Syötävät kasvit puistoissa

Syötävät kasvit puistoissa ei ole varsinaista kaupunkiviljelyä vaan syötäväksi kelpaavien kasvien kasvattamista ja hyödyntämistä. Syötävät kasvit puistoissa ovat etenkin hedelmä- ja marjakasveja. Hedelmäkasveja ovat esimerkiksi omenat, päärynät tai kirsikat. Marjakasveja ovat muun muassa herukat, karviaiset, marja-aronia ja tyrni. Syötäviä kasveja puistoissa voivat olla myös viljelylaatikoissa tai ”laareissa” kasvatettavat vihannekset, peruna ja yrtit.

Kaupunkilaiset toivovat usein syötäviä kasveja julkisille viheralueille. Syötäviä kasveja istutamme kuitenkin vain sellaisiin paikkoihin, joissa tuleva sato säilyy mahdollisimman puhtaana ja syömäkelpoisena. Ennen istutuspäätöksen tekoa joudumme varmistamaan, että istutusten kunnossapito voidaan järjsteää ja siihen liittyvät vastuut ovat selvät.

Kasvien kasvattaminen asukkaiden omilla ja yhteisillä pihoilla tai viljelypalstoilla on monella tavalla helpompaa kuin niiden kasvattaminen julkisilla viheralueilla. Taloyhtiöissä sadon tasapuolinen hyödyntäminen on sovittavissa helpommin kuin kaikille yhteisillä viheralueilla. Kerrostalopihoilla sadonkorjuuta voidaan juhlistaa yhteisöllisyyttä ja taloyhtiön henkeä vahvistavilla sadonkorjuujuhlilla. Pihoilla on myös helpompi varmistaa, että korjattava sato on puhdasta.

Suunnittelemme syötävien kasvien käytön puistosuunnitelmissa. Syötäville kasveille sopivia paikkoja saattavat olla leikkipuistot, nuoriso-ja asukastalojen pihat tai viljelypalsta-alueiden yleiset alueet. Suuret puistot, joissa on paljon nurmi- tai niittypinta-alaa voivat sopia yksittäisille hedelmäpuille tai pienille puuryhmille.

Katujen varret ja lähellä raskasta liikennettä olevat alueet eivät sovellu syötäville kasveille.

Kulttuuriympäristöjen vaaliminen

Vanhojen kartanopuistojen peruskorjausten yhteydessä voimme palauttaa jo hävinneen tai kunnostaa nykyisen mutta ränsistyneen hedelmätarhan.  Kartano- ja huvila-alueilla ja muissa historiallisissa kohteissa istutamme historiallisia lajeja ja lajikkeita. Hedelmäpuiden vanhat paikallislajikkeet soveltuvat hyvin kulttuuriympäristöön. Ne ovat osa Suomen puutarhaviljelyn perinnettä, ja niillä on usein kiehtova tausta ja löytöhistoria.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen 

Varhain keväällä kukkivat hedelmäpuut tuottavat arvokasta ravintoa pölyttäjille. Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistetään varmimmin suosimalla kotimaisia hedelmäpuita. Ne houkuttelevat monipuolisesti Suomessa eläviä aikuisvaiheen pölyttäjiä, ja ne ovat myös monen hyönteisen toukkien ravintokasveja. Hedelmät ja marjat ovat monille eläimille arvokasta ravintoa, mutta ne houkuttelevat myös haittaeläimiä kuten rottia.

Suunnitelmassa määriteltävä 

Jos istutamme hedelmäpuita ja marjapensaita, selvitämme ja kirjaamme niiden kunnossapidon vastuut asiakirjoihin. Vastuunjako varmistetaan suunnitelmasta  järjestettävän asukastilaisuuden yhteydessä.

Kunnossapidossa huomioitavaa

Hedelmäpuut ja marjapensaat vaativat leikkausta tuottaakseen hyvän sadon. Kaupallisten hedelmä- ja marjatarhojen hoitotasoon ei kuitenkaan ole tarvetta pyrkiä. Leikkaustarve ei ole juurikaan suurempi kuin koristepuilla ja -pensailla. Istutusleikkauksen jälkeen seuraava leikkaustarve on vasta satoikään ehtineillä puilla ja pensailla, marjapensailla jo muutaman vuoden ikäisinä. Viheralueita kunnossapitäviltä ammattilaisilta tilaaamme myös syötävien kasvien hoidon, jotta varmistetaan hyvä sato.

Kunnossapitoa työllistää myös hyödyntämättömän sadon poiskorjaus. Maahan pudottuaan hedelmät muuttuvat nopeasti jätteeksi: ne alkavat mädäntyä ja houkuttelevat niin ampiaisia kuin rottiakin.