suunnitellaan kokonaisuutena siltaympäristöön sopien. Materiaalit valitaan Helsinki-ilme -kansion valikoimasta.

 

Alikulkukäytävät

Alikulkujen mitoituksella, muodolla, pintamateriaaleilla ja valaistuksella vaikutetaan turvallisuuden ja viihtyisyyden kokemukseen. Alikulkukäytävä on suositeltavaa mitoittaa kohteeseen mahdollisimman avarana ja ympäristöön sopien.  Valaistuksessa kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuden tunteen vahvistamiseen ja valaistukseen kohdistuvan ilkivallan riskin minimoimiseen. Valaistuksessa noudatetaan Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen suunnitteluohjetta.

 

 

Kansirakenteet ja viherrakenteet kannella

KANSIRAKENTEET

Maan alle suunniteltavien tilojen suunnitteluohjeet

Rakenteita suunniteltaessa tulee aina käyttää suunnittelu-/rakentamisohjeita. Tiedot suunnittelussa käytetystä ohjeen versiosta tulee merkitä myös rakenteiden suunnitelmiin.

Ohjeen tarkoituksena on antaa ohjeet yleisillä alueilla maan alle rakennettavien tilojen suunnittelua varten. Yleisinä alueina käsitellään tässä ohjeessa kaavassa katu- ja puistoalueiksi merkityt alueet. Ohjeessa käsitellään näiden alueiden alle tulevien rakenteiden suunnittelussa huomioonotettavia asioita, käytettäviä kuormia, niiden yhdistelyä sekä annetaan rakenteiden yksityiskohtia koskevia suosituksia.

Maanalaisten tilojen suunnitteluhankkeen alkaessa tulee olla yhteydessä Helsingin kaupunkiympäristön toimialan asiantuntijoihin. Rakenteille tulee aina hakea sijoituslupa. Ennen sijoitusluvan hakemista suunnitelmat pitää hyväksyttää Kaupunkiympäristön toimialan rakenne-, katu- ja puistoasiantuntijoilla.

KATTO- JA KANSIPUUTARHOJEN RAKENTEET

Yleistä

Katto- ja kansipuutarhojen tavoitteita ovat hulevesien parempi hallinta rankkasateiden aikana, kaupunkirakenteen lämpösaarekeilmiön hillitseminen, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja edistäminen sekä kattojen aktiivinen hyödyntäminen toiminnallisena ja esteettisenä voimavarana.

Kasvillisuuden edellyttämien rakenteiden suunnitteluohjeet: RT ohjekorteista RT 85-11203, 85-11204 ja 85-11205.

Viherkatto- ja kansipuutarhatyypit

  • Maksaruohokatto
  • Niitty/ketokatto
  • Heinäkatto
  • Kattopuutarha (katto- ja kansipuutarhat)

Sopivan kattokasvillisuustyypin valintaan vaikuttavat mm. katon kaltevuus ja kantavuus, paikan tuulisuus ja valoisuus, katon käyttötarkoitus ja toivottava hoidon taso.

Kaltevuudet

Viherkatot  jaetaan  kaltevuudeltaan  loiviin  (kaltevuus 1:10…1:80), ja jyrkkin (kaltevuus 1:10 tai jyrkempi) kattoihin. Sopivin kaltevuus rakenteelle, jonka päälle viherrakenne toteutetaan, on 1:20…1:50.

Kattokasvillisuuden rakennekerrokset

  • Vesieristys
  • Mekaaninen suojakerros
  • Salaojitus
  • Suodatinkerros
  • Mahdollinen vettä pidättävä kerros
  • Kasvualusta
  • Kasvillisuus

Katto- ja kansipuutarhan kattokuormat

Viherkaton kokonaiskuorma syntyy kasvillisuudesta, kasvualustasta ja sen alla olevista viherkaton rakennekerroksista. Matala kasvillisuus aiheuttaa rakenteessa noin 50 kg/m2 kuorman, suuret yksittäispensaat noin 150 kg/m2 ja 60-vuotias puu noin 6000 kg/m2 kuorman.

Lumikuormat valitaan kuormitusnormien mukaisesti ja niihin lisätään kasvillisuuden lunta sitova ja kasaava vaikutus. Pistekuormat kuten pergolat ja vesiaiheet tulee myös ottaa huomioon. Raskaimmat istutukset voidaan sijoittaa kantavien pystyrakenteiden kuten pilarien päälle.

Katto- ja kansipuutarhan kasvivalinta

Katto on kasvillisuudelle erittäin vaativa kasvupaikka. Kattokasvillisuuden on kestettävä voimakkaita lämpötilan vaihteluja, kuivuutta, paahdetta, tuulisuutta ja pakkasta. Viherkatoilla suositaankin kestäviä kotimaisia lajeja ja lajikkeita. Tällaisia ovat mm. kotimaiset luonnonkasvit sekä FinE-kasvit. Puita voidaan kasvattaa katto- ja kansipuutarhoissa, jos niitä varten on erikseen tehty tarkoituksenmukaiset kasvualusta- ja kansirakenteet. Puiden ja pensaiden tuenta ja ankkurointi rakenteeseen on aina suunniteltava kohdekohtaisesti. Puiden tuenta suunnitellaan siten, ettei vesieristettä tai juurisuojaa lävistettä. Puulajeiksi sopivat yleensä matalajuuriset, kuivuutta ja tuulta kestävät lajit.

Kortissa RT 85-11204 (Infra 23-710152) on esitetty eri tyyppisiä katoille soveltuvia kasveja.

 

 

(E) Istutusastiat

Istutusastioiden mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.

Kausikasvien sijoituspaikat on määritelty kaupungin toimesta. Istutusastioiden sijoitussuunnittelussa tulee huomioida kunnossapito, näkemät sekä esteettömyys.

Istutusastiat tulee sijoittaa kulkuväylien ulkopuolelle.

Istutusastiat ovat irtokalusteita, joita ei asenneta maahan.