Hakusana: hulevesi

Hulevesi- ja kosteikkokasvillisuus

Hulevesirakenteet vaihtelevat suuresti kaduille ajoratojen väliin sijoitetuista vettä viivyttävistä painanteista vesistöjen varrelle rakennettuihin laajoihin kosteikkoihin, joihin voi liittyä pohjapatoja, tulva-alueita ja maapohjaisia tai kivettyjä uomia. Hulevesien hallintarakenteen tavoitteena on viivyttää, imeyttää, pidättää, puhdistaa ja ohjata hulevettä. Kasvillisuudella on merkitystä osana järjestelmää esimerkiksi puhdistavana, luonnon monimuotoisuutta lisäävänä, esteettisenä tekijänä tai näiden yhdistelmänä. Hulevesirakenteiden kasvillisuussuunnittelua vaikeuttaa se, että jos rakenne on hyvin läpäisevä, se ehkä onkin kasvupaikkana suurimman osan vuodesta kuiva eikä kosteikko.

Valitsemme kasvit hulevesirakenteeseen rakenteen luonnomukaisuuden asteen sekä rakenteen vedenkäsittelytavoitteen mukaisesti. Voimakkaasti rakennetussa katuympäristössä kasvit voivat olla tavanomaisia katuympäristön kestäviä kasvilajeja. Puistoissa ja luonnonläheisillä alueilla käytämme pääosin luonnonkasveja. Rakennetussa ympäristössä voimme täydentää aluetta koristekasveilla. Monet hulevesirakenteet eivät tarvitse istutettuja tai kylvettyjä kasveja lainkaan. Jos rakenne on muotoiltu elävään pohjamaahan, se kasvittuu itsekseen jo ensimmäisen kesän aikana.

Hulvesirakenteen kasvillisuus muodostuu hyvin pitkälti kunnossapidon seurauksena. Kasvit valikoituvat alueelle sen mukaisesti, kuinka ne ovat sopeutuneet elämään vesirajassa: matalan veden kasvit, ajoittaista tulvaa kestävät kasvit ja rannan läheisyydessä kuivalla maalla viihtyvät kasvit etsivät kukin sijansa.  Otamme huomioon kasvillisuuden luontaisen sukkession, jota ohjailemme hoidolla. Erityisesti kiinnitämme huomiota haitallisten vieraslajien ja aggressiivisesti leviävien lajien nopeaan poistoon.  Aggressiivisia lajeja, jotka helposti tukkivat hulevesirakenteen estäen virtaaman,  ovat ainakin leveäosmankäämi (Typha latifolia), haarapalpakko (Sparganium erectum) ja järviruoko (Phragmites australis). Luonnonmukaisissa hulevesialtaissa ylläpidämme näkymiä vesiuomaan puuvartiskasvustoa rajoittamalla ja luiskien yläosia niittämällä. Se parantaa sekä viihtyisyyttä että turvallisuutta.

Kasvien avulla voidaan myös puhdistaa vettä, mutta tietoa eri kasvilajien potentiaalista on vain niukasti saatavilla. Kun tarvitsemme veden viivytystä, tehokasta ravinteiden sidontaa ja haihdutusta, voimme käyttää laajoja tiheitä kasvustoja muodostavia lajeja, mutta pienissä hulevesikohteissa ne voivat tukkia rakenteet. Tällaisia ovat esim. korpikaisla (Scirpus sylvaticus), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ruokohelpi (Phalaris arundinaceae). Kaikissa kohteissa suosimmme luonnonkasvejamme saroja (Carex spp.) ja vihvilöitä (Juncus spp.), jotka ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia. Hulevesialueille sopivia perus- ja täydennyslajeja esitttelemme “Helsingin kaupunkikasvioppaassa” (Ruohovartiset kasvit hulevesialueilla).

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Muodoltaan vaihtelevat hulevesikostekot lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Otamme huomioon rantojen ja pienvesien eläimistön suosimalla niiden hyvinvointia edistävää kasvilajistoa, kuten pajuja.

Tarkkailemme ja torjumme nopeasti haitalliset vieraslajit. Haitalliset vieraslajit, kuten jättipalsami, leviävät tehokkaasti vesistöjen varsissa.

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Kaikenlaiset hulevesirakenteet ovat ilmastonmuutokseen varautumista. Rankkasateiden lisääntyessä ja niiden aikana satavan vesimäärän kasvaessa tarvitsemme kaupunkikosteikkoja ja muita hulevesirakenteita yhä enemmän tasaamaan hulevesivirtaamien huippuja sekä viivyttämään, pidättämään ja puhdistamaan vettä.

Kiertotalouden huomioiminen

Hulevesirakenteissa käytämme ensi sijassa paikallista maaperää ja hyödynnämme sen sisältämää siemen- ja juuripankkia. Maastossa olevat kivet ja puunrungot hyödynnämme luonnomukaisten hulevesiaiheiden muotoilussa.

Suunnitelmassa huomioitava

Suunnittelemme myös hulevesirakenteen seurannan, hoidon ja kunnossapidon.

Mitoitus

Hulvesirakenteen mitoitus perustuu laskelmiin siihen johtuvan veden määrästä. Kasvillisuuden valinta perustuu arvioon veden liikkeistä ja käyttäytymisestä ja hulevesirakenteen toiminnallisesta tavoitteesta.

Katuvihreä

Katuvihreällä tarkoitetaan kaikkea katualueilla kasvavaa kasvillisuutta: puut, pensaat, köynnökset, perennat, kukkasipulit, kausikasvit, niityt ja nurmikot.

Katuvihreä on katupuiden lisäksi paljon muutakin. Helsingin kaupungilla on käynnissä useita pilottihankkeita katuvihreän monipuolisuuden ja elämyksellisyyden edistämiseksi ja uudenlaisten katuvihreäratkaisujen kehittämiseksi. Kokemustietoa katuvihreän monipuolistamisesta on Suomessa toistaiseksi saatavissa vain vähän. Kaupunkitilaohjeen katuvihreäkortti päivittyy sitä mukaa kuin saamme pilottikohteista uusia kokemuksia.

Katuvihreän toteutuksen, kunnossapidon, kustannustehokkuuden ja monimuotoisuustavoitteiden kannalta on edullisinta, että katuvihreä toteutetaan suurina kokonaisuuksina ja riittävin mitoituksin eikä pieninä erillisinä alueina. Pyrimme kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa ensisijaisesti säilyttämään alueilla jo kasvavaa elinvoimaista kasvillisuutta osana kaupunkimaisemaa.

  • Katupuut ovat näkyvin ja pitkäikäisin katuvihreän osa. Pyrimme löytämään katupuille asemakaavoituksessa sekä liikenne- ja katusuunnitelmien yhteydessä uusia istutuspaikkoja aina, kun se on kaupunkikuvallisten tavoitteiden mukaista ja kadun mitoituksen puolesta mahdollista. Katupuiden istuttamisen esteenä on usein se, että kadun maanlainen tila on täynnä kunnallistekniikkaa tai alue sijaitsee kokonaan kannella. Katupoikkileikkauksia haluamme jatkossa kehittää niin, että katuvihreälle varattavaa tilaa tarkastellaan samanarvoisena infralle varattavan tilan kanssa.
  • Pensaat. Katualueiden pensasistutusten tulee olla ensisijaisesti kestäviä ja peittäviä, eivätkä ne saa muodostaa näkemäesteitä. Katualueiden pensasistutuksissa tavoittelemme monipuolisuutta, lajivalikoiman laajuutta ja kerroksellisuutta.
  • Köynnöksillä korvaamme katupuita etenkin ahtaassa katutilassa, vaikka köynnöksiä näkeekin kaduilla toistaiseksi melko harvoin. Köynnöksissä on kuitenkin paljon potentiaalia osana katuvihreää, ja keräämme niistä kokemustietoa.
  • Hulevesien hallinta ja käsittely on yhä tärkeämpi katusuunnittelun osa-alue. Hulevesiin liittyvän katutekniikan ja katukasvillisuuden yhdistäminen on osoittautunut vaikeaksi, emmekä voi antaa hulevesikasvien valintaan tällä hetkellä yleispäteviä ohjeita. Hulevesikasvillisuuskohteita on toteutettu ja niiden menestymistä seurataan. Hulevesien hallintaa suunniteltaessa tulee huomioida katusuolan haitallinen vaikutus puille ja muulle katukasvillisuudelle.
  • Perennat ja sipulikasvit. Ruohovartiset kasvit voivat tuoda katuympäristöön elämyksellisyyttä, kukintaa ja monimuotoisuutta, mutta vain tarkkaan harkituissa kohteissa, joissa katuvihreäaluetta ei käytetä lumitilana. Paahteiset kiertoliittymät ja liikenteenjakajat voivat tarjota otollisen sijoituspaikan monilajisille ja kukkiville, dynaamisen kasvillisuuden lainalaisuuksia noudattaville paahdeistutuksille. Kukkivat sipulikasvit sopivat pensas- ja perennaistutuksiin tai dynaamisiin perennaryhmiin myös katuympäristössä.
  • Nurmikot ja niityt. Valoisat katujen reuna-alueet ja pientareet soveltuvat erinomaisesti niittyinä hoidettaviksi. Pientareet ovatkin nykyisin elintärkeitä harvinaistuneiden niittykasvien ja niillä viihtyvien hyönteisten elinympäristöjä. Niittyjen lajikoostumusta, kasvuvoimaa ja korkeutta säätelemme kasvualustan ominaisuuksilla ja niiton ajoituksella. Säännöllisesti leikattavalla, vihreällä nurmikolla on koristearvoa katuympäristössä. Nurmisaumaiset kiveykset raidealueilla ja nostopaikoilla edellyttävät jonkin verran suunnittelua ja kunnossapitoa, mutta pehmentävät kesäkaudella kadun äänimaailmaa, sitovat pölyä ja vehreyttävät katunäkymää.
  • Kausikasvit. Kaikkein näyttävintä, mutta selvästi kalleinta kukintaa katuympäristöön saamme yksivuotisilla kausikasvi-istutuksilla. Katualueiden kausikasvit istutetaan yleensä astioihin, mutta esimerkiksi liikenteenjakajissa ja toreilla voi olla myös maapohjaisia kausikasviryhmiä.

Kulttuuriarvojen vaaliminen

Katupuut ja puurivit ovat osa Helsingin perinteistä katutilaa ja vaalittavaa kaupunkikuvaa. Vaalimme puurivejä kaupunkikuvallisina kokonaisuuksina ja toteutamme puiden täydennysistututukset suunnitelmallisesti. Arvoympäristöissä suosimme katupuiden ja puurivien perinteistä puulajivalikoimaa. Vältämme sijoittamasta rivivaikutelmaa tai kaupunkikuvaa heikentäviä elementtejä kuten pysäköintiä, mainoslaitteita ja jakokaappeja puuriveihin ja muihin kaupunkikuvallisesti arvokkaisiin puukokonaisuuksiin.

Eri aikakausille tyypillisistä kaupunkikuvassa vaalittavista kasvillisuuden piirteistä kerrotaan kortissa Julkisen kaupunkitilan kasvillisuus Helsinki-ilmeen muodostajana.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen

Edistämme katuvihreän kerroksellisuutta aina, kun se on mahdollista. Kerrokselliset pensasistutukset soveltuvat erityisen hyvin katuvihreän reunavyöhykkeisiin. Pölyttäjien suosimiseksi istutamme myös katualueille kukkivia pensaslajeja, joiden kukissa on tarjolla runsaasti mettä ja siitepölyä. Katualueilla emme käytä ihmisravinnoksi tarkoitettuja syötäviä marjoja ja hedelmiä tuottavia puu- tai pensaslajeja.

Kiertotalouden huomioon ottaminen ja resurssiviisaus

Suosimme puuistutuksissa paikalla tuotettua tai kierrätyskasvualustaa, ja mahdollisuuksien mukaan käytämme myös biohiiltä. 

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Monipuolisen kasvivalikoiman avulla ehkäisemme ennalta ilmastonmuutoksen ja uusien kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamia tuhoja kaupungin kasvillisuudelle. Istutettavien taimien tulee olla perimältään monipuolisia, ilmastollisesti kestäviä ja hyväksi tunnettua kantaa. Kasvien tulee kestää tauteja ja tuholaisia, ja tiedostamme kansainvälisen kasvikaupan aiheuttaman riskin uusien kasvitautien ja tuholaisten leviämiselle.

Suunnitelmissa huomioitava

Kasvillisuuden suunnittelussa varmistamme aina liikenneturvallisuuden. Kasvillisuuden istuttamisen ja kunnossapidon rajoittavin tekijä katuympäristössä on tila. Istutamme katuvihreää vain, jos kasvillisuudella on riittävät kasvuedellytykset. Maahan istutettava kasvillisuus vaatii maanalaista tilaa juurien kasvualustaa varten. Kadun alla kasvien käyttöä rajoittavat rakennusten ja rakenteiden perustukset sekä kunnallistekniset johdot ja putket. Kasvillisuuden sijoittelun mahdollisuuksiin vaikuttavat myös kadun muut toiminnot, eri liikkumismuotojen vaatimukset, kansirakenteet, kaivutilat, lumitila, pysäkit ja muut kalusteet, kadunvarsipysäköinti, valaistusratkaisut, liikennemerkit, ilmajohdot sekä mainostaulut. Lisäksi etenkin puilla tulee olla riittävästi etäisyyttä rakennuksiin, jotta latvuksilla on tarpeeksi tilaa kehittyä.

Kehittyäkseen suotuisasti katujen kasvillisuus tarvitsee jatkuvaa, tavoitteellista ja korkeatasoista hoitoa. Pidämme liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät näkemäalueet avonaisina kasvillisuuden kaikissa kasvuvaiheissa. Pyrimme siihen, että  katuvihreän läheisyydessä lumenauraus ja lumenvarastointi, suolaus ja hiekoitus ja muut talvikunnossapidon työt eivät heikennä kasvillisuuden elinolosuhteita.

Sovitamme katupuut yhteen valaisimien, liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjausrakenteiden, pysäköinnin sekä maanalaisten kaapelien ja johtojen kanssa. Mitoitamme puiden etäisyyden rakennusten seinistä, liikenteenohjauslaitteista, valaisinpylväistä ja ilmajohdoista niin, että puilla on riittävästi kasvutilaa.

Uusissa kohteissa asennamme katupuille runkosuojat talvihoidettavilla alueilla ja pysäköinnin läheisyydessä. Puunsuojavarusteet löytyvät kaupunkitilaohjeen kaupunkikalustekorteista.

Mitoitukset

Katukasvillisuuden suunnittelussa käytettäviä vähimmäismittoja on koottu Helsingin kaupungin ohjeeseen “Katutilan mitoitus”, luku 3.10 Katupuut ja katuvihreä sekä liite 2. Lisäksi noudatamme ohjetta “Helsingin katurakenteiden suunnitteluperiaatteet”. Katupuiden ja raitioliikenteen yhteensovittamisesta on laadittu kaupunkitilaohjeeseen oma mitoituskortti “Katupuut ja raitioliikenne, mitoitusohje“. Suosittelemamme istutustiheydet ovat “Helsingin kaupunkikasvioppaassa” .

 

Hulevesien hallintarakenteet

Hulevesiä syntyy rakennetussa ympä­ristössä, kun kovat katto-, piha- ja katurakenteet estävät veden imeytymisen maaperään.

Hulevesien hallinnassa käytettäviä rakenteita ovat sadevettä läpäisevät päällysteet, veden imeyttämiseen, johtamiseen, viivyttämiseen ja suodattamiseen käytettävät maastokohdat tai rakenneratkaisut sekä tehdasvalmisteiset järjestelmät. Rakenteet voivat viivyttää ja imeyttää vettä samanaikaisesti. Usein hulevesien hallinnan kannalta paras lopputulos saavutetaan, mikäli erityyppisistä rakenteista muodostetaan hallintaketjuja, joissa vesi ohjautuu hallintaratkaisusta toiseen samalla puhdistuen ja viipyen. Monipuolinen kasvillisuuden käyttö hallintarakenteissa edistää hulevesien hallintaa mm. hidastamalla virtaamaa ja parantamalla vedenlaatua. Kasvillisuus ehkäisee eroosiota ja lisää maaperän huokoisuutta, tasaa lämpötilaeroja ja parantaa ilmanlaatua.

Helsingissä noudatetaan hulevesien hallinnan prioriteettijärjestystä, jonka mukaan hulevesiä hallitaan ja johdetaan

Hulevedet suunnitellaan, käsitellään ja johdetaan seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaan:

  1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan.
  2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä.
  3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön (puroon) johtamista.
  4. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön.
  5. Hulevedet johdetaan sekavesiviemärissä Viikinmäen puhdistamolle

Hulevesien johtaminen

Avouomat (avo-ojat)

  • Avo-ojat suunnitellaan perinteistä monimuotoisempina uomina kiinnittäen huomiota niiden ulkonäköön ja ekologiseen merkitykseen.
  • Ojaluiskien kaltevuus jyrkimmillään 1:1 ja tällöin luiskat on syytä suojata, esimerkiksi kiveämällä.
  • Ojan syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta vaihtelemalla voidaan korostaa haluttua toiminnallista ominaisuutta: imeytystä, varastointia tai johtamista.

Johtamispainanteet

  • Johtamispainanne on hulevesien johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan ja luiskiltaan loiva avo-oja.
  • Johtamispainanne on tarkoitettu katualueen sekä enintään noin hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevesien johtamiseen. Painanteen kokonaisleveys on noin 2,5 metriä. Mikäli pituuskaltevuus on 5 % tai enemmän tai hulevesien viivyttämistä halutaan muuten tehostaa, painanteeseen tehdään tasaisin välimatkoin pohjapatoja virtaaman hidastamiseksi.
  • Pituuskaltevuussuositus 1…3 % , tavoiteltavat luiskakaltevuudet loivia, 1:4…1:5, enintään 1:3
  • Jyrkemmissä maastonkohdissa vettä tulee padottaa tai painanne porrastaa. Painanteen leveys voi vaihdella suuresti. Pienten virtaamien johtamiseen tarkoitetut painanteet voivat olla luiskineen vain noin metrin levyisiä, kun taas hulevettä viivyttävien tai laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla parikin metriä.
  • Painanteet voivat olla joko niitty-/nurmipintaisia tai osin kasvillisuuspeitteisiä.
  • Painanteisiin voidaan rakentaa pohjapatoja tai -kynnyksiä, joilla hidastetaan virtaamaa sekä mahdollistetaan huleveden viivyttäminen painanteessa. Johtamispainanteiden yhteyteen voidaan toteuttaa lisäkäsittelyä viivytysalueilla.

Rakennetut kanavat ja uomat

  • Kanavat ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä rakennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muutamasta kymmenestä sentistä jopa metreihin, ja niiden reunat ovat hyvin jyrkkäluiskaisia tai pystysuoria.
  • Rakennetut uomat ovat luonnonmukaisen kaltaisia avouomia, kooltaan yleensä noroa vastaavia. Rakennetut uomat voivat olla varta vasten kaivettuja tai esimerkiksi muotoilemalla ja linjausta muuttamalla parannettuja avo-ojia.
  • Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisen korkeuden ja jyrkistä luiskista johtuvan tehokkaan poikkipinta-alan takia. Niitä voidaan käyttää myös keskusta-alueilla niiden pienen tilantarpeen ja rakennetun ulkonäön ansiosta.

Kourut

  • Kouruilla tai hulevesikouruilla tarkoitetaan pintavesien johtamiseen käytettäviä betonista tai kivistä valmistettuja matalia
    ja kapeita painanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä.
  • Kourun syvyys  on  kävelyalueilla  muutamia  senttimetrejä kohteen käytön mukaan, muualla kourut voivat olla syvempiä.
  • Kourujen rakenteista on ohjeita julkaisuissa Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena ja RT 89-11002 Pihojen pohja- ja
    päällysrakenteet.

Rummut

  • Rumpu on vapaalta aukoltaan alle 2 metrin levyinen putkirakenne, jota pitkin vesiuoma alittaa väylän.
  • Rumpujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan väylän pitäjän ohjeita. InfraRYL, kohta 12330 Rummut.
  • Kaarirumpuja voidaan käyttää kohteissa, joissa silta on liian kallis, mutta luontoarvot edellyttävät luonnonpohjan säilyttämistä. Riittävän leveänä se voi mahdollistaa myös kuivapolkukäytävän.

Tulvareitit ja tulva-alue

  • Tulvareitit ovat tärkeä osa hulevesien johtamisjärjestelmiä. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hulevedet hallitusti tilanteissa, joissa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt.
  • Tulvareitit voivat koostua kaikista edellä kuvatuista hulevesien johtamisjärjestelmistä ja ne voivat vaihdella huomattavasti kooltaan ja tyypiltään kohteesta riippuen.

Hulevesien viivyttäminen

Viivytysaltaat

  • Hulevesien viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidastetaan. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida rakenteeseen johdettavaa hulevettä tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivytysmenetelmät voidaan karkeasti luokitella kosteikkoihin, lammikoihin, painanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kaivantoihin.
  • Viivytysaltaat voivat olla joko luonnonmukaisia tai selkeästi rakennetun näköisiä tekoaltaita. Hulevedet johdetaan altaisiin joko putkea tai pintareittiä pitkin. Viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padolla ja juoksutusrakenteella.
  • Luonnonmukaiset altaat/hulevesilammikot pyritään sijoittamaan puistoihin tai muille rakentamattomille alueille. Ne ovat useimmiten sadetapahtumien välissä vedestä tyhjeneviä, mutta niissä voidaan myös pitää pysyvä vesipinta. Pysyvän vesipinnan ympärillä on usein runsasta kasvillisuutta. Luonnonmukaisissa  viivytysaltaissa  vesitilavuus  on  usein huomattava ja vesisyvyys mitoitustilanteessa voi olla jopa pari metriä
    • maksimisyvyys 2,5 m
    • reunakaltevuus 1:4-1:5
    • pituuden ja leveyden suhde 2:1.
    • laskeuttamisen optimaalinen suhde on tätä suurempi 3:1–4:1
  • Rakennetut altaat ovat yleensä luonnonmukaisia viivytysaltaita selvästi pienempiä ja niitä käytetään rakennetun ympäristön sisällä.

 Kosteikot

  • Kosteikko on rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvällä vesipinnalla varustettu luonnonmukainen allas. Suurimpina eroina altaaseen verrattuna ovat matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus.
  • Kosteikolla tarkoitetaan yleensä aluetta, joka suuren osan vuodesta on veden peitossa ja joka muunkin ajan pysyy kosteana
  • Kosteikoissa on runsasta vesi- ja kosteikkokasvillisuutta.
  • Kosteikot rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihteleviksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
  • Veden keskisyvyys kosteikoissa on matala, yleensä muutamia kymmeniä senttimetrejä. Luiskakaltevuudet ovat loivia, 1:4–1:5.

Viivytyspainanteet

  • Viivytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua. Ne ovat pienempiä kuin viivytysaltaat ja muistuttavat eniten imeytyspainanteita. Viivytyspainanteissa imeytymistä ei pyritä tehostamaan, eli niihin ei rakenneta imeytys- ja varastointikerrosta. Viivytyspainanteet varustetaan virtaamaa säätelevällä rakenteella, joka tyhjentää viivytystilavuuden muutaman vuorokauden kuluessa täyttymisestään. Viivytyspainanne voi tyhjentyä esimerkiksi hulevesiviemäriin johtavalla pienellä purkuputkella tai karkeasta maa-aineksesta tehdyn padon läpi suotautumalla.

Viivytyskaivannot

  • Viivytyskaivannot ovat maanalaisia hulevesien viivyttämiseen tarkoitettuja rakenteita. Ne soveltuvat kohteisiin, joissa hulevesien viivytys on tarpeen, mutta tilaa maanpäällisille ratkaisuille ei ole. Viivytyskaivannot ovat rakenteeltaan imeytyskaivantoihin verrattavia. Koska hulevettä ei pyritä imeyttämään, viivytyskaivannot varustetaan salaojituksella ja purkuputkella, joiden kautta kaivanto tyhjentyy vedestä.

Tehdasvalmisteiset veden varastointi- ja viivytysjärjestelmät

  • Huleveden viivytys- ja varastointikapasiteettia voidaan lisätä oleellisesti esimerkiksi kasetti-, tunneli- tai säiliöjärjestelmillä. Näitä voidaan käyttää veden varastointiin tai esimerkiksi huonosti vettä läpäisevillä alueella veden viivytykseen. Ne soveltuvat hyvin erityisesti tiiviisti rakennetuille alueille, joissa ei ole tilaa maanpäällisille viivytysrakenteille. Niiden varastointikapasiteetti on yleensä yli 95 % kokonaistilavuudesta.

Imeyttäminen ja suodattaminen

Imeyttäminen

  • Imeytysrakenteita ovat kivipesät, imeytyskaivannot, imeytyspainanteet, imeytyskaivot, sorasaarrot, maanalaiset imeytyskentät ja
    tehdasvalmisteiset järjestelmät.

Suodattaminen

  • Suodatuksessa  hulevedet  johdetaan jonkin väliaineen läpi.  Suodatuksessa vedestä pidättyy epäpuhtauksia sekä suodatuskerroksen pinnalle että väliaineeseen.
  • Yksinkertaisimmat suodatusjärjestelmät ovat kasvillisuutta hyödyntäviä pintavalutuskaistoja tai viherpainanteita, joissa hulevesi suodattuu kasvillisuuden ja kasvukerroksen läpi. Rakennettuja ratkaisuja ovat esimerkiksi salaojitetut biosuodatusalueet, joissa suodatukseen osallistuu sekä pinnan kasvillisuus että alempi suodatuskerros.

Imeytyskaivannot

  • Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla, kuten karkealla kiviaineksella. Maanalainen hulevesien  varasto  voidaan  toteuttaa  esimerkiksi  puiston, urheilukentän,  pysäköintialueen,  torin,  pihan  tai  kävelytien alle. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy vähitellen ympäröivään maaperään. Hulevedet valuvat siihen pintavaluntana. Kaivannot voidaan sijoittaa myös maan alle, jolloin hulevedet johdetaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla.

Imeytyskaivannot ja biosuodatus

  • Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua  ja joista ne voivat imeytyä maaperään. Merkittävä osa niiden toimintaa on huleveden suodattuminen ylimmän bioaktiivisen kerroksen läpi, mistä johtuen menetelmää kutsutaan myös biosuodatukseksi.
  • Lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa voidaan säädellä esimerkiksi hulevesiviemäriin kytkettävällä rei’itetyllä purkuputkella, kupukannellisella kaivolla tai maanpäällisellä purkureitillä varustetulla padolla.

Vettä läpäisevät päällysteet

  • Vettä läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden kokonaismäärää ja virtaamaa sekä lisäävät pohjaveden muodostumista.

 

Hulevesi- ja kosteikkokasvillisuus (vanha)

Käyttö

  • Kasvillisuus on osa järjestelmää, esimerkiksi puhdistavana, luonnon monimuotoisuutta lisäävänä, esteettisenä tekijänä tai näiden yhdistelmänä.
  • Otetaan huomioon luontainen sukkessio, jota voidaan ohjailla lajivalinnoilla ja hoidolla.
  • Kunnossapidossa on tärkeää haitallisten vieraslajien ja aggressiivisesti leviävien lajien nopea poisto. Aggressiivisia lajeja ovat ainakin leveäosmankäämi (Typha latifolia), haarapalpakko (Sparganium erectum) ja järviruoko (Phragmites australis).
  • Näkymien ylläpito vesiuomaan puuvartiskasvustoa rajoittamalla ja luiskien yläosia niittämällä parantaa viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Kasvillisuuden valinta

  • Kasvit valitaan hulevesien hallintarakenteeseen sopivaksi ks. kortti Hulevesien hallintarakenteet.
  • Kasvivalintaan vaikuttaa tieto eri kasvilajien vaikutuksesta huleveden imeytymiseen, haihtumiseen ja puhdistumiseen.
  • Kasvit valitaan hulevesijärjestelmän perusteella: viivyttävä, imeyttävä, pidättävä, puhdistava, ohjaava.
  • Hulevesirakenteen luonnonmukaisuuden aste vaikuttaa.
  • Pääosin luonnonkasveja.
  • Täydennetään koristekasveilla.
  • Otetaan huomioon vieraslajiriskit.
  • Luonnonmukaisten kohteiden annetaan pitkälti kasvittua itsekseen, ohjataan hoidon avulla.
  • Otetaan huomioon rantojen ja pienvesien eläimistö suosimalla niiden hyvinvointia edistävää kasvilajistoa.
  • Tarvittaessa valitaan erityisesti vettä puhdistavia kasveja. Tietoa kasvilajien potentiaalista veden puhdistajana ja haihduttajana on kuitenkin saatavissa vain rajallisesti.
  • Puista hulevesiaiheissa viihtyvät erityisesti lepät (Alnus spp.) ja monet pajulajit (Salix spp.)
  • Sarat (Carex spp.) ja vihvilät (Juncus spp.) ovat hyviä ravinteiden ja haitta-aineiden sitojia
  • Kun tarvitaan veden viivytystä, tehokasta ravinteiden sidontaa ja haihdutusta, laajoja tiheitä kasvustoja muodostavat lajit ovat hyviä, mutta pienissä hulevesikohteissa ne voivat tukkia rakenteet. Tällaisia ovat esim. korpikaisla (Scirpus sylvaticus), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ruokohelpi (Phalaris arundinaceae).
  • Hulevesialueille sopivia perus- ja täydennyslajeja esitetään Helsingin kaupunkikasvioppaassa (Ruohovartisten kasvien peruslajisto).

Suositaan

  • Luonnonkasveja kotimaisista lisäyslähteistä.

Ei istuteta

  • Leveäosmankäämi (Typha latifolia), järviruoko (Phragmites australis), haarapalpakko (Sparganium erectum), jättipoimulehti (Alchemilla mollis).
  • Haitallisia vieraslajeja.

Suunnitelmassa määritettävä

  • Hulevesirakenteen kunnossapidon tavoitteet.

Mitoitus

  • Vesimäärän ja veden syvyyden vaihtelun perusteella.