Arkistot: Kortit

Post Type Description

Julkisen kaupunkitilan valaistusperiaatteet

Pimeän ajan kaupunki saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena päivisin koettavaan kaupunkiin verrattuna. Valaistuksella lisätään turvallisuutta ja viihtyisyyttä, rajataan tilaa, luodaan tunnelmia, mahdollistetaan toimintoja sekä nostetaan esiin yksityiskohtia ja rakennuksia. Kaupunkivalaistuksella voidaan vahvistaa valoisan ajan kaupunkikuvaa tai luoda siitä poikkeava, erilainen pimeän ajan tunnelma.

Valaistuksen tehtävät ja tavoitteet

Helsingin ulkovalaistuksen tavoitteena on liikkumisen ja orientoinnin helpottaminen sekä turvallisuuden parantaminen kaupungin julkisilla alueilla. Valaistuksen tarkoituksena on liikenneturvallisuuden lisäksi parantaa yleistä turvallisuuden tunnetta, esteettömyyttä sekä viihtyisyyttä.

Kaupungin imagoa, elämyksellisyyttä ja vetovoimaa luodaan myös valaistuksen avulla. Kaupunkitilan valaistuksen tulee olla kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti korkeatasoista, ympäristöön ja arkkitehtuuriin sopivaa.

Kaikessa valaistuksen suunnittelussa huomioidaan kestävyys ja energiatehokkuus. Häiriövalo sekä häikäisy pyritään minimoimaan. Valo rajataan ja suunnataan haluttuun kohteeseen ja määritetään ympäristökokonaisuuteen sopiva valoteho. Tarpeettoman valon suuntautumista taivaalle, asuntoihin tai luonnonympäristöön vältetään.

Esteettömien reittien valaistuksen tulee olla katkeamaton, hyvin ympäristön värejä toistava ja riittävän tehokas turvalliseen liikkumiseen.

Yleisesti voidaan todeta, että laadukkaan valaistuksen perusvaatimuksia ovat riittävä valaistusvoimakkuus, tehokas häikäisysuojaus, harkitut pintakirkkaus- eli luminanssisuhteet, oikea valon suuntaus ja sopivat valon väriominaisuudet.

Valaistavat alueet ja kohteet

Kaikki Helsingin kaupungin liikenneväylät, torit, aukiot ja puistot valaistaan, ellei hankekohtaisesti ole toisin todettu. Puistoissa valaistaan tärkeät ja usein talvikunnossapidossa olevat puistokäytävät, leikkialueet sekä pelikentät ja pelialueet. Koira-aitausten, frisbeegolfväylien ja skeittipuistojen valaistuksessa noudatetaan laadittuja Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen linjauksia ja valaistustarpeet määritellään hankekohtaisesti.

Valaistuksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat

Ulkovalaistuksen suunnittelua ohjaavista asiakirjoista olennaisin on ulkovalaistuksen suunnitteluohje. Kaduille ja kevyen liikenteen väylille määritetyt valaistusluokat toimivat valaistuslaskennan pohjana ja ne löytyvät Helsingin kaupungin Karttapalvelusta kohdasta Ulkovalaistus / Valaistusluokat.

Häiriövalon hallinnan kannalta tulisi lisäksi noudattaa eri alueille määritettyjä E-alueluokkia, jotka määrittävät raja-arvot ylöspäin taivaalle sekä ikkunoihin suuntautuvalle valolle. Katso lisätietoa suunnitteluohjeesta.

Ranta-alueille on tehty erilliset valaistusperiaatteet ja ohjeistus on laadittu hyödynnettäväksi rantojen tarkemman suunnittelun vaiheissa. Lintuturvallinen rakentaminen -ohje linjaa rakennusten ulkopintojen valaistusperiaatteita.

Visuaaliset laatumääritykset

Kaupunkitiloihin suositeltavat pylväsmallit ja -korkeudet ja yleiset laatuvaatimukset kuvataan Helsingin ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa. Pylväiden perusmallit on esitetty kaupunkitilaohjeen kohdassa Kaupunkikalustemallisto / I Pylväät ja portaalit.

Valaisintuotteen muodon tulee olla hillitty ja yksityiskohdiltaan viimeistelty, katso pylväs- ja riippuvalaisinten muotomääritykset.

Pylväiden väri on yleisesti Helsingin pääväri RAL 7021, Black Grey. Lisäksi käytetään sävyä RAL 7038 Agate grey. Historiallisissa kohteissa valaisinpylvään ja valaisimien väri on RAL 9011, Graphite Black. Perinteinen valaisinpylväissä käytetty vihertävän harmaa KY 1, jonka valmistajakohtaiset koodit ovat T-M 301, Teknos Winter ja TVT 0236, Tikkurila Oy. Jos väriä ei ole saatavilla, voidaan korvaavana värinä käyttää RAL 7033. Korvaavan värin käytöstä sovittava projektikohtaisesti. Aluekohtaisissa yleissuunnitelmissa määritetään mahdolliset muut valaisinkalusteiden värisävyt. Alueelliset kadunkalusteiden päävärit löytyvät Helsingin Karttapalvelusta: Kaupunkitilaohje / Alueelliset päävärit.

Käytettävän valon värilämpötilaksi on määritelty lämmin valkoinen 3000K värintoistoindeksin ollessa yleensä ≥ 70. Samaa värilämpötilaa käytetään alueen tai katuosuuden kaikissa valaisimissa. Katso poikkeavat määritykset muun muassa ranta-alueille ja ulkokentille valaistuksen suunnitteluohjeesta.

Tekniset laatumääritykset

Valaistusasennusten tekniset laatuvaatimukset on esitetty Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen yleiset laatuvaatimukset -asiakirjassa. Valaisinten osalta katso erillinen Ledivalaisimien laatuvaatimukset -asiakirja.

Valaistussuunnitelman mukana tulee aina toimittaa valaistusteknilliset laskennat. Valaistusteknillisillä laskennoilla osoitetaan valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen. Valaistustekniset ohjeet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Energiansäästön vuoksi valaistuksissa käytetään ohjausta, jonka avulla valaistus himmennetään yöaikaan. Ohjeet eri kohteiden ohjaukseen on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Maahan asennettavia valaisimia ei käytetä. Valaisimia, liitäntälaitteita tai kytkentäluukkuja ei tule sijoittaa alle 2,8 metrin korkeudelle meren pinnan tasosta (ellei kyseessä ole pienjänniteasennukset).

Mainoslaitteiden osalta tulee tarkistaa rakennusvalvonnan ohjeista sijoitteluperiaatteet sekä vaatiiko laitteen sijoittaminen toimenpideluvan. Mainosnäyttöjen ja valomainosten pintakirkkauden enimmäismäärät on kerrottu Mainoslaitteet rakennuksissa ja tonteilla -ohjeessa.

Valaisinpylväät

Helsingissä käytetään maalattuja tai sinkkipintaisia valaisinpylväitä. Maalattuja valaisinpylväitä ja -varsia käytetään silloin, kun ne muodostavat muiden katukalusteiden kanssa alueellisen kokonaisuuden tai alueen laatutaso sitä edellyttää. Muulloin voidaan perustelluista syistä käyttää kuumasinkittyjä valaisinpylväitä ja -varsia. Raitiotien ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväiden ja niiden perustusten tyyppi määritellään aina yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:n kanssa.

Valaistuksen asennuskorkeus ja ripustustapa valitaan ottaen huomioon katuluokat, katujen poikkileikkaukset, rakennetun alueen ympäristön ominaisuudet, arkkitehtuuri, istutukset ja katualueiden rajat. Valaisimet sijoitetaan ensisijaisesti yhteen pylväsjonoon, yhteen riviin kadun reunaan tai keskelle katua. Jos on käytettävä kaksirivistä reunasijoitusta, valaisinpylväät sijoitetaan vastakkain toisiinsa nähden. Pääväylien yhteydessä olevat jalankulku- ja pyörätiet pyritään ensisijaisesti valaisemaan pääväylän valaisimilla. Jos jalankulku- ja pyörätie tarvitsee valaistukseen erillisen pylväsasennuksen, käytetään yksirivistä reunasijoitusta ja varrettomia pylväitä. Ohjeelliset pylväskorkeudet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Helsingin omat pylväs- ja valaisinvarsimallit on esitelty: Kaupunkikalustemallisto / I Pylväät ja portaalit

L4 Rantojen, venesatamien ja uintipaikkojen pelastautumisvarusteet

Kotisatamat

Merenkulkulaitos jakaa pienvenesatamat kahteen eri luokkaan: koti- ja käyntisatamiin. Edellisessä säilytetään veneitä ja jälkimmäisessä asioidaan tai yövytään veneellä liikuttaessa. Kotisatamat ovat veneilysatamia, jotka palvelevat taajamien ja niiden lähiympäristön asukkaita, tarjoavat monipuolisen palvelun ja on pääasiassa tarkoitettu veneiden säilyttämiseen vedessä ja maalla. Näitä ovat esim. veneseurojen satamat, kunnalliset ja kaupalliset venesatamat.

Sataman turvallisuusvaatimuksiin vaikuttavat mm. seuraavat seikat:

  • Satamaluokka
  • Sataman koko ja muoto: mitä enemmän venepaikkoja on tai mitä pitemmät laiturit ovat ulospäin, sitä suuremmat ovat myös vaatimukset.
  • Sijainti: mitä kauempana lähimmästä pelastusyksiköstä satama on, eli mitä pitempi on avunsaantiin kuluva aika, sitä korkeampi varustelutason on oltava.
  • Käyttö: muut alueella mahdollisesti liikkuvat vesikulkuneuvot, kuten kanootit, soutuveneet ja vesiskootterit.

Varustelutaso ja mitoitus

TIKKAAT

  • 25 metrin välein tikkaita, jos veden syvyys on yli 1 m kiinteässä laiturissa tai jos ponttonilaituri nousee yli 30 cm vedenpinnan yläpuolelle.
  • Tikkaat on merkittävä heijastavasti ja näkyvästi. Niiden on sijaittava sellaisella korkeudella veden pinnan alapuolella, että niitä pitkin pystyy kiipeämään ylös.
  • Tikkaiden väri: Traffic yellow RAL1023

PELASTUSRENKAAT JA VENEHAAT

  • Enintään 50 m etäisyydellä jokaisesta laiturin venepaikasta.
  • Pelastusrenkaiden on oltava heijastavia, väriltään punaisia, oransseja tai keltaisia. Niissä on oltava noin 25 m pitkä kelluva köysi. Pelastusrenkaiden sijainti on merkittävä selkeästi.
  • Helsingissä käytetään usein pelastusvälinepylväitä, jotka sisältävät seuraavat tarvikkeet:
    • Kelluvat tikkaat 4000 mm, SOLAS-hyväksytty pelastusrengas heittoköydellä, pelastushaka viirillä
    • AxxA-Tech Oy tai vastaava
  • Venehakojen on oltava kelluvia ja vähintään 2 m pitkiä.

PELASTUSVENEET

  • Pelastusveneen olisi oltava jatkuvasti käyttövalmiina. Sen varustuksiin kuuluvat airot, venehaka, äyskäri, veitsi, heittoliina, pelastusrengas, hinausköysi ja vähintään kahdet pelastusliivit. Alueellisesti suurissa satamissa veneen olisi oltava varustettu moottorilla ja käsisammuttimella.

Uimarannat

Uimarantojen varuste-ja palvelutaso vaihtelee käytön mukaan. Käyttöön vaikuttavat paikka, väestöpohja, maantieteellinen sijainti ja tästä seuraava käyttökauden pituus sekä uimarannan koko ja saavutettavuus. Uimaranta on paikka, joka on nimenomaisesti kartassa tai mainoksessa osoitettu uintiin soveltuvaksi, yleiseen käyttöön tarkoitetuksi ja jonka varusteista, kunnosta ja ylläpidosta joku taho vastaa.

Varusteet

  • Pelastusrengas ja heittoliina
  • Merkitty rantavalvojan tuoli ja varustelaatikko

Suositeltavat varusteet

  • Pelastusvene
  • Turvallisiksi todetut uintialueet merkitään poijuin tai erikoistapauksissa rataköysin

Talviuintipaikat

Yksinkertaisimmillaan talviuintipaikka sisältää lämpimän pukusuojan, avannon ja avantoon johtavat portaat. Mikäli talviuintipaikka on tarkoitettu yleiseen käyttöön, sitä koskevat samat määräykset kuluttajapalvelujen turvallisuudesta kuin yleisiä uimarantoja. Talviuintipalveluja tarjoava on vastuussa siitä, että palvelu on turvallinen. Ks. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohjeet talvituintipaikkojen turvallisuudesta.
Varusteet
  • Pelastusrengas ja heittoliina tulee sijoittaa helposti saataville avantoon johtavien portaiden luo. Isompien talviuintipaikkojen yhteydessä on suositeltavaa olla pelastusvene.
  • Ensiapukaapin tulee olla näkyvällä paikalla. Ensiapukaapin tulee sisältää vähintään desinfiointiainetta, sideharsoa, laastaria, kylmäpusseja, hypotermiapussi ja elvytysmaski.
  • Ulos sijoitettava turvataulu, jossa pitää olla ainakin talviuintipaikan katuosoite tai muu osoite ja paikkakunnan nimi, yleiset hätänumerot ja ohjeet avun hälyttämisestä/opastus lähimmälle puhelimelle sekä talviuintipaikan huollosta vastaavan tahon yhteystiedot.
  • Kulkuteillä, laiturilla ja avannon lähellä tulee olla riittävä valaistus

Muut rannat

Yleisten alueiden rantarakenteet suunnitellaan kohdekohtaisten suunnitteluperusteiden mukaisesti olemassa olevaa suunnitteluohjeistusta soveltaen.

Puupinnat

Puumateriaalit:

  • Kovapuut
  • Painekyllästetty puu
  • Muut kyllästetyt puut

AB-luokan kestopuu

  • AB-luokan kestopuu on tarkoitettu maanpinnan yläpuolisiin, säälle alttiisiin rakenteisiin.
  • AB-luokkaan kyllästetään alle 48 mm paksu puutavara sekä alle 80 mm paksut puupylväät.
  • Käyttökohteet: säälle alttiissa maanpinnan yläpuolisissa rakenteissa. mm. terassit, patiot, pergolat (kansilaudoitus), aitalaudoitukset, hiekkalaatikot, kukkalaatikot, pihakalusteet, leikkikenttävarusteet, ulkoverhoukset jne.

A-luokan kestopuu

  • Käytetään suoraan maa- tai vesikosketuksessa olevissa rakenteissa (tukirakenteet, rungot, perustukset)
  • A-luokan kestopuun paksuus on 48 mm tai suurempi. Puupylväiden halkaisija on 80 mm tai suurempi.
  • Käyttökohteet: mm. terassit, patiot, pergolat (rungot), laiturit, portaat, aitatolpat, pylväät, kaiteet, alajuoksut, pengerrykset, sillat, ajosillat jne.

Kestopuun ominaisuudet

Valmistetaan kotimaisesta männystä. Kyllästyksessä käytetään Suomen Ympäristökeskuksen hyväksymiä kyllästysaineita. Suomalainen painekyllästetty puu ei sisällä arseenia eikä kromia. Kestopuu kestää piharakenteissa 3-5 kertaa pidempään kuin kyllästämätön puu.

  • Puutavarassa on oksankohtia, koloja ja pihkataskuja, ja se kosteuselää. Kyllästetyn puutavaran silmämääräisesti havainnoitava laatu ja ulkonäkö vaihtelevat.
  • Valmistetaan vihreänä ja ruskeana
  • Harmaantuu ulkona auringon uv-säteiden vaikutuksesta

Työstö ja pintakäsittelytavat

Työstömenetelmät: Saatavana on mm. höylättyä ja uritettua lautatavaraa. Uritettuna puupinta ei ole märkänäkään liukas. Puupäällystyksen pinnanlaatu (karkea/höylätty/uritettu) valitaan käyttökohteen mukaan. Höylättyä puutavaraa käytetään alueilla, jossa liikutaan paljain jaloin tai muutoin halutaan sileä pinta. Karkeapintaista puutavaraa käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan välttää märän sileän puupinnan liukkaus.

Pintakäsittely: Sävytetyt ja sävyttämättömät puuöljyt, kuultavat ja peittävät puunsuojat sekä ulkokäyttöön tarkoitetut lateksi- ja öljymaalit. Suolakyllästetyn puutavaran vihreä väri saattaa kuitenkin jonkin verran muuttaa pintakäsittelyaineiden vaaleita sävyjä. Vihreä kestopuu on yleensä sileäpintaista ja ruskea tavallisimmin pinnaltaan uritettua. Puun sydänpuoli (urapuoli) on tarkoitus asentaa rakennettaessa ylöspäin.

Mitat ja koot

Vihreää painekyllästettyä puuta on saatavissa useaa kokoa. Ruskean kyllästetyn puun saatavuus rajoittuu suosituimpiin kokoihin. Painekyllästetyn laudan yleisimmät pituudet vaihtelevat 0,3 metrin jaolla. Laudan yleisin pituus on 4,20 metriä, pisimmät laudat ovat 5,40 metrin mittaisia.

Puupäällysteet

Puupäällysteitä ovat maata vasten asennetut ritilät, lankutukset tai pystyyn maahan upotetut pölkyt. Näitä käytetään vain jalankulkuun tarkoitetuilla poluilla tai oleskelualueilla.

Laudoista 25 mm tai 30 mm x 100 mm ja lankuista /soiroista 50 mm x 100 mm tai 125 mm tehdyt päällystykset pyritään tekemään kestoiän lisäämiseksi tuuletettuina. Tällöin rakenteen asennusalustaksi levitetään 150…200 mm paksu kerros soraa tai mursketta, joka tiivistetään. Lautojen tai lankkujen kiinnitysalustaksi asennetaan osittain sorakerrokseen upotettuna paksummat soirot, joihin päällystyksen laudat tai lankut naulataan. Kiinnityssoiroja tulee olla niin tiheästi (k500…1000mm), että päällystys ei notku. Lauta- tai lankkupäällystykset voidaan tehdä myös elementeistä asentamalla ne koon mukaisella jaolla asennettujen tukilankkujen varaan. Elementit voidaan jättää irralleen tukilankkujen päälle tai naulata kevyesti kiinni tukilankkuihin.

Lauta- ja lankkupäällystys voidaan tehdä myös suoraan sorakerroksen päälle. Tällöin asennussoirot upotetaan kokonaan sorakerrokseen niin, että niiden yläpinta on sorakerroksen yläpinnan tasossa. Sorakerros ja -soirot tiivistetään hyvin. Asennussoirojen väli määritetään päällystelautojen ja -lankkujen kiinnityksen vaatimalla tiheydellä. Päällystyspuutavaran raot täytetään esimerkiksi hiekalla. Pölkkypäällystys tehdään latomalla noin 200 mm pitkiä pölkkyjä pystyyn vieri viereen 50…100mm:n paksuisen sora- tai murskekerroksen varaan. Asennuksen jälkeen pölkkyjen välit täytetään hiekalla. Asennussorakerros, hiekka ja pölkyt voidaan tiivistää asennuksen jälkeen tärylevyllä pölkkyjen pinnalta.

 

(D) Istuimet ja pöydät

Istuinten ja pöytien mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.

Sijoittamisessa huomioitavat asiat

Aukiolla ja puistoalueilla istuimet ja pöydät sijoitetaan kulkuväylien ulkopuolelle. Istuimet sijoitetaan aina kovalle materiaalille, sora- ja kivituhkapintaisilla alueilla ne voidaan asentaa betonilaatalle.

Kadun varrella istuimelle valitaan mahdollisimman rauhallinen paikka, omalle vyöhykkeelle joko puuriviin, erotuskaistalle tai katuaukion kohdalle.

Kalusteiden ympäristö tulee olla koneellisesti hoidettavissa. Suositusmitta lähimpään kiinteään esteeseen on vähintään 2,5 metriä. Istuimia suositellaan sijoitettavan esteettömyyden erikoistason alueilla 50 m ja muualla 250 m välein (SuRaKu).

Roska-astioita ei sijoiteta penkkien viereen.

Pöytä-penkki-yhdistelmä sijoitetaan siten, että pöydän ääreen on pääsy myös pyörätuolilla.

Leikkipaikan aidan viereen ei saa sijoittaa ylikiipeämistä helpottavia kalusteita, kuten penkkejä tai pöytiä.

Liittäminen maahan

  • Istuimen tai pöydän alueella on sama katupinnoite kuin samalla katuvyöhykkeellä muutoin.
  • Liitos maahan toteutetaan mahdollisimman huolellisesti ja siististi. Helsinki-ilmeen muotopaletissa on annettu suositukset toteutuksen tavasta.

Katutaide

Helsingin yleisiä alueita ja julkisia rakennuksia koskevaa katutaidetta koordinoi Helsingin kaupungin Nuorisopalvelujen katutaidetoimisto Supafly. Teoksille osoitettuja paikkoja ovat mm. kaupungin hallinnoimat sillat, alikulut ja meluaidat, katutaidekontit ja -vaunut ja katutaideaidat sekä jakokaapit.

Erityyppiset katutaiteen muodot ja paikat vaativat erilaisia lupia, jotka on koottu maalauspaikkojen ohjeiden kanssa sivulle:

 

 

 

 

 

Hulevesien hallintarakenteet

Hulevesiä syntyy rakennetussa ympä­ristössä, kun kovat katto-, piha- ja katurakenteet estävät veden imeytymisen maaperään.

Hulevesien hallinnassa käytettäviä rakenteita ovat sadevettä läpäisevät päällysteet, veden imeyttämiseen, johtamiseen, viivyttämiseen ja suodattamiseen käytettävät maastokohdat tai rakenneratkaisut sekä tehdasvalmisteiset järjestelmät. Rakenteet voivat viivyttää ja imeyttää vettä samanaikaisesti. Usein hulevesien hallinnan kannalta paras lopputulos saavutetaan, mikäli erityyppisistä rakenteista muodostetaan hallintaketjuja, joissa vesi ohjautuu hallintaratkaisusta toiseen samalla puhdistuen ja viipyen. Monipuolinen kasvillisuuden käyttö hallintarakenteissa edistää hulevesien hallintaa mm. hidastamalla virtaamaa ja parantamalla vedenlaatua. Kasvillisuus ehkäisee eroosiota ja lisää maaperän huokoisuutta, tasaa lämpötilaeroja ja parantaa ilmanlaatua.

Helsingissä noudatetaan hulevesien hallinnan prioriteettijärjestystä, jonka mukaan hulevesiä hallitaan ja johdetaan

Hulevedet suunnitellaan, käsitellään ja johdetaan seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaan:

  1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan.
  2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä.
  3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön (puroon) johtamista.
  4. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön.
  5. Hulevedet johdetaan sekavesiviemärissä Viikinmäen puhdistamolle

Hulevesien johtaminen

Avouomat (avo-ojat)

  • Avo-ojat suunnitellaan perinteistä monimuotoisempina uomina kiinnittäen huomiota niiden ulkonäköön ja ekologiseen merkitykseen.
  • Ojaluiskien kaltevuus jyrkimmillään 1:1 ja tällöin luiskat on syytä suojata, esimerkiksi kiveämällä.
  • Ojan syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta vaihtelemalla voidaan korostaa haluttua toiminnallista ominaisuutta: imeytystä, varastointia tai johtamista.

Johtamispainanteet

  • Johtamispainanne on hulevesien johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan ja luiskiltaan loiva avo-oja.
  • Johtamispainanne on tarkoitettu katualueen sekä enintään noin hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevesien johtamiseen. Painanteen kokonaisleveys on noin 2,5 metriä. Mikäli pituuskaltevuus on 5 % tai enemmän tai hulevesien viivyttämistä halutaan muuten tehostaa, painanteeseen tehdään tasaisin välimatkoin pohjapatoja virtaaman hidastamiseksi.
  • Pituuskaltevuussuositus 1…3 % , tavoiteltavat luiskakaltevuudet loivia, 1:4…1:5, enintään 1:3
  • Jyrkemmissä maastonkohdissa vettä tulee padottaa tai painanne porrastaa. Painanteen leveys voi vaihdella suuresti. Pienten virtaamien johtamiseen tarkoitetut painanteet voivat olla luiskineen vain noin metrin levyisiä, kun taas hulevettä viivyttävien tai laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla parikin metriä.
  • Painanteet voivat olla joko niitty-/nurmipintaisia tai osin kasvillisuuspeitteisiä.
  • Painanteisiin voidaan rakentaa pohjapatoja tai -kynnyksiä, joilla hidastetaan virtaamaa sekä mahdollistetaan huleveden viivyttäminen painanteessa. Johtamispainanteiden yhteyteen voidaan toteuttaa lisäkäsittelyä viivytysalueilla.

Rakennetut kanavat ja uomat

  • Kanavat ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä rakennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muutamasta kymmenestä sentistä jopa metreihin, ja niiden reunat ovat hyvin jyrkkäluiskaisia tai pystysuoria.
  • Rakennetut uomat ovat luonnonmukaisen kaltaisia avouomia, kooltaan yleensä noroa vastaavia. Rakennetut uomat voivat olla varta vasten kaivettuja tai esimerkiksi muotoilemalla ja linjausta muuttamalla parannettuja avo-ojia.
  • Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisen korkeuden ja jyrkistä luiskista johtuvan tehokkaan poikkipinta-alan takia. Niitä voidaan käyttää myös keskusta-alueilla niiden pienen tilantarpeen ja rakennetun ulkonäön ansiosta.

Kourut

  • Kouruilla tai hulevesikouruilla tarkoitetaan pintavesien johtamiseen käytettäviä betonista tai kivistä valmistettuja matalia
    ja kapeita painanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä.
  • Kourun syvyys  on  kävelyalueilla  muutamia  senttimetrejä kohteen käytön mukaan, muualla kourut voivat olla syvempiä.
  • Kourujen rakenteista on ohjeita julkaisuissa Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena ja RT 89-11002 Pihojen pohja- ja
    päällysrakenteet.

Rummut

  • Rumpu on vapaalta aukoltaan alle 2 metrin levyinen putkirakenne, jota pitkin vesiuoma alittaa väylän.
  • Rumpujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan väylän pitäjän ohjeita. InfraRYL, kohta 12330 Rummut.
  • Kaarirumpuja voidaan käyttää kohteissa, joissa silta on liian kallis, mutta luontoarvot edellyttävät luonnonpohjan säilyttämistä. Riittävän leveänä se voi mahdollistaa myös kuivapolkukäytävän.

Tulvareitit ja tulva-alue

  • Tulvareitit ovat tärkeä osa hulevesien johtamisjärjestelmiä. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hulevedet hallitusti tilanteissa, joissa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt.
  • Tulvareitit voivat koostua kaikista edellä kuvatuista hulevesien johtamisjärjestelmistä ja ne voivat vaihdella huomattavasti kooltaan ja tyypiltään kohteesta riippuen.

Hulevesien viivyttäminen

Viivytysaltaat

  • Hulevesien viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidastetaan. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida rakenteeseen johdettavaa hulevettä tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivytysmenetelmät voidaan karkeasti luokitella kosteikkoihin, lammikoihin, painanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kaivantoihin.
  • Viivytysaltaat voivat olla joko luonnonmukaisia tai selkeästi rakennetun näköisiä tekoaltaita. Hulevedet johdetaan altaisiin joko putkea tai pintareittiä pitkin. Viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padolla ja juoksutusrakenteella.
  • Luonnonmukaiset altaat/hulevesilammikot pyritään sijoittamaan puistoihin tai muille rakentamattomille alueille. Ne ovat useimmiten sadetapahtumien välissä vedestä tyhjeneviä, mutta niissä voidaan myös pitää pysyvä vesipinta. Pysyvän vesipinnan ympärillä on usein runsasta kasvillisuutta. Luonnonmukaisissa  viivytysaltaissa  vesitilavuus  on  usein huomattava ja vesisyvyys mitoitustilanteessa voi olla jopa pari metriä
    • maksimisyvyys 2,5 m
    • reunakaltevuus 1:4-1:5
    • pituuden ja leveyden suhde 2:1.
    • laskeuttamisen optimaalinen suhde on tätä suurempi 3:1–4:1
  • Rakennetut altaat ovat yleensä luonnonmukaisia viivytysaltaita selvästi pienempiä ja niitä käytetään rakennetun ympäristön sisällä.

 Kosteikot

  • Kosteikko on rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvällä vesipinnalla varustettu luonnonmukainen allas. Suurimpina eroina altaaseen verrattuna ovat matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus.
  • Kosteikolla tarkoitetaan yleensä aluetta, joka suuren osan vuodesta on veden peitossa ja joka muunkin ajan pysyy kosteana
  • Kosteikoissa on runsasta vesi- ja kosteikkokasvillisuutta.
  • Kosteikot rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihteleviksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
  • Veden keskisyvyys kosteikoissa on matala, yleensä muutamia kymmeniä senttimetrejä. Luiskakaltevuudet ovat loivia, 1:4–1:5.

Viivytyspainanteet

  • Viivytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua. Ne ovat pienempiä kuin viivytysaltaat ja muistuttavat eniten imeytyspainanteita. Viivytyspainanteissa imeytymistä ei pyritä tehostamaan, eli niihin ei rakenneta imeytys- ja varastointikerrosta. Viivytyspainanteet varustetaan virtaamaa säätelevällä rakenteella, joka tyhjentää viivytystilavuuden muutaman vuorokauden kuluessa täyttymisestään. Viivytyspainanne voi tyhjentyä esimerkiksi hulevesiviemäriin johtavalla pienellä purkuputkella tai karkeasta maa-aineksesta tehdyn padon läpi suotautumalla.

Viivytyskaivannot

  • Viivytyskaivannot ovat maanalaisia hulevesien viivyttämiseen tarkoitettuja rakenteita. Ne soveltuvat kohteisiin, joissa hulevesien viivytys on tarpeen, mutta tilaa maanpäällisille ratkaisuille ei ole. Viivytyskaivannot ovat rakenteeltaan imeytyskaivantoihin verrattavia. Koska hulevettä ei pyritä imeyttämään, viivytyskaivannot varustetaan salaojituksella ja purkuputkella, joiden kautta kaivanto tyhjentyy vedestä.

Tehdasvalmisteiset veden varastointi- ja viivytysjärjestelmät

  • Huleveden viivytys- ja varastointikapasiteettia voidaan lisätä oleellisesti esimerkiksi kasetti-, tunneli- tai säiliöjärjestelmillä. Näitä voidaan käyttää veden varastointiin tai esimerkiksi huonosti vettä läpäisevillä alueella veden viivytykseen. Ne soveltuvat hyvin erityisesti tiiviisti rakennetuille alueille, joissa ei ole tilaa maanpäällisille viivytysrakenteille. Niiden varastointikapasiteetti on yleensä yli 95 % kokonaistilavuudesta.

Imeyttäminen ja suodattaminen

Imeyttäminen

  • Imeytysrakenteita ovat kivipesät, imeytyskaivannot, imeytyspainanteet, imeytyskaivot, sorasaarrot, maanalaiset imeytyskentät ja
    tehdasvalmisteiset järjestelmät.

Suodattaminen

  • Suodatuksessa  hulevedet  johdetaan jonkin väliaineen läpi.  Suodatuksessa vedestä pidättyy epäpuhtauksia sekä suodatuskerroksen pinnalle että väliaineeseen.
  • Yksinkertaisimmat suodatusjärjestelmät ovat kasvillisuutta hyödyntäviä pintavalutuskaistoja tai viherpainanteita, joissa hulevesi suodattuu kasvillisuuden ja kasvukerroksen läpi. Rakennettuja ratkaisuja ovat esimerkiksi salaojitetut biosuodatusalueet, joissa suodatukseen osallistuu sekä pinnan kasvillisuus että alempi suodatuskerros.

Imeytyskaivannot

  • Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla, kuten karkealla kiviaineksella. Maanalainen hulevesien  varasto  voidaan  toteuttaa  esimerkiksi  puiston, urheilukentän,  pysäköintialueen,  torin,  pihan  tai  kävelytien alle. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy vähitellen ympäröivään maaperään. Hulevedet valuvat siihen pintavaluntana. Kaivannot voidaan sijoittaa myös maan alle, jolloin hulevedet johdetaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla.

Imeytyskaivannot ja biosuodatus

  • Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua  ja joista ne voivat imeytyä maaperään. Merkittävä osa niiden toimintaa on huleveden suodattuminen ylimmän bioaktiivisen kerroksen läpi, mistä johtuen menetelmää kutsutaan myös biosuodatukseksi.
  • Lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa voidaan säädellä esimerkiksi hulevesiviemäriin kytkettävällä rei’itetyllä purkuputkella, kupukannellisella kaivolla tai maanpäällisellä purkureitillä varustetulla padolla.

Vettä läpäisevät päällysteet

  • Vettä läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden kokonaismäärää ja virtaamaa sekä lisäävät pohjaveden muodostumista.

 

Köynnökset (vanha)

Käyttö

  • Köynnöksiä käytetään maanpeittokasveina, köynnösporteissa ja katupuiden korvaajana kapeissa katutiloissa.
  • Käytetään kukkivia sekä hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia köynnöksiä.

Kasvillisuuden valinta

  • kotimaiset lajit kotimaisina alkuperinä

Suositaan

  • köynnöksiä joilla on hyvä syysväri
  • FinE-lajikkeita

Ei istuteta

  • haitallisia vieraslajeja
  • myrkyllisiä köynnöksiä leikkipaikoille
  • kaupunkioloissa huonosti menestäviä, hauraita, nopeasti ränsistyviä, hidaskasvuisia tai talvenkestävyydeltään heikkoja kasvilajeja

Suunnitelmassa määriteltävä

  • taimityypit ja -koot sekä istutustiheys
  • riittävän suuri ja tukeva köynnöstuki kaupunkikalusteohjeen materiaaleja ja värejä soveltaen
  • tarvitseeko köynnös kiinnittämisen tukeen
  • kastelujärjestelmien tarve
  • kasvualustan laatu, paksuus ja pinnan muotoilu
  • katteet (käytetään vain maatuvia katteita)
  • rajaukset
  • suoja-aidat (väliaikaiset ja pysyvät)

Mitoitus

  • Sovelletaan katupuiden mitoitusohjeita

Hulevesi- ja kosteikkokasvillisuus (vanha)

Käyttö

  • Kasvillisuus on osa järjestelmää, esimerkiksi puhdistavana, luonnon monimuotoisuutta lisäävänä, esteettisenä tekijänä tai näiden yhdistelmänä.
  • Otetaan huomioon luontainen sukkessio, jota voidaan ohjailla lajivalinnoilla ja hoidolla.
  • Kunnossapidossa on tärkeää haitallisten vieraslajien ja aggressiivisesti leviävien lajien nopea poisto. Aggressiivisia lajeja ovat ainakin leveäosmankäämi (Typha latifolia), haarapalpakko (Sparganium erectum) ja järviruoko (Phragmites australis).
  • Näkymien ylläpito vesiuomaan puuvartiskasvustoa rajoittamalla ja luiskien yläosia niittämällä parantaa viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Kasvillisuuden valinta

  • Kasvit valitaan hulevesien hallintarakenteeseen sopivaksi ks. kortti Hulevesien hallintarakenteet.
  • Kasvivalintaan vaikuttaa tieto eri kasvilajien vaikutuksesta huleveden imeytymiseen, haihtumiseen ja puhdistumiseen.
  • Kasvit valitaan hulevesijärjestelmän perusteella: viivyttävä, imeyttävä, pidättävä, puhdistava, ohjaava.
  • Hulevesirakenteen luonnonmukaisuuden aste vaikuttaa.
  • Pääosin luonnonkasveja.
  • Täydennetään koristekasveilla.
  • Otetaan huomioon vieraslajiriskit.
  • Luonnonmukaisten kohteiden annetaan pitkälti kasvittua itsekseen, ohjataan hoidon avulla.
  • Otetaan huomioon rantojen ja pienvesien eläimistö suosimalla niiden hyvinvointia edistävää kasvilajistoa.
  • Tarvittaessa valitaan erityisesti vettä puhdistavia kasveja. Tietoa kasvilajien potentiaalista veden puhdistajana ja haihduttajana on kuitenkin saatavissa vain rajallisesti.
  • Puista hulevesiaiheissa viihtyvät erityisesti lepät (Alnus spp.) ja monet pajulajit (Salix spp.)
  • Sarat (Carex spp.) ja vihvilät (Juncus spp.) ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia
  • Kun tarvitaan veden viivytystä, tehokasta ravinteiden sidontaa ja haihdutusta, laajoja tiheitä kasvustoja muodostavat lajit ovat hyviä, mutta pienissä hulevesikohteissa ne voivat tukkia rakenteet. Tällaisia ovat esim. korpikaisla (Scirpus sylvaticus), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ruokohelpi (Phalaris arundinaceae).
  • Hulevesialueille sopivia perus- ja täydennyslajeja esitetään Helsingin kaupunkikasvioppaassa (Ruohovartisten kasvien peruslajisto).

Suositaan

  • Luonnonkasveja kotimaisista lisäyslähteistä.

Ei istuteta

  • Leveäosmankäämi (Typha latifolia), järviruoko (Phragmites australis), haarapalpakko (Sparganium erectum), jättipoimulehti (Alchemilla mollis).
  • Haitallisia vieraslajeja.

Suunnitelmassa määritettävä

  • Hulevesirakenteen kunnossapidon tavoitteet.

Mitoitus

  • Vesimäärän ja veden syvyyden vaihtelun perusteella.

 

Kukkasipulit (vanha)

Käyttö

Kasvillisuuden valinta

Suositaan

Ei istuteta

Suunnittelmassa määriteltävä

Mitoitus

Ryhmäruusut (vanha)

Käyttö

  • vain A1-hoitoluokan puistoissa
  • tapauskohtaisesti A2-hoitoluokkien erikois- tai teemapuistoissa
  • lämpimille suojaisille kasvupaikoille, etelä-lounas-länsirinteeseen
  • ei katuviheralueille, leikkipuistoihin eikä muille toiminta-alueille
  • ei varjoon

Kasvillisuuden valinta

  • kestäviä, terveitä lajikkeita
  • kokeillaan ja seurataan uutuuslajikkeita menestyvien lajikkeiden löytämiseksi

Suositaan

–

Ei istuteta

  •  huonosti menestyvät lajikkeet korvataan kestävämmillä

Suunnittelmassa määriteltävä

  • ryhmän pinta-ala
  • kastelutapa
  • kasvualustan laatu, paksuus ja pinnan muotoilu
  • ryhmän rajaus
  • kaupunkikalusteohjeen mukainen suoja-aita
  • istutustiheys
  • poikkeavat taimityypit esim. kukkaan hyödetyt ruusut
  • ryhmän mahdollisten muiden kasvien vaikutus ulkonäköön ja hoidettavuuteen

Mitoitus

–