Kategoria: Materiaalit ja pinnat

Materiaalit ja pinnat – sivuilla on koottuna eri materiaaleihin liittyvät ohjeet. Materiaaliohjeita täydentää Tyyppiratkaisut -ohjeet, joissa on kuvattu materiaalin käyttötapoja.

Suunnitteluratkaisuilla on merkittävä vaikutus rakennettavan ja ylläpidettävän kaupunkiympäristön ympäristövaikutuksiin. Käytettävillä materiaaleilla ja niiden kestävyydellä on usein suurin vaikutus koko suunnitteluratkaisun elinkaaren aiheuttamiin päästöihin. Materiaalivalintaa ohjaavissa korteissa tuetaan kestävää suunnittelua. Jatkossa tullaan huomioimaan vahvemmin materiaalien koko elinkaaren aiheuttama ympäristökuormitus ja vaihtoehdot sen vähentämiseen.

Puupinnat

Puumateriaalit:

  • Kovapuut
  • Painekyllästetty puu
  • Muut kyllästetyt puut

AB-luokan kestopuu

  • AB-luokan kestopuu on tarkoitettu maanpinnan yläpuolisiin, säälle alttiisiin rakenteisiin.
  • AB-luokkaan kyllästetään alle 48 mm paksu puutavara sekä alle 80 mm paksut puupylväät.
  • Käyttökohteet: säälle alttiissa maanpinnan yläpuolisissa rakenteissa. mm. terassit, patiot, pergolat (kansilaudoitus), aitalaudoitukset, hiekkalaatikot, kukkalaatikot, pihakalusteet, leikkikenttävarusteet, ulkoverhoukset jne.

A-luokan kestopuu

  • Käytetään suoraan maa- tai vesikosketuksessa olevissa rakenteissa (tukirakenteet, rungot, perustukset)
  • A-luokan kestopuun paksuus on 48 mm tai suurempi. Puupylväiden halkaisija on 80 mm tai suurempi.
  • Käyttökohteet: mm. terassit, patiot, pergolat (rungot), laiturit, portaat, aitatolpat, pylväät, kaiteet, alajuoksut, pengerrykset, sillat, ajosillat jne.

Kestopuun ominaisuudet

Valmistetaan kotimaisesta männystä. Kyllästyksessä käytetään Suomen Ympäristökeskuksen hyväksymiä kyllästysaineita. Suomalainen painekyllästetty puu ei sisällä arseenia eikä kromia. Kestopuu kestää piharakenteissa 3-5 kertaa pidempään kuin kyllästämätön puu.

  • Puutavarassa on oksankohtia, koloja ja pihkataskuja, ja se kosteuselää. Kyllästetyn puutavaran silmämääräisesti havainnoitava laatu ja ulkonäkö vaihtelevat.
  • Valmistetaan vihreänä ja ruskeana
  • Harmaantuu ulkona auringon uv-säteiden vaikutuksesta

Työstö ja pintakäsittelytavat

Työstömenetelmät: Saatavana on mm. höylättyä ja uritettua lautatavaraa. Uritettuna puupinta ei ole märkänäkään liukas. Puupäällystyksen pinnanlaatu (karkea/höylätty/uritettu) valitaan käyttökohteen mukaan. Höylättyä puutavaraa käytetään alueilla, jossa liikutaan paljain jaloin tai muutoin halutaan sileä pinta. Karkeapintaista puutavaraa käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan välttää märän sileän puupinnan liukkaus.

Pintakäsittely: Sävytetyt ja sävyttämättömät puuöljyt, kuultavat ja peittävät puunsuojat sekä ulkokäyttöön tarkoitetut lateksi- ja öljymaalit. Suolakyllästetyn puutavaran vihreä väri saattaa kuitenkin jonkin verran muuttaa pintakäsittelyaineiden vaaleita sävyjä. Vihreä kestopuu on yleensä sileäpintaista ja ruskea tavallisimmin pinnaltaan uritettua. Puun sydänpuoli (urapuoli) on tarkoitus asentaa rakennettaessa ylöspäin.

Mitat ja koot

Vihreää painekyllästettyä puuta on saatavissa useaa kokoa. Ruskean kyllästetyn puun saatavuus rajoittuu suosituimpiin kokoihin. Painekyllästetyn laudan yleisimmät pituudet vaihtelevat 0,3 metrin jaolla. Laudan yleisin pituus on 4,20 metriä, pisimmät laudat ovat 5,40 metrin mittaisia.

Puupäällysteet

Puupäällysteitä ovat maata vasten asennetut ritilät, lankutukset tai pystyyn maahan upotetut pölkyt. Näitä käytetään vain jalankulkuun tarkoitetuilla poluilla tai oleskelualueilla.

Laudoista 25 mm tai 30 mm x 100 mm ja lankuista /soiroista 50 mm x 100 mm tai 125 mm tehdyt päällystykset pyritään tekemään kestoiän lisäämiseksi tuuletettuina. Tällöin rakenteen asennusalustaksi levitetään 150…200 mm paksu kerros soraa tai mursketta, joka tiivistetään. Lautojen tai lankkujen kiinnitysalustaksi asennetaan osittain sorakerrokseen upotettuna paksummat soirot, joihin päällystyksen laudat tai lankut naulataan. Kiinnityssoiroja tulee olla niin tiheästi (k500…1000mm), että päällystys ei notku. Lauta- tai lankkupäällystykset voidaan tehdä myös elementeistä asentamalla ne koon mukaisella jaolla asennettujen tukilankkujen varaan. Elementit voidaan jättää irralleen tukilankkujen päälle tai naulata kevyesti kiinni tukilankkuihin.

Lauta- ja lankkupäällystys voidaan tehdä myös suoraan sorakerroksen päälle. Tällöin asennussoirot upotetaan kokonaan sorakerrokseen niin, että niiden yläpinta on sorakerroksen yläpinnan tasossa. Sorakerros ja -soirot tiivistetään hyvin. Asennussoirojen väli määritetään päällystelautojen ja -lankkujen kiinnityksen vaatimalla tiheydellä. Päällystyspuutavaran raot täytetään esimerkiksi hiekalla. Pölkkypäällystys tehdään latomalla noin 200 mm pitkiä pölkkyjä pystyyn vieri viereen 50…100mm:n paksuisen sora- tai murskekerroksen varaan. Asennuksen jälkeen pölkkyjen välit täytetään hiekalla. Asennussorakerros, hiekka ja pölkyt voidaan tiivistää asennuksen jälkeen tärylevyllä pölkkyjen pinnalta.

 

Historialliset päällysteet

Laatuvaatimukset

Kivien tai kivimateriaalin tulee vastata alkuperäistä kivimateriaalia väriltään, kooltaan ja käsittelytavaltaan. Kiveysten paikkaukset ja laajennusalueet tehdään vanhoilla, pinnaltaan pyöreiksi kuluneilla kivillä, mikäli niitä on saatavilla. Uusia kiviä käytettäessä uusi pinnoite ei saa erottua vanhasta, siten on syytä käyttää suomalaisia kiviä. Silloin kun vanhoja ja uusia kiviä käytetään sekaisin, kivet sekoitetaan siten, ettei mahdollinen väri- ja pintakäsittelytapa tule esiin. Noppa- ja nupukivet tilataan polttopintaisina. Kaduilla olevat kunnallistekniset detaljit kuten esimerkiksi vesikourut säilytetään. Tasaus tehdään alkuperäisen mallin mukaisesti mahdollisuuksien mukaisesti.

Historialliset puistokäytävät kunnostetaan vanhoja, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Kiviaineksen raekoon ja värin tulee vastata alkuperäistä.

PAASIKIVILAATAT

Jalkakäytävien päällystämiseen alettiin käyttää 1870-luvulla graniittisia, suuria kivilaattoja. Tällainen nauhamainen graniittilaattarivi on ainakin 1860-luvulta lähtien ollut tyypillinen katukuvan elementti Helsingin empirekeskustassa.

Graniittilaatta sijaitsi joko keskellä jalkakäytävää, jolloin jalkakäytävän reuna pyöristettiin pienillä mukulakivillä, tai ajoradan reunassa. Myöhemmin mukulakivet korvattiin noppa- tai nupukivellä. Kapeilla kaduilla laatoitus kattoi koko jalkakäytävän leveyden. Tällöin kivilaatat olivat niin paksuja, ettei erillistä reunatukea tarvittu. Kivimateriaalina käytettiin Helsingiittiä, joka on punasävyinen, juovikas graniitti. Laatan yläpinta ja sivut hakattiin tasaiseksi.

Kivikoko: Vaihtelevat tapauskohtaisesti, yleisimmät koot olivat 60-80cm x 40-60cm. Osa laatoista oli huomattavasti suurempia, pituudeltaan yli metrin mittaisia.

 

MUKULAKIVET

Helsingin vanhin katupäällyste oli kenttä- eli mukulakivi. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin. Ajoradan mukulakivipinnan rajauksessa ei käytetty reunakiveä, vaan jalkakäytävän reunasta muotoiltiin mukulakivetty luiska ja katuoja.

Kivikoko: Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Vanhimmissa ruotsalaisaikaisissa kiveyksissä kivet ovat läpimitaltaan 20-25 cm. Myöhemmät venäläisaikaiset kiveykset on tehty siten, että pyöräurien kohdalla ja tien reunoilla on suuremmat ja keskikohdalla pienemmät kivet. Kivien läpimitta on noin 10-15 cm. Jalkakäytävien kivien läpimitta on 5-8 cm, joskin myöhemmissä korjauksissa kivien kokoa on suurennettu.

Asennus: Perinteisesti mukulakivet on asennettu asennushiekan varaan. Nykyisin käytetään myös kivituhkaa, mutta kivet voidaan asentaa myös maakosteaan betoniin. Kivituhkan sekaan voidaan sekoittaa hieman sementtiä, jolloin saumat kovettuvat ja kunnossapito helpottuu. Kivet asennetaan yksitellen pystyyn. Kivet ladotaan toisiinsa kiinni siten, että puolet kiven paksuudesta tulee alustamassan sisään.

Saumaus: Saumaus tehdään saumaushiekalla tai maakostealla betonimassalla.

 

NUPUKIVEYKSET

Nupukiviä alettiin käyttämään katupäällysteenä 1880-luvulla. Ne olivat muodoltaan säännöllisiä, suorakulmaisia kiviä, jotka valmistettiin käsin hakkaamalla niin, että kivien pinnat olivat kiven luontaisesta lohkeamisesta syntyneitä murtopintoja. Nupukivet valmistettiin Helsingin omasta kallioperästä ja saarilta lohkotuista kivestä, mistä syystä vanhat nupukivet olivat usein väriltään punasävyisiä ja juovikkaita. Kivet ladottiin katu- ja torialueilla tiililadontana, poikittain kadun suuntaan nähden. Kadun keskilinja merkittiin pitkittäissuuntaisella rivillä. Myös jalkakäytäviä päällystettiin jonkin verran nupukivillä aivan ydinkeskustassa käyttäen koristeellisia parkettikuvioita. Nupukivet asennettiin 25-30 cm paksun sorapinnan päälle.

Kivikoko: Pituus 180-250 mm, leveys 100-125 mm, korkeus 180-200 mm

Saumaus: Sora, bitumi tai betoni

 

NOPPAKIVET

Noppakivet otettiin käyttöön 1920-luvulla. Ne olivat muodoltaan kuutiomaisia, koneellisesti hakattuja kiviä. Koska noppakivet valmistettiin lohkareista, niissä voitiin käyttää monenlaista kivimateriaalia. Siitä syystä noppakivet olivat hyvin kirjavia. Yleissävynä oli kuitenkin Helsingin rakennuskiville tyypillinen punakirjava graniitti. Noppakivet asennettiin kaduilla ja toreilla nupukiven tapaan hiekka-alustalle. Ladontakuviosta suosittuja olivat viuhka- ja suomukuviot. Noppakiviä käytettiin myös yhdessä nupukiven kanssa siten, että nupukiviriveistä tehtyjen ruudukkojen sisäosat päällystettiin noppakivellä kehä- tai kaarikuvioon ladotuin noppakivin.

Kivikoko: 100x100x100 mm

 

MAKADAMI

Makadamilla päällystettyjä teitä on käytetty erityisesti Suomenlinnassa ja tykkiteillä. Tykkiteiden makadamipäällysteestä  on erillinen kortti. Tykkitiet Makadami on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty  sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Helsingin kaupunkiympäristö ja Suomenlinnan hoitokunta ovat sopineet rakennekerrokset osalleSuomenlinnan makadamiteistä:

Kantokerros: murske 32-64 mm, n.15cm

  1. kiilakerros: murske 12-25 mm
  1. kiilakerros: murske 6-12 mm.

Pintakerros: kivituhka 0-8 mm

Paikkaukset: Vanhat venäläisaikaiset makadam-tiet paikataan alkuperäisen menetelmän mukaisesti. Tällöin edellytetään, että vanhan päällysteen kiviaines tutkitaan ja sen perusteella määritellään uudet materiaalit.

SORATIET

Sora on perinteinen päällystemateriaali maanteilla. Rakennettujen sorateiden rakenteina ovat yleensä kulutuskerros, kantava kerros, jakava kerros ja suodatinkangas tai suodatinkerros. Soratien pinnan oikea muoto ja sivukaltevuus ovat tärkeimpiä tekijöitä tien kunnon ylläpitämisessä. Tien pinnan ohjeellinen sivukaltevuus on 4 % ± 1 % ja kaarteissa 3–7 %. Tien muodon tulee olla tasaisesti kalteva. Se ei saa olla pyöreämuotoinen niin, että tien keskikohdalla kaltevuudet ovat pienemmät.

Raekoko ja kulutuskerros: Kiviaineksen suurin sallittu raekoko on 16 mm. Kun materiaalina käytetään mursketta (0-16), josta puuttuu hienoainesta, tulee materiaaliin lisätä savea tai kivituhkaa. Kulutuskerros tehdään 50 mm paksuksi.

Suomenlinnassa soratiet päällystetään hiekoitushiekalla, jonka raekoko  on 0,7-7 mm. Pinta sidotaan kivituhkalla. Teiden alusrakenteena käytetään murskesoraa. Viimeistely  kivetyin reunaojin.

 

HIEKKAKÄYTÄVÄ

Historiallisten puistojen hiekkakäytävät on rakennettu vesiseulotusta hiekoitushiekasta, raekekoko 1-4 mm. Kivimursketta tai kivituhkaa ei käytetä.

 

HIEKKASAVIKÄYTÄVÄ

Hiekkapintaiset savikäytävät vastaavat lähinnä 1800-luvun puistokäytävätyyppejä. Pohjarakenne on kiviladontaa. Kiviladonnan ja pintahiekan välissä on savikerros. Niiden välissä oli usein myös kerros karkeahkoa soraa. Käytävän reunakivet jäävät näkymättömiin maan alle.

Vanhan käytävän kunnostus:

Käytäväpohjan ja käytävän kivireunuksien kunto tarkistetaan. Rikkoontuneet rakenteet korjataan. Rakenteeseen on käytettävä samanlaisia kiviä ja latomistapaa kuin alkuperäisessä rakenteessa.

Vanhan kiviladonnan päälle levitetään ohut kerros soraa, joka haravoidaan kivien väleihin ja tasataan. Kivet peittyvät hieman. Sora kastellaan kunnollisesti. Seuraavaksi tuodaan kuivaa savea noin 30–40 mm:n kerros. Se haravoidaan tasaiseksi ja siitä muotoillaan käytävän kupera muoto. Päällimmäiseksi tulee noin 20–30 mm:n paksuinen kerros hienoa hiekkaa, joka haravoidaan tasaiseksi. Vanhan käytävän kunnostuksesta tarkemmin julkaisussa Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5.

Jos vanhaa rakennekerrosta ei löydy, voidaan puistokäytävä perustaa uuden käytävän tapaan kuitenkin siten, että kulutuskerros tehdään puiston vanhojen käytävien perustustavan mukai-sesti savesta ja hiekasta.

Jyrkissä rinteissä hulevesiä voidaan ohjata niin sanotuilla kivikouruilla tai kiviuurroksilla, jotka pyritään tekemään siihen tapaan kuin puiston vanhat kivityöt on tehty. Lisäksi pyritään käyt-tämään samantapaisia kiviä kuin puistossa on käytetty muutenkin. Uurroksen pohjalle tuodaan noin 20 cm:n kerros soraa. Sora peitetään noin 3 cm:n paksuisella asen-nushiekkakerroksella, jonka päälle kivet lado-taan. Lukkokivet asennetaan uurroksen reunoille pitkittäin. Ulommaisten lukkokivien väliin asennetaan tarpeellinen määrä kiviä koveraksi uraksi. Kivet ovat halkaisijaltaan noin 7–15 cm. Kivikourun leveys on noin 50 cm.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reunatukien käyttö kohteittain

Kantakaupungin ja pääkatujen reunatuet

  • Jalkakäytävän ja ajoradan väliset reunakivet (kolmitasoratkaisussa molemmat) sekä pysäkkialueiden reunakivet ovat 300 mm leveitä ja väriltään punertavia.
  • Vanhat 300 mm leveät reunatuet käytetään uudelleen vanhojen korttelien katupintojen viimeistelyssä.
  • Kadun keskellä kulkevan eritasoisen raitiotien ja erotussaarekkeiden ym. rajauksissa käytetään pääsääntöisesti 220 leveitä reunakiviä.

Viistereunakivi V300

  • Viistereunakivien viiste on perinteisesti valmistettu karkeahakkaamalla. Viiste voidaan valmistaa myös sahaamalla ja sen jälkeen hakkaamalla. Vakiovärit ovat punainen ja harmaa.
  • Viistereunakivi soveltuu yleiseen käyttöön kaduilla ja puistoissa.

Luiskattu reunakivi (LR)

  • LR300 katualueiden liityntä- ja ylityskohdissa, mm. suojatiet, sisääntuloreitit.

Liike- ja palvelukeskustojen reunatuet

Viistereunakivi V300

  • Pääkaduilla ja muilla keskeisillä alueilla käytetään 300 mm leveää reunakiveä.
  • Jalkakäytävän ja ajoradan väliset reunakivet ((kolmitasoratkaisussa molemmat) sekä pysäkkialueiden reunakivet ovat 300 mm leveitä.

Viistereunakivi (V220)

  • Viistereunakivestä valmistetaan myös kaarevia reunakiviä standardin CEN 1343 mukaisesti.
  • Vakioleveys on V220 mm. Näkyvän osan korkeus 120 mm.
  • Pientaloalueen tonttikadulla: V220 tai V170h. Näkyvän osan korkeus 120 mm tai 80 mm.
  • Raitit: V170h (170x270xvapaa mm). Näkyvän osan korkeus 120 mm tai 80 mm.
  • Värit harmaa ja punainen, erikoistapauksissa myös musta.

Suorareunatuki (S)

  • Suorareunakiveä voidaan käyttää upotettuna reunatukena ja reunalistana.

Luiskattu reunakivi (LR)

  • LR220 katualueiden liityntä- ja ylityskohdissa, mm. suojatiet, sisääntuloreitit.

Raitiotiepysäkin reunatuet

  • S300x500 mm. Näkyvän reunan korkeus 270 mm kiskosta mitattuna. Yhteiskäyttöpysäkeillä 250 mm. Kivi-Helsingissä materiaalina on punainen graniitti.
  • V300 ajoradan puolella. Näkyvän reunan korkeus 100…300 mm.
  • Reunatuen etupinta hakataan tasaiseksi vähintään 300 mm syvyyteen.

Viheralueiden ja aukioiden reunatuet

  • Viheralueilla reunatukia käytetään istutusten ja käytävien rajauksissa muiden tuotteiden ohella.
  • Väri valitaan alueen tyyliin sopivaksi. Yleisimmät ovat harmaa ja punainen, joskus myös musta.
  • Käytettävänä on kaikki edellä mainitut reunatukityypit.

Faasireunakivi (F)

  • Faasireunakiven valmistetaan sahaamalla mittatarkan suorakulmaiseksi. Faasireunakiven etureunassa on n. 20 mm viiste eli faasi. Pinta viimeistellään polttamalla tai ristipäähakkaamalla.

Suorareunatuki (S)

  • Suorareunakivi valmistetaan sahaamalla mittatarkan suorakulmaiseksi. Sopii vaativiin kohteisiin Pinta viimeistellään polttamalla tai ristipäähakkaamalla.

Vaakareunakivi (M)

  • 300 mm leveä reunakivi esim. pääkäytävien ja kasvualustan rajauksissa.

Lohkoreunakivi (L)

  • Lohkokiven ylä- ja alapinta ovat sahatut ja reunat lohkotut. Yläpinta on usein poltettu tai ristipäähakattu. Kivi soveltuu kohteisiin, jossa reunan lohkottu ulkonäkö tulee esiin, mutta kiven mittatarkkuus ei ole ensiarvoisen tärkeää kuten esimerkiksi nurmikoiden reunukset.

Kiviheitoke

Kiviheitokeverhouksen tekemisen ohjeet ja laatuvaatimukset on esitetty SILKO-ohjeessa 2.9111 ja yleisohjeessa SILKO 1.901

Kiviheitokeverhouksen materiaalit

  • Kiviheitokeverhouksen materiaalina käytetään kallioleikkauksista tai louhoksista saatavia, halkaisijaitaan 400-1000 mm:n louhoskiviä. Halkaistuja luonnonkiviäkin voidaan käyttää, jos louhoskivien saaminen on vaikeaa
  • Järjestetty kiviheitokeverhous tehdään pienemmistä, halkaisijaltaan 200-400 mm:n kivistä, joita kaksi henkilöä pystyy liikuttelemaan kangilla ja kivisaksilla.

 

Ulkoliikuntapaikkojen päällysteet

Ulkoliikuntapaikoilla käytetään toimintojen mukaan tarkoituksenmukaisia pinnoitteita. Turva-alustoja käytetään leikkivälineiden ja tarvittaessa ulkokuntoiluvälineiden ja seniorien kuntoiluvälineiden alustoilla. Turva-alustat on käsitelty omalla kortillaan, turva-alustat.

Pelipinnat

  • asfaltti
  • pinnoitteet, plexipave tms.
  • hiekkatekonurmi
  • kumirouhetekonurmi
  • muovikenno
  • kivituhka
  • hiekka

 

 

Luiskaverhoukset ja eroosiosuojaukset

Verhousmateriaali luiskan kaltevuuden mukaan

Taulukko

  • Luiskan kaltevuus > 1:3, maanpeitepensaita
  • Luiskan kaltevuus > 1:2, luiskakennostoja tai vastaavia tuotteita
  • Luiskan kaltevuus > 1:1.5, kiveys

Siltaluiskien verhouksessa noudatetaan Tiehallinnon SILKO-ohjeita. Noudatetaanko tai koska noudatetaan?

SILKO 1.901/15 Siltapaikan viimeistely, yleiset laatuvaatimukset

 

Verhoustyypin valintaan vaikuttavat:

  • luiskan kaltevuus
  • ympäristön laatu
  • rakenteen ulkonäkö
  • ilkivallan todennäköisyys

Luonnonkiviverhoukset

Kiviverhouksissa käytetään  paikan  ympäristölle tyypillisiä kivilajeja ja kiven värejä. Kivilajeista sopivat rapautumattomat, tiiviit ja hienorakeiset kivilajit, kuten graniitti. Kiviverhouksen valintaperuste voi olla myös yhteensovittaminen muihin ympäristörakenteisiin. Murskattu kiviaines ei saa olla rapautunutta tai helposti murenevaa. Sepeliverhouksen kiviaineksen raekoon pitää olla 50–100 mm ja molskottiverhouksen 100–200 mm. Kenttäkivinä käytetään muodoltaan säännöllisiä luonnonkiviä, kooltaan 150–250 mm.

  • järjestetty kiviheitoke- ja kiviheitokeverhous (louhe)
  • kenttäkiveys
  • noppa- ja nupukivi
  • kivilaatat
  • molskotti
  • sepeli

Betonikiviverhoukset

  • betonilaatat
  • betonikivet

Muut

Luiskakennostot

Eroosiosuojaverkot

Eroosiomatot

 

 

Teräksinen reunatuki

Teräksisten reunatukien materiaalivaihtoehdot

  • Galvanoitu teräs
  • Corten-teräs
  • Käsittelemätön teräs
  • Kuumasinkitty teräs, joka voidaan maalata haluttuun sävyyn

Materiaalivatimukset

  • Tuotteen vahvuus sekä korkeus suunnitelman mukaan
  • Teräsreunuksen paksuus noin 5-8 mm
  • Tuotteen tulee olla säänkestävä
  • Näkyvät reunat eivät saa olla teräviä, uloimman reunan pyöristys r=3 mm

Asennus

Teräksinen reunatuki siten, että noin 4/5 reunuksesta upotetaan maanpinnan alapuolelle. Lattateräs ankkuroidaan maahan kiinnityspiikkien avulla.

Graniittireunatuet

Tekniset laatuvaatimukset

Tekniset vaatimukset ovat InfraRYL 22111 mukaiset.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Käytettävän kiven alkuperä tulee olla tunnettu. Graniittituotteissa ei saa olla lohkeamia, rapautumia tai lujuutta haitallisesti heikentäviä halkeamia. Reunatukien vakiomateriaalit ovat punainen ja harmaa graniitti. Helsingin kantakaupungin alueella käytetään punertavia reunatukia. Koko kaupungin alueella käytetään graniittisia reunatukia.

Kivikoot ja käsittelytavat

Tavallisesti reunatuet ovat pintakäsittelyltään karkeahakattuja, ristipäähakattuja tai poltettuja mallista riippuen. Yleisimmät Helsingin katualueilla käytettävät mallit ovat V220 ja V300 mm karkeahakattuna. Yleisimmät värit ovat punainen ja harmaa.

Käytön ohjeistus

Koko kaupungin alueella käytetään graniittisia reunakiviä. Kantakaupungissa, pääkaduilla ja muilla keskeisillä alueilla käytetään 300 mm leveää reunakiveä. Muualla käytetään pääsääntöisesti 220 mm leveää reunakiveä. Viheralueilla ja aukioilla reunatukien käyttö voi olla monipuolisempaa. Kaikista rakennuskivilajeista saadaan myös sahattuja reunatukia, jotka ovat yläpinnalta usein poltetut tai ristipäähakatut. Yleisin Helsingin kaupungin käyttämä reunatukimalli on viistereunakivi. Tarkemmin käytön ohjeistuksesta kortissa Reunatukien käyttö kohteittain

Viistereunakivi (V)

  • Viistereunakivien viiste on perinteisesti valmistettu karkeahakkaamalla. Viiste voidaan valmistaa myös sahaamalla ja sen jälkeen hakkaamalla. Vakiovärit ovat punainen ja harmaa.
  • Viistereunakivi soveltuu yleiseen käyttöön kaduilla ja puistoissa. Viistereunakivi kestää toistuvan lumenaurauksen.

Vaakareunakivi (M)

  • Vaakareunakivi on leveä, massiivinen ja ulkonäöltään viimeistelty reunatuki. Vaakareunatuki on mittatarkka ja siitä saadaan myös etureunastaan viistetty reunakivi, kuten viistereunakivi.
  • Soveltuu matalana ja mittatarkkana kaupunki- ja puistorakentamiseen, jossa asentamissyvyys on rajallinen.

Luiskattu reunakivi (LR)

  • Luiskattuja reunakiviä käytetään katualueiden liityntä- ja ylityskohdissa, mm. suojatiet, sisääntuloreitit.

Raakareunakivi (R)

  • Raakareunakivi valmistetaan lohkomalla ja viimeistellään joskus hakkaamalla.

Suorareunatuki (S)

  • Suorareunakivi valmistetaan sahaamalla mittatarkan suorakulmaiseksi. Pinta viimeistellään polttamalla tai ristipäähakkaamalla.

Faasireunakivi (F)

  • Faasireunakiven valmistetaan sahaamalla mittatarkan suorakulmaiseksi. Faasireunakiven etureunassa on n. 20 mm viiste eli faasi. Pinta viimeistellään polttamalla tai ristipäähakkaamalla.

Kierrätys

  • Katujen peruskorjausten yhteydessä kaikki reunakivet tulee ottaa talteen uusiokäyttöä varten. Vanhat 300 mm leveät reunakivet uusiokäytetään kantakaupungissa.

Asennus

  • Reunatukilinjassa sallitaan vaakasuunnassa enintään 50 mm:n ja pystysuunnassa enintään 20 mm:n poikkeama (InfraRYL 2006 Osa 1 Väylät ja rakenteet).
  • Madalletun reunatuen asennuksessa sallitaan korkeusasemassa enintään 10 mm:n poikkeama korkeusasemasta alaspäin (InfraRYL 2006 Osa 1 Väylät ja rakenteet).
  • luokka: Suurin sallittu peräkkäisten kivien välinen poikkeama saumassa 1 cm.
  • luokka: Suurin sallittu peräkkäisten kivien välinen poikkeama saumassa 1,5 cm, auraussuunnassa 1 cm.
  • luokka: Suurin sallittu peräkkäisten kivien välinen poikkeama saumassa 2 cm, auraussuunnassa 1 cm.
  • Työmenetelmien osalta noudatetaan julkaisun ”InfraRYL 2006 Osa 1 Väylät ja rakenteet” ohjeita (kohdat 22110, 22111, 221121,  221122,  221123).
  • Suojatien reunatukien esteettömyyden osalta noudatetaan ohjetta “SuRaKu-ohjekortti 01: Suojatien reunatuki, 6.2.2008″ ja suojatien keskikorokkeen osalta ohjetta ” SuRaKu-ohjekortti 16: Suojatien keskikoroke, 6.2.2008″.