Materiaalien hiilikortit

Infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmä

Eri pintamateriaalien rakentamisen aikainen hiilijalanjälki muodostuu tuotteiden valmistuksesta (A1-A3), kuljetuksesta työmaalle (A4) ja materiaalin edellyttämistä työmaatoinnoista työmaan aikana (A5). Materiaalin koko elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen tulee ottaa huomioon myös käytön aikaiset päästöt (B1-B8), kuten rakennustuotteiden vaihdot / uusiminen (B4), sekä materiaalin purusta, poiskuljetuksesta, jätteenkäsittelystä ja loppusijoituksesta syntyvät päästöt (C1-C4). (Väylävirasto 2023.)

Infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmän mukaan materiaalien hiilijalanjälkeen huomioidaan tällä hetkellä rakentamisen (A-moduuli) aikaiset päästöt ja käytön aikaisista päästöistä (B-moduuli) rakennustuotteiden vaihdot / uusiminen (B4). Infrarakentamisen laskentamenetelmä on päivittyvä ja tulevaisuudessa se kattaa mahdollisesti myös muut elinkaarenvaiheet ja muut kuin fossiiliset kasvihuonekaasupäästöt. (Väylävirasto, 2023.)

Koontitaulukko

Koontitaulukossa esitetään pintamateriaaleille laskettu vuosittainen hiilijalanjälki 100 m2 pinta-alalla. Infrakohteiden arviointi tehdään tyypillisesti 50 vuoden käyttöjaksolle (Väylävirasto 2023). Tämä tarkoittaa, että rakentamisen aikaisten päästöjen lisäksi materiaalin hiilijalanjäljessä huomioidaan käytön aikaisista päästöistä materiaalien vaihdon / uusimisen tarve (B4) mikäli materiaalia tulee uusia annetun 50 vuoden käyttöjaksolla.

Arvot perustuvat Suomessa käytössä olevien materiaalien, tuotteiden, kuljetusten ja työmaatoimintojen keskimääräisiin päästötietoihin, jotka on koostettu kaikille avoimeen ja maksuttomaan infrarakentamisen kansalliseen päästötietokantaan. Tietokantaan on koottu yleisimpien ja tyypillisimpien tuotteiden keskimääräisiä tietoja sekä taustaselvityksiä (SYKE 2025.)

Materiaalikohtainen hiilijalanjälki

Uudelleen käytettävä materiaali

Uudelleen käytettävän materiaalien hiilijalanjäljestä jätetään pois materiaalin valmistuksen (A1-A3) osuus eli materiaalin päästökerroin on siis 0 kg CO2e. Sama pätee muilta työmailta ylijääneisiin rakennusmateriaaleihin, vaikkei niitä olisi aiemmin käytetty. Kuljetus työmaalle (A4) huomioidaan normaalisti, samoin työmaatoiminnot (A5). Jos työmaalta puretaan materiaalia ja sitä muokataan uudelleen käytettäväksi, on huomioitava materiaalin muokkauksen päästöt, esimerkiksi purettavan betonin murskaus työmaatoimintona (A5), mutta uudelleen käytettävän materiaalin (A1–A3) päästökerroin on edelleen 0 kg CO2e. (Väylävirasto 2023.)

Helsingissä uudelleen käytettäviä päällysteitä ovat noppakivet, nupukivet, paasikivet, reunatuet, kivilaatat, isonoppakivet ja kenttäkivet.

Graniittipäällysteet

Reunatuet

Noppakivet

Nupukivet

Graniittilaatat

Luonnonkivituotteiden valmistuksen päävaiheet ovat louhinta ja jalostus. Louhinnan tuloksena saadaan kalliosta irrotettu ja määrämittaan viimeistelty raakakivilohkare. Jalostusvaiheessa, johon kuuluu sahaus ja pintakäsittely (esimerkiksi poltto tai ristipäähakkaus), syntyy kivituote, joka vastaa käyttökohteen vaatimuksia. Materiaalitehokkuuteen vaikuttaa sivukiven määrä ja tuotteen saanto louhitusta kiviblokista. Energiatehokkuus ja käytetyt energialähteet hankinnassa ja valmistuksessa (louhinta, poraus, sahaus, pintakäsittely) ovat merkittäviä päästölähteitä, jotka vaikuttavat luonnonkivituotteiden hiilijalanjälkeen. (SYKE 2024a.)

Infrarakentamisessa käytetään paljon tuontikivituotteita, jotka tulevat pääasiassa Kiinasta ja jonkin verran myös Välimeren maista. Pitkät kuljetusmatkat kasvattavat tuotteen hiilijalanjälkeä. (SYKE 2024a.)

Betonikivet

Betonikivi

Betonilaatta

Betonivalupäällysteet

Betoniset nurmikivet

Betonituotteiden hiilijalanjälkeen vaikuttaa eniten betoniresepti, erityisesti käytetyn sementin määrä ja laatu. Sementin valmistus vaatii paljon energiaa ja vapauttaa merkittävästi hiilidioksidia, mikä voi muodostaa yli 50 % betonituotteen elinkaaren aikaisista päästöistä. (SYKE 2024b.)

Betonikivien hiilijalanjäljen laskennassa tuotteen paino on tärkeä tekijä. Hiilijalanjälki lasketaan ilman saumoja, ja sauma-aineet käsitellään erillisenä panoksena. Erilaisissa betonikivissä saumat tai reikien määrä voivat vaihdella, mikä vaikuttaa tuotteen m²-painoon. Tarkemman päästöarvon laskeminen edellyttää kivityypin painon ja betonikivien keskimääräisen päästöarvon (135 CO2e, kg/t) käyttöä. (SYKE 2024b.)

Sementin päästöosuutta voidaan vähentää korvaamalla osa sementistä teollisuuden sivutuotteilla, kuten lentotuhkalla ja masuunikuonalla. Esimerkiksi 50 %:n masuunikuonan käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 40 % ja 30 %:n lentotuhkan käyttö noin 20 %. (SYKE 2024b.) Markkinoilla on saatavilla betonikiviä, joiden päästövähennys on 57 % verrattuna vuonna 2020 valmistettuihin tuotteisiin (Rudus n.d.).

Maatiilipäällysteet

Savitiilien valmistuksessa käytetään savea, hiekkaa, vettä ja mahdollisesti kalkkia ja sahanpurua muuttamaan tiilen ominaisuuksia. Tiilet poltetaan tunneliuunissa korkeassa lämpötilassa, noin 1050 asteessa. Energiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavat eniten poltto- ja kuivausprosessit sekä käytetty polttoaine. (SYKE 2024a.)

Maatiliä tehdään sekä Suomessa että tuodaan ulkomailta, pääasiassa Tanskasta ja Saksasta. Suomessa maatiilet valmistetaan käyttämällä maakaasua, tai erikseen tilattaessa biokaasua (Wienerberger n.d.).

Asfalttipäällysteet

Asfaltin valmistetaan pääasiassa murskatusta kivestä (n. 95 %) ja bitumisideaineesta (n. 5 %). Bitumi on öljynjalostamon raakaöljystä tislattu tuote. Joihinkin asfalttilaatuihin lisätään täyteaineeksi kalkkikiveä tai kivituhkaa, polymeerejä, kuituja tai asfaltin kiinnittymistä edistäviä ainesosia. Asfaltin valmistuslämpötila on korkea (100–180 °C), jotta bitumi sekoittuu tasaisesti kiviainekseen. Asfaltin valmistus on suurin kasvihuonekaasujen päästölähde päällystystöissä. (SYKE 2024c.)

Suomessa kierrätetty asfaltti on yleisesti käytössä päällystystöissä. Kierrätysasfaltti valmistetaan murskaamalla vanhaa asfalttia ja sekoittamalla sitä uuteen massaan. Kierrätysasfaltin käyttö vähentää bitumin ja luonnon kiviaineksen tarvetta, mikä säästää luonnonvaroja ja vähentää päästöjä. Yleisimmin käytetyssä remix-menetelmässä uusi päällyste sisältää keskimäärin 75 % vanhaa päällystettä. (Väylävirasto 2020).

Kivituhka

Kivituhka syntyy kivimurskaamossa sivutuotteena, kun luonnonkiviaineksesta tehdään mursketta. Kivituhka on siis toisen tuotteen ns. sivutuote/jäte, eli kivituhkan valmistukselle ei ole kohdennettu murskeen valmistuksen (A1-A3) päästöjä. Näin ollen materiaalin hiilijalanjälki on 0 kg CO2e. Kuljetus työmaalle (A4) huomioidaan normaalisti, samoin työmaatoiminnot (A5). (SYKE 2024a.)

Iskua vaimentavat päällysteet

Turvasora

Turvasora on seulottua ja märkäpestyä luonnonsoraa, josta on poistettu hieno aines, jotta se ei tiivisty käytössä. Luonnonsoran valmistusprosessi sisältää luonnonkiven kaivuun, pesun ja lajittelun seulonnalla. Luonnonsoran hiilijalanjälkeen vaikuttaa näissä prosesseissa käytetty energia. (SYKE 2024a.)

Valettava turva-alusta ja turva-alustalaatta

Valettava turva-alusta koostuu kahdesta kerroksesta: pohjakerros tehdään käytetyistä autonrenkaista saadusta SBR-kumirouheesta ja polyuretaanisideaineesta, ja pintakerros läpivärjätystä EPDM-kumirouheesta ja samasta sideaineesta. Turva-alustojen hiilijalanjälki on arvioitu materiaalipohjaisesti. Muovituotteiden valmistuksen hiilijalanjälkeen vaikuttavat eniten raaka-aineiden käyttö (65–95 %) ja laatu. Valmistusprosessin osuus hiilijalanjäljestä on noin 2–30 %, riippuen energiatehokkuudesta ja fossiilisen energian käytöstä. (SYKE 2024d.)

Muut päällysteet

Puupinnat

Rakentamisen puutuotteiden valmistus alkaa puun hakkuulla, kuljetuksella tehtaalle ja jatkokäsittelyllä halutuksi tuotteeksi. Tukit sahataan ja höylätään käyttötarkoituksen mukaan, minkä jälkeen puutavara kuivataan joko ilmakuivauksella tai keinotekoisesti. Yleisin ulkotilojen pintamateriaali, kestopuu kyllästetään kyllästyssylinterissä, jossa käytetään vettä ja painetta säilöntäaineiden imeyttämiseksi puuhun. Suomessa käytetään NTR A- ja AB-luokkien kupariyhdisteitä sisältäviä kyllästysaineita. (SYKE 2024e.)

Puumateriaalin hiilijalanjälki muodostuu valmistuksen eri vaiheista. Raakatukkien kuljetusmatkat, työkoneiden päästöt, sahatavaran valmistuksessa käytettävät polttoaineet ja puun kuivausmenetelmän energiatehokkuus ovat merkittäviä tekijöitä. Lisäksi käsittelyn määrä ja kyllästysprosessissa käytettyjen säilöntäaineiden päästöt vaikuttavat hiilijalanjälkeen. (SYKE 2024e.)

Tekonurmipäällysteet

Tekonurmikentät rakennetaan pääosin synteettisistä polymeerimateriaaleista. Nukkalanka valmistetaan usein polyeteenistä, polypropeenista tai nailonista, ja taustakangas polypropeenista, polyuretaanista tai lateksista. Täyteaineena käytetään stabiloivaa hiekkaa ja kierrätetyistä autonrenkaista valmistettua SBR-kumirouhetta. Muita synteettisiä täyteaineita ovat EPDM ja TPE, ja luonnonmateriaalien, kuten korkin ja kookoskuitujen, käyttö on yleistymässä. Joustokerroksessa käytetään yleensä polyuretaania, polyeteeniä tai SBR-kumirouhetta. Tekonurmikenttien GWP-päästöistä 64–88 % syntyy tekonurmimaton, täyteaineiden ja alapuolisten kerrosten, erityisesti joustokerroksen, valmistuksesta. (SYKE 2024d.)

Ranta-alueiden valaistus

Yleistä

Ranta-alueiden valaistuksessa pyritään rajaamaan valo pois vesialueilta. Erityisesti rakentamattomat rannat ovat ekologisesti herkkiä ja biodiversiteetiltään monipuolisia alueita. Valaistusperiaatteissa huomioidaan häiriövalon minimointi ja valolle herkkien lajien tarpeet, huomioiden erityisesti suojeltavat ja uhanalaiset lajit. Lisäksi työssä on tunnistettu pimeiden alueiden tarve ja merkitys sekä eläimille että ihmisille.

Ranta-alueiden valaistuksen ohjeistuksessa on myös määritelty alueet, jotka tulisi säilyttää valaisemattomina.

Visuaaliset laatuvaatimukset

Ranta-alueille on määritelty suositukset käytettävistä valaistuksen värilämpötiloista, asennustavasta, asennuskorkeudesta ja valaistusluokasta.

Suositusten periaatteena on, että mitä lähemmäksi rantaa mennään sitä lämpimämpää valon värilämpötilaa ja sitä matalampaa asennuskorkeutta suositellaan. Suosituksissa on eroja riippuen ranta-aluetyypistä. Esimerkiksi rakennettu ranta ja vehreä ranta-aluetyyppi eroaa hiukan suosituksiltaan.

Lisäksi Helsingin ranta-alueiden ja reittien valaistussuunnittelussa noudatetaan yleisesti Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen suunnitteluohjetta.

Tekniset laatuvaatimukset

Valaisimien tekniset laatuvaatimukset on esitetty Ledivalaisimien laatuvaatimukset –asiakirjassa ja asennusvaatimukset Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen yleiset laatuvaatimukset -asiakirjassa.

Valaistussuunnitelman mukana tulee aina toimittaa valaistusteknilliset laskennat. Valaistusteknillisillä laskennoilla osoitetaan valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen. Valaistustekniset ohjeet on esitetty ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa.

Kenttäkivet

Tuotetiedot

Kivityyppi

Kenttäkivet ovat purettuja tai ylijäämämaasta välpättyjä.

Kivikoko

Pienet kivet 100-150 mm tai isot kivet 150-300 mm

Väri

Vaihteleva. Tuote sisältää monen värisiä kiviä sekalaisesti.

Pintakäsittely

Luonnossa pyöreähköiksi hioutuneita kiviä, joiden koko vaihtelee.

Käyttö

Soveltuvuus

Kenttäkivet soveltuvat luiskiin, liikenteenjakajiin, erotuskaistoille, välikaistoille ja kiertoliittymiin sekä erilaisiin koriste- tai hulevesiaiheisiin katu-, puisto- ja aukiokohteissa.

Käyttöohje

Asennus InfraRYL:in ja suunnitelmien mukaisesti. Tiivis ladonta saadaan käyttämällä riittävän erikokoisia kiviä, joten ladonnassa saa olla sekä pieniä että isoja kiviä. Asentamalla kivet terävä pää ylöspäin saadaan tiivis ja asennusalustaan hyvin kiinnittyvä ladonta, joka estää tehokkaasti kulkua. Asentamalla kivet lappeelleen saadaan ladonta, joka kestää paremmin talvista aurausta.

Esteetön kaupunkitila

Esteetön kaupunkitila vahvistaa turvallisuutta, asukkaiden hyvinvointia ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Esteettömyys tulee huomioida Helsingin kaupunkitilaa suunniteltaessa ja laajat esteettömyyden ohjeet löydät Helsinki kaikille sivustolta.

Tästä kortista löydät tiivistetyn tiedon siitä, missä kaupunkitilan paikoissa ja ratkaisuissa esteettömyys on huomioitu ja sisällytetty ohjeisiin.

Esteettömyyden perus- ja erikoistaso

Esteettömyyden ja saavutettavuuden toteuttamiseksi Helsingin kaupunki on määritellyt seuraavat tavoitetasot.

Esteettömyyden erikoistason alueet määräytyvät alueen palvelutarjonnan ja käytön mukaan tavallista suurempia esteettömyysvaatimuksia omaavista alueista, reiteistä tai kohteista.

Esteettömyyden perustasolla tarkoitetaan korkeatasoista, esteetöntä ja turvallista julkisen ympäristön laatua. Kaikkien muiden kuin erikoistason alueiden tulisi täyttää perustason esteettömyysvaatimukset.

Erikoistasoa vaativat alueet ja niiden rajaus tehdään aina tapauskohtaisesti. Seuraavilla alueilla tulisi toteuttaa korkeampaa esteettömyyden erikoistasoa:

keskusta-alueet
kävelykadut
julkisen liikenteen asemat ja pysäkit
terveys- ja hyvinvointikeskukset, perhekeskukset, palvelutalot sekä niiden ympäristöt
sairaalaympäristöt sekä näiden rajapinnat yleisten alueiden kanssa
kaikille suunnatut liikunta- ja leikkipaikat (kaupungin omistamat ulkoalueilla sijaitsevat)
kauppakeskukset

Esteettömyyden perus- ja erikoistason eroavaisuudet on esitetty esteettömän rakentamisen SuRaKu-ohjeistuksessa (Valtakunnalliset ulkoalueita koskevat ohjeet).

Esteetön kaupunkitila

Kaupunkitilassa on kalusteita ja rakenteita, joiden mitoituksessa tulee huomioida esteettömyys ja ergonomia.

Kalusteet ja rakenteet, ohjeita Kaupunkitilaohjeessa

Kaupunkitilassa on kalusteita ja rakenteita, joiden mitoituksessa tulee huomioida esteettömyys ja ergonomia.

Istuin tulee olla mitoitukseltaan esteetön (istuinkorkeus, istuimen kulma ja selkänojan kulma). Osassa istuimista tulee olla käsinojat seisomaan nousun helpottamiseksi. Silloin kun istuimelle halutaan nousta pyörätuolista, käsinoja sijoitetaan noin 600 mm etäisyydelle penkin päästä. Muotopaletti

Käsijohde tulee aina sijoittaa esteettömyysohjeiden mukaiselle korkeudelle. Sijoituskorkeus on perustasolla 900 mm maan pinnasta. Erikoistason kohteeseen asennetaan käsijohteet kahelle korkeudelle, 900 mm ja 700 mm. A6 Käsijohteet

Pyöräkatos ja joukkoliikenteen katos tulee olla hyvin valaistu, jotta käyttäjä näkee lukita pyörän ja lukea informaatiota, kuten pysäkkikartat pysäkin seinässä. G Pyörätelineet ja pyörätelineiden sijoitusohje (G) Pyörätelineet

Opasteiden eri sisältöjen esteettömän suunnittelun ohjeet löytyvät Kaupunkiopastuksen periaatteet ohjekortista.

Rakenteista luiskat ja portaat tulee toteuttaa esteettömiksi. Luiskat Portaat

Esteetön valaistus, ohjeita Kaupunkitilaohjeessa

Esteettömien reittien valaistuksen tulee olla katkeamaton, hyvin ympäristön värejä toistava ja riittävän tehokas turvalliseen liikkumiseen. Kaupunkivalaistus -hakemistosta löydät ohjeet valaistuksen suunnitteluun.

Laadukkaan ja esteettömän valaistuksen perusvaatimuksia ovat riittävä valaistusvoimakkuus, tehokas häikäisysuojaus, harkitut pintakirkkaus- eli luminanssisuhteet, valon tasaisuus, oikea valon suuntaus ja sopivat valon väriominaisuudet.

Liikenneympyrä (kiertoliittymä)

Liikenneympyrä osana kaupunkitilaa

Liikenneympyrä ja sen ympäristö suunnitellaan kokonaisuutena. Liikennesuunnittelun lisäksi huomioidaan ympäröivä maisema ja luonto. Liikenneympyrä voi muodostaa liikenteellisen porttikohdan kaupunkitilaan.
Liikenneympyrällä pyritään rauhoittamaan liikennettä ja parantamaan risteyksien turvallisuutta. Tiiviisti rakennetussa kivikaupungissa liikenneympyrän käyttöä tulee harkita tarkkaan kaupunkikuvan, jalankulun ja pyöräilyn kannalta.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden asemaa ja hyvää kaupunkikuvaa tukee koko ympyräalueen korottaminen ennen tulosuuntien suojateitä yksittäisten suojateiden eteen sijoitettujen töyssyjen sijaan.
Turvallisuuden kannalta oleellista on varmistaa, että kaikkien ajoneuvojen nopeudet soveltuvat turvalliseen risteämiseen ja kaikkien kulkumuotojen ajolinjat ovat väistämissääntöjen kanssa johdonmukaiset.
Liikenneympyrä mahdollistaa maamerkin muodostamisen taiteen, valaistuksen ja istutusten avulla. Keskiaiheessa ei saa käyttää liikennettä häiritseviä liikkuvia; häikäiseviä tai välkkyviä elementtejä.
Liikenneympyrän istutukset ovat paikka tuoda lisää luontoa kaupunkiin, tukea optista ohjaavuutta ja tuoda juhlavuutta kaupunkitilaan.

Näkemät ja visuaalinen ohjaavuus

Tiiviissä ja rakennetussa kaupunkiympäristössä näkemien toteutuminen voimassa olevien Väylän ohjeiden mukaisilla arvoilla voi olla haastavaa. Nykyisen ohjeen mukaan suuren liikenneympyrän, jonka sisähalkaisija on suurempi kuin 40 m, keskiosassa ei edellytetä esteetöntä näkemää. Tätä pienemmissä liikenneympyröissä esteetön näkemä toteutuu, kun liikenneympyrän liikenne näkyy keskiosan läpi. Yksittäiset runkopuut tai rakenteet eivät ole näkemäeste. Näkemiä tulee tarkastella kokonaisuutena ja tapauskohtaisesti liikenne- ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden yhteistyönä.

Liikenneympyrässä pitää olla aina tienopeuden mukainen pysähtymisnäkemä, ellei ajonopeuksia ole laskettu hidasteilla, korotuksilla tai muilla keinoilla.
Tulosuunnan näkemäalue mitoitetaan siten, että liittymään saapuva autoilija voi esteettä havaita edellisestä tulohaarasta saapuvan ja sen kohdalla kiertotilassa olevan ajoneuvon.
Autoilijan pitää nähdä väistämisviivalta myös seuraavaan liittymähaaraan tai vähintään 30 m ajosuuntaan.
Väistämisviivalle pysähtyneen autoilijan tulee nähdä vähintään 2 m suojatien jatkeen suuntaan seuraavaa liittymähaaraa enintään 20 m:n etäisyydellä kiertotilan reunasta risteävän jalankulun ja pyöräilyn väylän ylityskohdassa.
Keskusaiheen suunnittelussa huomioidaan liikenneturvallisuus. Aihe tulee sijoittaa siten, ettei se aiheuta törmäysvaaraa. Teos ei saa muistuttaa liikennemerkkiä tai muuta liikenteenohjauslaitetta. Keskusaiheen valaistus ei saa häikäistä tai olla huomattavasti kirkkaampi kuin muu tie- tai katuympäristö. Vilkkuvaa tai liikennemerkkiin sekoitettuvia punaista ja vihreää valoa ei saa käyttää. Kuva 3.
Tiehallinnon “Tasoliittymät” -ohjeen kappaleessa 5.1.4 on määritetty tarkemmin kiertoliittymän näkemäalueista. Vaativissa kohteissa näkemä voidaan ja kannattaa varmistaa mallintamalla.

Liikenneympyrän ajoratojen geometrian tulee viestiä kuljettajalle selkeästi, että kiertotilasta poistuva ajoneuvo on selkeästi kääntyvä ajoneuvo ja siten jalankulun ja pyöräilyn väistämisvelvollinen.
Suojatien sijoittelussa tulee huomioida, että se ei ole liian kaukana kiertotilasta, jottei liikenneympyrästä poistuva ajoneuvo ehdi nostaa ajonopeuttaan ennen suojatietä. Tavoitteellista olisi sijoittaa suojatie 6 m päähän kiertotilasta ja keskisaarekkeellisena tapauskohtaisesti. Kiertotilan korottaminen aloitetaan ennen saapumissuunnan suojateitä.
Yliajettavilla kiveyksillä ja liittymän ajotilan kavennuksilla voidaan hillittä liittymästä poistuvien ajoneuvojen nopeuksia sekä ohjata henkilöautot kohtisuoraan poistumishaaran suojateihin nähden.
Keskusaihe kannattaa aina varustaa suojaputkivarauksin sähkövetojen tekemistä varten, vaikka sen valaistuksen toteuttamisesta ei olisi varmuutta.

Mitoitus

Liikenneympyrän koon määrittää kyseissä paikassa liikennöivä kalusto, liikennemäärä ja katutyyppi sekä liikenteen suuntautuminen (esim. jos bussilinjasto ajaa vain liittymän läpi). Liikennetekninen mitoitus varmistetaan ajouratarkastelulla suurimmalla käytettävällä kalustolla. Erikoiskuljetukset huomioidaan liikenneympyrän mitoituksessa ja rakenteellisissa ratkaisuissa sekä mm. pylväiden sijoittelussa ja mahdollisesti niiden kaadettavuudessa/irrotettavuudessa. Merkittävää toteutettavalla varautumisratkaisulle on erikoiskuljetusten määrä ja aikaväli.
Suomen Paikallisliikenneliitto ry:n Bussiliikenteen infrakortti no 13:ssa on määritetty bussiliikenteen ja kiertoliittymien mitoituksesta.

Jalankulku ja pyöräily

Liikenneympyrä voidaan toteuttaa pyöräliikenteelle usein eri tavoin, 1-suuntaisena, 2-suuntaisena, tai yhdistettynä jalkakäytävänä ja pyörätienä. Pyöräily voi olla myös kiertotilassa, jos liittyvillä kaduilla pyöräily on esitetty ajoradalle.
Liikenneympyrän pyöräliikenteen järjestely valitaan liikennemäärän sekä ympäröivien linjaosuuksien pyöräliikennejärjestelyjen perusteella. Pyöräliikenne suunnitellaan joko kiertotilaan muun ajoneuvoliikenteen kanssa tai erotellaan muusta ajoneuvoliikenteestä rakenteellisesti kiertävälle kehälle (mielellään pyöreään muotoon)
Vilkkaasti liikennöidyssä liikenneympyrässä pyöräliikenteen oma tila parantaa kaikkien kulkumuotojen turvallisuutta ja sujuvuutta.
Jalankulku erotellaan pyöräliikenteestä aina silloin, kun pyöräliikenne on liikenneympyrässä yksisuuntainen.
Pyörätien suunnittelua kiertoliittymissä on käsitelty tarkemmin Väyläviraston “Pyöräliikenteen suunnittelu” -ohjeessa sekä Helsingin kaupungin “Pyöräliikenteen suunnittelu” -sivustolla.

Valaistus

Liikenneympyrä, liikenteenohjaus, katuvalaistus, liikenneympäristö ja mahdollinen keskustaide suunnitellaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Valaistustekniset ohjeet on esitetty Helsingin Ulkovalaistuksen suunnitteluohjeessa. Liikenneympyrän valaistusluokka on korkeampi, eli hieman kirkkaampi kuin liittyvien katujen valaistus.

Pylväät voidaan sijoittaa liikenneympyrän ulkoreunalle tai liikenneympyrän keskelle. Reunasijoittelussa valaisimet asennetaan ajokaistojen välisille keskisaarekkeille. Reunasijoittelussa pystytään huomioimaan myös jalankulkuväylien, pyöräteiden ja suojateiden valaistus. Keskiasennuksessa pylväs on korkea ja suunnittelussa huomioidaan tarkasti häikäisyn ja valosaasteen minimointi.

Kiertoliittymän valaistusta suunniteltaessa huomioidaan liikkumisen turvallisuus, sopivuus liittyviin katutiloihin ja varmistetaan katujen valaistuksen jatkuvuus, niin sanottu optinen ohjaus. Valaisimien ja pylväiden sijoituksen on oltava sellainen, että tienkäyttäjä saa pimeällä oikean käsityksen tiestä ja sen lähiympäristöstä, tien jatkuvuudesta, kaarteista ja tasauksesta. Optisen ohjauksen kannalta haastavissa kohdissa pylväiden sijainnit tulee tutkia perspektiivikuvien tai mallinnusten avulla.

Liikenneympyrässä on tilaa kasvillisuudelle

Liikenneympyrän istutukset voivat olla optisesti ohjaavia (esim. puut), tuoda luontoa kaupunkiin (esim. monilajiset perennaistutukset), sekä tuoda väriä kaupunkitilaan (esim. kesäkukkaistutukset). Kuva 4.

Liikenneympyrän keskusta on kasvupaikkana kuiva ja usein valoisa. Tiesuola saattaa haitata kasvien menestymistä.
Keskialueen tulee olla turvallisesti kunnossapidettävissä ja kasteltavissa ja halkaisijaltaan yli 5-6 m. Istuksen reunaan, riittävän etäälle ajoradasta jätetään hoitovapaa alue.
Syvään sorakatteeseen istutetut dynaamiset kuivien ja valoisien paikkojen perennaistutukset ovat suhteellisen helppohoitoisia ja ilmeikkäitä. Istutukset suunnitellaan kukkimaan varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Kukkivat kasvit useista eri heimoista täydentävät toisiaan. Kasvit kannattaa jättää talveksi törröttämään ympyrään ja leikata vasta keväällä sekä silputa paikalle, jolloin ne tarjoavat hyönteisille ravinnon lisäksi myös talvehtimispaikkoja.
Myös kukkaketo saattaa sopia liikenneympyrän keskiaiheeseen.
Suuri leveäkasvuinen puu sopii maamerkiksi liikenneympyrän keskelle. Puiden runkokorkeutta tulee nostaa, jotta ne eivät tuki näkemiä. Tammi ja mänty ovat suurikokoisia, oksistoltaan graafisia ja kestävät melko hyvin kuivuutta. Muita katualueille sopivia kasveja luetellaan Kaupunkikasvioppaassa.
Kesäkukkaistutukset tarvitsevat runsaasti hoitoa. Liikenneympyrän kesäkukkaistutukset liitetään osaksi kaupungin laajempaa kausikasvikokonaisuutta. Koko vuoden ilme suunnitellaan, ja talvella kausikasvit korvataan jollain muulla aiheella.
Liikenneympyrän reuna-alueiden kuivatusta voidaan tarkastella innovatiivisesti. Kuivatusvesiä voidaan mahdollisesti viivyttää reunojen saarekkeissa. Myös veden ohjausta liikenneympyrän keskelle ja sen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan tutkia. Kuva 5.

Visuaalinen kalustehakemisto

A Kaiteet

B Ajoesteet ja pollarit

C Opasteet

D Istuimet

E Istutusastiat

F Puunsuojat

G Pyörätelineet

H Roska-astiat

I Pylväät ja portaalit

J Kaupunkikäymälät

K Pysäkit ja mainoslaitteet

L Varusteet ja laitteet

M Hyönteishotellit

E7 HKI Istutusastia, rajaava törmäyssuojaruukku

Yleistä
Ruukku on suunniteltu alun perin Esplanadien katukokeiluun käytettäväksi jalankulun ja oleskelun alueiden ja ajoradan välissä. Törmäyssuojaruukkujen sisällä on tilavaraus betonikivelle.

Ruukusta on kaksi mallia, joista toinen on suunniteltu käytettäväksi köynnössäleikön kanssa. Köynnössäleikköversiossa on myös hieman syvempi tila istutuksille.

Ruukuissa on mahdollista käyttää erikseen hankittavaa altakastelujärjestelmää.

Sijoitusalueet

Koko kaupunki

Materiaalit

Ruostumaton teräs

Pintakäsittely / viimeistely

pulverimaalaus ja graffitinsuojakäsittely

Värivaihtoehdot

RAL 7033, RAL 7042

Ylläpito

Kalustevalmistajan ohjeen mukaisesti

Hankintatapa

Suorahankinta

E6 HKI Istutusastia, rajaava ruukku

Yleistä
Ruukku on suunniteltu alun perin Esplanadien katukokeiluun käytettäväksi jalankulun ja oleskelun alueiden ja ajoradan välissä.

Ruukusta on kaksi korkeutta. Matalaa mallia suositellaan käytettävän silloin, kun penkki ja ruukku ovat samalla tasolla, ja korkeaa mallia silloin, kun ruukku on alemmalla tasolla penkkiin nähden. Esimerkiksi silloin kun ruukku sijaitsee ajoradalla ja penkki korotetulla jalkakäytävällä.

Ruukuissa on mahdollista käyttää erikseen hankittavaa altakastelujärjestelmää.

Sijoitusalueet

koko kaupunki

Materiaalit

Ruostumaton teräs

Pintakäsittely / viimeistely

pulverimaalaus ja graffitinsuojakäsittely

Värivaihtoehdot

RAL 7033, RAL 7042

Ylläpito

Kalustevalmistajan ohjeen mukaisesti

Hankintatapa

Suorahankinta

Helsinki-ilme kaupunkitilassa, miljöökaaviot

Katutilat

Viheralueet

Saarikortit

Tervetuloa käyttämään Helsingin saarikortteja!

Saarikorteilta löydät tietoa saarten

nykytilasta, palveluista ja nykykäytöstä
historiasta, ominaispiirteistä, luonnosta ja maisemasta
kunnossapidosta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä ja muutostarpeista
saarten tulevaisuuden näkymistä, tavoitteista ja niitä koskevista suunnitelmista

Ensimmäisessä vaiheessa talvella 2022-23 sivustolle koostettiin saarikortteja itäisen saariston saarista. Mukana on yhteensä 14 sellaista saarta, joissa on Helsingin kaupungin omistamia, yleiseen virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Saarikortteja kehitetään ja päivitetään jatkuvasti. Kortteihin liittyviä kehitys- ja korjausehdotuksia, ideoita ja muuta palautetta voi lähettää Helsingin palautekanavan kautta (linkki).

Saarikorttien rakenne ja lukuohje

PALVELUT

Palvelut -osiossa on lueteltu saarelta löytyvät palvelut. Vesiliikenneyhteyksiä lukuun ottamatta nämä ovat pääosin kaupungin tuottamia julkisia palveluita. Jos kyseessä on yksityinen tai maksullinen palvelu, se on kirjattu näkyviin.

Vesiliikenneyhteydet = kulkuyhteydet saareen

Laiturit = saarelta löytyvät vesiliikenne-, vierasvene-, septi- ja uimalaiturit

Mahdolliset maksulliset laiturit = jos saarella on yksityisiä, maksullisia rantautumispaikkoja

Rantautumis- ja kiinnittäytymispaikat = mihin saarella voi rantautua

Sauna = saarelta löytyvät saunat

Keittokatos = saarelta löytyvät keittokatokset

Rakennettu tulipaikka = tulipaikat retkeilyä varten

Hiiligrilli = yleisessä käytössä oleva hiiligrilli

Polttopuuhuolto = polttopuut tulentekoa varten

WC/käymälä = saaren wc- ja käymälätilat

Jätehuolto = onko saarella jatkuvaa jätehuoltoa

Kaivo = saarelta löytyvät kaivot ja veden juomakelpoisuus

Taukopaikka = retkeilijöille suunnatut levähdys- ja taukopaikat

Telttailupaikka = saarelta löytyvät luvalliset telttailupaikat

Mahdolliset maksulliset telttailupaikat = jos saarella on yksityisiä, maksullisia telttailupaikkoja

Opastaulu = opastus saarella

Reitit = saarella kulkevat reitit ja polut

Luontopolku = saarelta löytyvä luontopolku

Esteettömät palvelut = saaren esteettömät palvelut ja kulkeminen

Muut palvelut = kiinnitysrenkaat, vuokrattava kokoustila tms. saaren käyttöä tukevat palvelut

Kiinteistöjen vuokraus -kartassa on kuvattu Helsingin maanomistus- ja vuokra-alueet. Aineisto on tarkoitettu vain kaupungin sisäiseen käyttöön, ja linkki vie kaupungin sisäiseen karttapalveluun

KUNNOSSAPIDON TOIMENPITEET JA MUUTOSTARPEET

Osiossa kuvataan saarta koskevia kunnossapidon toimenpiteitä, vastuutahoja ja mahdollisia muutostarpeita. Kunnossapidon toteutustapa kuvataan vain niistä kohteista, joissa kaupunki on kunnossapitäjänä ja jotka ovat yleisessä käytössä. Osaa kohteista hallinnoivat vuokralaiset.

RAKENNUKSET = saunoja ym. rakennuksia sekä WC/käymälöitä koskevat kunnossapidon toimenpiteet sekä havaitut muutostarpeet

RAKENTEET = laitureita, rantautumis- ja kiinnittäytymispaikkoja, keittokatoksia, rakennettuja tulipaikkoja ja muita rakenteita sekä kaivoja koskevat kunnossapidon toimenpiteet sekä havaitut muutostarpeet

VARUSTEET JA KALUSTEET = taukopaikkoja, opastauluja, luontopolkuja, hiiligrillejä ym. varusteita ja kalusteita koskevat kunnossapidon toimenpiteet sekä havaitut muutostarpeet

PUHTAANAPITO = puhtaanapitoa koskevat kunnossapidon toimenpiteet sekä havaitut muutostarpeet

LUONNONHOITO = metsien ja niittyjen hoitoa koskevat kunnossapidon toimenpiteet sekä havaitut muutostarpeet

KUNNOSSAPIDON ROOLIT = vastuutahot, sisäiset yhteistyön tahot, muut keskeiset toimijat sekä käytännön toteutuksen lyhyt kuvailu

KUSTANNUKSET = nykyiset kunnossapidon kustannukset sekä arvio muutostarpeiden kustannuksista

LISÄTIEDOT = muu kunnossapitoon ja muutostarpeisiin liittyvä informaatio

LUONTO JA MAISEMA

Luonto ja maisema -osiossa on kuvattu saaren ominaispiirteitä ja mahdollisia arvokkaita luontotyyppejä ja suojelualueita.

Luontotiedot kartalla -linkin takaa löytyy Helsingin karttapalveluun syötettyjä luontotietoja paikkatietoaineistoina:

uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit
metsä- ja kääpäkohteet
tärkeät matelija- ja sammakkoeläinkohteet
arvokkaat geologiset kohteet
tärkeät lepakko- ja lintualueet
arvokkaat kasvikohteet
suojellut luontotyypit, Natura-alueet ja luonnonsuojelualueet

HISTORIA

Historia-osiosta löytyvät saaren historiaa koskevat tiedot tiivistetysti. Kulttuuriympäristöt kartalla -linkin takaa löytyy Helsingin karttapalveluun syötettyjä tietoja paikkatietoaineistona:

suojellut rakennukset ja alueet
arvoympäristöt
maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt

TULEVAISUUS

Tulevaisuus-osiossa kuvataan saaren kehittymistä ja tulevaisuuden näkymiä. Osiossa esitellään mm. saavutettavuuden kehittämistä ja ajankohtaisia kehityssuunnitelmia.