Ajoesteiden ja pollareiden mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.
Ajoesteet ja pollarit ovat kiinteitä esteitä, joilla rajataan alueita sekä estetään tai hidastetaan liikennettä.
Puomeja käytetään myös alentamaan pyöräilijöiden ja mopoilijoiden ajonopeutta kevyen liikenteen reiteillä, erityisesti yhdistetyillä reiteillä tai kävelypainotteisilla alueilla. Hidastimen kohdalla tulee olla riittävät näkemät.
Pelastusreiteille ei saa sijoittaa ajoesteitä. Mikäli näihin on tarvetta, tulee ne suunnitella ja esittää pelastustiesuunnitelmassa. Alueilla, joille täytyy turvata huolto- tai hätäajoneuvojen pääsy, tulee käyttää avattavia tai tarvittaessa poistettavia liikenne-esteitä. Avattavien laitteiden lukituksen tulee olla sellainen, että alueen luvallisilla huoltoajoneuvoilla ja pelastuslaitoksella on laitteiden avaamiseen tarvittava avain.
Liittäminen maahan
- Ajoesteen alueella on sama katupinnoite kuin samalla katuvyöhykkeellä muutoin tai huomiopinnoite esteettömyyden erikoistason alueella.
- Ajoesteen liitoskohta toteutetaan mahdollisimman huolellisesti ja siististi. Helsinki-ilmeen muotopaletissa on annettu suositukset toteutuksen tavasta.
Kaiteiden mallitiedot löytyvät Helsingin kaupunkikalusteohjeesta.
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit ovat laatineet yhteisen kevyen liikenteen kaidemalliston. Tyyppikaidemallisto on tuoteperhe, jonka eri osat sopivat mitoituksellisesti ja tyylillisesti toisiinsa. Raportista löytyvät mallien kuvat ja piirustusnumerot sekä visualisoidut käytön ohjeet.
Linkki kevyen liikenteen tyyppikaidemallistoon ja kaiteiden käytön ohjeeseen
Määräykset
RakMK F2
- Kaide tulee rakentaa, kun putoamiskorkeus ylittää 500 mm ja putoamisen tai harhaan astumisen vaara on olemassa. Kaiteen tulee olla turvallinen ja tarkoitukseensa soveltuva. Kaide voi olla suojakaide tai avokaide.
- Suojakaidetta on käytettävä yli 700 mm:n tasoeroissa kohteissa, joihin lapsilla on pääsy. Kaiteen suojaavan osan tulee ulottua vähintään 700 mm:n korkeudelle tasanteen tai askelman pinnasta. Siinä ei saa olla vaakasuoria rakenteita tai kuvioita, jotka tekevät kiipeilyn mahdolliseksi.
- Kaiteen korkeus määräytyy putoamiskorkeuden ja tilan käyttötarkoituksen mukaan.
RakMK F1
- Aulojen, muiden sisäisen liikenteen sekä ulkotilojen luiskien ja portaiden molemmille sivuille on asennettava helppokäyttöiset ja turvalliset käsijohteet. Johteiden tulee jatkua yhtenäisinä myös välitasanteiden osuudella.
RakMK G1
- Asuinhuoneistoihin ja asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavan portaan ja luiskan tulee olla helppokulkuinen ja varustettu tarpeellisilla käsijohteilla. Sama koskee tontin tai rakennuspaikan välttämättömiä ulkoisia kulkuväyliä. Kerrostasojen välisen portaan tulee olla katettu. Kerrostalossa, jossa ei ole hissiä, kerrostasojen välisen portaan tulee lisäksi saada riittävästi luonnonvaloa ja siinä tulee olla vähintään yksi välitasanne kerrostasanteiden välillä.
Ohjeet
- Kevyen liikenteen kaide sijoittuu toisinaan sillan kaiteen jatkoksi ja toisaalta kevyen liikenteen kohteissa tarvitaan joskus aurausjohdetta, joten Helsingin tyyppikaiteiden suunnittelussa on huomioitu Liikenneviraston ”Siltojen kaiteet, Tiehallinto 2006” -ohje sekä ohjeeseen liittyvät tyyppipiirustukset. Sillan kaiteeseen liittyvän kevyen liikenteen kaiteeksi suositetaan mallia, jonka suojaosa on yhtenäinen sillan kaiteen suojaosan kanssa. Kevyen liikenteen kaide asennetaan mahdollisimman lähelle siltakaidetta (maksimietäisyys 110 mm). Kevyen liikenteen tyyppikaiteen liittymisestä siltaan on tehty oma piirustus.
- Maahan perustettavan kaiteen suositeltava etäisyys kevyen liikenteen väylästä on 250 mm. Vähimmäisetäisyys luiskan tai jyrkänteen reunasta on 250 mm.
- Portaiden reunapalkissa kaide sijoitetaan keskelle reunapalkkia. Käsijohteen väylän puoleinen ulkopinta tulee sijoittua 20 mm reunapalkin tai reunakiven etureunan taakse, jotta se on suojassa auraukselta. Pengerluiskan reunassa käsijohteet sijoitetaan mahdollisen reunakivilinjan taakse tai väylän reunaan siten, että käsijohde jää 100 mm aurattavan väylän ulkopuolelle.
- Pengerluiskissa kaide tarvitaan seuraavissa tilanteissa
- harva kaide, kun kaltevuus jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus yli 1.5 m, mutta enintään 3 m
- suojakaide, kun kaltevuus jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus yli 1.5 m, ja pudotus yli 3 m
- Kevyen liikenteen kaide pyritään asentamaan mahdollisimman lähelle sillan kaiteen päätyä. Kevyen liikenteen tyyppikaiteissa on suunniteltu tätä kohtaa varten pulttiasenteinen erikoislatta, jossa pultit eivät sijoitu kaiteen päädyn ulkopuolelle. Kaiteiden väliin jäävän tilan maksimileveys on 110 mm. Jos tolppien väli jää kuitenkin kohdekohtaisista syistä suuremmaksi, kevyen liikenteen kaidetta jatketaan viimeisen tolpan jälkeen tarvittava pituus.
Määräykset ja luvat
- Asemakaavassa voi olla aitaamisen sallivia, sen kieltäviä tai siihen velvoittavia määräyksiä. Jos kaavassa ei ole aitaamista koskevia määräyksiä, noudatetaan Helsingin kaupungin rakennusjärjestystä. Se muun muassa velvoittaa rakennuksen rakentamisen yhteydessä erottamaan tontin kadun vastaisen rajan aidalla, pensasaidalla tai istutuksin, jollei perustellusta syystä muuta johdu.
- Aidan rakentamiselle myönnettävä lupa on nimeltään toimenpidelupa. Sitä haetaan rakennusvalvontavirastosta lupahakemuskaavakkeella ja hakemukseen liitettävillä suunnitelmilla. Hakemuksen laatimisesta kerrotaan tarkemmin rakennusvalvontaviraston ohjeessa Rakennusluvan ja toimenpideluvan hakeminen.
- Vaikka toimenpidelupaa ei tarvittaisi, mutta aidan soveltuvuudesta halutaan varmistus, voidaan suunnitelmille hakea rakennusvalvontavirastosta ns. kaupunkikuvallinen lausunto (KL-lausunto). KL-lausunnossa rakennusvalvontaviraston lupakäsittelijä varmistaa leimalla ja allekirjoituksella sen, että aitasuunnitelma on hyväksyttävissä ilman toimenpidelupaa. Lausuntoa haetaan rakennusvalvontavirastosta maksullista toimenpidettä koskeva tilauslomakkeella
- Jos aita rakennetaan tontin rajalle, tai korkeuttaan lähemmäs tontin rajaa, on rakentamiselle aina saatava naapurin suostumus. Näin siinäkin tapauksessa että toimenpidelupaa aidalle ei tarvittaisi. Jos naapurin kanssa ei päästä asiasta sopimukseen, voi aidalle hakea toimenpidelupaa, sillä rakennusvalvontaviranomainen voi erityisistä syistä myöntää luvan aidan rakentamiseen rajalle, ellei siitä aiheudu naapurille huomattavaa haittaa.
Ohjeet suunnittelulle ja aidan sijoittamiselle
Helsingin kaupungin Rakennusvalvontaviraston ohjeessa Aidat ja tonttien rajaaminen esitetään aitojen rakentamisen ja tonttien rajaamisen periaatteet sekä määritellään milloin aidoille tulee hakea lupa. Rakennusvalvontavirastoon on hyvä ottaa yhteyttä heti suunnittelun alkuvaiheessa.
- Aita on voitava huoltaa oman tontin puolelta, ellei naapuri anna lupaa käyttää oman tonttinsa aluetta huoltoon.
- Aita ei saa vaarantaa liikenneturvallisuutta peittämällä liikennealueiden näköyhteyksiä eikä innostaa kiipeilemiseen.
- Aidan korkeutta suunniteltaessa on otettava huomioon sen sijainti ja käyttötarkoitus sekä maaston tasoerot. Asemakaavamääräyksiin saattaa sisältyä korkeutta koskevia rajoituksia. Aidan korkeus vaikuttaa luvanvaraisuuteen. Aidan korkeudella tarkoitetaan sen korkeutta ylimmästä yläreunasta maanpintaan. Jos tonttien rajalla on tasoero, mitataan aidan ja tukimuurin yhteiskorkeus alemman tontin puolelta.
Roska-astioiden mallitiedot löytyvät Helsingin Kaupunkikalusteohjeesta.
Roska-astioita tarvitaan kaduilla ja puistoissa. Astian koko määritetään paikan mittakaavan ja astian tyhjennysvälin mukaan. Syväkeräysastiat, joiden maanpäällinen osa on hieman perinteistä puistoroska-astiaa suurempi, mahdollistavat pitkän tyhjennysvälin. Sijoittamisessa huomioidaan astian havaittavuus ja kohteen vaatima koko sekä astian tyhjennyksen mahdollistava tila. Paikan viihtyisyyden kannalta hyvä sijoituspaikka on kulkureitin varrella mutta ei aivan istuskelupaikkojen vieressä.
Suurikokoiset keräyssäiliöt sijoitetaan sopivien kulkureittien varrelle helposti saavutettaviksi mutta siten, että ne eivät korostu kaupunkikuvassa keskeisesti.
Liittäminen maahan
Roska-astiat ovat irtokalusteita. Tuotteen jalustaosa toteutetaan Helsinki-ilmeen muotopaletissa annettujen suositusten mukaisesti.
Syväkeräyssäiliöiden Helsinkimalliston jalustan muotoilu on yhtenäinen irtokalusteiden kanssa. Myös valmismalleissa noudatetaan muotopaletin periaatteita. Syväkeräyssäiliön asennus toteutetaan valmistajan ohjeen mukaisesti.
Joukkoliikenteen asemien pyöräpysäköinnin kalustemallistoon kuuluvat pyöräteline, modulaarinen katosjärjestelmä, pyöräaitaus ja pyöräkaappi. ”Kalusteiden tyyppipiirustukset ja käytön ohjeistus on ladattavissa täältä.”
A1 Arvometsä
Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määritetyjen erityisten ominaisuuksien vuoksi.
- Arvometsät säilyttävät erityisiä luonto-, maisema- tai kulttuuriarvoja ja tarjoavat niihin liittyvoä elämyksiä.
- Luonnonsuojelualueet ovat omassa hoitoluokassaan S.
- Arvometsiin kuuluvat asemakaavaalueilla olevat metsälain arvokkaat elinympäristöt vaikka metsälaki ei kaava-alueella olekaan voimassa. Esimerkiksi arvokkaat pienvedet ja niitä reunustava puusto ovat arvometsiä. Istutetut jalopuumetsät kuuluvat arvometsiin erityisesti maisema-arvojen ansiosta. Tiheäkasvuiset linnustoltaan arvokkaat (LTJ:n I lk kohteet) lehtometsät ja pensaikot kuuluvat arvometsiin. Kallio- ja metsäalueet, joilla on runsaasti I maailmansodan aikaisia sotahistoriallisesti arvokkaita ja edustavia linnoitusrakennelmia rajataan usein myös arvometsiin.
A2 Lähimetsä
Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä.
- Lähimetsät tarjoavat ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia ihmisten arkiympäristössä
- Puistometsä A2.1
Puistometsän sijainti taajamassa on keskeinen ja sen käyttö on vilkasta. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti. Pohjakasvillisuus on selvästi muuntunut ja maapohja voi olla kulunut. Puistometsäkuviolla voi esiintyä myös istutettuja jalopuita tai ulkomaalaisia puulajeja.
- Lähivirkistysmetsä M2.2
Lähivirkistysmetsä sijaitsee taajama-asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilu- ja liikunta-alueilla. Säännöllinen virkistyskäyttö on runsasta. Lähivirkistysmetsä on hoidettu ja sen pohjakasvillisuus on osin muuntunutta ja osin luonnonmetsän kaltaista.
M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä
Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä.
- Ne tarjoavat ulkoilu-, virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia.
- M3.1 Ulkoilumetsä
Ulkoilumetsä on taajaman yhteydessä tai sen reunamilla sijaitseva pääosin ulkoiluharrastukseenkäytetty metsäalue,
- M3.2 Retkeilymetsä
Retkeilymetsä on taajamien ulkopuolella pääosin retkeilyyn käytetty metsäalue.
M4 Suojametsä
Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisia häiriöitä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä.
- Suojametsät tarjoavat suojaa erilaisilta haittatekijöiltä ja ne edistävät muun muassa asumisviihtyvyyttä.
M5 Talousmetsä
Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan M5.
Ulkoliikuntapaikoilla käytetään toimintojen mukaan tarkoituksenmukaisia pinnoitteita. Turva-alustoja käytetään leikkivälineiden ja tarvittaessa ulkokuntoiluvälineiden ja seniorien kuntoiluvälineiden alustoilla. Turva-alustat on käsitelty omalla kortillaan, turva-alustat.
Pelipinnat
- asfaltti
- pinnoitteet, plexipave tms.
- hiekkatekonurmi
- kumirouhetekonurmi
- muovikenno
- kivituhka
- hiekka