Maisemapeltojen kasvit (vanha)

Käyttö

  • eri puolilla kaupunkia laajoina, helposti ylläpidettävinä alueina
  • maisemapeltojen hoitoluokka on B1

Kasvillisuuden valinta

  • maisemakasveja
  • poimittavia kasveja
  • mettä, siitepölyä ja ravinteikkaita siemeniä tuottavia kasveja
  • kasveja, jotka tarjoavat ravintoa eläimille
  • noudatetaan viljelykiertoa.

Suositaan

  • monipuolista lajistoa, joka  luo edellytykset runsaalle hyönteislajistolle ja niitä ravinnokseen käyttäville linnuille
  • monimuotoisia reunavyöhykkeitä
  • myös laitumia
  • ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä
  • luonnomukaisia lannoitteita

Ei istuteta tai kylvetä

  • rehuvuohenhernettä  (Galega orientalis)
  • peltopuna-alpia (Anagallis arvensis)
  • silkkiunikkoa (Papaver rhoeas)
  • muita haitallisia vieraslajeja

Suunnitelmassa määritettävä

  • eläimistön huomioon ottaminen hoitotöissä

Mitoitus

  • pellot on voitava hoitaa traktorilla
  • kylvötiheys suurempi kuin normaalissa viljelyssä

 

Haitalliset vieraskasvit (vanha)

Helsingin vieraskasvit

  • Helsinki on rannikkokaupunki ja Suomen suurin kaupunki ja siksi erityisen altis haitallisten vieraskasvien leviämiselle. Tästä syystä Helsinki ylläpitää omaa haitallisten vieraskasvien listaa.
  • Helsingin vieraslajilinjauksessa 2015 – 2019 ja LUMO-ohjelmassa 2021 – 2028 määritetään vieraskasvien torjunnan ja leviämisen estämisen periaatteet.
  • Helsingissä haitalliset vieraskasvit päivitetään vuosittain Helsingin kaupunkikasvioppaaseen sivulle Haitalliset vieraslajit, joita ei istuteta. Sivu käsittelee sellaisia vieraskasveja, jotka ovat olleet koristekäytössä ja joita ei tule enää käyttää.
  • Kaupunkikasvioppaassa on lueteltu myös ne tarkkailtavat kasvit, joiden käyttöä ei toistaisesti rajoiteta mutta joiden tilalle pyritään etsimään uusia korvaavia lajeja ja lajikkeita.
  • Helsingissä haitalliset vieraskasvit on luokiteltu kolmeen luokkaan: erityisen haitalliset, haitalliset ja tarkkailtavat.

Erityisen haitalliset vieraskasvit 

  • Erityisen haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan sellaista Suomessa jo esiintyvää tai tarkkailtavaa vieraslajia, jonka kohdalla tulee ryhtyä nopeasti erityisen tehokkaisiin toimenpiteisiin sen leviämisen estämiseksi ja haittojen torjumiseksi.
  • Erityisen haitallisilla vieraskasveilla on lainsäädännön mukainen kasvatuskielto.
  • Erityisen haitallisia vieraskasveja ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin.
  • Torjuntatoimissa painotetaan kaikkia lainsäädännön säätelemiä lajeja eli EU:n ja kansallisen lajiluettelon haitallisia vieraskasveja. Torjunta kohdistetaan ensijaisesti arvokkaille luontokohteille.

Haitalliset vieraskasvit

  • Haitallinen vieraslaji on Suomessa jo esiintyvä vieraslaji, joka aiheuttaa tietyllä alueella, tietyssä paikassa tai tiettyyn aikaan välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikututusta tai haittaa, ja tämän lajin aiheuttama haitta vaatii erityisiä toimenpiteitä.
  • Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi vaikutusten ennaltaehkäisemistä ja torjuntaa, varhaista havaitsemista ja hävittämistä, leviämisen estämistä ja jatkuvia pitkän aikavälin rajoittamistoimenpiteitä, tai sopeutumista vieraslajien aiheuttamaan haittaan.
  • Haitallisia vieraskasveja ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin.
  • Torjuntatoiminnassa painotetaan kaikkia lainsäädännössä lueteltuja lajeja ja kohdistetaan torjuntatoimet ensijaisesti arvokkaille luontoalueille.

Tarkkailtavat vieraskasvit

  • Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji voi olla 1) Suomen rajojen ulkopuolella haitalliseksi todettu vieraslaji, jonka todennäköisyys saapua Suomeen on suuri 2) Suomessa paikallisesti esiintyvä vieraslaji, joka olosuhteiden muuttuessa voi muuttua haitalliseksi.
  • Tarkkailtavien vieraskasvien käyttöä ei toistaiseksi kielletä, mutta niille pyritään löytämään korvaavia lajeja ja lajikkeita. Niiden leviämistä seurataan.

 

 Vieraskasvien poisto ja torjunta

  • Haitallisten vieraskasvilajien kuvaukset ja tunnistaminen: https://www.vieraslajit.fi/
  • Koristekasvikäytössä olleita haitallisia vieraskasveja Kaupunkikasviopas: https://kaupunkikasviopas.hel.fi
  • Torjunnassa keskitytään haitallisimpien kasvilajien ja esiintymien torjuntaan sosiaalisesta ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

Ennalta ehkäisevä torjunta

  • Haitallisia vieraskasveja ei istuteta tai kylvetä Helsinkiin, ks. Kaupunkikasvioppaan lajiluettelo.
  • Puutarhajätettä ei saa levittää ympäristöön, ja se on kompostoitava asianmukaisesti.
  • Työkoneet voivat levittää vieraslajeja, mikä on otettava huomioon kaikessa viherrakentamisessa ja ylläpidossa, kuten esimerkiksi pientareiden niitossa.
  • Rakennushankkeissa selvitetään, kasvaako alueella haitaillisia vieraskasveja ja ne otetaan huomioon rakentamisessa.
  • Haitallisten vieraslajien lisääntymisosia sisältäviä maa-aineksia ei kierrätetä ja niiden käsittely suunnitellaan.

Kasvustojen poisto ja torjunta

  • Erittäin haitallista jättiputkea on torjuttu Helsingissä hyvällä menestyksellä. Kurtturuusun aktiivinen torjunta on käynnissä, ja myös muita haitallisia lajeja torjutaan.
  • Vieraslajien torjunta perustuu tietoon torjuttavasta lajista ja sen lisääntymistavasta.
  • Torjuntatoimia keskitetään arvokkaiden luontokohteiden ja suojelualueiden läheisyyteen.
  • Varhainen hävittäminen on tärkeä torjunnan periaate. Pienet esiintymät tulee torjua nopeasti leviämisen estämiseksi.
  • Maata siirrettäessä tulee varmistua, että vieraslajin lisääntymisosia sisältävät maat viedään käsiteltäväksi asianmukaisesti.
  • Niityillä ja muilla avoimilla luonnonalueilla niiton ja muun oikea-aikaisen hoidon lisääminen hillitsee leviämistä.
  • Metsissä puuvartisia haitallisia vieraskasveja poistetaan pienpuuston hoidon yhteydessä.
  • Vieraskasvien torjunnasta laaditaan erillisiä ohjeita.

 

Kausikasvit (vanha)

Käyttö

  • paikoilla, joissa paljon liikkujia
  • keskeisillä yleisillä alueilla
  • kaupunkikuvallisesti merkittävästi
  • kartanoympäristöissä

Kasvillisuuden valinta

  • Yleensä vuosittain vaihtuvat istutukset vuosisuunnitelman mukaisesti.
  • Jatkuvasti muuttuva, monipuolinen kasvivalikoima.
  • Uutuuksia kokeillaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.
  • Helsingin perinteisiä kesäkukkalajeja ja -lajikkeita käytetään perinteikkäissä kohteissa.
  • Ryhmissä käytetään toisiaan täydentäviä, erilaisia sääoloja kestäviä, kasvukauden eri vaiheissa kukoistavia lajeja ja lajikkeita.
  • Laatuluokan mukaisesti
    • ekstrataso: sisältää sekä kevät- että kesäkasvit ja mahdollisesti syyskasvit, näyttävä, myös hoidollisesti vaativia kasveja
    • erikoistaso: vain kesäkukat, mutta näyttävä ja voi olla hoidollisesti vaativa
    • lisätaso: vain kesäkukat, näyttävä ilme mutta helppohoitoiset kasvit
    • perustaso: vain kesäkukat, yksinkertainen istutus, helppohoitoiset kasvit
    • erikoiskohteet kuten kartanokohteet, haudat ja sankarihaudat

Suositaan

  • Kevätkukkia, mm. hyödettyjä kukkasipuleja lisätään.
  • Yleensä runsaita, monilajisia ja monivärisiä yhdistelmiä.

Ei istuteta

Suunnitelmassa määritettävä

  • Kausikasvi-istutuksia suunnitellaan vain, jos ne ovat puisto- tai katusuunnitelman suunnitteluohjelman tavoitteena.
  • Astioiden määrä, astiamalli (Kaupunkikalusteohjeen mukaiset istutusastiat), sijoittelu ja tapauskohtaisesti ryhmän väritys.
  • Maapohjaisesta kausikasviryhmästä esitetään tyylin ja laadun pääperiaatteet.

Mitoitus

  • Istutusastiat sijoitellaan esteettömästi.
  • Kaupunkikalusteohjeessa esitetty käytettävien istutusastioiden mitat.

Rakennetut viheralueet

Rakennettujen viheralueiden kunnossapitoluokat

Viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: rakennetut viheralueet (R), avoimet viheralueet (A) ja metsät (M). Rakennettuja viheralueita ovat rakennettu arvoviheralue (R1), toimintaviheralue (R2), käyttöviheralue (R3) ja suoja- ja vaihettumisviheralue (R4).Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 korvaa aikaisemmin käytössä olleen Viheralueiden hoitoluokituksen (ns. ABC-luokituksen).

Viheralueiden kunnossapitoluokitus on arvoperustainen. Se tunnustaa viheralueiden ekologiset, esteettiset, hyvinvointi-, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset arvot. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen lähtökohtia ovat alueen ominaisuudet, tarjoamat palvelut, käyttötarkoitus, viheralueen käyttäjät sekä kunnossapidolle asetetut laatu- ja kustannustavoitteet. Kunnossapitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja kunnossapidon laatutasoa. Yhden puiston alueella voi olla useita kunnosspidoltaan erilaisia osa-alueita.

Rakennettujen viheralueiden ominaispiirteet ja erityisyys tunnistetaan kaikissa kunnosspitoluokissa. Rakennettujen viheralueiden merkitys kulttuuriympäristön sekä kaupungin ainutlaatuisen identiteetin luojina ymmärretään, ja niiden arvojen ja kerroksellisuuden vaaliminen on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Helsingissä luonnonhoitotavoitteet ovat läpäiseviä kaikissa kunnossapitoluokissa. Lisäksi viheralueiden kasvillisuus hoidetaan kunnossapitoluokasta huolimatta siten, että se on turvallista, terveellistä, ei muodosta alueiden käytölle esteitä eikä pimennä valaistusta. Vanhoja puita vaalitaan. Puistoalueiden yleisilme pidetään kunnossapitoluokan mukaisessa kunnossa, siistinä ja elinvoimaisena. Puistoissa käytetään rinnan luonnonkasveja ja koristekasveja. Haitallisia vieraslajeja ei käytetä. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen osuutta lisätään ja pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia. Rakennettujen puistojen monimuotoisuutta voidaan lisätä käytön ja käyttöpaineen muuttuessa hoitotapamuutoksin, esimerkiksi nurmikoita voidaan kehittää niittymäisiksi ja lahopuun osuutta lisätä.

Viheralueiden puhtaanapidon laatuvaatimukset on asetettu vyöhykkeittäin. Suurimmat puhtaanapidon vaatimukset kohdistuvat ydinkeskustan ja turistivyöhykkeiden alueille, joiden tulee olla erittäin siistejä. Pienimmät vaatimukset asetetaan teolllisuus- ja yritysalueille ja vastaaville. Niidenkin tulee olla välttävän siistejä.  Millään alueella ei sallita vaaraa aiheuttavia roskia.

Talvihoito perustuu reiteille liikkumis- ja käyttötarpeiden perusteella määritettyihin kiireellisyysluokkiin. Kaikkia puistokäytäviä ei kunnossapidetä talvella.

 

R1 Rakennettu arvoviheralue

Arvoviheralue on rakennettu korkeatasoisesti laadukkaista materiaaleista. Se on erityisen arvokas puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin tai muiden määritettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Arvoviheralueen arvot on nimetty ja perusteltu. Arvoviheralue vaikuttaa kaupunkikuvaan ja tarjoaa käyttäjilleen elämyksiä.  Arvoviheralueella on puutarhakulttuurista, puutarhataiteellista, arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se houkuttelee vierailijoita pitkienkin matkojen takaa.

Hoidon tavoitteet

  • Paikan omaleimainen arkkitehtoninen, historiallinen, puutarhataiteellinen ja kulttuurinen ilme.
  • Hoito on intensiivistä ja perustuu kohteen historiatietoihin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen arkkitehtoninen, puutarhataiteellinen ja historiallinen arvo sekä edustavuus säilyvät. Kulttuurilajiston säilyminen turvataan.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan niin, että arkkitehtoninen, historiallinen ja puutarhataiteellinen arvo ja käytettävyys säilyvät.

Muuta

  • Arvoviheralueet ovat kaikille avoimia, puistojen tähtikohteita. Tapahtumia tai muuta väliaikaista käyttöä rajoitetaan arvoympäristöissä, mikä auttaa säilyttämään kaupunkitilan historialliset, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja kaupunkiluonnon arvot.

 

R2 Toimintaviheralue

Toimintaviheralue on  liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin, kuten koirapuistoksi, varattu viheralueen osa. Se mahdollistaa monipuoliset pelit, leikit ja liikkumismuodot viherympäristössä.

Hoidon tavoitteet

  • Hoidon tavoitteena on monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Rakenteiden, varusteiden, kalusteiden ja laitteiden kuntoa ja turvallisuutta seurataan lakisääteisin kunto- ja turvallisuustarkastuksin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen toiminnallisuus, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät.

Muuta

  • Toiminnalliset liikuntakentät voivat toimia tapahtumien järjestämispaikkana.

 

R3 Käyttöviheralue

Käyttöviheralue on kaupunki- ja taajamaviheralue, jossa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Se on asukkaiden ulko-olohuone, joka tarjoaa mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemukseen. Käyttöviheralue tarjoaa kaupunkikuvallisia ja kuttuurisia elämyksiä sekä vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja toimii ekologisen käytäväverkoston osana.

Hoidon tavoitteet

  • Monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen esteettisyys, viihtyisyys, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät ja taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus vahvistuu.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.
  • Jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostot hoidetaan kadun kunnossapitoluokituksen mukaisesti.
  • Yleistä kuntoa ja jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostojen kuntoa seurataan säännöllisin kuntoarvioinnein ja -inventoinnein.

 

R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue

Suoja- ja vaihettumisviheralue on rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalue. Se tarjoaa näkö-, melu- ja pölysuojaa sekä kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle toimien ekologisen käytäverkoston osana. Suoja- ja vaihettumisviheralue toimii myös oleskelun, ulkoilun ja virkistyksen paikkana. Käyttöä ohjataan kestävillä ja laadukkailla rakenteilla, luonnonympäristöön sopivilla kulkureiteillä sekä houkuttelevilla opasteilla. Viheralue tarjoaa vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja luontoelämyksiä. Lähiluonnon ja viheralueiden kuntoa ja käyttöpaineen muutoksia seurataan tarvekartoitusten, kävijälaskureiden ja käyttöpaineen arvioinnin avulla.

Hoidon tavoitteet

  • Suojavaikutus, kerroksellinen kasvillisuus, taajamaluonnon monimuotoisuus ja puistomainen yleisilme.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen suojavaikutus, kasvillisuuden monikerroksellisuus, alueen käytettävyys ja turvallisuus säilyvät sekä taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus, luontoarvot ja ekosysteemipalvelut vahvistuvat.
  • Kunnossapitotoimenpiteet edistävät kasvillisuuden dynaamista kehittymistä ja edistävät maaperän hyvinvointia.
  • Suositaan vanhoja jaloja lehtipuita ja turvataan lahopuujatkumo rakentamalla lahopuuaitoja ja säästämällä lahorunkoja ja keloja soveltuvissa paikoissa. Erityisesti yksittäisiä onkaloituneita puistopuita säilytetään lahopuun vaalimiseksi niin pitkään kuin mahdollista turvallisuus huomioon ottaen.
  • Perinneympäristöjen pitkäjänteisellä hoidolla turvataan harvinaistuvien ruohovartisten ja perinnekasvien sekä hyönteisten säilyminen.
  • Avointen alueiden nurmet voivat olla kasvillisuudeltaan tavanomaista monipuolisempia ja toimia niittyjä täydentävinä elinympäristöinä.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.

 

Niittyjen kasvit (vanha)

VIHERALUEIDEN NIITYT

Viheralueiden niittyjä hoidetaan suunnitelmassa määriteltävällä tavalla

  • hoitotapa A, niitetään kaksi kertaa kesässä, niittojäte kerätään pois
  • hoitotapa B, niitetään kerran kesässä, niittojäte korjataan pois
  • hoitotapa C, niitetään kaksi kertaa kesässä, niittojäte jätetään paikalle
  • hoitotapa D, niitetään kerran kesässä, niittojäte jätetään paikalle
  • hoitotapa E, käsityövaltainen hoito
  • hoitotapa F, umpeenkasvun estäminen vesomalla

Käyttöniitty – hoitoluokka B2

Käyttö

  • virkistäytymiseen tai ulkoiluun tarkoitettuja
  • puistojen nurmikoita voidaan muuttaa käyttöniityiksi
  • entisiä peltoja pidetään avoimina niittämällä
  • pintamaiden kierrätyskohteissa

Kasvillisuuden valinta

  • perustuu olevan kasvillisuuden hoitoon
  • tavoitteena monimuotoinen lajisto

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

  • lupiinia (Lupinus polyphyllus)
  • muita haitallisia vieraskasveja

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä

  • hoitotapa, esim. A, B, C tai D

Maisemaniitty ja laidunalue – hoitoluokka B3

Käyttö

  • ei paljon käytöstä johtuvaa kulutusta
  • maisemallisesti, kaupunkikuvallisesti ja luonnonsuojelullisesti tärkeissä kohteissa
  • merenrantaniityillä, joenvarsien tulvaniityillä ja kallioniityillä
  • vanhan maaseudun perinnemaisemissa: laidunkedoilla ja -niityillä, pihakedoilla
  • tulvaniityllä luonnonmukaisissa hulevesiaiheissa
  • kartanoiden ja huviloiden pihaniityillä

Kasvillisuuden valinta

  • perustuu olevan kasvillisuuden hoitoon
  • tavoitteena monipuolinen keto- ja niittylajisto
  • maaperä- ja kosteusolojen perusteella
  • haitallisia vieralajeja ja ei-toivottuja kasveja torjutaan varhaistetuin niitoin
  • maaperän siemenpankkia hyödyntäen

Suositaan

  • luonnonvaraisia ruohoja ja heiniä
  • uusniityt perustetaan pääosin luonnokasveja ja alkuperältään kotimaista siemen- ja taimimateriaalia käyttäen

Ei istuteta tai kylvetä

  • haitallisia vieraslajeja
  • vieraslajeja torjutaan niittämällä.
  • vierasta alkuperää olevia kasveja luonnon- tai perinneniityille

Mitoitus

  • koneellisen tai käsityövaltaisen hoidon mukaisesti

Suunnitelmassa määritettävä

  • hoitotapa, esim C, D tai E
  • niiton suoritusajankohta, niittojärjestys ja -tapa
  • suosittavat ja torjuttavat kasvit

Avoin alue ja näkymä – Hoitoluokka B4

Käyttö

  • liikenneväylien varrella maisemaniityissä ja avoimissa maisematiloissa kuten voimajohtojen alla

Kasvillisuuden valinta

  • näkymät säilyttäen

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä

  • hoitotapa, esim. D tai F

Arvoniitty – hoitoluokka B5

Käyttö

  • lajistoltaan arvokkaita
  • sijainniltaan ja/tai kulttuurimaisemaltaan arvokkaita
  • kartanoiden ja huviloiden pihaniityt
  • perinnemaisemakohteet
  • ensimmäisen maailmansodan maalinnoituksen kalliokedot

Kasvillisuuden valinta

  • perustuu olevan kasvillisuuden hoitoon
  • tavoitteena rikas ja monipuolinen keto- ja niittylajisto
  • kasvillisuusinventointien perusteella
  • erityisesti uhanalaiset ja harvinaiset lajit suojaten ja säilyttäen
  • erillisen suunnitelman perusteella

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

  • ei istuteta tai kylvetä mitään

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä

  • hoito perustuu kohdekohtaiseen hoitosuunnitelmaan

KATUALUEIDEN NIITYT

Piennarniitty – hoitoluokka KB3

Käyttö

  • katualueille, jossa halutaan luonnonmukaista ilmettä ja/tai säästöä hoitokustannuksissa

Kasvillisuuden valinta

  • voidaan perustaa InfraRYL:in maisemanurmi M1 tai M2 mukaisesti
  • hoidon avulla estetään ongelmakasveja, kuten pujoa, jättiputkea, lupiinia ja pelto-ohdaketta kasvamasta
  • estetään näkymien peittyminen

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

  • lupiinia (Lupinus polyphyllus)
  • muita haitallisia vieraskasveja

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä


Raivausniitty – hoitoluokka KB4

Käyttö

Kasvillisuuden valinta

  • raivaamalla estetään umpeenkasvu ja säilytetään näkymät
  • ylläpidetään luontaista kasvillisuutta
  • näkemäalueet pidetään hoidettuina

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

  • lupiinia (Lupinus polyphyllus)
  • muita haitallisia vieraskasveja

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä


Arvopiennarniitty – hoitoluokka KB5

Käyttö

  • pientareella kasvaa arvokkaaksi luokiteltuja luonnokasveja
  • kohde on merkittävä lajin leviämisen, kulttuuriperinteen tai maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta

Kasvillisuuden valinta

  • luontainen kasvillisuus
  • tavoitteena arvokkan biotoopin menestymisen turvaaminen

Suositaan

Ei istuteta tai kylvetä

  • ei istuteta tai kylvetä mitään

Mitoitus

Suunnitelmassa määritettävä

  • kohdekohtainen hoito-ohje

Katu- ja puistopuut (vanha)

Käyttö

  • Puita käytetään kaduilla, aukioilla ja toreilla sekä puistoissa.
  • Puita käytetään yksittäin, ryhmissä, kujanteina ja riveinä.

Kasvillisuuden valinta

  • Katu- ja puistopuiden lajivalikoimaa monipuolistetaan.
  • Vähennetään puistolehmuksen käyttöä.
  • Jalavia, hevoskastanjoita ja lehtosaarnea käytetään tiedostaen tautiriskit.
  • Kaupunkipuiden tulee olla ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa sekä kestää tauteja sekä tuholaisia.
  • Katupuiden tulee sietää leikkauksia, suolaa, viima ja kestää kolhuja.
  • Kokeillaan uusia puulajeja ja -lajikkeita.
  • Puistoissa voidaan käyttää laajempaa valikoimaa kuin kaduilla.
  • Puuriveissä käytetään geneettisesti monimuotoista kasvimateriaalia.
  • Taimimateriaalin tulee täyttää julkaisussa Lehtipuiden taimilaatuvaatimukset määritellyt kriteerit.

Suositaan

  • kukkivia puita
  • puistoissa hedelmiä, marjoja ja siemeniä tuottavia puita
  • Helsingin “nimikkopuita”
  • Helsingistä lisäykseen otettuja lajikkeita
  • historiallisissa kohteissa aikakauden lajistoa ja kasvikantoja
  • kotimaisia jaloja lehtipuita
  • kotimaisia havujen erikoismuotoja
  • asuinrakennusten lähellä koivusta ja lepästä liuskalehtisiä lajikkeita, sillä ne eivät aiheuta siitepölyallergiaa

 Ei istuteta

  • kotipihlajasta käytetään katupuuna vain lajikkeita.
  • haitallisia vieraslajeja

Suunnitelmassa määritettävä

  • puun laji ja lajike, lisäyslähde tai kanta
  • taimikoko ja -tyyppi
  • runkotyyppi, esim. katupuu tai mahdollinen monirunkoisuus
  • puunsuojavarusteet ja suojaus kaneja vastaan
  • kasvualusta

Mitoitus

  • Katutilaan sijoitettavien puiden tilantarve on koottu ohjeen Katutilan mitoitus – Suunnitteluohjeet Helsingin kaupungille 2014  liitteeseen 2.
  • Kasvualustat ja niiden mitoitus on esitetty kortissa Kasvualustat.
  • Puut sovitetaan yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa.
  • Kunnossapidon vaatimukset kuten lumitilat ja työkoneiden vaatimat tilat otetaan huomioon.