Arkistot: Kortit

Post Type Description

Kausi- ja jouluvalaistus

Kausivalaistus

Kausivalot ovat näkyvä elementti kaupunkikuvassa. Toteutusten toivotaan olevan keskenään sopusoinnussa vaikkakaan ei välttämättä toistensa kaltaisia. Kausivalaistuksen ajankohdaksi suositellaan pimeintä talvikautta marraskuusta helmikuuhun. Jouluvalaistus voi olla teemaltaan jouluisempi ja sen kesto kausivalaistusta lyhytaikaisempi keskittyen joulunaikaan. Kausivalaistus on nimensä mukaisesti kausittaista eli valot poistetaan aina kauden lopuksi.

Jouluvalaistus

Jouluvalaistuksen kausi on marraskuun lopusta tammikuun loppuun. Jouluvalaistus pidetään päällä ympäri vuorokauden. Helsingin keskusta-alueelle on laadittu jouluvalaistuksen konseptisuunnitelma, jossa linjataan julkisen katutilan, kiinteistöjen ja kivijalkaliikkeiden jouluvalaistuksen ohjeita. Ohjeet koskevat julkisen ulkotilan jouluvalaistuksia, jotka sijoittuvat yli 80 cm:n etäisyydelle rakennuksen julkisivusta. Kaupungin jouluvalaistuksen toteuttaminen on pääsääntöisesti kiinteistöjen ja yrittäjien vastuulla. Kaupunki on ollut mukana suurten jouluvalokokonaisuuksien hankkeissa yhtenä osapuolena katselmoimassa valaistussuunnitelmia, yhteystahona katutilan käytön suhteen sekä mm. toimittamalla jalustat jouluvaloille. Ensimmäisiä yhteistyönä toteutettuja kokonaisuuksia ovat Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien jouluvalaistukset. Mannerheimintien jouluvalaistuksen toteutuksessa suunniteltua jalustaratkaisua suositetaan käytettäväksi jatkossa muissakin kohteissa. Jalusta mahdollistaa sähkön tuonnin sekä ylä- että alakautta. Asennuksissa suositaan yläkautta tehtyä asennusta.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Kausivalaistus suunnitellaan sijoituspaikan tyyliin ja mittakaavaan sopivaksi. Valon värinä käytetään pääasiassa lämmintä valkoista valoa (3000K). Räikeitä värivaloja ja vilkkuvia valoja tulisi välttää kaduille ja puistoihin tehtävissä asennuksissa.

Tekniset laatuvaatimukset

Koristevalojen sähkölaitteiden ja laitekoteloiden tiiviysluokka on tyypillisesti IP44. Laite on tällöin suojattu roiskuvalta vedeltä ja yli 1mm kokoisia kappaleita vastaan.

Asennustavat

Juhlavalaistusta voidaan toteuttaa muun muassa ripustamalla puihin valopistenauhoja, kiinnittämällä valokoristeita valaisinpylväisiin ja väliaikaisiin pylväsrakenteisiin, pylväiden väliin asennettuihin vaijereihin sekä maahan asettaen. Maahan asetettavat koristeet tulee sijoittaa pois aurauksen reiteiltä.

Sähkö juhlavalaistukseen tuodaan mahdollisimman läheltä. Katupintaan kulkureiteille sijoitettavia sähkövetoja tulee välttää. Koristevalojen tulee olla kytkettävissä sarjaan. Liikkeiden edustalla katutilassa ruukkuistutuksissa tai havuköynnöksissä voidaan käyttää akkukäyttöisiä valopistenauhoja, jolloin vältytään sisätiloista ulos tehtäviltä sähkövedoilta.

Raitiotievaijereiden yläpuolelle tulee jäädä vähintään 2,5 m:n etäisyys.

Hankinta ja ylläpito

Katutilaan toteutettava juhlavalaistus voidaan toteuttaa kaupungin hankkeena tai erityisesti kaupallisilla katujaksoilla kaupungin, kiinteistönomistajien ja yrittäjien yhteistyönä. Yhteishankkeissa suunnittelusta, rakentamisesta, ylläpidosta ja varastoinnista tehdään yhteinen sopimus ja kustannusjako.

Julkisivu- ja kohdevalaistus

Julkisivu- ja kohdevalaistusta suunniteltaessa tulee analysoida huolellisesti sen suhde ja hierakkinen asema ympäröiviin rakennuksiin ja kaupunkitilaan. Julkisivuvalaistuksen lähtökohtana ovat julkisivujen arkkitehtoniset ominaispiirteet. Rakennustaiteellisesti arvokkaat rakennukset ja julkiset rakennukset ovat luontevia valaistuskohteita. Suojeltujen rakennusten julkisivujen valaistuksessa on noudatettava erityistä tarkkuutta ja pyrkiä tekemään asennukset siististi, mahdollisimman huomaamattomasti.

Julkisivuvalaistukseen liitetään usein mukaan näyteikkunoiden valaistus ja mainosvalot. Näyteikkunat antavat valoa ympäröivään katutilaan, ja olisi suotavaa, että ikkunat olisivat valaistuja myös yöaikaan. Vastaavasti ympäröivää julkisivuvalaistusta suunniteltaessa huomioidaan myös näyteikkunoista tuleva valo. Liikkeiden mainosvalot on suunniteltava julkisivujen arkkitehtoniseen ja kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen sopiviksi. Ne eivät saa aiheuttaa häikäisyä eivätkä herättää liiallista huomiota.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Erikoisvalaistuksissa käytetään pääsääntöisesti valkoista valoa sen eri värilämpötiloineen, elleivät esimerkiksi kaupunkikuvalliset syyt muuta edellytä. Valkoisesta valosta valitaan sopivin sävy (lämmin, neutraali tai kylmä) valaistavan kohteen pintamateriaalien ja värityksen mukaan. Vilkkuvia tai muuten nopeasti valovoimaansa muuttuvia erikoisvalaistuksia ei tule käyttää.

Valaisinlaitteiden tulee olla esteettisesti laadukkaita. Valaisinasennuksen tulee olla mahdollisimman huomaamaton ja siisti. Sähkönvedot julkisivun ulkopuolella suositetaan tehtäväksi lyhintä reittiä käyttäen tai julkisivuun sovittaen.

Valaistavalle kohteelle tulisi tehdä valaistussuunnittelun lisäksi koevalaistus. Tällä varmistetaan valittujen valaisimien, valon värin ja valonjakojen sopivuus.

Tekniset laatuvaatimukset

Maahan upotettavia ratkaisuja ei tule käyttää esteettömyyden varmistamiseksi, ellei hankkeessa sitä erityisesti edellytetä ja häikäisystä ei koidu haittaa.

Erikoisvalaistusten valaistusteknisistä ratkaisuista tulee ilmetä, miten ilkivalta, häikäisy ja häiriövalo on otettu huomioon.

Erityisesti kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten julkisivujen valaiseminen on pääsääntöisesti ratkaistava siten, etteivät valaisinlaitteiden sijoitus ja kiinnitys vaurioita itse rakennusta tai rakenteita. Mikäli on välttämätöntä kiinnittää valaisimet suoraan julkisivuun, on kiinnitysten määrä ja sijoitus pyrittävä minimoimaan. Asennusratkaisut esitetään suunnitelmissa.

Luvat

Merkittävästi ja pitkäaikaisesti kaupunkikuvassa vaikuttava rakennuksen julkisivu- tai ulkovalaistus edellyttää toimenpideluvan hakemista maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n mukaisesti. Lisätietoa luvanvaraisista valaistuksista on lähteessä ”Julkisivujen ja pihojen valaistus”.

Asemaympäristöjen valaistus

Valaistuksen tehtävänä on antaa kulkijalle käsitys liikkumisympäristöstä sekä luoda tilaan miellyttävä ja turvallinen ilmapiiri. Kaunis ja kaikkina vuorokaudenaikoina toimiva asema ympäristöineen luo positiivista imagoa joukkoliikenteelle ja kaupungille. Kaupunkikuvassa asema-alueesta muodostuu aukioiden ja aluetta rajaavien rakennusten avulla yksi kaupungin tärkeimmistä tiloista, jonka keskeisin rakennus joukkoliikenteen käyttäjän kannalta on asemarakennus. Aseman valaistuksen on sovelluttava kaupunkikuvallisesti muuhun kaupunkivalaistukseen, paikkaan ja kaupungin julkiskuvaan.

Aseman on pimeälläkin välityttävä käyttäjälle julkisena, käytettävissä olevana tilana silloin, kun sen palvelut ovat käytettävissä. Rakennuksen julkisivun mainosvalaistus ei saa kilpailla pääsisäänkäynnin valaistuksen kanssa.

Esteetön valaistus

”Aseman ulkoalueiden valaistuksen tulee olla riittävä helpottamaan kulkemista ja korostamaan tasonvaihtoja, ovia ja sisäänkäyntejä. Esteettömien reittien valaistus on mukautettava matkustajan näkemisen tarpeeseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tasonvaihtoihin, lipunmyyntitoimistoihin ja lipunmyyntiautomaatteihin, neuvontapisteisiin ja tiedotusnäyttöihin”. (Komission asetus (EU) N:0 1300/2014.)

Asema-alueen ulkovalaistuksen tulee tukea kaupunkivalaistuksen liikenteellistä hierarkiaa heikkonäköisten tarpeet huomioiden. Asema-alueen ja lähiympäristön valaistuksen tulee liittyä toisiinsa ilman jyrkkiä, äkkinäisiä valaistustasojen vaihteluja. Valaistuksen tulee olla häikäisemätön. Pimeitä alueita tai nurkkauksia ei saa olla. Laiturialue katoksineen ja odotustiloineen tulee aina valaista hyvin. Pysäköintialueet valaistaan häikäisemättömästi ja hillitysti.

Aseman ja sen edusalueiden valaistuksen on oltava eurooppalaisten tai kansallisten määräysten mukainen. Jos asemarakennusta ei ole, laiturikatosten tai muiden odotustilojen merkitystä on korostettava ympäristöä kirkkaammalla valaistuksella. Esteettömään valaistussuunnitteluun liittyvät määräykset ja ohjeet on kuvattu useassa eri lähteessä, jotka määrittävät asema-alueen eri kohtia. Jotta valaistus toteutuu ohjaavana, valaistustasoiltaan tasapainoisena kokonaisuutena, on eri lähteiden tieto huomioitava suunnittelussa. Ylläolevaan kaaviokuvaan ja listaan on yhdistetty lähteiden tiedot.

  • Asemarakennuksen sisällä sisäänkäynniltä laiturille kulkeva esteetön reitti, määräys: vähintään 100 luksia
  • Pääsisäänkäynnin, portaiden ja luiskien päädyt, määräys: vähintään 100 luksia. Jos tämän saavuttamiseen tarvitaan päivällä keinovalaistusta, valaistuksen on oltava vähintään 40 luksia korkeampi kuin ympäröivä valaistus, ja sen värilämpötilan on oltava kylmempi. (Komission asetus (EU) N:0 1300/2014.) Lasijulkisivussa sijaitsevan sisäänkäynnin tulee erottua muusta julkisivusta oviaukkoa ympäröivän kehyskontrastin avulla.
  • Liukuportaiden poistumistaso, suositus: 300 luksia.
  • Matkustajalaiturit ja muut matkustaja-alueet, määräykset:
    • kaukoliikenne 1 keskimääräinen valaistustaso 100 luksia
    • lähiliikenne 1 keskimääräinen valaistustaso 100 luksia
    • lähiliikenne 2 keskimääräinen valaistustaso 50 luksia
  • Muut asema-alueen reitit, suositus: 30–50 luksia. Tasoeroissa, suojatiellä ja muissa huomiota vaativissa paikoissa suositellaan pinnoitteissa 50 % kontrastieroa. (Rato 16)
  • Alikulut ja vastaavat paikat, joita ei luokitella sisätiloiksi ja joissa ei ole luonnonvaloa, suositus: noin 100 luksia
  • Aseman sisätilat, määräys: 100 luksia. Jos yksityiskohtaisten tietojen lukemiseen tarvitaan keinovalaistusta, tällaiset paikat on korostettava valaistuksella, joka on vähintään 15 luksia korkeampi kuin viereisillä alueilla. Tällaisen lisävalaistuksen värilämpötilan on myös oltava erilainen kuin viereisillä alueilla.
  • Matkustajalaiturilla sijaitseva pysäkkikatos, suositus: 30–50 luksia ympäröivää laituria kirkkaampi yleisvalaistus. Tilassa mahdollisesti olevien aikataulujen ja muiden tiedotteiden osalta on valaistuksen oltava vähintään 15 luksia korkeampi ja eri värilämpötilaa kuin viereisillä alueilla.

Julkisen kaupunkitilan valaistusperiaatteet

Pimeän ajan kaupunki saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena päivisin koettavaan kaupunkiin verrattuna. Valaistuksella lisätään turvallisuutta ja viihtyisyyttä, rajataan tilaa, luodaan tunnelmia, mahdollistetaan toimintoja sekä nostetaan esiin yksityiskohtia ja rakennuksia. Kaupunkivalaistuksella voidaan vahvistaa valoisan ajan kaupunkikuvaa tai luoda siitä poikkeava, erilainen pimeän ajan tunnelma.

Valaistuksen tehtävät ja tavoitteet

Helsingin ulkovalaistuksen tavoitteena on liikkumisen ja orientoinnin helpottaminen sekä turvallisuuden parantaminen kaupungin julkisilla alueilla. Valaistuksen tarkoituksena on liikenneturvallisuuden lisäksi parantaa yleistä turvallisuuden tunnetta, esteettömyyttä sekä viihtyisyyttä.

Kaupungin imagoa, elämyksellisyyttä ja vetovoimaa luodaan myös valaistuksen avulla. Kaupunkitilan valaistuksen tulee olla kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti korkeatasoista, ympäristöön ja arkkitehtuuriin sopivaa.

Kaikessa valaistuksen suunnittelussa huomioidaan kestävyys ja energiatehokkuus. Häiriövalo sekä häikäisy pyritään minimoimaan. Valo rajataan ja suunnataan haluttuun kohteeseen ja määritetään ympäristökokonaisuuteen sopiva valoteho. Tarpeettoman valon suuntautumista taivaalle, asuntoihin tai luonnonympäristöön vältetään.

Esteettömien reittien valaistuksen tulee olla katkeamaton, hyvin ympäristön värejä toistava ja riittävän tehokas turvalliseen liikkumiseen.

Yleisesti voidaan todeta, että laadukkaan valaistuksen perusvaatimuksia ovat riittävä valaistusvoimakkuus, tehokas häikäisysuojaus, harkitut pintakirkkaus- eli luminanssisuhteet, oikea valon suuntaus ja sopivat valon väriominaisuudet.

Valaistavat alueet ja kohteet

Kaikki Helsingin kaupungin liikenneväylät, torit, aukiot ja puistot valaistaan, ellei hankekohtaisesti ole toisin todettu. Puistoissa valaistaan tärkeät ja usein talvikunnossapidossa olevat puistokäytävät, leikkialueet sekä pelikentät ja pelialueet. Koira-aitausten, frisbeegolfväylien ja skeittipuistojen valaistuksessa noudatetaan laadittuja Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen linjauksia ja valaistustarpeet määritellään hankekohtaisesti.

Valaistuksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat

Ulkovalaistuksen suunnittelua ohjaavista asiakirjoista olennaisin on ulkovalaistuksen suunnitteluohje. Kaduille ja kevyen liikenteen väylille määritetyt valaistusluokat toimivat valaistuslaskennan pohjana ja ne löytyvät Helsingin kaupungin Karttapalvelusta kohdasta Ulkovalaistus / Valaistusluokat.

Häiriövalon hallinnan kannalta tulisi lisäksi noudattaa eri alueille määritettyjä E-alueluokkia, jotka määrittävät raja-arvot ylöspäin taivaalle sekä ikkunoihin suuntautuvalle valolle. Katso lisätietoa suunnitteluohjeesta.

Ranta-alueille on tehty erilliset valaistusperiaatteet ja ohjeistus on laadittu hyödynnettäväksi rantojen tarkemman suunnittelun vaiheissa. Lintuturvallinen rakentaminen -ohje linjaa rakennusten ulkopintojen valaistusperiaatteita.

Visuaaliset laatumääritykset

Kaupunkitiloihin suositeltavat pylväsmallit ja -korkeudet ja yleiset laatuvaatimukset kuvataan Helsingin ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa. Pylväiden perusmallit on esitetty kaupunkitilaohjeen kohdassa Kaupunkikalustemallisto / I Pylväät ja portaalit.

Valaisintuotteen muodon tulee olla hillitty ja yksityiskohdiltaan viimeistelty, katso pylväs- ja riippuvalaisinten muotomääritykset.

Pylväiden väri on yleisesti Helsingin pääväri RAL 7021, Black Grey. Lisäksi käytetään sävyä RAL 7038 Agate grey. Historiallisissa kohteissa valaisinpylvään ja valaisimien väri on RAL 9011, Graphite Black. Aluekohtaisissa yleissuunnitelmissa määritetään mahdolliset muut valaisinkalusteiden värisävyt. Alueelliset kadunkalusteiden päävärit löytyvät Helsingin Karttapalvelusta: Kaupunkitilaohje / Alueelliset päävärit.

Käytettävän valon värilämpötilaksi on määritelty lämmin valkoinen 3000K värintoistoindeksin ollessa yleensä ≥ 70. Samaa värilämpötilaa käytetään alueen tai katuosuuden kaikissa valaisimissa. Katso poikkeavat määritykset muun muassa ranta-alueille ja ulkokentille valaistuksen suunnitteluohjeesta.

Tekniset laatumääritykset

Valaistusasennusten tekniset laatuvaatimukset on esitetty Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen yleiset laatuvaatimukset -asiakirjassa. Valaisinten osalta katso erillinen Ledivalaisimien laatuvaatimukset -asiakirja.

Valaistussuunnitelman mukana tulee aina toimittaa valaistusteknilliset laskennat. Valaistusteknillisillä laskennoilla osoitetaan valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen. Valaistustekniset ohjeet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Energiansäästön vuoksi valaistuksissa käytetään ohjausta, jonka avulla valaistus himmennetään yöaikaan. Ohjeet eri kohteiden ohjaukseen on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Maahan asennettavia valaisimia ei käytetä. Valaisimia, liitäntälaitteita tai kytkentäluukkuja ei tule sijoittaa alle 2,8 metrin korkeudelle meren pinnan tasosta (ellei kyseessä ole pienjänniteasennukset).

Mainoslaitteiden osalta tulee tarkistaa rakennusvalvonnan ohjeista sijoitteluperiaatteet sekä vaatiiko laitteen sijoittaminen toimenpideluvan. Mainosnäyttöjen ja valomainosten pintakirkkauden enimmäismäärät on kerrottu Mainoslaitteet rakennuksissa ja tonteilla -ohjeessa.

Valaisinpylväät

Helsingissä käytetään maalattuja tai sinkkipintaisia valaisinpylväitä. Maalattuja valaisinpylväitä ja -varsia käytetään silloin, kun ne muodostavat muiden katukalusteiden kanssa alueellisen kokonaisuuden tai alueen laatutaso sitä edellyttää. Muulloin voidaan perustelluista syistä käyttää kuumasinkittyjä valaisinpylväitä ja -varsia. Raitiotien ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväiden ja niiden perustusten tyyppi määritellään aina yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:n kanssa.

Valaistuksen asennuskorkeus ja ripustustapa valitaan ottaen huomioon katuluokat, katujen poikkileikkaukset, rakennetun alueen ympäristön ominaisuudet, arkkitehtuuri, istutukset ja katualueiden rajat. Valaisimet sijoitetaan ensisijaisesti yhteen pylväsjonoon, yhteen riviin kadun reunaan tai keskelle katua. Jos on käytettävä kaksirivistä reunasijoitusta, valaisinpylväät sijoitetaan vastakkain toisiinsa nähden. Pääväylien yhteydessä olevat jalankulku- ja pyörätiet pyritään ensisijaisesti valaisemaan pääväylän valaisimilla. Jos jalankulku- ja pyörätie tarvitsee valaistukseen erillisen pylväsasennuksen, käytetään yksirivistä reunasijoitusta ja varrettomia pylväitä. Ohjeelliset pylväskorkeudet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Helsingin omat pylväs- ja valaisinvarsimallit on esitelty: Kaupunkikalustemallisto / I Pylväät ja portaalit

L4 Rantojen, venesatamien ja uintipaikkojen pelastautumisvarusteet

Kotisatamat

Merenkulkulaitos jakaa pienvenesatamat kahteen eri luokkaan: koti- ja käyntisatamiin. Edellisessä säilytetään veneitä ja jälkimmäisessä asioidaan tai yövytään veneellä liikuttaessa. Kotisatamat ovat veneilysatamia, jotka palvelevat taajamien ja niiden lähiympäristön asukkaita, tarjoavat monipuolisen palvelun ja on pääasiassa tarkoitettu veneiden säilyttämiseen vedessä ja maalla. Näitä ovat esim. veneseurojen satamat, kunnalliset ja kaupalliset venesatamat.

Sataman turvallisuusvaatimuksiin vaikuttavat mm. seuraavat seikat:

  • Satamaluokka
  • Sataman koko ja muoto: mitä enemmän venepaikkoja on tai mitä pitemmät laiturit ovat ulospäin, sitä suuremmat ovat myös vaatimukset.
  • Sijainti: mitä kauempana lähimmästä pelastusyksiköstä satama on, eli mitä pitempi on avunsaantiin kuluva aika, sitä korkeampi varustelutason on oltava.
  • Käyttö: muut alueella mahdollisesti liikkuvat vesikulkuneuvot, kuten kanootit, soutuveneet ja vesiskootterit.

Varustelutaso ja mitoitus

TIKKAAT

  • 25 metrin välein tikkaita, jos veden syvyys on yli 1 m kiinteässä laiturissa tai jos ponttonilaituri nousee yli 30 cm vedenpinnan yläpuolelle.
  • Tikkaat on merkittävä heijastavasti ja näkyvästi. Niiden on sijaittava sellaisella korkeudella veden pinnan alapuolella, että niitä pitkin pystyy kiipeämään ylös.
  • Tikkaiden väri: Traffic yellow RAL1023

PELASTUSRENKAAT JA VENEHAAT

  • Enintään 50 m etäisyydellä jokaisesta laiturin venepaikasta.
  • Pelastusrenkaiden on oltava heijastavia, väriltään punaisia, oransseja tai keltaisia. Niissä on oltava noin 25 m pitkä kelluva köysi. Pelastusrenkaiden sijainti on merkittävä selkeästi.
  • Helsingissä käytetään usein pelastusvälinepylväitä, jotka sisältävät seuraavat tarvikkeet:
    • Kelluvat tikkaat 4000 mm, SOLAS-hyväksytty pelastusrengas heittoköydellä, pelastushaka viirillä
    • AxxA-Tech Oy tai vastaava
  • Venehakojen on oltava kelluvia ja vähintään 2 m pitkiä.

PELASTUSVENEET

  • Pelastusveneen olisi oltava jatkuvasti käyttövalmiina. Sen varustuksiin kuuluvat airot, venehaka, äyskäri, veitsi, heittoliina, pelastusrengas, hinausköysi ja vähintään kahdet pelastusliivit. Alueellisesti suurissa satamissa veneen olisi oltava varustettu moottorilla ja käsisammuttimella.

Uimarannat

Uimarantojen varuste-ja palvelutaso vaihtelee käytön mukaan. Käyttöön vaikuttavat paikka, väestöpohja, maantieteellinen sijainti ja tästä seuraava käyttökauden pituus sekä uimarannan koko ja saavutettavuus. Uimaranta on paikka, joka on nimenomaisesti kartassa tai mainoksessa osoitettu uintiin soveltuvaksi, yleiseen käyttöön tarkoitetuksi ja jonka varusteista, kunnosta ja ylläpidosta joku taho vastaa.

Varusteet

  • Pelastusrengas ja heittoliina
  • Merkitty rantavalvojan tuoli ja varustelaatikko

Suositeltavat varusteet

  • Pelastusvene
  • Turvallisiksi todetut uintialueet merkitään poijuin tai erikoistapauksissa rataköysin

Talviuintipaikat

Yksinkertaisimmillaan talviuintipaikka sisältää lämpimän pukusuojan, avannon ja avantoon johtavat portaat. Mikäli talviuintipaikka on tarkoitettu yleiseen käyttöön, sitä koskevat samat määräykset kuluttajapalvelujen turvallisuudesta kuin yleisiä uimarantoja. Talviuintipalveluja tarjoava on vastuussa siitä, että palvelu on turvallinen. Ks. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohjeet talvituintipaikkojen turvallisuudesta.
Varusteet
  • Pelastusrengas ja heittoliina tulee sijoittaa helposti saataville avantoon johtavien portaiden luo. Isompien talviuintipaikkojen yhteydessä on suositeltavaa olla pelastusvene.
  • Ensiapukaapin tulee olla näkyvällä paikalla. Ensiapukaapin tulee sisältää vähintään desinfiointiainetta, sideharsoa, laastaria, kylmäpusseja, hypotermiapussi ja elvytysmaski.
  • Ulos sijoitettava turvataulu, jossa pitää olla ainakin talviuintipaikan katuosoite tai muu osoite ja paikkakunnan nimi, yleiset hätänumerot ja ohjeet avun hälyttämisestä/opastus lähimmälle puhelimelle sekä talviuintipaikan huollosta vastaavan tahon yhteystiedot.
  • Kulkuteillä, laiturilla ja avannon lähellä tulee olla riittävä valaistus

Muut rannat

Yleisten alueiden rantarakenteet suunnitellaan kohdekohtaisten suunnitteluperusteiden mukaisesti olemassa olevaa suunnitteluohjeistusta soveltaen.

Puupinnat

Puumateriaalit:

  • Kovapuut
  • Painekyllästetty puu
  • Muut kyllästetyt puut

AB-luokan kestopuu

  • AB-luokan kestopuu on tarkoitettu maanpinnan yläpuolisiin, säälle alttiisiin rakenteisiin.
  • AB-luokkaan kyllästetään alle 48 mm paksu puutavara sekä alle 80 mm paksut puupylväät.
  • Käyttökohteet: säälle alttiissa maanpinnan yläpuolisissa rakenteissa. mm. terassit, patiot, pergolat (kansilaudoitus), aitalaudoitukset, hiekkalaatikot, kukkalaatikot, pihakalusteet, leikkikenttävarusteet, ulkoverhoukset jne.

A-luokan kestopuu

  • Käytetään suoraan maa- tai vesikosketuksessa olevissa rakenteissa (tukirakenteet, rungot, perustukset)
  • A-luokan kestopuun paksuus on 48 mm tai suurempi. Puupylväiden halkaisija on 80 mm tai suurempi.
  • Käyttökohteet: mm. terassit, patiot, pergolat (rungot), laiturit, portaat, aitatolpat, pylväät, kaiteet, alajuoksut, pengerrykset, sillat, ajosillat jne.

Kestopuun ominaisuudet

Valmistetaan kotimaisesta männystä. Kyllästyksessä käytetään Suomen Ympäristökeskuksen hyväksymiä kyllästysaineita. Suomalainen painekyllästetty puu ei sisällä arseenia eikä kromia. Kestopuu kestää piharakenteissa 3-5 kertaa pidempään kuin kyllästämätön puu.

  • Puutavarassa on oksankohtia, koloja ja pihkataskuja, ja se kosteuselää. Kyllästetyn puutavaran silmämääräisesti havainnoitava laatu ja ulkonäkö vaihtelevat.
  • Valmistetaan vihreänä ja ruskeana
  • Harmaantuu ulkona auringon uv-säteiden vaikutuksesta

Työstö ja pintakäsittelytavat

Työstömenetelmät: Saatavana on mm. höylättyä ja uritettua lautatavaraa. Uritettuna puupinta ei ole märkänäkään liukas. Puupäällystyksen pinnanlaatu (karkea/höylätty/uritettu) valitaan käyttökohteen mukaan. Höylättyä puutavaraa käytetään alueilla, jossa liikutaan paljain jaloin tai muutoin halutaan sileä pinta. Karkeapintaista puutavaraa käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan välttää märän sileän puupinnan liukkaus.

Pintakäsittely: Sävytetyt ja sävyttämättömät puuöljyt, kuultavat ja peittävät puunsuojat sekä ulkokäyttöön tarkoitetut lateksi- ja öljymaalit. Suolakyllästetyn puutavaran vihreä väri saattaa kuitenkin jonkin verran muuttaa pintakäsittelyaineiden vaaleita sävyjä. Vihreä kestopuu on yleensä sileäpintaista ja ruskea tavallisimmin pinnaltaan uritettua. Puun sydänpuoli (urapuoli) on tarkoitus asentaa rakennettaessa ylöspäin.

Mitat ja koot

Vihreää painekyllästettyä puuta on saatavissa useaa kokoa. Ruskean kyllästetyn puun saatavuus rajoittuu suosituimpiin kokoihin. Painekyllästetyn laudan yleisimmät pituudet vaihtelevat 0,3 metrin jaolla. Laudan yleisin pituus on 4,20 metriä, pisimmät laudat ovat 5,40 metrin mittaisia.

Puupäällysteet

Puupäällysteitä ovat maata vasten asennetut ritilät, lankutukset tai pystyyn maahan upotetut pölkyt. Näitä käytetään vain jalankulkuun tarkoitetuilla poluilla tai oleskelualueilla.

Laudoista 25 mm tai 30 mm x 100 mm ja lankuista /soiroista 50 mm x 100 mm tai 125 mm tehdyt päällystykset pyritään tekemään kestoiän lisäämiseksi tuuletettuina. Tällöin rakenteen asennusalustaksi levitetään 150…200 mm paksu kerros soraa tai mursketta, joka tiivistetään. Lautojen tai lankkujen kiinnitysalustaksi asennetaan osittain sorakerrokseen upotettuna paksummat soirot, joihin päällystyksen laudat tai lankut naulataan. Kiinnityssoiroja tulee olla niin tiheästi (k500…1000mm), että päällystys ei notku. Lauta- tai lankkupäällystykset voidaan tehdä myös elementeistä asentamalla ne koon mukaisella jaolla asennettujen tukilankkujen varaan. Elementit voidaan jättää irralleen tukilankkujen päälle tai naulata kevyesti kiinni tukilankkuihin.

Lauta- ja lankkupäällystys voidaan tehdä myös suoraan sorakerroksen päälle. Tällöin asennussoirot upotetaan kokonaan sorakerrokseen niin, että niiden yläpinta on sorakerroksen yläpinnan tasossa. Sorakerros ja -soirot tiivistetään hyvin. Asennussoirojen väli määritetään päällystelautojen ja -lankkujen kiinnityksen vaatimalla tiheydellä. Päällystyspuutavaran raot täytetään esimerkiksi hiekalla. Pölkkypäällystys tehdään latomalla noin 200 mm pitkiä pölkkyjä pystyyn vieri viereen 50…100mm:n paksuisen sora- tai murskekerroksen varaan. Asennuksen jälkeen pölkkyjen välit täytetään hiekalla. Asennussorakerros, hiekka ja pölkyt voidaan tiivistää asennuksen jälkeen tärylevyllä pölkkyjen pinnalta.

 

(D) Istuimet ja pöydät

Istuinten ja pöytien mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.

Sijoittamisessa huomioitavat asiat

Aukiolla ja puistoalueilla istuimet ja pöydät sijoitetaan kulkuväylien ulkopuolelle. Istuimet sijoitetaan aina kovalle materiaalille, sora- ja kivituhkapintaisilla alueilla ne voidaan asentaa betonilaatalle.

Kadun varrella istuimelle valitaan mahdollisimman rauhallinen paikka, omalle vyöhykkeelle joko puuriviin, erotuskaistalle tai katuaukion kohdalle.

Kalusteiden ympäristö tulee olla koneellisesti hoidettavissa. Suositusmitta lähimpään kiinteään esteeseen on vähintään 2,5 metriä. Istuimia suositellaan sijoitettavan esteettömyyden erikoistason alueilla 50 m ja muualla 250 m välein (SuRaKu).

Roska-astioita ei sijoiteta penkkien viereen.

Pöytä-penkki-yhdistelmä sijoitetaan siten, että pöydän ääreen on pääsy myös pyörätuolilla.

Leikkipaikan aidan viereen ei saa sijoittaa ylikiipeämistä helpottavia kalusteita, kuten penkkejä tai pöytiä.

Liittäminen maahan

  • Istuimen tai pöydän alueella on sama katupinnoite kuin samalla katuvyöhykkeellä muutoin.
  • Liitos maahan toteutetaan mahdollisimman huolellisesti ja siististi. Helsinki-ilmeen muotopaletissa on annettu suositukset toteutuksen tavasta.

Katutaide

Helsingin yleisiä alueita ja julkisia rakennuksia koskevaa katutaidetta koordinoi Helsingin kaupungin Nuorisopalvelujen katutaidetoimisto Supafly. Teoksille osoitettuja paikkoja ovat mm. kaupungin hallinnoimat sillat, alikulut ja meluaidat, katutaidekontit ja -vaunut ja katutaideaidat sekä jakokaapit.

Erityyppiset katutaiteen muodot ja paikat vaativat erilaisia lupia, jotka on koottu maalauspaikkojen ohjeiden kanssa sivulle:

 

 

 

 

 

Hulevesien hallintarakenteet

Hulevesiä syntyy rakennetussa ympä­ristössä, kun kovat katto-, piha- ja katurakenteet estävät veden imeytymisen maaperään.

Hulevesien hallinnassa käytettäviä rakenteita ovat sadevettä läpäisevät päällysteet, veden imeyttämiseen, johtamiseen, viivyttämiseen ja suodattamiseen käytettävät maastokohdat tai rakenneratkaisut sekä tehdasvalmisteiset järjestelmät. Rakenteet voivat viivyttää ja imeyttää vettä samanaikaisesti. Usein hulevesien hallinnan kannalta paras lopputulos saavutetaan, mikäli erityyppisistä rakenteista muodostetaan hallintaketjuja, joissa vesi ohjautuu hallintaratkaisusta toiseen samalla puhdistuen ja viipyen. Monipuolinen kasvillisuuden käyttö hallintarakenteissa edistää hulevesien hallintaa mm. hidastamalla virtaamaa ja parantamalla vedenlaatua. Kasvillisuus ehkäisee eroosiota ja lisää maaperän huokoisuutta, tasaa lämpötilaeroja ja parantaa ilmanlaatua.

Helsingissä noudatetaan hulevesien hallinnan prioriteettijärjestystä, jonka mukaan hulevesiä hallitaan ja johdetaan

Hulevedet suunnitellaan, käsitellään ja johdetaan seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaan:

  1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan.
  2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä.
  3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön (puroon) johtamista.
  4. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön.
  5. Hulevedet johdetaan sekavesiviemärissä Viikinmäen puhdistamolle

Hulevesien johtaminen

Avouomat (avo-ojat)

  • Avo-ojat suunnitellaan perinteistä monimuotoisempina uomina kiinnittäen huomiota niiden ulkonäköön ja ekologiseen merkitykseen.
  • Ojaluiskien kaltevuus jyrkimmillään 1:1 ja tällöin luiskat on syytä suojata, esimerkiksi kiveämällä.
  • Ojan syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta vaihtelemalla voidaan korostaa haluttua toiminnallista ominaisuutta: imeytystä, varastointia tai johtamista.

Johtamispainanteet

  • Johtamispainanne on hulevesien johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan ja luiskiltaan loiva avo-oja.
  • Johtamispainanne on tarkoitettu katualueen sekä enintään noin hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevesien johtamiseen. Painanteen kokonaisleveys on noin 2,5 metriä. Mikäli pituuskaltevuus on 5 % tai enemmän tai hulevesien viivyttämistä halutaan muuten tehostaa, painanteeseen tehdään tasaisin välimatkoin pohjapatoja virtaaman hidastamiseksi.
  • Pituuskaltevuussuositus 1…3 % , tavoiteltavat luiskakaltevuudet loivia, 1:4…1:5, enintään 1:3
  • Jyrkemmissä maastonkohdissa vettä tulee padottaa tai painanne porrastaa. Painanteen leveys voi vaihdella suuresti. Pienten virtaamien johtamiseen tarkoitetut painanteet voivat olla luiskineen vain noin metrin levyisiä, kun taas hulevettä viivyttävien tai laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla parikin metriä.
  • Painanteet voivat olla joko niitty-/nurmipintaisia tai osin kasvillisuuspeitteisiä.
  • Painanteisiin voidaan rakentaa pohjapatoja tai -kynnyksiä, joilla hidastetaan virtaamaa sekä mahdollistetaan huleveden viivyttäminen painanteessa. Johtamispainanteiden yhteyteen voidaan toteuttaa lisäkäsittelyä viivytysalueilla.

Rakennetut kanavat ja uomat

  • Kanavat ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä rakennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muutamasta kymmenestä sentistä jopa metreihin, ja niiden reunat ovat hyvin jyrkkäluiskaisia tai pystysuoria.
  • Rakennetut uomat ovat luonnonmukaisen kaltaisia avouomia, kooltaan yleensä noroa vastaavia. Rakennetut uomat voivat olla varta vasten kaivettuja tai esimerkiksi muotoilemalla ja linjausta muuttamalla parannettuja avo-ojia.
  • Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisen korkeuden ja jyrkistä luiskista johtuvan tehokkaan poikkipinta-alan takia. Niitä voidaan käyttää myös keskusta-alueilla niiden pienen tilantarpeen ja rakennetun ulkonäön ansiosta.

Kourut

  • Kouruilla tai hulevesikouruilla tarkoitetaan pintavesien johtamiseen käytettäviä betonista tai kivistä valmistettuja matalia
    ja kapeita painanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä.
  • Kourun syvyys  on  kävelyalueilla  muutamia  senttimetrejä kohteen käytön mukaan, muualla kourut voivat olla syvempiä.
  • Kourujen rakenteista on ohjeita julkaisuissa Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena ja RT 89-11002 Pihojen pohja- ja
    päällysrakenteet.

Rummut

  • Rumpu on vapaalta aukoltaan alle 2 metrin levyinen putkirakenne, jota pitkin vesiuoma alittaa väylän.
  • Rumpujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan väylän pitäjän ohjeita. InfraRYL, kohta 12330 Rummut.
  • Kaarirumpuja voidaan käyttää kohteissa, joissa silta on liian kallis, mutta luontoarvot edellyttävät luonnonpohjan säilyttämistä. Riittävän leveänä se voi mahdollistaa myös kuivapolkukäytävän.

Tulvareitit ja tulva-alue

  • Tulvareitit ovat tärkeä osa hulevesien johtamisjärjestelmiä. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hulevedet hallitusti tilanteissa, joissa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt.
  • Tulvareitit voivat koostua kaikista edellä kuvatuista hulevesien johtamisjärjestelmistä ja ne voivat vaihdella huomattavasti kooltaan ja tyypiltään kohteesta riippuen.

Hulevesien viivyttäminen

Viivytysaltaat

  • Hulevesien viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidastetaan. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida rakenteeseen johdettavaa hulevettä tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivytysmenetelmät voidaan karkeasti luokitella kosteikkoihin, lammikoihin, painanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kaivantoihin.
  • Viivytysaltaat voivat olla joko luonnonmukaisia tai selkeästi rakennetun näköisiä tekoaltaita. Hulevedet johdetaan altaisiin joko putkea tai pintareittiä pitkin. Viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padolla ja juoksutusrakenteella.
  • Luonnonmukaiset altaat/hulevesilammikot pyritään sijoittamaan puistoihin tai muille rakentamattomille alueille. Ne ovat useimmiten sadetapahtumien välissä vedestä tyhjeneviä, mutta niissä voidaan myös pitää pysyvä vesipinta. Pysyvän vesipinnan ympärillä on usein runsasta kasvillisuutta. Luonnonmukaisissa  viivytysaltaissa  vesitilavuus  on  usein huomattava ja vesisyvyys mitoitustilanteessa voi olla jopa pari metriä
    • maksimisyvyys 2,5 m
    • reunakaltevuus 1:4-1:5
    • pituuden ja leveyden suhde 2:1.
    • laskeuttamisen optimaalinen suhde on tätä suurempi 3:1–4:1
  • Rakennetut altaat ovat yleensä luonnonmukaisia viivytysaltaita selvästi pienempiä ja niitä käytetään rakennetun ympäristön sisällä.

 Kosteikot

  • Kosteikko on rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvällä vesipinnalla varustettu luonnonmukainen allas. Suurimpina eroina altaaseen verrattuna ovat matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus.
  • Kosteikolla tarkoitetaan yleensä aluetta, joka suuren osan vuodesta on veden peitossa ja joka muunkin ajan pysyy kosteana
  • Kosteikoissa on runsasta vesi- ja kosteikkokasvillisuutta.
  • Kosteikot rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihteleviksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
  • Veden keskisyvyys kosteikoissa on matala, yleensä muutamia kymmeniä senttimetrejä. Luiskakaltevuudet ovat loivia, 1:4–1:5.

Viivytyspainanteet

  • Viivytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua. Ne ovat pienempiä kuin viivytysaltaat ja muistuttavat eniten imeytyspainanteita. Viivytyspainanteissa imeytymistä ei pyritä tehostamaan, eli niihin ei rakenneta imeytys- ja varastointikerrosta. Viivytyspainanteet varustetaan virtaamaa säätelevällä rakenteella, joka tyhjentää viivytystilavuuden muutaman vuorokauden kuluessa täyttymisestään. Viivytyspainanne voi tyhjentyä esimerkiksi hulevesiviemäriin johtavalla pienellä purkuputkella tai karkeasta maa-aineksesta tehdyn padon läpi suotautumalla.

Viivytyskaivannot

  • Viivytyskaivannot ovat maanalaisia hulevesien viivyttämiseen tarkoitettuja rakenteita. Ne soveltuvat kohteisiin, joissa hulevesien viivytys on tarpeen, mutta tilaa maanpäällisille ratkaisuille ei ole. Viivytyskaivannot ovat rakenteeltaan imeytyskaivantoihin verrattavia. Koska hulevettä ei pyritä imeyttämään, viivytyskaivannot varustetaan salaojituksella ja purkuputkella, joiden kautta kaivanto tyhjentyy vedestä.

Tehdasvalmisteiset veden varastointi- ja viivytysjärjestelmät

  • Huleveden viivytys- ja varastointikapasiteettia voidaan lisätä oleellisesti esimerkiksi kasetti-, tunneli- tai säiliöjärjestelmillä. Näitä voidaan käyttää veden varastointiin tai esimerkiksi huonosti vettä läpäisevillä alueella veden viivytykseen. Ne soveltuvat hyvin erityisesti tiiviisti rakennetuille alueille, joissa ei ole tilaa maanpäällisille viivytysrakenteille. Niiden varastointikapasiteetti on yleensä yli 95 % kokonaistilavuudesta.

Imeyttäminen ja suodattaminen

Imeyttäminen

  • Imeytysrakenteita ovat kivipesät, imeytyskaivannot, imeytyspainanteet, imeytyskaivot, sorasaarrot, maanalaiset imeytyskentät ja
    tehdasvalmisteiset järjestelmät.

Suodattaminen

  • Suodatuksessa  hulevedet  johdetaan jonkin väliaineen läpi.  Suodatuksessa vedestä pidättyy epäpuhtauksia sekä suodatuskerroksen pinnalle että väliaineeseen.
  • Yksinkertaisimmat suodatusjärjestelmät ovat kasvillisuutta hyödyntäviä pintavalutuskaistoja tai viherpainanteita, joissa hulevesi suodattuu kasvillisuuden ja kasvukerroksen läpi. Rakennettuja ratkaisuja ovat esimerkiksi salaojitetut biosuodatusalueet, joissa suodatukseen osallistuu sekä pinnan kasvillisuus että alempi suodatuskerros.

Imeytyskaivannot

  • Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla, kuten karkealla kiviaineksella. Maanalainen hulevesien  varasto  voidaan  toteuttaa  esimerkiksi  puiston, urheilukentän,  pysäköintialueen,  torin,  pihan  tai  kävelytien alle. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy vähitellen ympäröivään maaperään. Hulevedet valuvat siihen pintavaluntana. Kaivannot voidaan sijoittaa myös maan alle, jolloin hulevedet johdetaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla.

Imeytyskaivannot ja biosuodatus

  • Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua  ja joista ne voivat imeytyä maaperään. Merkittävä osa niiden toimintaa on huleveden suodattuminen ylimmän bioaktiivisen kerroksen läpi, mistä johtuen menetelmää kutsutaan myös biosuodatukseksi.
  • Lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa voidaan säädellä esimerkiksi hulevesiviemäriin kytkettävällä rei’itetyllä purkuputkella, kupukannellisella kaivolla tai maanpäällisellä purkureitillä varustetulla padolla.

Vettä läpäisevät päällysteet

  • Vettä läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden kokonaismäärää ja virtaamaa sekä lisäävät pohjaveden muodostumista.

 

Köynnökset (vanha)

Käyttö

  • Köynnöksiä käytetään maanpeittokasveina, köynnösporteissa ja katupuiden korvaajana kapeissa katutiloissa.
  • Käytetään kukkivia sekä hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia köynnöksiä.

Kasvillisuuden valinta

  • kotimaiset lajit kotimaisina alkuperinä

Suositaan

  • köynnöksiä joilla on hyvä syysväri
  • FinE-lajikkeita

Ei istuteta

  • haitallisia vieraslajeja
  • myrkyllisiä köynnöksiä leikkipaikoille
  • kaupunkioloissa huonosti menestäviä, hauraita, nopeasti ränsistyviä, hidaskasvuisia tai talvenkestävyydeltään heikkoja kasvilajeja

Suunnitelmassa määriteltävä

  • taimityypit ja -koot sekä istutustiheys
  • riittävän suuri ja tukeva köynnöstuki kaupunkikalusteohjeen materiaaleja ja värejä soveltaen
  • tarvitseeko köynnös kiinnittämisen tukeen
  • kastelujärjestelmien tarve
  • kasvualustan laatu, paksuus ja pinnan muotoilu
  • katteet (käytetään vain maatuvia katteita)
  • rajaukset
  • suoja-aidat (väliaikaiset ja pysyvät)

Mitoitus

  • Sovelletaan katupuiden mitoitusohjeita