Taajamametsät

A1 Arvometsä

Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella. Ne ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määritetyjen erityisten ominaisuuksien vuoksi.

  • Arvometsät säilyttävät erityisiä luonto-, maisema- tai kulttuuriarvoja ja tarjoavat niihin liittyvoä elämyksiä.
  • Luonnonsuojelualueet ovat omassa hoitoluokassaan S.
  • Arvometsiin kuuluvat asemakaavaalueilla olevat metsälain arvokkaat elinympäristöt vaikka metsälaki ei kaava-alueella olekaan voimassa. Esimerkiksi arvokkaat pienvedet ja niitä reunustava puusto ovat arvometsiä. Istutetut jalopuumetsät kuuluvat arvometsiin erityisesti maisema-arvojen ansiosta. Tiheäkasvuiset linnustoltaan arvokkaat (LTJ:n I lk kohteet) lehtometsät ja pensaikot kuuluvat arvometsiin. Kallio- ja metsäalueet, joilla on runsaasti I maailmansodan aikaisia sotahistoriallisesti arvokkaita ja edustavia linnoitusrakennelmia rajataan usein myös arvometsiin.

A2 Lähimetsä

Lähimetsät ovat asuinalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsiä, joiden käyttö on päivittäistä.

  • Lähimetsät tarjoavat ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia ihmisten arkiympäristössä
  • Puistometsä A2.1
    Puistometsän sijainti taajamassa on keskeinen ja sen käyttö on vilkasta. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti. Pohjakasvillisuus on selvästi muuntunut ja maapohja voi olla kulunut. Puistometsäkuviolla voi esiintyä myös istutettuja jalopuita tai ulkomaalaisia puulajeja.
  • Lähivirkistysmetsä M2.2
    Lähivirkistysmetsä sijaitsee taajama-asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilu- ja liikunta-alueilla. Säännöllinen virkistyskäyttö on runsasta. Lähivirkistysmetsä on hoidettu ja sen pohjakasvillisuus on osin muuntunutta ja osin luonnonmetsän kaltaista.

M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä.

  • Ne tarjoavat ulkoilu-, virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia.
  • M3.1 Ulkoilumetsä 
    Ulkoilumetsä on taajaman yhteydessä tai sen reunamilla sijaitseva pääosin ulkoiluharrastukseenkäytetty metsäalue,
  • M3.2 Retkeilymetsä
    Retkeilymetsä on taajamien ulkopuolella pääosin retkeilyyn käytetty metsäalue.

M4 Suojametsä

Suojametsät ovat asuinalueiden ja muun rakennetun ympäristön sekä erilaisia häiriöitä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välissä sijaitsevia metsiä.

  • Suojametsät tarjoavat suojaa erilaisilta haittatekijöiltä ja ne edistävät muun muassa asumisviihtyvyyttä.

M5 Talousmetsä

Helsinki ei luokittele omistamiaan metsiä hoitoluokkaan M5.

Ulkoliikuntapaikkojen päällysteet

Ulkoliikuntapaikoilla käytetään toimintojen mukaan tarkoituksenmukaisia pinnoitteita. Turva-alustoja käytetään leikkivälineiden ja tarvittaessa ulkokuntoiluvälineiden ja seniorien kuntoiluvälineiden alustoilla. Turva-alustat on käsitelty omalla kortillaan, turva-alustat.

Pelipinnat

  • asfaltti
  • pinnoitteet, plexipave tms.
  • hiekkatekonurmi
  • kumirouhetekonurmi
  • muovikenno
  • kivituhka
  • hiekka

 

 

Avoimet viheralueet

A1 Arvoniitty

  • Arvoniityt ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuuriperinteen, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden määriteltyjen erityisten ominaispiirteiden vuoksi tai ne ovat muuten käyttäjille merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjä voivat olla erilaiset perinnebiotoopit sekä rakennetut elinympäristöt, jotka jäljittelevät luontaisia kasvupaikkoja. Arvoniityksi nimeäminen edellyttää erityisen arvon nimeämista ja sen perustelua.
  • Arvoniityt säilyttävät kansallista kulttuuri- ja luonnonperintöä, kulttuurimaisemia ja tarjoavat niihin liittyviä elämyksiä.

A2 Käyttöniitty

  • Käyttöniityt ovat osa virkistysaluetta, puistoa, pihaa, kulttuuri- tai perinnemaisemaa. Käyttöniittyjen kasvillisuus on usein runsaasta käytöstä johtuvaa niittylajistoa. Käyttöniityillä voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, purouomia, hulevesi- ja imeytyspainanteita, imeytyskenttiä, kosteikkoja ja lammikoita.
  • Käyttöniityt ovat asukkaiden ulko-olohuoneita, jotka tarjoavat mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ne  tarjoavat kaupunkikuvallisia, kulttuurisia ja vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja taajamaluonnon seurantamahdollisuuksia.

A3 Maisemaniitty

  • Maisemaniityt ovat osa virkistysaluetta, puistoa, liikenneviheraluetta, kulttuuri- tai perinnemaisemaa. Niitä hoidetaan avoimen kulttuurimaiseman säilyttämiseksi. Kasvipeite muodostuu pääosin ruohovartisista luonnonkasveista. Maisemaniityillä voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, puroja, uomia, hulevesi- ja imeytyspainanteita, imeytyskenttiä, kosteikkoja ja lammikoita. Maisemaniitylle ei kohdistu käytöstä aiheutuvaa kulutusta. Kulku voidaan ohjata rakennetuille kulkuväylille ja leikatuille niittypoluille.
  • Maisemaniityt ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja kulttuurimaisemia. Ne antavat asukkaille madollisuuden nauttia avoimesta tai puoliavoimesta maisemasta ja tarjoavat monipuolisia luontokokemuksia kaikkina vuodenaikoina.

A4 Avoin alue

  • Avoimia alueita ovat esimerkiksi viljelykäytöstä poistuneet pellot, aukeat alat metsässä ja sähköjohtojen alustat sekä luonnonmukaisten hulevesirakenteiden reunavöhykkeet. Lisäksi luokkaan kuuluvat luonnonniityt, tulvaniityt, rantaniityt ja ruovikot, joita ei hoideta tai hoito on pelkkää vesakonpoistoa.
  • Avointen alueiden virkistyskäyttö on vähäistä. Alueet säilyttävät elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta. Näkymät tuovat esille tärkeitä kohteita ja varmistavat liikennealueiden turvallisuutta.

A5 Maisemapelto

  • Maisemapellot ovat osa virkistyaluetta, puistoa tai viljelymaisemaa. Maisemapellot ovat muokattuja ja kylvettyjä maa-alueita, joilla kasvatetaan yksi- tai monivuotisia hyöty- ja maisemakasveja. Maisemapeltoihin kuuluvat myös peltojen reunavyohykkeet ja saarekkeet. Maisemapeltoja ovat myös palsta- ja kaupunkiviljelyalueet, joita muokataan vuosittain peltoviljelyn menetelmin. Maisemapelloilla voi olla luonnonmukaisia hulevesirakenteita, kuten avo-ojia, purouomia ja kosteikoita. Luonnon monimuotoisuutta edistetään muun muassa maisemakasveilla, mesikasveilla ja riistapelloilla. Kulku ohjataan rakennetuille kulkuväylille ja poluille, kuten pellon reunalla oleville kevyen liikenteen väylille, vesistön suojavyöhykkeille tai pellon halki meneville poluille.
  • Maisemapellot tarjoavat elämyksiä kaikille aisteille. Ne rikastuttavat taajaman maisemakuvaa ja ilmentävät vuodenaikojen vaihtelua. Ne tarjoavat asukkaille mahdollisuuden seurata maanviljelyä käytännössä. Ne varmistavat peltoviljelystä riippuvaisten reunavyöhykkeiden lajien elinmahdollisuudet.

Rakennetut viheralueet

Rakennettujen viheralueiden kunnossapitoluokat

Viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: rakennetut viheralueet (R), avoimet viheralueet (A) ja metsät (M). Rakennettuja viheralueita ovat rakennettu arvoviheralue (R1), toimintaviheralue (R2), käyttöviheralue (R3) ja suoja- ja vaihettumisviheralue (R4).Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 korvaa aikaisemmin käytössä olleen Viheralueiden hoitoluokituksen (ns. ABC-luokituksen).

Viheralueiden kunnossapitoluokitus on arvoperustainen. Se tunnustaa viheralueiden ekologiset, esteettiset, hyvinvointi-, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset arvot. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen lähtökohtia ovat alueen ominaisuudet, tarjoamat palvelut, käyttötarkoitus, viheralueen käyttäjät sekä kunnossapidolle asetetut laatu- ja kustannustavoitteet. Kunnossapitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja kunnossapidon laatutasoa. Yhden puiston alueella voi olla useita kunnosspidoltaan erilaisia osa-alueita.

Rakennettujen viheralueiden ominaispiirteet ja erityisyys tunnistetaan kaikissa kunnosspitoluokissa. Rakennettujen viheralueiden merkitys kulttuuriympäristön sekä kaupungin ainutlaatuisen identiteetin luojina ymmärretään, ja niiden arvojen ja kerroksellisuuden vaaliminen on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Helsingissä luonnonhoitotavoitteet ovat läpäiseviä kaikissa kunnossapitoluokissa. Lisäksi viheralueiden kasvillisuus hoidetaan kunnossapitoluokasta huolimatta siten, että se on turvallista, terveellistä, ei muodosta alueiden käytölle esteitä eikä pimennä valaistusta. Vanhoja puita vaalitaan. Puistoalueiden yleisilme pidetään kunnossapitoluokan mukaisessa kunnossa, siistinä ja elinvoimaisena. Puistoissa käytetään rinnan luonnonkasveja ja koristekasveja. Haitallisia vieraslajeja ei käytetä. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen osuutta lisätään ja pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia. Rakennettujen puistojen monimuotoisuutta voidaan lisätä käytön ja käyttöpaineen muuttuessa hoitotapamuutoksin, esimerkiksi nurmikoita voidaan kehittää niittymäisiksi ja lahopuun osuutta lisätä.

Viheralueiden puhtaanapidon laatuvaatimukset on asetettu vyöhykkeittäin. Suurimmat puhtaanapidon vaatimukset kohdistuvat ydinkeskustan ja turistivyöhykkeiden alueille, joiden tulee olla erittäin siistejä. Pienimmät vaatimukset asetetaan teolllisuus- ja yritysalueille ja vastaaville. Niidenkin tulee olla välttävän siistejä.  Millään alueella ei sallita vaaraa aiheuttavia roskia.

Talvihoito perustuu reiteille liikkumis- ja käyttötarpeiden perusteella määritettyihin kiireellisyysluokkiin. Kaikkia puistokäytäviä ei kunnossapidetä talvella.

 

R1 Rakennettu arvoviheralue

Arvoviheralue on rakennettu korkeatasoisesti laadukkaista materiaaleista. Se on erityisen arvokas puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin tai muiden määritettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Arvoviheralueen arvot on nimetty ja perusteltu. Arvoviheralue vaikuttaa kaupunkikuvaan ja tarjoaa käyttäjilleen elämyksiä.  Arvoviheralueella on puutarhakulttuurista, puutarhataiteellista, arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista merkitystä, ja se houkuttelee vierailijoita pitkienkin matkojen takaa.

Hoidon tavoitteet

  • Paikan omaleimainen arkkitehtoninen, historiallinen, puutarhataiteellinen ja kulttuurinen ilme.
  • Hoito on intensiivistä ja perustuu kohteen historiatietoihin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen arkkitehtoninen, puutarhataiteellinen ja historiallinen arvo sekä edustavuus säilyvät. Kulttuurilajiston säilyminen turvataan.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan niin, että arkkitehtoninen, historiallinen ja puutarhataiteellinen arvo ja käytettävyys säilyvät.

Muuta

  • Arvoviheralueet ovat kaikille avoimia, puistojen tähtikohteita. Tapahtumia tai muuta väliaikaista käyttöä rajoitetaan arvoympäristöissä, mikä auttaa säilyttämään kaupunkitilan historialliset, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja kaupunkiluonnon arvot.

 

R2 Toimintaviheralue

Toimintaviheralue on  liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin, kuten koirapuistoksi, varattu viheralueen osa. Se mahdollistaa monipuoliset pelit, leikit ja liikkumismuodot viherympäristössä.

Hoidon tavoitteet

  • Hoidon tavoitteena on monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Rakenteiden, varusteiden, kalusteiden ja laitteiden kuntoa ja turvallisuutta seurataan lakisääteisin kunto- ja turvallisuustarkastuksin.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen toiminnallisuus, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät.

Muuta

  • Toiminnalliset liikuntakentät voivat toimia tapahtumien järjestämispaikkana.

 

R3 Käyttöviheralue

Käyttöviheralue on kaupunki- ja taajamaviheralue, jossa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Se on asukkaiden ulko-olohuone, joka tarjoaa mahdollisuuden ulkoiluun, oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemukseen. Käyttöviheralue tarjoaa kaupunkikuvallisia ja kuttuurisia elämyksiä sekä vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja toimii ekologisen käytäväverkoston osana.

Hoidon tavoitteet

  • Monipuolinen, viihtyisä, turvallinen, käyttäjäystävällinen ja toimiva viheralue.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen esteettisyys, viihtyisyys, käytettävyys ja turvallisuus säilyvät ja taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus vahvistuu.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.
  • Jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostot hoidetaan kadun kunnossapitoluokituksen mukaisesti.
  • Yleistä kuntoa ja jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostojen kuntoa seurataan säännöllisin kuntoarvioinnein ja -inventoinnein.

 

R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue

Suoja- ja vaihettumisviheralue on rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalue. Se tarjoaa näkö-, melu- ja pölysuojaa sekä kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle toimien ekologisen käytäverkoston osana. Suoja- ja vaihettumisviheralue toimii myös oleskelun, ulkoilun ja virkistyksen paikkana. Käyttöä ohjataan kestävillä ja laadukkailla rakenteilla, luonnonympäristöön sopivilla kulkureiteillä sekä houkuttelevilla opasteilla. Viheralue tarjoaa vuodenaikoihin liittyviä aistittavia elämyksiä ja luontoelämyksiä. Lähiluonnon ja viheralueiden kuntoa ja käyttöpaineen muutoksia seurataan tarvekartoitusten, kävijälaskureiden ja käyttöpaineen arvioinnin avulla.

Hoidon tavoitteet

  • Suojavaikutus, kerroksellinen kasvillisuus, taajamaluonnon monimuotoisuus ja puistomainen yleisilme.
  • Kasvillisuus hoidetaan niin, että kohteen suojavaikutus, kasvillisuuden monikerroksellisuus, alueen käytettävyys ja turvallisuus säilyvät sekä taajamaympäristön ekologinen monimuotoisuus, luontoarvot ja ekosysteemipalvelut vahvistuvat.
  • Kunnossapitotoimenpiteet edistävät kasvillisuuden dynaamista kehittymistä ja edistävät maaperän hyvinvointia.
  • Suositaan vanhoja jaloja lehtipuita ja turvataan lahopuujatkumo rakentamalla lahopuuaitoja ja säästämällä lahorunkoja ja keloja soveltuvissa paikoissa. Erityisesti yksittäisiä onkaloituneita puistopuita säilytetään lahopuun vaalimiseksi niin pitkään kuin mahdollista turvallisuus huomioon ottaen.
  • Perinneympäristöjen pitkäjänteisellä hoidolla turvataan harvinaistuvien ruohovartisten ja perinnekasvien sekä hyönteisten säilyminen.
  • Avointen alueiden nurmet voivat olla kasvillisuudeltaan tavanomaista monipuolisempia ja toimia niittyjä täydentävinä elinympäristöinä.
  • Rakenteet, varusteet ja kalusteet hoidetaan rakennettujen viheralueiden kunnossapidon yleisten tavoitteiden mukaisesti.

 

Leikkipuistot ja leikkipaikat

Suunnittelu

Helsingin kaupungin leikkipuistoja ja leikkipaikkoja suunniteltaessa tulee noudattaa yleisiä ulkoleikkipaikkoja koskevia ohjeita. Näitä ovat esim. SFS-standardit ja -ohjeet sekä Tukesin ohjeet. Teknisiä ohjeita löytyy esim. Infra RYL ja RT-ohjeista.

Turvallisuus

Leikkipaikkojen suunnittelussa noudatetaan EN-standardeissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia. Leikkipaikkojen tulee täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka ovat olleet voimassa asennushetkellä. Leikkivälineiden  ja turva-alustojen turvavaatimukset on esitetty  SFS-standardeissa.

Leikkialueilla olevia muitakin kalusteita kuten portaita, pöytiä, penkkejä ja päällytettyjä alueita, voidaan käyttää leikeissä. Niiden ei edellytetä täyttävän leikkivälineiden turvavaatimuksia, mutta niiden turvallisuus ja sijoitus tulee huomioida suunnittelussa. Standardeja sovelletaan aktiivisen leikin alueella oleviin välineisiin, kuten kuntoilulaitteisiin, joita käytetään leikkivälineen tavoin.

Putoamisalustat 

Leikkivälineen putoamisalueella (turva-alueella) tulee käyttää jotain iskua vaimentavaa alustaa. Eri materiaalit on esitelty tarkemmin kortissa Iskua vaimentavat turva-alustat ja pinnoitteet. Putoamisalusta valitaan kohteeseen ja sen käyttöön sopivaksi.

  • Sidottu turva-alusta: hyvä esteettömyyden kannalta, sillä on helppo liikkua apuvälineiden ja lastenvaunujen kanssa.
  • Turvahake: luonnonmukainen ja pölyämätön materiaali, ei kuluta leikkivälineitä eikä vaatteita turvahiekan tavoin.
  • Turvahiekka: luonnonmukainen materiaali, kulkeutuu pois erityisesti keinujen, liukumäkien, karusellien ja köysiratojen kohdalta, kuluu herkästi liikkeen takia liian ohueksi ja syntyvä kuoppa alkaa kerätä vettä, kuluttaa kengissä kulkeutuessaan leikkivälineitä.

Iskua vaimentavat alustat ovat talviaikana usein jäässä eivätkä toimi. Leikkivälineiden käyttämiseen ei siksi talviaikaan kannusteta eikä leikkialueilla ole talvikunnossapitoa.

Esteettömyys

Esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikkien leikkialueiden suunnittelussa. Leikkialueelle tulee järjestää esteetön pääsy ja liikkumis- ja toimimisesteisille lapsille tulee järjestää mahdollisuus osallistua leikkiin.

  • Leikkipuistot, joissa pyritään erikoistason esteettömyyteen, on määritelty koko helsingin kattavalla kartalla Tavoitteelisen esteettömyyden erikoistason leikkipuistot.
  • Esteettömien leikkipuistojen suunnitteluohjeita löytyy SuRaKu-kortista 6.
  • Suunnittelun  avuksi kaupunki on laatinut ohjeet Kriteerit erikois- ja perustason leikkipaikoille.
  • Esteettömyyteen liittyvillä kontrastiväreillä tarkoitetaan värien välisiä tummuuseroja. Oleellisia eivät ole värit sinänsä, vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Riittävä värikontrasti muodostuu, jos ero vastaa keskiharmaan ja mustan tai keskiharmaan ja valkoisen eroa.

Toimintavälineet ja kalusteet

  • Toimintavälineiden valinnassa tulee noudattaa puitesopimusjärjestelyssä esitettyä valintakaavaa.
  • Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin Kaupunkitilaohjetta.
  • Leikkivälineiden sijoittelussa huomioidaan auringon ja tuulen suunta.
  • Leikkivälineet asennuksessa noudatetaan valmistajien ohjeita.

Keinut

  • tulee olla riittävästi kaikilla leikkipaikoilla
  • huomioitava eri-ikäiset käyttäjät: pienille lapsille tarvitaan vauvaistuin ja isommille lapsille lautaistuin. Erilaiset istuintyypit on hyvä sijoittaa välitangollisiin tai kokonaan erillisiin keinutelineisiin
  • Leikkipuistossa keinujen ehdoton vähimmäismäärä on kaksi vauvakeinua ja kaksi lautakeinua, mitä voidaan täydentää esimerkiksi pesäkeinulla.

Muuta huomioitavaa

  • Leikkialueen suunnittelussa kiinnitetään huomiota pintavesien ohjailuun. Aktiivisen leikin alueelle ei saa muodostua lammikoita ja mahdolliset pintavesien imeyttämiseksi tehtävät avovesipainanteet tulee sijoittaa turvallisesti riittävän etäälle leikkialueesta tai rajata aidalla.
  • Hulevesien käsittelyn suunnittelussa käytetään Helsingin kaupungin hulevesistrategian esittämää prioriteettijärjestystä.
  • Leikkialueen kasvillisuutta valittaessa huomioidaan Helsingin kaupungin kasvilinjaukset. Leikkialueiden istutuksissa on käytettävä riittävän suuria taimikokoja. Kasvillisuus erotetaan ja rajataan selkeästi aktiivisen leikin alueesta. Ei istuteta myrkyllisiä kasveja.
  • Suunnittelussa tulee ottaa huomioon huoltoajoliikenteen aiheuttamat riskit alueen käytön turvallisuudelle. Mahdolliset pelastusreitit on määriteltävä ja sijoitettava siten, etteivät ne risteä aktiivisen leikin alueen kanssa. Pelastusreitin talvikunnossapito tule huomioida suunnittelussa.
  • Ympäristönäkökulma, kuten ilmastonmuutoksen hidastamiseen pyrkiminen, on huomioitava tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ja elinkaaren arvioimista leikkivälineiden valinnassa.

 

Liikuntapuistot ja -kentät sekä lähiliikuntapaikat

Liikuntapuistot ja -kentät

Helsingin kaupungin liikuntapuistot ja -kentät ovat pinta-alaltaan suurimpia liikunta- ja virkistyspaikkoja. Paikat ja ajat oheisesta linkistä

Lähiliikuntapaikka

Lähiliikuntapaikka on laajoille käyttäjäryhmille soveltuva, liikkumaan innostava, käyttäjiensä helposti saavutettava sekä vapaasti ja maksutta käytettävissä oleva alue.

Liikuntavirastosto on koonnut työkalupakin lähiliikuntapaikkaa suunnittelevalle (Lähiliikuntapakki 12/2011)Työkalupakissa kuvataan lyhyesti hyvän lähiliikuntapaikan ominaisuuksia ja suunnittelun tavoitteita.

Lähiliikuntapaikkojen toimintoja

Perustoiminnot

  • pelikentät
  • areenat
  • kuntoiluvälineet
  • liikunnalliset leikkivälineet
  • levähdyspaikat

Erikoistoiminnot

  • skeitti
  • parkour
  • tekniikkaradat
  • harjoitteluradat
  • senioriradat
  • yleisurheilupaikat
  • frisbeegolf

Talvikäyttö

  • hiihtoharjoittelu
  • luistelu
  • pulkkamäki

Pelikentät

  • pienet pelikentät: koripallo, jalkapallo, lentopallo..
  • areenat

Veneiden talvisäilytys

Rekisteröimättömät trailerit eli ns. satamatrailerit ovat kiellettyjä talvisäilytysalueilla. Ainoastaan rekisteröidyt trailerit ja kokoontaittuvat pukit sallitaan.

Nostojärjestyksessä täytettävät alueet

Talvisäilytyspaikan nostojärjestyksessä täytettäviin alueisiin saa maksamalla säilytysmaksun venepaikavarauksiin. Säilytyspaikkoja  voi ostaa 15.9.2016 alkaen. Hinta määräytyy veneen todellisen koon ja sataman palveluiden mukaan . Alueet täytetään nostojärjestyksessä, eikä niitä voi varata etukäteen.

Varattavat talvisäityspaikat (ruutupaikat)

Ruudut varataan ja jaetaan venepaikkavarauksista. Hinta määräytyy ruudun koon ja sataman palveluiden mukaan. Talvisäilytysruutupaikkoja ei voi enää syksystä 2016 alkaen jonottaa. Jäljellä oleva jono puretaan 15.9.2016 jälkeen.

Uimarannat

 

Yleisten luonnonvaraisten uimarantojen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan RT-kortin RT 9-10942, uimarannat ja talviuimapaikat ohjeita ja periaatteita.

 

 

 

 

 

Urheilukenttäpinnoitteet

Tekonurmet

  • Kumirouhetekonurmi
  • Hiekkatekonurmi

Vettä läpäisevät ruiskutettavat pinnoitteet

  • Asennetaan ulkotiloihin avoimelle asfalttibetonille, tyyppi AAB 8/60 + AAB 11/80
  • Joustokerros rakennetaan erikoislevittäjällä kierrätystä sbr-kumirouheen ja polyuretaanin seoksesta. Kerrosvahvuus juoksualueilla 10mm ja suorituspaikoilla 17mm.
  •  Polyuretaaniin ja EPDM-rouheen muodostama pintakerros ruiskutetaan n.2-3mm paksuisena kerroksena jouston päälle. Uretaanin määrä uudelle jostolle n.2kg/m2 ja uudelleen pinnoitettavalle kentälle n. 1,5kg/m2. Vedenläpäisevyyden on säilyttävä myös ruiskutuksen jälkeen.
  • Tulee täyttää seuraavat kansainväliset standardit, IAAF hyväksytty, DIN V 18035-6, ASTM F2157-02 ja EN 14877.

Vettä läpäisemättömät EPDM-kumista tehdyt sirotepintapinnoitteet

  • Tulee äyttää seuraavat kansainväliset standardit, IAAF Specification, DIN V 18035-6, ASTM F2157-02 ja EN 14877.
  • Kaksikerroksinen vettä läpäisemätön Sandwich-rakenne jossa EPDM-kumista tehty sirotepinta. Kokonaispaksuus 13mm tai 20mm.
  • Joustokerros rakennetaan erikoislevittäjällä kierrätystä sbr-kumirouheen ja polyuretaanin seoksesta. Kerrosvahvuus juoksualueilla 9mm ja suorituspaikoilla 16mm.