Kategoria: Rakenteet

Portaat

Yleistä

Portaita käytetään jalankulkureittiä lyhentävänä rinnakkaisyhteytenä. Portaat sijoitetaan mieluiten reitin sivuun tai sitä vastaan kohtisuoraan, ei reitin jatkeeksi.

Porrastyypin valinta

Porrastyyppi valitaan Helsingin kaupungin ohjeen Ulkoporrasohje mukaisesti. Portaan valinnassa tulee huomioida neljä keskeistä kriteeriä.

Kaupunkikuvalliset valintakriteerit

Kaupunkikuvalliset valintakriteerit vaikuttavat pääasiassa portaan ulkonäköön, mikä rajoittaa kussakin tilanteessa valittavissa olevien vaihtoehtojen määrää.

  • Aluetyyppi
  • Arvokkaat kulttuuriympäristöt
  • Helsinki-ilmeen muodostajat
  • Kaupunkikuvallinen kestävyys

Toiminnalliset valintakriteerit

Toiminnalliset valintakriteerit määrittävät sen, millaisen palvelulupauksen portaan tulee täyttää. Tämä puolestaan vaikuttaa erityisesti päätökseen siitä, tuleeko porras lämmittää.

  • Portaan kunnossapitoluokka
  • Arvioitu käyttäjämäärä
  • Korvaavat reitit
  • Tärkeät palvelut
  • Perinteisen talvikunnossapidon toimivuus
  • Käyttäjäryhmien huomiointi
  • Toiminnallinen kestävyys

Ekologiset valintakriteerit

Porrastyypin valinnassa on syytä ottaa huomioon myös ekologinen kestävyys, johon vaikuttavat sekä portaan rakennusaikaiset päästöt, että käytön aikainen ympäristökuormitus.

  • Rakennusaikaiset päästöt
  • Päästöt elinkaaren aikana
  • Vaihtoehtoisten materiaalien vaikutus päästöihin
  • Lämmityksen energiankulutus
  • Lämmityksen energiamuoto
  • Huollon ja kunnossapidon tarve
  • Kierrätettävyys
  • Pienilmaston vaikutus
  • Arvioitu elinkaaren pituus

Taloudelliset valintakriteerit

Porras aiheuttaa merkittäviä kustannuksia sekä rakennusvaiheessa, että käyttöikänsä aikana kunnossapidon ja huollon kautta.

  • Rakennuskustannukset
  • Vaihtoehtoisten materiaalien vaikutus kustannuksiin
  • Lämmityksen energiankulutus ja sen osuus kokonaiskustannuksista
  • Huollon ja kunnossapidon tarve
  • Arvioitu elinkaaren pituus

Lämmitetty vai ei

Portaiden lämmitys tuottaa kustannuksia ja päästöjä, siksi se on suositeltavaa vain reiteillä, jotka on muutenkin talvihoidettu ja joiden käytettävyys halutaan taata myös talvikaudella.

Lämmitettyä porrasta voidaan harkita yhtenä vaihtoehtona, kun kaikki seuraavat kriteerit täyttyvät:

  • porras sijoittuu A-hoitoluokan (kartta- palvelussa kunnossapitoluokka) alueelle
  • Siihen liittyvä jalankulkualue on talvikunnossapidetty
  • Portaan arvioidut käyttäjämäärät ovat suuria, yli 1500 päivässä
  • Sijainti on pääasiallisella saapumisreitillä, joka johtaa tärkeän palvelun ääreen (etäisyys palvelusta korkeintaan 100 m)
  • Vieressä ei ole muita lämmitettyjä portaita tai muuta talvihoidettua korvaavaa reittiä

Ennen kuin lämmitetty porras valitaan, on harkittava myös muiden vaihtoehtojen soveltuvuutta. Lämmitetty porras on aina kallis investointi sekä rakentamisen että ylläpidon kannalta.

Teräsrunkoinen porras ritiläaskelmalla on ominaisuuksiltaan monella tapaa edullinen. Sillä saavutetaan lämmitetyn portaan tavoin suhteellisen luotettava ja huoltovapaa kuljettavuus myös talvikaudella ilman lämmityksen aiheuttamia kustannuksia ja päästöjä. Porras on myös mahdollista siirtää uuteen paikkaan, jolloin se saattaa jossain tapauksessa säästää kokonaan uuden portaan rakennuskustannukset ja -päästöt. Paikoissa, joihin halutaan lämmitetyn portaan käyttövarmuutta, ja joihin teräsritiläporras sopii kaupunkikuvallisesti, on teräsporras ritiläaskelmalla suositeltava vaihtoehto.

Yleisiä ohjeita portaiden käytöstä

Portaat tulee sijoittaa siten, että niiden käsijohteet eivät ulotu sivuavalle kulkuväylälle. Porrasaskelmat alkavat vähintään 300 mm etäisyydeltä, mieluiten varoitusalueen pituudelta (600 mm) sivuavasta kulkuväylästä. Mikäli tämä ei tilanpuutteen takia ole mahdollista, käännetään käsijohteet sivuavan kulkuväylän suuntaisesti vähintään 300 mm pituudelta.

Asemaympäristöissä olevien portaiden tulee olla “Esteettömyys rautatiejärjestelmässä”  TRAFI/8596/03.04.02.00/2014 mukaiset. Määräystä sovelletaan kun Suomessa otetaan käyttöön uutta, uudistettavaa tai parannettavaa infrastruktuuria sekä aseman jatkoyhteyksiin johtavilla esteettömillä reiteillä.

Määräykset

  • 241/2017 Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä
  • 1007/ 2017 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta
  • Esteettömyys rautatiejärjestelmässä, Trafi/8596/03.04.02/2014; Komission asetus (EU) No 1300_2014_Fi

Tilantarve ja mitoitus

  •  leveys > 2.0 m ja jos portaissa on lastenvaunuluiska > 2.7 m (HKR:n ohje)
  • lepotasanne 10-15 nousun tai 2-2.5 m nousun välein, pituus > 1.2 m (SuRaKu, RT)
  • porrasaskelmien mitoitus
    • 2 x nousu + etenemä ≤ 660 mm
    • lämmitettävissä portaissa voidaan käyttää mitoitusta 2 x nousu + etenemä = 630 m (SuRaKu)
    • nousuksi suositellaan 120…130 mm, jolloin etenemä laskentakaavan mukaan on 420…400 mm.
    • nousu saa katetuissa ulkotiloissa olla korkeintaan 160 mm ja muualla 130 mm (RT 88-11018)
    • askelmissa 1 % kallistus
    • ei sivukaltevuutta

Käsijohteet

  • kahdella korkeudella portaiden molemmin puolin
  • käsijohdetolppien kiinnitysväli enintään 1.9 m
  • ulotetaan 300 mm porrassyöksyn ohi alkamis- ja päättymiskohdan ohi
  • tehdään yhtenäisinä koko portaiden ja lepotasanteiden pituudelta
  • leveissä portaissa käsijohde 2.4 m välein tai keskellä
  • vaunuluiska erotetaan portaista käsijohteella
  • materiaali sinkittyä tai ruostumatonta terästä
  • Käsijohde tehdään useimmiten pyöreästä 25…40 mm putkesta tai suorakaiteen muotoisesta pyöristetystä profiilista, jonka ympärysmitta on 120…160 mm. Käsijohteen etäisyyden seinästä tulee olla minimissään 45 mm.
  • käytetään Kevyen liikenteen tyyppikaidemallistossa olevia käsijohteita, piirustusnumerot 29400/750-759.

Vaunuluiska

  • kiskojen leveys 200 ja 350 mm, väli 300mm, reunasta 70mm piirustuksen 31550/703 Sähkölämmitteinen massiivikiviporras, mukaisesti
  • portaissa joissa on vaunuluiska tulee huolehtia, että välitasanteen pituus kiskojen päästä on >1200 mm

 Havaittavuus

  • portaat ovat tasaisesti valaistut ja ne erottuvat materiaali-/ tummuuskontrastina ympäristöstä
  • portaiden alkamiskohdassa on varoitusalue, jonka tulee erottua tunto- ja tummuuskontrastilla muusta kulkupinnasta
  • varoitusalueen syvyys kulkusuuntaan on 1200 mm, kun väylä johtaa suoraan alaspäin johtavaan portaaseen, muutoin 600 mm.
  • varoitusalueissa käytettävät materiaalit
    • luonnonkivilaatta (ristipäähakattu tai poltettu)
    • sahattu nupukivi (ristipäähakattu tai poltettu)
    • pesubetonikivi, betonikivi, huomiolaatta (alueelle asennetaan sulanapitojärjestelmä)
  • jokaisen porrasaskelman etu-/yläpinnassa on 30-40 mm leveä tummuuskontrastiraita.
    • Kontrastiraidan materiaali valikoituu portaiden materiaalin mukaan.

Porrastyypit

Eri porrastyypit on esitelty Ulkoporrasohjeessa. Ohjeessa esitellään seuraavat porrastyypit:

Lämmittämättömät porrastyypit:

  • Maastoportaat PAR-LE
  • Puuportaat PP-LE
  • Teräsportaat ritiläaskelmalla PT-LE
  • Teräsportaat elementtiaskelmalla PTE-LE
  • Betoniportaat, ei luonnonkiviverhoilua PB-LE
  • Betoniportaat luonnonkivilaatta-askelmalla PL-LE
  • Massiivikiviportaat betonirungolla PM-LE
  • Paasikivistä ladotut portaat PMR-LE

Lämmitetyt porrastyypit:

  • Teräsportaat elementtiaskelmalla PTE-LS
  • Betoniportaat elementtiaskelmalla PBE-LS
  • Luonnonkivilaatta askelma + sähkölämmitys PL-LS
  • Luonnonkivilaatta-askelma + nestekiertolämmitys PM-LS
  • Massiivikiviaskelma + nestekiertolämmitys PM-LN

Sillat

Siltojen ja siltapaikkojen esteettiseen suunnitteluun panostetaan Helsingissä. Kaupunkikuvallisesti merkittävien siltakohteiden  suunnittelussa yhdistyvät siltatekniikan, arkkitehtuurin, muotoilun, maisema-arkkitehtuurin ja valaistussuunnittelun osaamiset. Useat merkittävät sillat on toteutettu siltakilpailun tuloksena.

Sillan osien mittasuhteet, muodot, värit ja huoliteltu viimeistely muodostavat visuaalisen kokonaisuuden

Sillan muotoilun elementtejä ovat mm. vaakasuuntaiset kantavat rakenteet, reunapalkki, maatuet, pilarit ja erikoissilloissa pyloni. Näiden kanssa sillan visuaalinen kokonaisuus muodostuu siltarakenteeseen kiinteästi liittyvien varusteiden ja laitteiden suunnittelusta, viimeistelystä ja luontevasta yhdistämisestä (valaisimet, kaiteet, meluseinät, kosketussuojat ja kiveykset sekä opasteet) sekä kaikkien näkyvien pintojen materiaaleista ja viimeistelyn laadusta. Siltoja ja alikulkuja voidaan korostaa erikoisvalaistuksella. Valaistus korostaa siltapaikan merkitystä ja sillan näyttävyyttä.

Siltapaikkaluokitus

Helsingin kaupungin siltojen siltapaikkaluokituksen osalta noudatetaan pääpiirteittäin Liikenneviraston ohjeita “Siltapaikkojen luokitusohje” ja “Sillat ja ympäristö”. Siltapaikkaluokitus on siltapaikkojen suunnittelukriteerejä varten laadittu luokitus, jota suositellaan sovellettavaksi kohdekohtaisesti. Siltapaikkojen luokituksessa selvitetään sillan sijainnin, maisema-arvojen ja kulttuuriarvojen merkitys perusteluineen. Lisäksi selvitetään, asetetaanko kohteelle erityisiä esteettisiä tavoitteita suunnittelun lähtökohdaksi. Erityinen kaupunkikuvallinen tavoite voi olla esimerkiksi siltapaikan muodostaman tietynlaisen maamerkin toteuttaminen. Siltapaikkojen luokituksen tarkoitus on edistää ulkonäöltään korkeatasoisten, ympäristöönsä sopivien siltojen ja niihin liittyvien alikulkujen suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa. Siltapaikkaluokitus on hyödyllinen myös peruskorjattavien siltojen arvioinnissa, sillä sillan asema yhdyskuntarakenteessa on ajan myötä saattanut muuttua.  Tavoitteena on, että silta ympäristöineen on esteettisesti hyvä kokonaisuus. (Siltapaikkojen luokitusohje, Liikennevirasto 2013)

Siltapaikat luokitellaan I-IV-luokkaan sijainnin, maisema-arvon, kulttuuriarvon ja erityisten esteettisten tavoitteiden mukaan:

Luokkaan I, erittäin vaativa, kuuluvat maamme valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ja maisemalliset tai taajamakuvalliset näkymät sekä luonnonsuojelualueet (natura, koskiensuojelu yms.), tärkeimmät liikenteelliset solmukohdat, kaikkein merkittävimmät vesiväylien ylitykset ja museosillat. 1-2% silloista.

Luokan II, vaativa, siltapaikoilla on samat ominaisuudet kuin luokassa I, mutta sillat ovat merkittävyydeltään seudullisia tai paikallisia. Osuus kaikista silloista on noin kymmenesosa.

Luokkaan III, merkittävä, kuuluvat tavalliset vesistöjen ylitykset ja taajamarakenteen ulkopuolelle sijoittuvat vilkkaiden liikenneväylien siltapaikat käsittäen noin kaksi kolmasosaa silloista.

Luokkaan IV, vaatimaton, kuuluvat vähän liikennöityjen väylien siltapaikat taajamien ulkopuolella tavanomaisessa maisemassa sekä vähäiset vesistönylitykset. Osuus maamme silloista on noin 20%.

 

Siltatekninen suunnittelu

Sillat ja niihin liittyvät rakenteet ovat taitorakenteita. Helsingin kaupungin yleisten alueiden yhteyteen tulevat taitorakenteet suunnitellaan eurokoodin mukaan. Suunnittelussa noudatetaan Liikenneviraston ohjeita (esim. NCCI-sarja) sekä erillisiä Helsingin kaupungin tyyppipiirustuksia (esim. Helsingin H2-kaidetyyppi), ohjeita ja määräyksiä. Taitorakenteet suunnittelee pätevä asiantuntija, jonka työtä ohjaavat kaupungin taitorakenneasiantuntijat.

Helsingin kaupungin siltasuunnittelun ohjeet löytyvät “Ohjeita suunnittelijoille” “Rakenteet”-osiosta.

 

Sillan pintojen päällystemateriaalit

Päällystemateriaalit suunnitellaan kokonaisuutena siltaympäristöön sopien. Materiaalit valitaan Helsinki-ilme -kansion valikoimasta.

 

Alikulkukäytävät

Alikulkujen mitoituksella, muodolla, pintamateriaaleilla ja valaistuksella vaikutetaan turvallisuuden ja viihtyisyyden kokemukseen. Alikulkukäytävä on suositeltavaa mitoittaa kohteeseen mahdollisimman avarana ja ympäristöön sopien.  Valaistuksessa kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuden tunteen vahvistamiseen ja valaistukseen kohdistuvan ilkivallan riskin minimoimiseen. Valaistuksessa noudatetaan Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen suunnitteluohjetta.

 

 

Kansirakenteet ja viherrakenteet kannella

KANSIRAKENTEET

Maan alle suunniteltavien tilojen suunnitteluohjeet

Rakenteita suunniteltaessa tulee aina käyttää suunnittelu-/rakentamisohjeita. Tiedot suunnittelussa käytetystä ohjeen versiosta tulee merkitä myös rakenteiden suunnitelmiin.

Ohjeen tarkoituksena on antaa ohjeet yleisillä alueilla maan alle rakennettavien tilojen suunnittelua varten. Yleisinä alueina käsitellään tässä ohjeessa kaavassa katu- ja puistoalueiksi merkityt alueet. Ohjeessa käsitellään näiden alueiden alle tulevien rakenteiden suunnittelussa huomioonotettavia asioita, käytettäviä kuormia, niiden yhdistelyä sekä annetaan rakenteiden yksityiskohtia koskevia suosituksia.

Maanalaisten tilojen suunnitteluhankkeen alkaessa tulee olla yhteydessä Helsingin kaupunkiympäristön toimialan asiantuntijoihin. Rakenteille tulee aina hakea sijoituslupa. Ennen sijoitusluvan hakemista suunnitelmat pitää hyväksyttää Kaupunkiympäristön toimialan rakenne-, katu- ja puistoasiantuntijoilla.

KATTO- JA KANSIPUUTARHOJEN RAKENTEET

Yleistä

Katto- ja kansipuutarhojen tavoitteita ovat hulevesien parempi hallinta rankkasateiden aikana, kaupunkirakenteen lämpösaarekeilmiön hillitseminen, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja edistäminen sekä kattojen aktiivinen hyödyntäminen toiminnallisena ja esteettisenä voimavarana.

Kasvillisuuden edellyttämien rakenteiden suunnitteluohjeet: RT ohjekorteista RT 85-11203, 85-11204 ja 85-11205.

Viherkatto- ja kansipuutarhatyypit

  • Maksaruohokatto
  • Niitty/ketokatto
  • Heinäkatto
  • Kattopuutarha (katto- ja kansipuutarhat)

Sopivan kattokasvillisuustyypin valintaan vaikuttavat mm. katon kaltevuus ja kantavuus, paikan tuulisuus ja valoisuus, katon käyttötarkoitus ja toivottava hoidon taso.

Kaltevuudet

Viherkatot  jaetaan  kaltevuudeltaan  loiviin  (kaltevuus 1:10…1:80), ja jyrkkin (kaltevuus 1:10 tai jyrkempi) kattoihin. Sopivin kaltevuus rakenteelle, jonka päälle viherrakenne toteutetaan, on 1:20…1:50.

Kattokasvillisuuden rakennekerrokset

  • Vesieristys
  • Mekaaninen suojakerros
  • Salaojitus
  • Suodatinkerros
  • Mahdollinen vettä pidättävä kerros
  • Kasvualusta
  • Kasvillisuus

Katto- ja kansipuutarhan kattokuormat

Viherkaton kokonaiskuorma syntyy kasvillisuudesta, kasvualustasta ja sen alla olevista viherkaton rakennekerroksista. Matala kasvillisuus aiheuttaa rakenteessa noin 50 kg/m2 kuorman, suuret yksittäispensaat noin 150 kg/m2 ja 60-vuotias puu noin 6000 kg/m2 kuorman.

Lumikuormat valitaan kuormitusnormien mukaisesti ja niihin lisätään kasvillisuuden lunta sitova ja kasaava vaikutus. Pistekuormat kuten pergolat ja vesiaiheet tulee myös ottaa huomioon. Raskaimmat istutukset voidaan sijoittaa kantavien pystyrakenteiden kuten pilarien päälle.

Katto- ja kansipuutarhan kasvivalinta

Katto on kasvillisuudelle erittäin vaativa kasvupaikka. Kattokasvillisuuden on kestettävä voimakkaita lämpötilan vaihteluja, kuivuutta, paahdetta, tuulisuutta ja pakkasta. Viherkatoilla suositaankin kestäviä kotimaisia lajeja ja lajikkeita. Tällaisia ovat mm. kotimaiset luonnonkasvit sekä FinE-kasvit. Puita voidaan kasvattaa katto- ja kansipuutarhoissa, jos niitä varten on erikseen tehty tarkoituksenmukaiset kasvualusta- ja kansirakenteet. Puiden ja pensaiden tuenta ja ankkurointi rakenteeseen on aina suunniteltava kohdekohtaisesti. Puiden tuenta suunnitellaan siten, ettei vesieristettä tai juurisuojaa lävistettä. Puulajeiksi sopivat yleensä matalajuuriset, kuivuutta ja tuulta kestävät lajit.

Kortissa RT 85-11204 (Infra 23-710152) on esitetty eri tyyppisiä katoille soveltuvia kasveja.

 

 

Hulevesien hallintarakenteet

Hulevesiä syntyy rakennetussa ympä­ristössä, kun kovat katto-, piha- ja katurakenteet estävät veden imeytymisen maaperään.

Hulevesien hallinnassa käytettäviä rakenteita ovat sadevettä läpäisevät päällysteet, veden imeyttämiseen, johtamiseen, viivyttämiseen ja suodattamiseen käytettävät maastokohdat tai rakenneratkaisut sekä tehdasvalmisteiset järjestelmät. Rakenteet voivat viivyttää ja imeyttää vettä samanaikaisesti. Usein hulevesien hallinnan kannalta paras lopputulos saavutetaan, mikäli erityyppisistä rakenteista muodostetaan hallintaketjuja, joissa vesi ohjautuu hallintaratkaisusta toiseen samalla puhdistuen ja viipyen. Monipuolinen kasvillisuuden käyttö hallintarakenteissa edistää hulevesien hallintaa mm. hidastamalla virtaamaa ja parantamalla vedenlaatua. Kasvillisuus ehkäisee eroosiota ja lisää maaperän huokoisuutta, tasaa lämpötilaeroja ja parantaa ilmanlaatua.

Helsingissä noudatetaan hulevesien hallinnan prioriteettijärjestystä, jonka mukaan hulevesiä hallitaan ja johdetaan

Hulevedet suunnitellaan, käsitellään ja johdetaan seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaan:

  1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan.
  2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä.
  3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön (puroon) johtamista.
  4. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön.
  5. Hulevedet johdetaan sekavesiviemärissä Viikinmäen puhdistamolle

Hulevesien johtaminen

Avouomat (avo-ojat)

  • Avo-ojat suunnitellaan perinteistä monimuotoisempina uomina kiinnittäen huomiota niiden ulkonäköön ja ekologiseen merkitykseen.
  • Ojaluiskien kaltevuus jyrkimmillään 1:1 ja tällöin luiskat on syytä suojata, esimerkiksi kiveämällä.
  • Ojan syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta vaihtelemalla voidaan korostaa haluttua toiminnallista ominaisuutta: imeytystä, varastointia tai johtamista.

Johtamispainanteet

  • Johtamispainanne on hulevesien johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan ja luiskiltaan loiva avo-oja.
  • Johtamispainanne on tarkoitettu katualueen sekä enintään noin hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevesien johtamiseen. Painanteen kokonaisleveys on noin 2,5 metriä. Mikäli pituuskaltevuus on 5 % tai enemmän tai hulevesien viivyttämistä halutaan muuten tehostaa, painanteeseen tehdään tasaisin välimatkoin pohjapatoja virtaaman hidastamiseksi.
  • Pituuskaltevuussuositus 1…3 % , tavoiteltavat luiskakaltevuudet loivia, 1:4…1:5, enintään 1:3
  • Jyrkemmissä maastonkohdissa vettä tulee padottaa tai painanne porrastaa. Painanteen leveys voi vaihdella suuresti. Pienten virtaamien johtamiseen tarkoitetut painanteet voivat olla luiskineen vain noin metrin levyisiä, kun taas hulevettä viivyttävien tai laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla parikin metriä.
  • Painanteet voivat olla joko niitty-/nurmipintaisia tai osin kasvillisuuspeitteisiä.
  • Painanteisiin voidaan rakentaa pohjapatoja tai -kynnyksiä, joilla hidastetaan virtaamaa sekä mahdollistetaan huleveden viivyttäminen painanteessa. Johtamispainanteiden yhteyteen voidaan toteuttaa lisäkäsittelyä viivytysalueilla.

Rakennetut kanavat ja uomat

  • Kanavat ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä rakennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muutamasta kymmenestä sentistä jopa metreihin, ja niiden reunat ovat hyvin jyrkkäluiskaisia tai pystysuoria.
  • Rakennetut uomat ovat luonnonmukaisen kaltaisia avouomia, kooltaan yleensä noroa vastaavia. Rakennetut uomat voivat olla varta vasten kaivettuja tai esimerkiksi muotoilemalla ja linjausta muuttamalla parannettuja avo-ojia.
  • Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisen korkeuden ja jyrkistä luiskista johtuvan tehokkaan poikkipinta-alan takia. Niitä voidaan käyttää myös keskusta-alueilla niiden pienen tilantarpeen ja rakennetun ulkonäön ansiosta.

Kourut

  • Kouruilla tai hulevesikouruilla tarkoitetaan pintavesien johtamiseen käytettäviä betonista tai kivistä valmistettuja matalia
    ja kapeita painanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä.
  • Kourun syvyys  on  kävelyalueilla  muutamia  senttimetrejä kohteen käytön mukaan, muualla kourut voivat olla syvempiä.
  • Kourujen rakenteista on ohjeita julkaisuissa Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena ja RT 89-11002 Pihojen pohja- ja
    päällysrakenteet.

Rummut

  • Rumpu on vapaalta aukoltaan alle 2 metrin levyinen putkirakenne, jota pitkin vesiuoma alittaa väylän.
  • Rumpujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan väylän pitäjän ohjeita. InfraRYL, kohta 12330 Rummut.
  • Kaarirumpuja voidaan käyttää kohteissa, joissa silta on liian kallis, mutta luontoarvot edellyttävät luonnonpohjan säilyttämistä. Riittävän leveänä se voi mahdollistaa myös kuivapolkukäytävän.

Tulvareitit ja tulva-alue

  • Tulvareitit ovat tärkeä osa hulevesien johtamisjärjestelmiä. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hulevedet hallitusti tilanteissa, joissa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt.
  • Tulvareitit voivat koostua kaikista edellä kuvatuista hulevesien johtamisjärjestelmistä ja ne voivat vaihdella huomattavasti kooltaan ja tyypiltään kohteesta riippuen.

Hulevesien viivyttäminen

Viivytysaltaat

  • Hulevesien viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidastetaan. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida rakenteeseen johdettavaa hulevettä tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivytysmenetelmät voidaan karkeasti luokitella kosteikkoihin, lammikoihin, painanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kaivantoihin.
  • Viivytysaltaat voivat olla joko luonnonmukaisia tai selkeästi rakennetun näköisiä tekoaltaita. Hulevedet johdetaan altaisiin joko putkea tai pintareittiä pitkin. Viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padolla ja juoksutusrakenteella.
  • Luonnonmukaiset altaat/hulevesilammikot pyritään sijoittamaan puistoihin tai muille rakentamattomille alueille. Ne ovat useimmiten sadetapahtumien välissä vedestä tyhjeneviä, mutta niissä voidaan myös pitää pysyvä vesipinta. Pysyvän vesipinnan ympärillä on usein runsasta kasvillisuutta. Luonnonmukaisissa  viivytysaltaissa  vesitilavuus  on  usein huomattava ja vesisyvyys mitoitustilanteessa voi olla jopa pari metriä
    • maksimisyvyys 2,5 m
    • reunakaltevuus 1:4-1:5
    • pituuden ja leveyden suhde 2:1.
    • laskeuttamisen optimaalinen suhde on tätä suurempi 3:1–4:1
  • Rakennetut altaat ovat yleensä luonnonmukaisia viivytysaltaita selvästi pienempiä ja niitä käytetään rakennetun ympäristön sisällä.

 Kosteikot

  • Kosteikko on rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvällä vesipinnalla varustettu luonnonmukainen allas. Suurimpina eroina altaaseen verrattuna ovat matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus.
  • Kosteikolla tarkoitetaan yleensä aluetta, joka suuren osan vuodesta on veden peitossa ja joka muunkin ajan pysyy kosteana
  • Kosteikoissa on runsasta vesi- ja kosteikkokasvillisuutta.
  • Kosteikot rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihteleviksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
  • Veden keskisyvyys kosteikoissa on matala, yleensä muutamia kymmeniä senttimetrejä. Luiskakaltevuudet ovat loivia, 1:4–1:5.

Viivytyspainanteet

  • Viivytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua. Ne ovat pienempiä kuin viivytysaltaat ja muistuttavat eniten imeytyspainanteita. Viivytyspainanteissa imeytymistä ei pyritä tehostamaan, eli niihin ei rakenneta imeytys- ja varastointikerrosta. Viivytyspainanteet varustetaan virtaamaa säätelevällä rakenteella, joka tyhjentää viivytystilavuuden muutaman vuorokauden kuluessa täyttymisestään. Viivytyspainanne voi tyhjentyä esimerkiksi hulevesiviemäriin johtavalla pienellä purkuputkella tai karkeasta maa-aineksesta tehdyn padon läpi suotautumalla.

Viivytyskaivannot

  • Viivytyskaivannot ovat maanalaisia hulevesien viivyttämiseen tarkoitettuja rakenteita. Ne soveltuvat kohteisiin, joissa hulevesien viivytys on tarpeen, mutta tilaa maanpäällisille ratkaisuille ei ole. Viivytyskaivannot ovat rakenteeltaan imeytyskaivantoihin verrattavia. Koska hulevettä ei pyritä imeyttämään, viivytyskaivannot varustetaan salaojituksella ja purkuputkella, joiden kautta kaivanto tyhjentyy vedestä.

Tehdasvalmisteiset veden varastointi- ja viivytysjärjestelmät

  • Huleveden viivytys- ja varastointikapasiteettia voidaan lisätä oleellisesti esimerkiksi kasetti-, tunneli- tai säiliöjärjestelmillä. Näitä voidaan käyttää veden varastointiin tai esimerkiksi huonosti vettä läpäisevillä alueella veden viivytykseen. Ne soveltuvat hyvin erityisesti tiiviisti rakennetuille alueille, joissa ei ole tilaa maanpäällisille viivytysrakenteille. Niiden varastointikapasiteetti on yleensä yli 95 % kokonaistilavuudesta.

Imeyttäminen ja suodattaminen

Imeyttäminen

  • Imeytysrakenteita ovat kivipesät, imeytyskaivannot, imeytyspainanteet, imeytyskaivot, sorasaarrot, maanalaiset imeytyskentät ja
    tehdasvalmisteiset järjestelmät.

Suodattaminen

  • Suodatuksessa  hulevedet  johdetaan jonkin väliaineen läpi.  Suodatuksessa vedestä pidättyy epäpuhtauksia sekä suodatuskerroksen pinnalle että väliaineeseen.
  • Yksinkertaisimmat suodatusjärjestelmät ovat kasvillisuutta hyödyntäviä pintavalutuskaistoja tai viherpainanteita, joissa hulevesi suodattuu kasvillisuuden ja kasvukerroksen läpi. Rakennettuja ratkaisuja ovat esimerkiksi salaojitetut biosuodatusalueet, joissa suodatukseen osallistuu sekä pinnan kasvillisuus että alempi suodatuskerros.

Imeytyskaivannot

  • Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla, kuten karkealla kiviaineksella. Maanalainen hulevesien  varasto  voidaan  toteuttaa  esimerkiksi  puiston, urheilukentän,  pysäköintialueen,  torin,  pihan  tai  kävelytien alle. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy vähitellen ympäröivään maaperään. Hulevedet valuvat siihen pintavaluntana. Kaivannot voidaan sijoittaa myös maan alle, jolloin hulevedet johdetaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla.

Imeytyskaivannot ja biosuodatus

  • Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua  ja joista ne voivat imeytyä maaperään. Merkittävä osa niiden toimintaa on huleveden suodattuminen ylimmän bioaktiivisen kerroksen läpi, mistä johtuen menetelmää kutsutaan myös biosuodatukseksi.
  • Lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa voidaan säädellä esimerkiksi hulevesiviemäriin kytkettävällä rei’itetyllä purkuputkella, kupukannellisella kaivolla tai maanpäällisellä purkureitillä varustetulla padolla.

Vettä läpäisevät päällysteet

  • Vettä läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden kokonaismäärää ja virtaamaa sekä lisäävät pohjaveden muodostumista.

 

Pihakannen päällysteet

Yleistä kansipihojen suunnittelusta:

Kansipihan suunnittelussa otetaan huomioon kansirakenteiden kantavuus ja mitoitus, rakennusten liittyminen kanteen, pilarilinjojen sijainti sekä istutusalueiden vedenpoistomahdollisuudet. Pihakannen rakenteellisen suunnittelun tulisi tapahtua yhtäaikaisesti pihasuunnittelun periaatteellisten linjausten kanssa. Pihan rakenteiden, maastonmuotoilujen ja istutusaltaiden mitoituksessa otetaan huomioon kansirakenteen kestävyys. Kansipihoissa kasvualusta on rajallinen, äärevät ilmasto-olosuhteet, lumikuorma ja märkyys edellyttävät kasvillisuudelta ja istutusratkaisuilta erityisvaatimuksia.

Päällystemateriaalin valintaan vaikuttavat:

Päällystemateriaaliksi valitaan toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti soveltuva tuote. Päälystemateriaalin ja sen asennus- ja tukikerrosten tulee kestää liikennekuorman paino.

  • haluttu ulkonäkö
  • päällysteen ja päällysrakenteiden rakennus-ja -hoitokustannukset
  • kestävyys,korjattavuus ja huollettavuus, tavoitteena päällysteiden pitkäikäisyys ja materiaalin tehokas käyttö
  • pintavesien kuivatus
  • ympäristön olosuhteet, rajoitukset ja mahdollisuudet

Yleisimmät katujen päällysteet kansirakenteilla:

  • asfaltti ja muut bitumipäällysteet pintauksineen
  • valettu betoni ja jyräbetoni
  • betonikivet
  • luonnonkivet: noppakivi, nupukivi
  • betoni- ja luonnonkivilaatat
  • tiilet

Päällystemateriaalin paksuus:

Päällystemateriaalin paksuus valitaan yhteistyössä rakennesuunnittelijan kanssa. Päällysteen tulee kestää kannelle suunniteltu liikennekuorma. Pihakansilla ei useinkaan ole varsinaista ajoneuvoliikennettä, mutta huoltoliikenteen (mm. muuttokuormat) ja lumensiirtokaluston kuormitus saattaa olla yllättävän suurta.

Asennustapa

Kiveykset asennetaan tavalliseen tapaan asennushiekan varaan. Saumaus saumaushiekalla.

Rakennekerrokset

Rakennekerrosten paksuuteen vaikuttaa mm. kannen alapuolisen tilan käyttötarkoitus (lämmitetty vai kylmätila) sekä valittu kannen rakennetyyppi. Lisäksi rakennekerrosten paksuuteen vaikuttavat kannen käyttötarkoitus ja siihen kohdistuva kuorma.

Veneiden talvisäilytys

Rekisteröimättömät trailerit eli ns. satamatrailerit ovat kiellettyjä talvisäilytysalueilla. Ainoastaan rekisteröidyt trailerit ja kokoontaittuvat pukit sallitaan.

Nostojärjestyksessä täytettävät alueet

Talvisäilytyspaikan nostojärjestyksessä täytettäviin alueisiin saa maksamalla säilytysmaksun venepaikavarauksiin. Säilytyspaikkoja  voi ostaa 15.9.2016 alkaen. Hinta määräytyy veneen todellisen koon ja sataman palveluiden mukaan . Alueet täytetään nostojärjestyksessä, eikä niitä voi varata etukäteen.

Varattavat talvisäityspaikat (ruutupaikat)

Ruudut varataan ja jaetaan venepaikkavarauksista. Hinta määräytyy ruudun koon ja sataman palveluiden mukaan. Talvisäilytysruutupaikkoja ei voi enää syksystä 2016 alkaen jonottaa. Jäljellä oleva jono puretaan 15.9.2016 jälkeen.

Uimarannat

 

Yleisten luonnonvaraisten uimarantojen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan RT-kortin RT 9-10942, uimarannat ja talviuimapaikat ohjeita ja periaatteita.

 

 

 

 

 

Laitureiden rakenteet

Kiinteät laiturit

Mitoituksessa tulee huomioida mm. jään noste, paino ja sen aiheuttamat sivuvoimat.

Kiinteä laituri voidaan perustaa monin eri tavoin. Kansi on yleensä puuta tai betonia. Kiinteät laiturit ovat taitorakenteita ja vaativat aina kohdekohtaisen asiantuntijan tekemän rakennussuunnitelman.

Kelluvat laiturit

Jäävoimat joudutaan ottamaan huomioon yleensä vain kelluvan laiturin ankkuroinnissa.

Kelluvina laitureina toimivat erilaiset betoniponttonit; muovikellukkeilla lepäävät painekyllästetyt puukannet; sinkityt terässäiliöt; laiturit, joiden kellukkeet ja kannet ovat lasikuitumuovia.

Rantalaiturit

Rantalaitureina voidaan käyttää seuraavia kiinteitä laitureita:

  • Paalulaituri
    • tehdään puusta tai teräsbetonista.
  • Arkkulaituri
    • Kivitäytteisiä puuarkkuja sijoitetaan kansirakenteen sallimin välein. Rakennetaan painekyllästetystä puusta. Oikein tehtynä on pitkäikäinen. Vaatii hyvän pohjan.
    • Yleisesti käytetty laiturityyppi Helsingissä. Käytetään usein myös historiallisissa kohteissa.
  • Ponttiseinälaituri
    • Käytetään yleensä vanhojen laitureiden uusimisessa. Pontit voivat olla puuta, teräsbetonia tai terästä. Sopii silloin kun halutaan pystymuuri ja pohja on heikohko.
  • Kivikorimuuri
    • Tehdään teräslankakoreista latomalla. Kivikoon olta riittävän suuri ja ladonnan huolellinen. Pehmeällä pohjalla edellyttää massanvaihtoa tai aluspengerrystä.
  • Teräsbetonimuuri elementeistä
    • Muuri koostuu sopivin välein sijoitetuista peruselementeistä, joihin seinäelementit kiinnitetään. Pehmeällä pohjalla edellyttää massanvaihtoa tai aluspengerrystä.
  • Paikalla valettu teräsbetonimuuri
    • Voidaan verhoilla esim. kiviverhouksella. Vaatii painumattoman pohjan tai paalutuksen.

Pistolaiturit

  • Pienvenelaiturit toteutetaan ensisijaisesti kelluvina.
  • Yhteysaluslaiturit toteutetaan kiinteinä pistolaitureina:
    • Paalupistolaituri tehdään puusta tai teräsbetonista.
    • Arkkulaituri – Arkut sijoitetaan madollisimman harvaan. Täytetään kivitäytteellä veden pinnan korkeudelle.
    • Kallioon ankkuroitu laituri – jos kallio on syvyydessä 1,5…6,0 metriä ja irtomaakerros löyhää, voidaan laiturin perustukset ankkuroida kallioon.

Puurakenteiset tukimuurit

Värit ja pintakäsittelytavat:

Kestopuuta valmistetaan vihreänä ja ruskeana. Kyllästetty puutavara voidaan tavallisesti pintakäsitellä vesi- tai liuoteohenteisilla puunsuojilla tai ulkopuolisten puupintojen pintakäsittelyyn tarkoitetuilla maaleilla. Suolakyllästetyn puutavaran vihreä väri saattaa muuttaa pintakäsittelyaineiden vaaleita sävyjä. Puun kyllästysaineen ja pintakäsittelyaineen yhteensopivuus tulee varmistaa.

Muiden puumateriaalien tavoin kyllästetty puu harmaantuu ulkona auringon uv-säteiden vaikutuksesta.

Pöllitukimuurit

Puupöllejä käytetään tukimuureissa sekä vaaka- että pystypöllimuurien rakentamiseen. Materiaali: painekyllästetty pölli, # 100-250 mm.

Pystypöllitukimuureissa pöllit asennetaan pystyasentoon tiiviisti toisiaan vasten sora- tai sepelikerroksen tai maakostean betonin varaan. Pöllien asennuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden samojen väliseen tiiviyteen. Mikäli saumoista halutaan erityisen tiiviit, voidaan pöllejä muotoilla sahaamalla ja höyläämällä. Työstöpinnat tulee käsitellä siveltävällä puunsuoja-aineella. Pöllit upotetaan maahan 1/3 pituudestaan.

Vaakapöllireunus rakennetaan eri mittaisista vaaka-asentoon asennettavista puupölleistä. Pöllit kiinnitetään toisiinsa esimerkiksi harjaterästangolla tai kierrepulteilla. Vaakapöllitys tuetaan takaa tai edestä pystyasentoon lyödyllä tukipaalulla, johon pöllit kiinnitetään.

Lankkutukimuurit