Rakennetut viheralueet

Rakennettujen viheralueiden kunnossapitoluokat

Viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: rakennetut viheralueet (R), avoimet viheralueet (A) ja metsät (M). Rakennettuja viheralueita ovat rakennettu arvoviheralue (R1), toimintaviheralue (R2), käyttöviheralue (R3) ja suoja- ja vaihettumisviheralue (R4).Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 korvaa aikaisemmin käytössä olleen Viheralueiden hoitoluokituksen (ns. ABC-luokituksen).

Viheralueiden kunnossapitoluokitus on arvoperustainen. Se tunnustaa viheralueiden ekologiset, esteettiset, hyvinvointi-, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset arvot. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen lähtökohtia ovat alueen ominaisuudet, tarjoamat palvelut, käyttötarkoitus, viheralueen käyttäjät sekä kunnossapidolle asetetut laatu- ja kustannustavoitteet. Kunnossapitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja kunnossapidon laatutasoa. Yhden puiston alueella voi olla useita kunnosspidoltaan erilaisia osa-alueita.

Rakennettujen viheralueiden ominaispiirteet ja erityisyys tunnistetaan kaikissa kunnosspitoluokissa. Rakennettujen viheralueiden merkitys kulttuuriympäristön sekä kaupungin ainutlaatuisen identiteetin luojina ymmärretään, ja niiden arvojen ja kerroksellisuuden vaaliminen on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Helsingissä luonnonhoitotavoitteet ovat läpäiseviä kaikissa kunnossapitoluokissa. Lisäksi viheralueiden kasvillisuus hoidetaan kunnossapitoluokasta huolimatta siten, että se on turvallista, terveellistä, ei muodosta alueiden käytölle esteitä eikä pimennä valaistusta. Vanhoja puita vaalitaan. Puistoalueiden yleisilme pidetään kunnossapitoluokan mukaisessa kunnossa, siistinä ja elinvoimaisena. Puistoissa käytetään rinnan luonnonkasveja ja koristekasveja. Haitallisia vieraslajeja ei käytetä. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen osuutta lisätään ja pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia. Rakennettujen puistojen monimuotoisuutta voidaan lisätä käytön ja käyttöpaineen muuttuessa hoitotapamuutoksin, esimerkiksi nurmikoita voidaan kehittää niittymäisiksi ja lahopuun osuutta lisätä.

Viheralueiden puhtaanapidon laatuvaatimukset on asetettu vyöhykkeittäin. Suurimmat puhtaanapidon vaatimukset kohdistuvat ydinkeskustan ja turistivyöhykkeiden alueille, joiden tulee olla erittäin siistejä. Pienimmät vaatimukset asetetaan teolllisuus- ja yritysalueille ja vastaaville. Niidenkin tulee olla välttävän siistejä.  Millään alueella ei sallita vaaraa aiheuttavia roskia.

Talvihoito perustuu reiteille liikkumis- ja käyttötarpeiden perusteella määritettyihin kiireellisyysluokkiin. Kaikkia puistokäytäviä ei kunnossapidetä talvella.

 

R1 Rakennettu arvoviheralue

Arvoviheralue on rakennettu korkeatasoisesti laadukkaista materiaaleista. Se on erityisen arvokas puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin tai muiden määritettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Arvoviheralueen arvot on nimetty ja perusteltu. Arvoviheralue vaikuttaa kaupunkikuvaan ja tarjoaa käyttäjilleen elämyksiä.  Arvoviheralueella on puutarhakulttuurista, puutarhataiteellista, arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se houkuttelee vierailijoita pitkienkin matkojen takaa.

Hoidon tavoitteet

  • Paikan omaleimainen arkkitehtoninen, historiallinen, puutarhataiteellinen ja kulttuurinen ilme.
  • Hoito on intensiivistä ja perustuu kohteen historiatietoihin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen arkkitehtoninen, puutarhataiteellinen ja historiallinen arvo sekä edustavuus säilyvät. Kulttuurilajiston säilyminen turvataan.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan niin, että arkkitehtoninen, historiallinen ja puutarhataiteellinen arvo ja käytettävyys säilyvät.

Muuta

  • Arvoviheralueet ovat kaikille avoimia, puistojen tähtikohteita. Tapahtumia tai muuta väliaikaista käyttöä rajoitetaan arvoympäristöissä, mikä auttaa säilyttämään kaupunkitilan historialliset, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja kaupunkiluonnon arvot.

 

R2 Toimintaviheralue

Toimintaviheralue on  liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin, kuten koirapuistoksi, varattu viheralueen osa. Se mahdollistaa monipuoliset pelit, leikit ja liikkumismuodot viherympäristössä.

Hoidon tavoitteet

  • Hoidon tavoitteena on monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Rakenteiden, varusteiden, kalusteiden ja laitteiden kuntoa ja turvallisuutta seurataan lakisääteisin kunto- ja turvallisuustarkastuksin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen toiminnallisuus, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät.

Muuta

  • Toiminnalliset liikuntakentät voivat toimia tapahtumien järjestämispaikkana.

 

R3 Käyttöviheralue

Käyttöviheralue on kaupunki- ja taajamaviheralue, jossa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Se on asukkaiden ulko-olohuone, joka tarjoaa mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemukseen. Käyttöviheralue tarjoaa kaupunkikuvallisia ja kuttuurisia elämyksiä sekä vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja toimii ekologisen käytäväverkoston osana.

Hoidon tavoitteet

  • Monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen esteettisyys, viihtyisyys, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät ja taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus vahvistuu.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.
  • Jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostot hoidetaan kadun kunnossapitoluokituksen mukaisesti.
  • Yleistä kuntoa ja jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostojen kuntoa seurataan säännöllisin kuntoarvioinnein ja -inventoinnein.

 

R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue

Suoja- ja vaihettumisviheralue on rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalue. Se tarjoaa näkö-, melu- ja pölysuojaa sekä kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle toimien ekologisen käytäverkoston osana. Suoja- ja vaihettumisviheralue toimii myös oleskelun, ulkoilun ja virkistyksen paikkana. Käyttöä ohjataan kestävillä ja laadukkailla rakenteilla, luonnonympäristöön sopivilla kulkureiteillä sekä houkuttelevilla opasteilla. Viheralue tarjoaa vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja luontoelämyksiä. Lähiluonnon ja viheralueiden kuntoa ja käyttöpaineen muutoksia seurataan tarvekartoitusten, kävijälaskureiden ja käyttöpaineen arvioinnin avulla.

Hoidon tavoitteet

  • Suojavaikutus, kerroksellinen kasvillisuus, taajamaluonnon monimuotoisuus ja puistomainen yleisilme.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen suojavaikutus, kasvillisuuden monikerroksellisuus, alueen käytettävyys ja turvallisuus säilyvät sekä taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus, luontoarvot ja ekosysteemipalvelut vahvistuvat.
  • Kunnossapitotoimenpiteet edistävät kasvillisuuden dynaamista kehittymistä ja edistävät maaperän hyvinvointia.
  • Suositaan vanhoja jaloja lehtipuita ja turvataan lahopuujatkumo rakentamalla lahopuuaitoja ja säästämällä lahorunkoja ja keloja soveltuvissa paikoissa. Erityisesti yksittäisiä onkaloituneita puistopuita säilytetään lahopuun vaalimiseksi niin pitkään kuin mahdollista turvallisuus huomioon ottaen.
  • Perinneympäristöjen pitkäjänteisellä hoidolla turvataan harvinaistuvien ruohovartisten ja perinnekasvien sekä hyönteisten säilyminen.
  • Avointen alueiden nurmet voivat olla kasvillisuudeltaan tavanomaista monipuolisempia ja toimia niittyjä täydentävinä elinympäristöinä.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.

 

Leikkipuistot ja leikkipaikat

Suunnittelu

Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.

Turvallisuus

Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden  ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty  SFS-standardeissa.

Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.

Putoamisalustat 

Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.

  • Sidottu turva-alusta: hyvä esteettömyyden kannalta, sillä on helppo liikkua apuvälineiden ja lastenvaunujen kanssa.
  • Turvahake: luonnonmukainen ja pölyämätön materiaali, ei kuluta leikkivälineitä eikä vaatteita turvahiekan tavoin.
  • Turvahiekka: luonnonmukainen materiaali, kulkeutuu pois erityisesti keinujen, liukumäkien, karusellien ja köysiratojen kohdalta, kuluu herkästi liikkeen takia liian ohueksi ja syntyvä kuoppa alkaa kerätä vettä, kuluttaa kengissä kulkeutuessaan leikkivälineitä.

Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.

Esteettömyys

Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.

  • Leikkipuistot, joissa pyritään erikoistason esteettömyyteen, on määritelty koko helsingin kattavalla kartalla Tavoitteelisen esteettömyyden erikoistason leikkipuistot.
  • Esteettömien leikkipuistojen suunnitteluohjeita löytyy SuRaKu-kortista 6.
  • Suunnittelun  avuksi kaupunki on laatinut ohjeet Kriteerit erikois- ja perustason leikkipaikoille.
  • Esteettömyyteen liittyvillä kontrastiväreillä tarkoitetaan värien välisiä tummuuseroja. Oleellisia eivät ole värit sinänsä, vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Riittävä värikontrasti muodostuu, jos ero vastaa keskiharmaan ja mustan tai keskiharmaan ja valkoisen eroa.

Toimintavälineet ja kalusteet

  • Toimintavälineiden valinnassa tulee noudattaa puitesopimusjärjestelyssä esitettyä valintakaavaa.
  • Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin Kaupunkitilaohjetta.
  • Leikkivälineiden sijoittelussa huomioidaan auringon ja tuulen suunta.
  • Leikkivälineet asennuksessa noudatetaan valmistajien ohjeita.

Keinut

  • tulee olla riittävästi kaikilla leikkipaikoilla
  • huomioitava eri-ikäiset käyttäjät: pienille lapsille tarvitaan vauvaistuin ja isommille lapsille lautaistuin. Erilaiset istuintyypit on hyvä sijoittaa välitangollisiin tai kokonaan erillisiin keinutelineisiin
  • Leikkipuistossa keinujen ehdoton vähimmäismäärä on kaksi vauvakeinua ja kaksi lautakeinua, mitä voidaan täydentää esimerkiksi pesäkeinulla.

Muuta huomioitavaa

  • Leikkialueen suunnittelussa kiinnitetään huomiota pintavesien ohjailuun. Aktiivisen leikin alueelle ei saa muodostua lammikoita ja mahdolliset pintavesien imeyttämiseksi tehtävät avovesipainanteet tulee sijoittaa turvallisesti riittävän etäälle leikkialueesta tai rajata aidalla.
  • Hulevesien käsittelyn suunnittelussa käytetään Helsingin kaupungin hulevesistrategian esittämää prioriteettijärjestystä.
  • Leikkialueen kasvillisuutta valittaessa huomioidaan Helsingin kaupungin kasvilinjaukset. Leikkialueiden istutuksissa on käytettävä riittävän suuria taimikokoja. Kasvillisuus erotetaan ja rajataan selkeästi aktiivisen leikin alueesta. Ei istuteta myrkyllisiä kasveja.
  • Suunnittelussa tulee ottaa huomioon huoltoajoliikenteen aiheuttamat riskit alueen käytön turvallisuudelle. Mahdolliset pelastusreitit on määriteltävä ja sijoitettava siten, etteivät ne risteä aktiivisen leikin alueen kanssa. Pelastusreitin talvikunnossapito tule huomioida suunnittelussa.
  • Ympäristönäkökulma, kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkiminen, on huomioitava tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ja elinkaaren arvioimista leikkivälineiden valinnassa.

 

Liikuntapuistot ja -kentät sekä lähiliikuntapaikat

Liikuntapuistot ja -kentät

Helsingin kaupungin liikuntapuistot ja -kentät ovat pinta-alaltaan suurimpia liikunta- ja virkistyspaikkoja. Paikat ja ajat oheisesta linkistä

Lähiliikuntapaikka

Lähiliikuntapaikka on laajoille käyttäjäryhmille soveltuva, liikkumaan innostava, käyttäjiensä helposti saavutettava sekä vapaasti ja maksutta käytettävissä oleva alue.

Liikuntavirastosto on koonnut työkalupakin lähiliikuntapaikkaa suunnittelevalle (Lähiliikuntapakki 12/2011)Työkalupakissa kuvataan lyhyesti hyvän lähiliikuntapaikan ominaisuuksia ja suunnittelun tavoitteita.

Lähiliikuntapaikkojen toimintoja

Perustoiminnot

  • pelikentät
  • areenat
  • kuntoiluvälineet
  • liikunnalliset leikkivälineet
  • levähdyspaikat

Erikoistoiminnot

  • skeitti
  • parkour
  • tekniikkaradat
  • harjoitteluradat
  • senioriradat
  • yleisurheilupaikat
  • frisbeegolf

Talvikäyttö

  • hiihtoharjoittelu
  • luistelu
  • pulkkamäki

Pelikentät

  • pienet pelikentät: koripallo, jalkapallo, lentopallo..
  • areenat

Veneiden talvisäilytys

Rekisteröimättömät trailerit eli ns. satamatrailerit ovat kiellettyjä talvisäilytysalueilla. Ainoastaan rekisteröidyt trailerit ja kokoontaittuvat pukit sallitaan.

Nostojärjestyksessä täytettävät alueet

Talvisäilytyspaikan nostojärjestyksessä täytettäviin alueisiin saa maksamalla säilytysmaksun venepaikavarauksiin. Säilytyspaikkoja  voi ostaa 15.9.2016 alkaen. Hinta määräytyy veneen todellisen koon ja sataman palveluiden mukaan . Alueet täytetään nostojärjestyksessä, eikä niitä voi varata etukäteen.

Varattavat talvisäityspaikat (ruutupaikat)

Ruudut varataan ja jaetaan venepaikkavarauksista. Hinta määräytyy ruudun koon ja sataman palveluiden mukaan. Talvisäilytysruutupaikkoja ei voi enää syksystä 2016 alkaen jonottaa. Jäljellä oleva jono puretaan 15.9.2016 jälkeen.

Uimarannat

 

Yleisten luonnonvaraisten uimarantojen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan RT-kortin RT 9-10942, uimarannat ja talviuimapaikat ohjeita ja periaatteita.

 

 

 

 

 

Urheilukenttäpinnoitteet

Tekonurmet

  • Kumirouhetekonurmi
  • Hiekkatekonurmi

Vettä läpäisevät ruiskutettavat pinnoitteet

  • Asennetaan ulkotiloihin avoimelle asfalttibetonille, tyyppi AAB 8/60 + AAB 11/80
  • Joustokerros rakennetaan erikoislevittäjällä kierrätystä sbr-kumirouheen ja polyuretaanin seoksesta. Kerrosvahvuus juoksualueilla 10mm ja suorituspaikoilla 17mm.
  •  Polyuretaaniin ja EPDM-rouheen muodostama pintakerros ruiskutetaan n.2-3mm paksuisena kerroksena jouston päälle. Uretaanin määrä uudelle jostolle n.2kg/m2 ja uudelleen pinnoitettavalle kentälle n. 1,5kg/m2. Vedenläpäisevyyden on säilyttävä myös ruiskutuksen jälkeen.
  • Tulee täyttää seuraavat kansainväliset standardit, IAAF hyväksytty, DIN V 18035-6, ASTM F2157-02 ja EN 14877.

Vettä läpäisemättömät EPDM-kumista tehdyt sirotepintapinnoitteet

  • Tulee äyttää seuraavat kansainväliset standardit, IAAF Specification, DIN V 18035-6, ASTM F2157-02 ja EN 14877.
  • Kaksikerroksinen vettä läpäisemätön Sandwich-rakenne jossa EPDM-kumista tehty sirotepinta. Kokonaispaksuus 13mm tai 20mm.
  • Joustokerros rakennetaan erikoislevittäjällä kierrätystä sbr-kumirouheen ja polyuretaanin seoksesta. Kerrosvahvuus juoksualueilla 9mm ja suorituspaikoilla 16mm.

Luiskaverhoukset ja eroosiosuojaukset

Verhousmateriaali luiskan kaltevuuden mukaan

Taulukko

  • Luiskan kaltevuus > 1:3, maanpeitepensaita
  • Luiskan kaltevuus > 1:2, luiskakennostoja tai vastaavia tuotteita
  • Luiskan kaltevuus > 1:1.5, kiveys

Siltaluiskien verhouksessa noudatetaan Tiehallinnon SILKO-ohjeita. Noudatetaanko tai koska noudatetaan?

SILKO 1.901/15 Siltapaikan viimeistely, yleiset laatuvaatimukset

 

Verhoustyypin valintaan vaikuttavat:

  • luiskan kaltevuus
  • ympäristön laatu
  • rakenteen ulkonäkö
  • ilkivallan todennäköisyys

Luonnonkiviverhoukset

Kiviverhouksissa käytetään  paikan  ympäristölle tyypillisiä kivilajeja ja kiven värejä. Kivilajeista sopivat rapautumattomat, tiiviit ja hienorakeiset kivilajit, kuten graniitti. Kiviverhouksen valintaperuste voi olla myös yhteensovittaminen muihin ympäristörakenteisiin. Murskattu kiviaines ei saa olla rapautunutta tai helposti murenevaa. Sepeliverhouksen kiviaineksen raekoon pitää olla 50–100 mm ja molskottiverhouksen 100–200 mm. Kenttäkivinä käytetään muodoltaan säännöllisiä luonnonkiviä, kooltaan 150–250 mm.

  • järjestetty kiviheitoke- ja kiviheitokeverhous (louhe)
  • kenttäkiveys
  • noppa- ja nupukivi
  • kivilaatat
  • molskotti
  • sepeli

Betonikiviverhoukset

  • betonilaatat
  • betonikivet

Muut

Luiskakennostot

Eroosiosuojaverkot

Eroosiomatot

 

 

Viljely- ja maisemapellot

Pääosa Helsingin maisemapelloista on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaita vilkkaassa virkistyskäytössä olevia vanhoja viljelysalueita. Kaupunkirakenteessa on myös pieniä peltoalueita, jotka ovat jäänteitä aiemmista laajoista viljelyksistä. Joitakin alueita hoidetaan peltoina kunnes ne siirtyvät muuhun käyttöön. Hoidon tavoitteena on säilyttää viljelymaiseman avoimuus sekä peltoluonnon ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuus.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen hankkeessa (Helsingin kaupunki) on määritelty kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tunnusmerkkejä, tavoitteita ja toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemihyötyjen turvaamiseksi. Yhtenä tavoitteena on turvata maiseman, virkistyksen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaat viljely- ja laidunkäytössä olevat pellot kaavoituksen keinoin.

Viljelypalstat ja kaupunkiviljely

Viljelypalstat
Kaupungin viljelyspalsta-alueet on vuokrattu kaupunginosa- tai palstaviljelijäyhdistysten hoitoon. Yhdistykset vuokraavat yksittäisiä palstoja helsinkiläisille. Vapaita palstoja voi tiedustella suoraan yhdistyksiltä.

Dodo ry:n ja rakennusviraston yhteistyönä on syntynyt opas yhteisö- ja pienpalstaviljelyn perustamiseen Helsingissä kaupunkiympäristön hoidossa olevilla alueilla.

  • Oppaassa on esitelty  tiivistettynä mm. pienpalsta- tai yhteisöviljelmän perustamisprosessin vaiheet, viranomaisten kanssa asiointia vaativat asiat sekä vinkkejä viljelijöille.
  • Osana kaupunkiviljelykokeilua on listattu paikkoja, joissa pienpalstaviljelyä kokeillaan: Kaupunkiviljelypaikat
  • Kaikki paikat sopivat hyvin lava- tai säkkiviljelyyn. Tämän lisäksi Ruukinlahdenpuiston (Lauttasaari), Mansikkamäen (Länsi-Pasila) ja Piianpuiston (Malminkartano) paikat sopivat alustavasti pienpalstoille. Viljelypaikkojen tiedot ovat alustavia. Tarkemmat yksityiskohdat on syytä tarkistaa ennen sopimuksen tekoa rakennusviraston palveluosastolta osoitteesta hkr.ulkoilma@hel.fi.